TAPETTI TAIPUU MONEEN

Tapettia voi hyödyntää muutoinkin kuin seinän pintamateriaalina. Sain koulusta ilmaiseksi tarpeettomia tapetteja ja niistä kauneimmasta otin pätkän ja kehystin eteisen seinälle kukkanurkkaukseen - se on sellainen paikka, johon on todella vaikeaa löytää pitkään silmää miellyttävää taulua..

Tapettitaulusta tuli kiva. Hyödynsin tapetin jämiä myös päällystämällä muutaman pahvilaatikon säilytysrasioiksi.

Aika kivat tuli näistäkin, täyttyvät tavaroilla aikanaan... Tytär on nyt muuttamassa kotoa pois, joten täällä on piakkoin kämppä hyrsky myrskyn ja tavarat saavat uusia paikkoja, kun pääsen remontoimaan ja sisustamaan tyttären huoneen uuteen uskoon. Silloin ovat nämäkin rasiat varmasti tarpeen.

Mutta vielä tapeteista; tapetti taipuu myös maalausalustaksi! Kotoa löytyi näytepätkä harmaankirjavaa vinyylitapettia. Kokeilin siihen öljypastelliliituja ja väri tarttui hyvin ja oli myös helppo levittää liukkaalla pinnalla. Alla kuva tapetista ennen kuin aloin piirrellä siihen.

Pienen piirtelyn myötä syntyi Auringonlasku, kokoa 40 x 40 cm. Taidanpa käyttää jatkossakin tapetteja maalausalustana, kun tulee sopivan värisiä vastaan!

PITSIÄ JA TUUNAILUJA

Pidän rouheasta sisustuksesta, mutta myös koristeellisuudesta. Vaikka en ole yltiöromanttisen sisustuksen ystävä, tykkään pitsiliinoista ja -verhoista. Erityisesti juuri niiden koristeellisuudesta. Aika paljon olen pitsiliinoja virkannut itsekin, verhoja myös, koska koristeellisuus viehättää.

Kevätauringon ensisäteiden pilkistellessä päätin vaihtaa olohuoneen tummat verhot valoisampiin. Kaivoin kaapista esille äidiltäni saamani valkoiset pitsiverhot ja ripustin ne olohuoneen ikkunoihin. Ikkunoita on kaksi ja verhot ovat keskenään erilaiset. Molemmat ovat kuitenkin valkoiset ja pitsikuvioiset, joten eriparisuus ei haittaa. Ei ainakaan omaa silmääni.

Nämä pitsiverhot ovat ainakin neljäkymmentä vuotta vanhat, sillä muistelen näiden olleen aikoinaan vanhempieni makuuhuoneen ikkunassa, silloin kun olin vielä nuori - ja siitä on kauan, kun olen vanhempieni luona asunut. Hyvin nämä verhot ovat kestäneet käyttöä ja pesua!

Lykkäsin palan pitsiä myös tuunaamaani kukkaruukkuun. Ruukku oli tavallinen valkoinen muoviruukku, aika tylsä ja vähän jo nuhruinenkin. Minulla sattui olemaan pienet määrät mustaa ja ruskeaa liitumaalia, sekoitin ne keskenään ja maalasin tällä mustanruskealla maalilla ruukun sekä myös vanhat, siniset taulunkehykset - vain päästäkseni maalista eroon. Koska kukkaruukku näytti yksivärisenä aika tylsältä, tuunailin sitä hieman lisää käyttämällä pitsiä, paljetteja ja helmiä. Alla tulos. Toinen tyhjä kukkaruukku on löytö SPR:n kirpputorilta. Viehätyin ruukun vanhanaikaiseen ilmeeseen. Viherkasvithan näihin pieniin ruukkuihin pitäisi vielä hankkia...

Alla kuva sinisistä kehyksistä, jotka myös maalasin. Laitoin kehyksiin maalaamani akvarellin. Kuvatessa valo hieman heijasteli kehyksen lasista, joten akvarelli ei aivan pääse kuvassa oikeuksiinsa. Tälle etsin jossain vaiheessa kotoa paikan, pidän tämän kuvan synkeästä tunnelmasta :).

Mutta vaikka synkeä akvarelli viehättää, mieleni ei ole lainkaan synkeä, päinvastoin! Opiskelu on ollut kiinnostavaa ja innostavaa. Vielä pari viikkoa harjoituksia koululla ja sen jälkeen alkaakin sitten työharjoittelu.

Hyvää viikonloppua!!!

MUMMOLATYYLIÄ AITTAAN

Tytär toivoi syksyllä mökin aitan alakertaan "mökkimäistä" sisustusta ja päädyin ns. mummolatyyliin. Olen aina halunnut virkatun päiväpeiton, mutta en ole sellaista kotiini tehnyt, koska koiraperheessä se on epäkäytännöllinen - aittaan sellainen kuitenkin käy, koska siellä koiramme harvoin on. 

Päätin siis väkertää aitassa olevaan parisänkyyn virkatun päiväpeiton. Isoäidin neliöt ovat aina käyttökelpoisia, mutta halusin tällä kertaa virkata jotain muuta ja päädyin virkkaamaan Pajuneliöitä. Ohjeen löysin netistä, en valitettavasti enää muista, kenen blogissa ohje oli. Mutta googlettamalla löytynee!

Peitteeseen kului lankaa kilokaupalla! Käytin kaikki Seitsemän Veljestä-lankani, kaikki Seiskaveikan kanssa samaa vahvuutta olevat jämälangat ja jouduin ostamaan kaupasta lankaa lisääkin. Kaiken kaikkiaan virkkasin 306 Pajuneliötä. Enemmänkin olisin voinut virkata, mutta päätin kokeilla, miltä peitto näyttää sängyllä sellaisena kuin se nyt on. Tarvittaessa peittoa voi vielä leventää virkkaamalla lisää lappuja.

Alla muutama kuva lopputuloksesta. Aitan sängyn päälle en ole vielä päässyt peitettä sovittelemaan, se onnistuu vasta keväällä sen jälkeen, kun aitasta on siivottu kaikki roju pois... Aitta on siis käytännössä varastona tällä hetkellä!

