KUOLEMAN KOSKETUS

Kuolema on nyt koskettanut minua, perhettäni, sukuani, jopa ystäviäkin. Iäkäs äitini nukkui pois torstaiaamuna. Nyt ei ole voimavaroja blogin ylläpitoon, sisustamiseen, puutarhanhoitoon tai Taideseura Koprun asioiden aktiiviseen hoitoon. Edessä on hautajaisten järjestäminen ja äidin tavaroiden läpikäyminen ja asunnon tyhjentäminen. Se tulee olemaan koskettava ja muistorikas seikkailu, jonka onnekseni saan tehdä yhdessä veljeni kanssa.

Olen onnekas, en ole tämän kaiken keskellä yksin.

Mielessäni kummitteli synkkä kuva Kuoleman Enkelistä. Vangitsin sen paperille öljypastelliliiduilla, pois päästäni.

Tässä hän nyt on. 

Sanotaan, että kuolema on prosessi eikä mikään enkeli tai muu hahmo, joka  vie ihmisen mennessään rajan taa, kun elonpäivät ovat tulleet päätökseen. Näinhän se luonnontieteellisesti ajateltuna on. Sitä prosessia tuli viimeiset viikot seurattua hyvinkin läheltä, sitä ihmisen hiljaista hiipumista, kehon riutumista. Hävisi liikuntakyky, ruokahalu, elämänhalu. Ei ollut kivaa katseltavaa, mutta opettavaista ja mieleenpainuvaa. Kuolema tuli lopulta armollisena vapahtajana ihmiselle, joka ei enää jaksanut elää. "Älkää surko minun kuolemaani, sehän on minulle helpotus."

Päivitän blogiani taas joskus, varmastikin tämän vuoden puolella, mutta sen tarkemmin en osaa ajankohtaa kertoa. Hyvää syksyä teille kaikilla, jotka käytte täällä tarinoitani lukemassa! Tapaamme kyllä vielä ja tästäkin kokemuksesta selviän. Koska onnekseni minä en ole yksin.

KUN TOIMINTAKYKY ALENEE...

...ei aiemmin toimiva sisustus välttämättä enää palvelekaan asukasta. Näin voi käydä esimerkiksi vanhuuden ja/tai sairauden saadessa yliotteen. 

Oma läheiseni on yli 90-vuotias, keuhkosyöpää ja sydämen vajaatoimintaa sairastava heikkonäköinen nainen. Aiemmin omatoimisen ihmisen toimintakyky on nyt elinvuosien ja sairauksien vuoksi alentunut ja niinpä suunnittelin ex tempore hänen kotiinsa uuden järjestyksen. Ideana oli muuttaa irtokalusteiden järjestystä siten, että keittiöön ja WC- ja pesutiloihin on vuoteesta mahdollisimman lyhyt matka; kävely tuottaa potilaalle vaikeuksia hengitysvajeen vuoksi.

Kerrostalokolmiosta, jonka jokainen huone oli aikaisemmin ollut hyötykäytössä, otettiin nyt tehokäyttöön keittiön ja WC:n läheisyydessä sijaitseva olohuone. Olohuoneesta siirrettiin makuuhuoneisiin sohva, pyörivä nojatuoli, lattiavalaisin ja sohvapöytä (kuvassa). TV ja TV:n vieressä oleva kirjahylly saivat jäädä paikoilleen, samoin TV:n edessä ollut keinutuoli.

Sohvan paikalle tuotiin seniorisänky, jossa on nousutuki ja hygieniasuojattu patja. Sängyn vierelle mahtuivat yöpöydät ja sängyn läheisyyteen saatiin myös portatiivi, jota läheiseni käyttää silloin, kun voimat eivät riitä kulkea WC-tiloihin saakka. Maton paikkaa vaihdettiin.

Hyviä päivinä ikäihminen voi istua ikkunanurkkaukseen sijoitetussa nojatuolissa, jossa on koroke helpottamassa ylösnousemista. Olohuoneeseen jätettiin myös pari muuta istuinta, jotka palvelevat