Opiskelu on puristanut minusta mehut aika totaalisesti, mutta sen verran jaksoin migreenin helpotettua sunnuntaina maalailla, että sain muutaman pienen työn tehtyä. Aihe putkahti mieleen nukkuessa ja toteutin sen sekä akryylivärein (ensimmäinen kuva) ja akvarelleilla (toinen kuva). Molempien töiden koko on A4.

Näiden abstraktien töiden myötä toivotan kaikille mukavaa loppuviikkoa! 

ABSTRAKTIA

Maalaamisesta on tämän talven aikana tullut minulle entistäkin tärkeämpi harrastus ja henkireikä. Tein aiemmin hyvinkin yksityiskohtaisia töitä, mutta nyt maalaustyylini on muuttunut abstraktimpaan suuntaan ja tarkka valokuvista kopioiminen on jäänyt vähemmälle. Jokaisen yksityiskohdan kopiointia tärkeämpää minulle on tavoittaa maalauskohteen tunnelma ja luonne. Haluan myös, että maalaukseni herättävät katsojassa tunteita ja ajatuksia ja jättävät tilaa katsojan omalle mielikuvitukselle. Jos näin käy, voin katsoa onnistuneeni.

Edelleenkin saan usein innoituksen maalaukseen valokuvasta. Joskus idea uuteen työhön putkahtaa kuitenkin jostain alitajunnan syövereistä. Niin kävi uusimman työni kohdalla. Minulla oli mielessä kohtalaisen selkeä mielikuva työstä ja siitä, millainen siitä tulisi - työlle oli valmiina jopa nimi, "Fever". Kesken maalausprosessin työ alkoi kuitenkin viedä minua aivan uusille poluille. Tuli polttava tarve maalata valkoisia taloja. Niitäpä sitten maalasin ja näin valmistui alla olevassa kuvassa esitetty akryylimaalaus, "Iltanäkymä", kooltaan 50 x 50 cm.

Luonto ja eläimet ovat aina olleet minulle tärkeitä maalausaiheita. Nyt on kuitenkin jostain syystä mielessä pyörineet kaupunkimaisemat ja erityisesti korkeat talot. Liekö sillä jotain tekemistä sen kanssa, että opiskelen parasta aikaa rakennusalaa? Unissa talon kerrotaan kuvaavan ihmisen omaa minuutta - ehkä talot liittyvät muutokseen, jota elän? Jotainhan nämä ihmisen mielestä kumpuavat kuvat kertovat. Mielessäni on jo uusi työ ja toivon, että  ehdin aloittamaan maalausta vielä tämän viikonlopun aikana. Tavoitteena on saada myös yksi sisustamiseen liittyvä käsityö valmiiksi, laittelen siitä kuvia tänne myöhemmin.

Ensimmäinen opiskeluviikko on nyt takana, työturvallisuuskortti suoritettu ja jotain uuttakin opittu. Tuleva viikko menee sekin vielä pääosin teorian parissa, sen jälkeen päästään tositoimiin, eli harjoittelemaan vesieristeiden tekemistä ja laatoittamista. Kotona yläkerran WC odottaa uudistusta, toivon että saan koululta itselleni sellaiset eväät, että pystyn hoitamaan vessaremontin ilman Maestron apua! Ensi pitäisi kuitenkin saada WC:n sisustussuunnitelma valmiiksi... Projekteja riittää!

Kivaa viikonloppua!

UUSI MAALAUS ETEISEEN

Ihminen on vaihtelunhaluinen eläin, siksipä päätin maalata eteisen kukkanurkkaukseen uuden sisustustaulun. Idea tauluun tuli valokuvasta, jossa veden pintaan heijastuu rannan kasvillisuutta. Maalausprosessin aikana kuva alkoi elää omaa elämäänsä ja poikani sanoikin lopputuloksen muistuttavan "niitä homeita, joita ennen katselit mikroskoopilla". Kieltämättä maalauksessa on jotain samaa, kuin mikrobikasvustoissa... :) Se ei kuitenkaan estänyt minua laittamassa taulua seinälle.

Alla kuvia! Annoin maalaukselle nimeksi "Väreilyä". Työ on maalattu/piirretty gessolla pohjustetulle hiilipiirustuspaperille akryyliväreillä ja tusseilla.

Kummastako maalauksesta sinä pidät enemmän? Itse pidän paljon tästä uudemmasta, erityisesti sen väreistä!

Opinnot alkoivat tällä viikolla ja jatkuvat nyt noin neljän kuukauden ajan. Voi olla, että en tiiviiden opiskelupäivien vuoksi ehdi/jaksa kovin usein jatkossa päivittää tätä blogia, mutta laitan tänne juttuja aina kun pystyn. Pysytelkää mukana!

KOKEILUSSA POURING FLUID

Törmäsin Lidlissä settiin, jossa oli kolme tuubia akryylivärejä + pouring fluid-pullo. Ostin, koska olen jo pitkään halunnut kokeilla kaatotekniikkaa. Paketissa oli ohjeet, mutta niitä noudattamalla sain aikaiseksi pelkkää sotkua. Lopulta toimin näin:

1) Puristin kolmeen eri mukiin akryyliväriä (kuhunkin eri väriä) ja lisäsin pouring fluidia sen verran, että väristä tuli juoksevaa. Fluidia piti lisätä todella reilusti, että pääsin haluamaani juoksevuusasteeseen! Väri olisi voinut olla vieläkin ohuempaa, kuin mitä se oli alla olevissa töissä.

2) Maalasin pohjakankaille taustavärin normaalisti akryylivärejä ja sivellintä käyttäen.

3) Kaadoin kustakin mukista väriliuoksen kankaalle. En kipannut kaikkea väriä yhteen kohtaan, vaan ripottelin sitä sinne tänne pitkin pohjakangasta.

4) Kallistelin pohjakangasta ja annoin värien juosta kankaalla ja sekoittua. Tarvittaessa lisäsin värejä.

Näin toimien sain tehtyä neljä maalausta, sen jälkeen fluid-pullo olikin tyhjä. Alla lopputulokset:

Annoin töiden kuivahtaa reilun vuorokauden ja sen jälkeen viimeistelin reunat ja signeerasin työt. Väri + fluid kuivui nopeasti ja lopputulos on muovimaisen kiiltävä ja kolmiulotteinen.

Tällä tekniikalla oli mielenkiintoista tehdä abstrakteja sisustustauluja. Aion ostaa lisää pouring fluidia ja jatkaa kokeiluja. Jatkossa tosin aion ohentaa akryylivärejä ensin vedellä ja lisätä fluidia vasta sen jälkeen, koska fluidia kuluu muuten turhan runsaasti. Olisi mieleniintoista kokeilla myös silikonin käyttöä töissä!

Oletko sinä kokeillut tätä tekniikkaa? Mitä pidät näistä minun kokeiluistani? Ainakin yksi näistä töistä tulee päätymään omalle seinälle, kunhan saan viriteltyä tauluun ripustimen. Ja taidekokeilut jatkuvat...

 

TAITEILUA JA UUDENVUODENLUPAUKSIA

En ole viime vuosina tehnyt uudenvuodenlupauksia, koska niiden pitäminen on useimmiten osoittautunut liian hankalaksi. Nyt kuitenkin olen luvannut itselleni seuraavaa: maalaan tai piirrän vuonna 2023 joka päivä jotakin, edes jotain pientä. Tätä varten askartelin itselleni taidepäiväkirjan. Laitan siitä tänne ehkä myöhemmin kuvia, mikäli saan lupaukseni pidettyä. Tavoitteenani on kehittyä taiteilijana ja ilman harjoittelua ei sekään onnistu. A5-kokoiseen taidepäiväkirjaani voin tehdä pienessä koossa luonnoksia ja erilaisia tekniikka-kokeiluja. Sinne voi purkaa myös päivän tuntoja vaikka vaan suttaamalla värejä, jotka kuvastavat senhetkistä mielialaa.

Vuoden 2022 viimeiset maalaustyöt tein joulun jälkeen, toettuni joululahjaksi saamastani flunssasta. "Lumimyrskyssä" on mixed media-työ, johon olen akryyli- ja vesivärein maalannut sanomalehtipaperisilpun päälle. "Marraskuu" on pääosin palettiveitsellä tehty akryylivärimaalaus. Maalauksen innoittajana toimi kesämökillä marraskuussa otettu valokuva.

Ja lisää lupauksia tulee tässä... Olen julistanut vuoden 2023 vuodeksi, jolloin en hanki mitään sellaista tavaraa, mitä en ihan oikeasti tarvitse. Näin siksi, että kotini on jo muutenkin aivan liian täynnä tavaraa, en tarvitse mitään turhaa krääsää. Toinen syy on puhtaasti taloudellinen. Menetettyäni päätyöni on pakko hieman kiristää kukkaron nyörejä, varsinkin nyt, kun kaikki tuntuu kallistuvan ja kallistuvan. Lisäksi nautin haasteista: on helppoa sisustaa, jos "pinkka on kunnossa" ja voi ostaa kaupasta ihan mitä haluaa. Mutta entäpä, jos uudistus on tehtävä tietyn, joskus tiukankin, budjetin puitteissa? Silloin suunnittelusta tulee haastavaa ja tämän tyyppisistä haasteista nautin! Kun haluaa sisustaa säästäen, on katsottava tarkkaan, mitä hankkii ja kierrätettävä tavaraa mahdollisimman paljon.

Tästä päästään toiseen aiheeseen, jota olen viime päivinä mietiskellyt. Kaikkialla hehkutetaan nyt hankkiutumaan eroon turhasta tavarasta ja sitä olen yrittänyt itsekin tehdä, jotta saisin kotiini enemmän tilaa ja tavarat järjestykseen. MUTTA MILLOIN TAVARA ON OIKEASTI TURHA? 

Minulla on esimerkiksi kaapissani talvitakki, joka on malliltaan jo hieman vanhentunut ja jota en viime talvena pitänyt kertaakaan. Jonkun mittarin mukaan vaate olisi turha ja joutaisi keräykseen. Nyt kun kuitenkin elämme aika tiukkoja aikoja eikä kukaan tiedä, kuinka tiukaksi taloustilanne vielä menee, olen pohdiskellut, kannattaa sittenkään laittaa pois sellaista vaatetta, joka on ehjä ja mahtuu päälle? Vain siksi, että sen malli on hieman alkanut kyllästyttää? Onko sellainen vaate turha -kuitenkaan? 

Tätä aihetta aion pohtia vielä lisää ja toivon kommentteja myös lukijoilta! Samalla aion osallistua Laura Holmströmin haasteeseen, jossa laitetaan viikon ajan (huomisesta maanantaista alkaen) pois 10 tavaraa/päivä. Siinä tavaroita pyöritellessä tulee varmasti mietittyä, mikä tavara on oikeasti turhaa ja mille saattaisi vielä löytyä kotoa järkevää käyttöä.

Loppuun kuvat aamulenkeiltä 31.12.22 ja 1.1.23. Hyvää uutta vuotta!!!

USVAMETSÄ KOLMELLA ERI TEKNIIKALLA

Tämä syksy on ollut minulle erilaisten taidekokeilujen ja luovan toiminnan aikaa. Uskaltauduin kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen jopa tarttumaan akvarelleihin! Olen aina ihaillut akvarellimaalauksia ja parikymppisenä osallistuin akverellimaalauskurssillekin. Siellä tulin siihen tulokseen, että ei ole minun juttuni. Mutta kukapa tietää, ehkä onkin? Maalaaminen ei nimittäin ollutkaan niin vaikeaa, kuin olin muistellut. Itse asiassa jopa nautin siitä niin paljon, että aion hankkia lisää puolikarkeaa akvarellimaalauspaperia... Sileästä paperista en pidä.

Maalasin kokeeksi Usvametsä-teoksen kolmella eri tekniikalla -ihan vain nähdäkseni, miten erilaisia töistä syntyy. Ensimmäinen kuva on tehty akryylivärein. Akryylit ovat tällä hetkellä minulle se ykkösjuttu. Toinen työ on tehty akvarelleilla paksulle puolikarkealle paperille. Kolmas työ on maalattu kuivapastelliliiduilla. Kuivapastelleilla maalailin vuosia, mutta koska ne pölyävät ja minulla on nykyään astma, olen viime aikoina pölyämisen vuoksi hieman vältellyt niiden käyttöä. Kokonaan ei aio kuitenkaan pastellimaalauksestakaan luopua!

 

Mikä näistä on sinun suosikkisi? Akryyli, akvarelli vai pastelli?

ASKARTELUA ARJEN TARPEISIIN

WC-pöntön puhdistus tuskin on kenenkään lempipuuhaa. Meillä ainakin nuoriso mielellään jättää tämän ikävähkön tehtävän mielellään äidille, eli minulle. Tästä hieman tuskastuneena askartelin vessan oveen muistutustaulun. Taulun teksti näkyy kuvassa hieman heikosti, siinä lukee näin: "Muista vessaharjaa käyttää jos pytty kakkaiselta näyttää". Mukana on hieman huumoriakin, "wishing you a speedy recovery", tarkoittaen pikaista toipumista ikävästä siivoustehtävästä... 

 

Tähän askarteluun käytin seuraavia materiaaleja:

- mixed media-tekniikalle tarkoitettua paperia (toimi hyvin)

- vesivärejä

- akryylivärejä

- leimasimia + Pro marker-tusseja

Näitä mixed media -töitä voisi tehdä lisääkin. En ole pitkään aikaan leimaillut mitään, mutta leimasimet toimivat näköjään hyvin akryylivärien kanssa. Niillä saa kivoja efektejä töihin. Nuo pienet leimasimet, joilla tein varsinaisen asiatekstin, suttasivat jonkin verran, mutta nyt ainakin katsojan on paneuduttava lukemaan tekstiä, jos haluaa saada siitä selvää... Ehkä viesti sitten menee jakeluun. Asumisviihtyvyys paranee kummasti, kun WC on siisti!

Koska tämä syksy on minulle kaikenlaisten taiteellisten ja luovien juttujen kokeilujen aikaa, hankin Poscon tusseja ja testasin niitäkin akryylivärien kanssa. Hyvin toimivat! Alla pieni työ (24 x 18 cm), jossa tausta on tehty akryyliväreillä ja puun oksat ja lintu mustalla tussilla. Kehys löytyi kaapin kätköistä. Annoin työlle nimeksi "Yölaulu".

Kokeilut jatkuvat, vaikka Maestro sairastuikin koronaan (virallisen testin tulosta odotamme), itse olen toistaiseksi oireeton. Astmaatikkona en suurin surminkaan koronaa haluaisi, mutta tulee, jos on tullakseen. Altistuminen on jo tapahtunut. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille kuitenkin, pysykäähän terveenä!

SYYSTUNNELMIA

Syksy on ollut ihanan värikylläinen. Olen tehnyt Maestron ja Ansku-koiran kanssa pitkiä lenkkiä luonnossa ja nauttinut ruskasta ja aurinkoisista syyspäivistä. Välillä on vettäkin tihuutellut, mutta se ei ole tahtia haitannut. Sade kuuluu syksyyn ja luonto tarvitsee vettä.

Viime viikolla vaihdoin olohuoneen valkoiset verhot tummempiin syysverhoihin. Verhot ovat läpikuultavat, mustalla pohjalla kullanvärisiä lehtiä. Nämä verhot ovat palvelleet meitä jo pitkään ja palvelevat jatkossakin, sillä ne sopivat hyvin olohuoneemme väreihin ja syksyn pimenevien iltojen tunnelmaan.

Virittelin olohuoneeseen myös hieman kynttilöitä. Arkkupöydälle löysin lisäksi äitini antaman oranssin ja valkoisen kirjavan retroliinan, jonka oranssi sointuu olohuoneen tapetteihin. Tapetit tulevat vaihtumaan heti kun mahdollista, ovat olleet paikoillaan 90-luvulta saakka... Mutta mitä ei voi piilottaa, sitä voi korostaa ja oranssi on siihen sopiva väri!

Pienillä muutoksilla sain olohuoneeseen syksyisemmän tunnelman. Ansku-koira nauttii olostaan sohvalla ja viis veisaa siitä, minkä väriset verhot ikkunassa liehuvat - pääasia, että ulos näkee!

Kaunis ruska innoitti minua piirtelemään syksyisiä lehtiä. Tämä(kin) on yksi taidekokeiluistani, en ole aiemmin yhdistänyt akryylivärejä ja öljypastelleja. Öljypastelleilla en ole muutenkaan oikeastaan koskaan piirtänyt yhtään mitään. Kokeilu oli hauska ja lopputulos ihan kohtuullinen. Löysin öljypastelleista kiinnostavia ulottuvuuksia, joita tulen jatkossakin hyödyntämään.

Aurinkoista lokakuuta kaikille, yritetään olla masentumatta, vaikka pimeyttä taas riittääkin!

SYYSHEDELMIÄ

Iloksenne kuva tuoreimmasta maalauskokeilusta! Tämä on akryylimaalaus canvaspaperille, koko 33 x 41 cm. Väreihin sain inspiraation ympäröivästä ruskasta. Pidän kyllä keltaisesta ja oranssista muutenkin.

Tätä työtä tehdessäni kokeilin Liquitex professional Paint Marker-akryylivärikyniä.  Kynät olivat pettymys, sillä väri oli läpikuultavaa ja kynien terä tarkoituksiini turhan paksu. Toiste en näitä kyniä osta, en ainakaan maalaamista varten. Johonkin askarteluun ehkä sopivat. Työ onkin pääosin tehty siveltimellä / vaahtomuovilla tuputtaen.

 

Pääni pursuaa erilaisia maalausaiheita, mutta välillä on tehtävä muutakin kuin maalattava. Myynnin ja markkinoinnin näyttö lähestyy ja siihen on valmistauduttava. Lisäksi minulta pyydettiin apua rivitalokolmion sisustamiseen. Kerron tästä projektista lisää myöhemmin.

Kivaa ja värikylläistä viikkoa kaikille!

MINNE TUULI KULJETTAA

Näinä epävarmoina aikoina olen välillä pysähtynyt miettimään, missä mahdankaan olla esimerkiksi vuoden kuluttua? Olenko uudessa työssä, opiskelemassa vai työtön? Mikä on muun perheen elämäntilanne tuolloin? Vieläkö kotona on nuorisoa, vai ovatko jo vuoden kuluttua keränneet kimpsunsa ja kampsunsa ja lentäneet maailman tuuliin? Äitini on jo iäkäs ja hänellä on syöpäkin (joka tosin ei toistaiseksi ole pahemmin aiheuttanut oireita), kuinka pitkään hän jaksaa sinnitellä?

Tulevaisuuden pohtiminen on kuitenkin oikeastaan aika turhaa. Jos en muuta ole elämässä oppinut, niin ainakin sen, että mitä vain voi tapahtua ihan kenelle vain ja ihan milloin vain. Tulevaisuuttaan voi suunnitella, mutta suunnitelmat eivät aina toteudu. Tasan eivät mene onnenlahjat eikä myöskään epäonni. On asioita, joihin voi itse vaikuttaa, mutta hyvin paljon on myös niitä, jotka vaan tapahtuvat, vaikka kuinka toisin toivoisi.

Murehtiminen on ollut helmasyntini ja siitä pyrin nyt eroon aktiivisesti. Tuon tuostakin olen kuullut sanottavan, että "kyllä elämä kantaa". Tällä sanonnalla yritetään ohjata ihmistä pois murehtimisen autuudesta. Itse en aivan lääpälläni ole tähän sanontaan. Vaikka elämä toisia kantaakin, tosiasia on sekin, että ei se kaikkia kanna. Moni lähtee täältä oman käden kautta, kun ei enää jaksa. Heitä elämä ei ole kantanut. Koetan itse ajatella niin, että riittää, että selviän tästä päivästä seuraavaan. Suunnitelmia on hyvä olla, mutta liian pitkälle ei kannata ajatella. Ja vastuu selviytymisestä on minulla itselläni, ei se elämän vastuulla ole. Se, mitä teen tänään tai jätän tekemättä, VOI vaikuttaa siihen, mitä huomenna tapahtuu tai ei tapahdu. Iso osa asioista on kuitenkin sattuman varassa. Siinä mielessä olemme elämän tuulten armoilla.

Annan tuulen kuljettaa, katsotaan, minne puuska roskan riepottaa. Tästä aiheesta syntyi sekatekniikalla työ "Minne tuuli kuljettaa". Ensimmäisessä kuvassa työ on kuvattu valmistumisen jälkeen keinovalossa, toisessa kuva on kehystettynä lasin alla ja kuvattu tänä aamuna luonnonvalossa. Valaistus vaikuttaa väreihin melko paljon.

Tämä työ on nyt toistaiseksi makuu-/työhuoneeni seinällä muistuttamassa minua siitä, että tuuli tuo ja tuuli vie, se on vain elämää.

ERILAISIA MAALAUKSIA

Vuosien varrella on tullut maalailtua ja piirreltyä monenlaista, niin itselle kuin lahjaksikin/myyntiin. Nyt kun on aikaa viimeinkin tehdä erilaisia kokeiluja, otan ilon irti ja leikin akryyliväreillä ja pastelleilla oikein olan takaa...

Olen maalannut eniten eläimiä, lähinnä hevosia, mutta myös kissoja, koiria ja lintuja. Yhden karhu-aiheisen työnkin olen tehnyt ja kettukin löytyy. Kaikkia eläinaiheet eivät miellytä, mutta kummityttö onneksi on poikkeus. Hän toivoi lahjaksi taulua ja arkistojani kaiveltuani löysin kissa-aiheisen pastellityön. Tyttö tykkäsi ja niinpä tämä pieni maalaus lähtee kummitytön hoiviin.

 

Maisemat ovat hyvin suosittuja maalausten aiheita. Esimerkiksi jo edesmennyt serkkuni, joka elätti itsensä taidemaalarina, maalasi lähes yksinomaan Lapin maisemia. Maisemamaalaukset eivät ole koskaan olleet minun juttuni, mutta huvin ja harjoituksen vuoksi aina välillä yritän niitäkin tehdä. Alkuviikosta suttasin pastelleilla alla olevan auringonlaskun. Tästä pienestä työstä tuli aika värikäs eikä mielestäni kovin onnistunut. Maestrolta kysyin rehellistä mielipidettä tyyliin "talteen vai roskiin", ja vastauksen saatuani teos päätyi talteen - itse olisin repinyt sen ja viskannut pois... Ehkä tämäkin työ jostain löytää kodin. Ihmisten mieltymykset toisinaan yllättävät ja siinäpä se elämän rikkaus onkin! Olisi kammottavaa, jos kaikki pitäisivät täsmälleen samanlaisista asioista.

Viimeisin työni on myös kokeilu. Tälle työlle annoin nimeksi "Punaposkinen tyttö". Työ on maalattu akryyliväreillä. 

Kokeilut tulevat jatkumaan...

Mikä näistä kolmesta työstä on sinun suosikkisi? Vai eikö mikään? 

AURINGONKUKKANAINEN JA AVAUTUMISTA

Avaudun tässä nyt hieman työkuvioistani samalla kun esittelen teille uusimman maalaukseni. 

Olen koulutukseltani ympäristöhygieenikko (FT) ja olen käynyt sen lisäksi vuoden mittaisen sisustussuunnittelijan koulutuksen. Tähän saakka merkittävimmän työurani olen tehnyt sisäilmalaboratoriossa asumisterveysmikrobiologian asiantuntijana; peräti 17 vuotta tuli tiirailtua mikroskooppiin. Mutta nyt se on loppu. Laboratoriomme on kuluneen vuoden aikana vaihtanut omistajaa kahdesti ja viimeisin omistaja päätti lakkauttaa koko toimipisteemme. Minut ja henkilökuntaan kuuluneet neljä muuta ihmistä irtisanottiin toukokuussa ja laboratorion toiminta päättyi kesäkuun lopulla.

Pitkän työuran tehneenä minulla on myös pitkä irtisanomisaika, 6 kk. Teen nyt töitä kotona, ts. päivystän puhelinta klo 8-16. Käytännössä voin tehdä ihan mitä haluan, kunhan olen työnantajan tavoitettavissa em. aikana. Ja tokihan minä olen. Jos työtehtäviä tulee, hoidan ne. 

Alkuvuodesta aloitin yrittäjyysopinnot, koska aavistelin, että labramme käy huonosti. Mielessäni siinsi unelma omasta sisustusalan yrityksestä. Opinnot päättyvät loppuvuodesta, samaan aikaan jään virallisesti työttömäksi, ellen sitä ennen löydä uutta toimea.

Nyt joku lukijoista miettii, että entäs se sisustussuunnittelu ja oma yritys? Kyllä, sisustussuunnittelu on intohimoni ja sitä haluaisin tehdä päätyökseni! Unelma omasta yrityksestä on edelleen olemassa. Missioni on suunnitella ihmisille toimivia, käytännöllisiä ja samalla kauniita koteja, joissa olisi terveellistä ja turvallista elää. Ajat ovat nyt kuitenkin sen verran huonot, että päätoimisena yrittäjänä toimiminen ei houkuttele eikä sisustussuunnittelijoille ole avoimia työpaikkojakaan tarjolla, ainakaan virallisilla kanavilla. Jatkan kyllä sisustussuunnittelutöiden tekemistä sivutoimisena laskutusyrittäjänä, mutta päätoimeksi siitä ei ainakaan vielä tässä vaiheessa ole. Palkkatyötä pitäisi löytää. Helpommin sanottu kuin tehty.

Tulevaisuus on siis täysin hämärän peitossa, mutta en jaksa murehtia sitä tässä vaiheessa. Olen nauttinut kesästä ja nyt nautin syksystä. Luovuus virtaa ja ideariihi päässäni raksuttaa kaiken aikaa, välillä turhankin kiivaasti. Ensimmäistä kertaa vuosiin minulla on aikaa maalata, piirtää, musisoida, lukea, askarrella... Tehdä ihan mitä vaan! Aikaa on myös ikääntyvälle äidille aivan eri tavalla kuin aiemmin. Huonomminkin asiat voisivat siis olla!

Viimeisin maalaukseni on Auringonkukkanainen. Tämä on akryylimaalaus kankaalle, koko 50 x 70 cm. Innoituksen kuvaan sain Instagramissa olleesta kauniista valokuvasta. Maalaus ei esitä ketään tiettyä henkilöä, tarkoituksella en tehnyt tästä muotokuvaa.

Tämä työ päätyy myytävien töiden joukkoon, omalle seinälle ja kotiemme väreihin tämä ei käy eikä tällä hetkellä mahdu. Eli jos maalaus kiinnostaa, ota yhteyttä!

Maalauksia tulee syntymään jatkossa aivan eri tahtiin kuin aiemmin. Myös sisustusprojekteja on suunnitteilla ja yksi valmistunut kohde pitäisi käydä kuvaamassa. Samalla kun uppoudun näihin luoviin projekteihini, annan alitajunnan raksuttaa. Uskon, että jossain vaiheessa minulle kirkastuu, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Vaihtoehtoja on, ja opiskelu on yksi niistä. Varmaa on se, että "en jää kotiin masentumaan", kuten eräs opiskelutovereistani pelkäsi.

Katsotaan, minne tuuli tytön kuljettaa. Täältä tullaan, elämä!

SISUSTUSTAULU ETEISEEN

Sunnuntaina oli aika väsynyt fiilis ja arvelin, että en saa koko päivänä aikaiseksi mitään järkevää... Päätin sitten huvin vuoksi sutia hieman akryylivärejä kankaalle, jonka olin aiemmin pohjustanut gessolla.

Siitä se sitten lähti, tämäkin työ. Usein maalausprosessin aikana tulee fiilis, että "ei tästä mitään tule". Toisinaan ei tulekaan, mutta tällä kertaa olen lopputulokseen tyytyväinen. Sain aikaiseksi abstraktin taulun, jonka sijoitin eteiseen valkoisen ryijyn paikalle - ryijy oli nimittäin alkanut näyttää turhan valjulta vaalealla seinällä.

En ole vielä antanut taululle nimeä. Onko nimiehdotuksia? Mitä sinä näet tässä kuvassa?

Taide ja käsityöt ovat viime päivinä vieneet minua mennessään. Taidenäyttely Vaajakosken Wanhassa Woimalassa on nähtävissä vielä tämän viikon ajan ja olen siellä valvojana tänään osan päivästä. Saan näyttelystä joka vuosi uutta insipiraatiota töihini ja tänä syksynä todennäköisesti tuleekin olemaan aikaa kaikennäköisten taidejuttujen kokeiluun. Sisustusasioitakaan en ole silti unohtanut vaikka nyt kesällä onkin ollut hiljaisempaa. Suurin osa mökiltä ottamistani sisustuskuvistakin on vielä esittelemättä... Palaan niihin myöhemmin, paremmalla ajalla. Merkillistä, miten kiire ihmisellä voikin lomalla olla! Menoa ja meininkiä tuntuu puskevan jokaiselle päivälle!

Mutta eiköhän se meno syyssateiden myötä rauhoitu. Mukavaa aurinkoisen elokuun jatkoa!

PIKKU PARIISI

Kun ostimme talomme 90-luvun alussa, ensimmäisiä remonttikohteita oli alakerran WC. WC oli ja on edelleen pieni, pohjapinta-alaltaan alle kaksi neliötä. Remontointivaiheessa WC oli myös talomme ainoa WC, myöhemmin rakensimme yläkertaan toisen. 

Vanha vessanpönttö oli suureksi harmiksemme aiheuttanut WC:n ja olohuoneen lattian alle kosteusvaurion. Pönttö oli vuotanut, koska edellinen omistaja ei syystä tai toisesta ollut vaihtanut pönttöön rikkoutunutta, vain muutamia kymppejä, maksavaa osaa. Tämä toimikoon varoittavana esimerkkinä: kiinteistöstä on pidettävä huolta, sillä pienikin laiminlyönti voi johtaa tuhansien eurojen remonttiin! Meillä kosteusvaurio johti siihen, että sekä WC:n että olohuoneen lattiat oli purettava pois, että saimme kostuneet ja homehtuneet purut vaihdettua. Tämä oli harmi, koska olisimme mielellämme säästäneet olohuoneen vanhan puulattian. 

WC remontoitiin tuolloin beigen värisin laatoin tuon ajan trendin mukaisesti. Remontointiin käytettiin edullisia materiaaleja.

Ajan kuluessa WC alkoi näyttää tylsältä ja nuhjuiselta. Kaapit olivat kärsineet kosteudesta ja yläkaapin ovi oli paikoiltaan pudotessaan tehnyt lavuaariin halkeaman. Yksi sun toinen nurkka oli rempallaan. Remontti oli mielessä useita vuosia, ennen kuin saimme sen noin puolitoista vuotta sitten viimein toteutettua.

Kaakeleita emme vessaan enää halunneet, koska niiden poistamisessa oli aivan järkyttävä työ. Koska kyseessä on ns. kuiva vessa (lattialla ei ole viemäriä), päätimme tapetoida yhden seinän vinyylitapetilla ja maalata loput. Tapetti ja maali on helppo tarvittaessa uusia ilman koko huusholliin leviävää kaakelienpurkupölyä. 

Maalin sävyksi valikoitui tapetin sävyistäkin löytyvä Tikkurilan Orvokki. Lattiaan laitoimme kosteutta kestävää vinyylilankkua. Pintojen lisäksi uusimme kaapistot (vanha lääkekaappi sai jäädä), lavuaarin ja WC-istuimen kannen.

Seinälle päätyi pastellimaalaukseni "Tanssijatar" ja lattialle itse virkattu matto.

Alla kuvia WC:n uudesta ilmeestä. Koska tapetti on Pariisi-aiheinen, nimesin vessan "Pikku Pariisiksi".

Alla vielä vertailun vuoksi muutama kuva WC:stä ennen remontointia.

Olemme olleet tyytyväisiä remontin lopputulokseen. Vinyylitapetti on kestänyt siistinä ja kaapit olleet toimivat. Jossain vaiheessa on aika remontoida myös yläkerran WC, luulenpa, että sieltäkin kaakelit tulevat lähtemään lopullisesti ja seinälle päätyy jokin kiva ja piristävä tapetti...

PASKAAN HUKKUNEET

Tein alkuvuodesta toisenkin paperisilpputyön. Tämä kuluttamiseen ja jätevuorien kasvuun kantaa ottava aihe on pyörinyt mielessäni jo pitkään ja sai nyt näkyvän muodon tällä tavoin. Annoin työlle nimeksi Paskaan hukkuneet. Nimi on hieman rouhea eikä kuvakaan ehkä sovi heikkohermoisille. Se ei sovi myöskään sisustusesineeksi kotiimme, ainakaan tällä hetkellä. Ehkä joskus, jonnekin. Näyttelyyn tämän voisi kesällä kiikuttaa, jos perinteinen harrastajataiteilijoiden kesänäyttely Wanhalla Woimalalla toteutuu tänä vuonna. 

Olen kirjoittanut blogiini yhden jutun Tavarataivaasta, jossa elämme, enkä lähde nyt asiasta uutta tarinaa iskemään. Edelleen yritän hillitä omaa kulutustani, käyttää tavarat loppuun ja ostaa uutta niin vähän kuin mahdollista. Toivon, että tämä paperisilpputyöni herättelee jokaista miettimään sitä roskan määrää, joka päätyy luontoon, esimerkiksi valtameriin, ja mitä tuhoa jäte luonnossa saa aikaan. 

Ensi viikolla olen talvilomalla ja toivon, että kierrätykseen liittyen olisi aikaa tehdä pitkästä aikaa kierros kirpputoreilla. Olen jo pitkään etsinyt kesämökille sopivaa pientä pöytää, jospa sellaisen viimein löytäisin? Lomaohjelmassa on myös suunnitteilla taulun maalausta, ompelua ja saunasuunnitelman viimeistelyä. Toivottavasti  myös ystävien tapaamista. Ja nukkumista - taidan pistää herätyskelloni loman ajaksi pöytälaatikkoon piiloon...

Oikukkaista kevätsäistä huolimatta uskallan toivottaa aurinkoista loppuviikkoa! Henkilökohtaisesti aion nauttia lomastani, oli sää mikä tahansa :).

NAPPIHAMEHIPISTÄ TILDAILUUN

Työtilani hyllykössä vuosia nököttänyt puinen mallinukke sai viimein kyytiä, kun tuunasin sen uuteen uskoon! Ostin tämän mallinuken aikoinaan maalausprojektejani varten vain huomatakseni, että netistä löytyvät valokuvat toimivat ihmishahmojen mallina huomattavasti paremmin kuin tämä puinen, kömpelö hökötys. Tuunaamiseen sain innoituksen Anna Wildrosen upeasta kierrätystaiteesta. Käytin mallinuken tuunaukseen kotoa löytämiäni tilkkuja ja ohutta huopaa, ompelulankaa, helmiä, akryylivärejä, kasvoihin lehdestä leikatun kasvokuvan, liimalakkaa, huovutusvillaa, nyöriä ja koristenauhaa. Lopputuloksena syntyi Nappihamehippi, josta tulee "ateljeeni" maskotti.

Mieluummin minä tätä hippityttöä katselen, kuin alastonta puu-ukkelia...

Samaan aikaan tuunausprojektin kanssa toteutin Tildan ohjeilla muutaman sydämen eteisen ikkunaan sekä enkelin, joka päätyi työnurkkaukseeni Nappihamehipin seuraksi. Kaavoja piirtäessäni mokailin, joten enkelistä tuli aika tavalla pienempi ja laihempi kuin mitä alkuperäisen ohjeen mukaan olisi tullut. Tämä on kuitenkin vain hyvä asia, koska isolle enkelille ei olisi ollut tilaa.

Enkelin vaatteet toteutin osittain Tildan kaavoilla, osittain omaa luovuutta käyttäen. Selkäänsä enkeli sai minikokoiset siivet. Ehkä hän on vielä enkelinuraansa aloitteleva enkeli, jonka siivet sitten kokemusten myötä kasvavat ja vahvistuvat.

Enkeliinkin tarvittava materiaali löytyi omista nurkista. Materiaalia tuntuu riittävän ja riittävän, joten kaikenlaisia projekteja on mahdollista toteuttaa ex tempore. Hyvä niin!

Näiden hupsujen maskottien myötä toivotan kaikille mukavaa alkanutta viikkoa!

 

VANHAN TALON ETEINEN

Syksyllä 2020 pääsin viimein eroon eteisen vanhoista kalusteista: pyökinvärisestä vaatekaapista sekä kirsikanvärisestä lipastosta. Kalusteet palvelivat hyvin aikansa, mutta kalusteiden toisiinsa sopimattomat värit alkoivat vuosien kuluessa tympäistä.

Ennen uusien kalusteiden hankintaa oli päästävä eroon vanhoista. Vaatekaappi päätyi Maestron sukulaistytön kotiin ja lipaston kiikutimme mökille aittaan, jossa se toimii säilytyskalusteena. Myös eteiseen sijoitettu, hiekkaisia kenkiä täynnä oleva kenkäteline sai kyytiä: siirsin sen kellariin, jossa se ei ole niin näkösällä kuin eteisessä. Kenkätelineen tilalle rakentui vihernurkkaus, jota olen jo blogissani esitellytkin. Ainoa esine, jonka heitimme pois, oli koirien järsimä paperinkeräyslaatikko.

Olisin halunnut eteiseen vanhan kokopuisen talonpoikaiskaapin tai vastaavan, mutta en löytänyt pieneen tilaan sopivaa kalustetta järkevään hintaan. Päädyimme ostamaan uudet kalusteet Jyskistä. Vaatekaapin ovet jouduimme tilaamaan uudelleen kahteen kertaan, sillä sekä ensimmäiset että toiset ovet olivat kuljetuksessa vaurioituneet. Kolmas kerta toden sanoi ja saimme kaappiin ehjät ovet. Ovihässäkkää lukuun ottamatta olemme olleet kalusteisiin tyytyväisiä, hinta-laatu-suhde on kohdallaan.

Uudet kalusteet ovat pienempiä kuin edeltäjänsä, joka toi eteiseen lisää väljyyttä. Erityisesti pidän tuosta senkistä, sen päälle voi rakentaa ja vaihdella asetelmia vuodenaikojen ja oman fiiliksen mukaan, tilaa on. Olen hyvin ihastunut myös vihernurkkauksessa olevaan SA-kaupasta ostettuun arkkuun sekä äidiltä saamaani tauluun. 

Kalusteiden uusimisen lisäksi ei eteisessä muuta remontin tarvetta ole aivan äskettäin ollut. Eteinen ja tuulikaappi on pintaremontoitu v. 2014 ja maalipinnat olivat tämän remontin jäljiltä vielä kohtuullisen siistit.  Ennen tätä v. 2014 remonttia tuulikaapin seinät olivat samaa keltaista kuin kellarin portaikko, josta olen kertonut aiemmin. Lisäksi tuulikaapin ja eteisen erotti toisistaan ovi, josta oli sekä hyötyä että haittaa. Hyötyä ovesta oli siksi, että ulko-ovi oli mahdollista avata ilman että koirat tunkivat kuononsa samaan ovenrakoon. Meillä oli tuolloin kaksi isoa koiraa, joita moni ovelle tulija aluksi pelästyi, sen vuoksi yleensä jätimme koirat eteiseen ja suljimme tuulikaapin oven takanamme, kun menimme avaamaan ovea.

Ovesta oli kuitenkin myös haittaa, sillä se vei auki ollessaan tilaa. Remontin yhteydessä ovi päätettiin poistaa. Samalla poistimme eteistiloista oven, josta oli kulku kellarin portaikkoon ja vaihdoimme WC:n oven valkoiseen. Ovien poistaminen toi eteiseen lisää käytännöllisyyttä ja tilaa.

Remontin yhteydessä eteisen seinät maalattiin uudelleen samalla sävyllä, jolla ne oli aiemmin maalattu (Tikkurilan parmesaani). Tuulikaapin seinät maalattiin samalla vihreällä, mitä olemme käyttäneet keittiössämme. Myös lattia on samaa materiaalia (vinyylikorkki), mitä laitoimme keittiöön.

Tässä vaiheessa on sanottava, että vinyylikorkki EI ole paras mahdollinen materiaali tuulikaappiin, sillä lattialle kertyvä hiekka kuluttaa pinnan nopeasti ikävän näköiseksi. Edes matto ei ole riittävä suojaamaan lattiaa. Lattia meneekin jossain vaiheessa vaihtoon. Ulko-oven olemme jo vaihtaneet noin kolme vuotta sitten tiiviimpään.

Vanhassa talossa riittää remonttia. Eteinen on tällä hetkellä mukavassa kunnossa, mutta tulevaisuudessa häämöttää jo seinien maalaus ja lattiapintojen uusiminen.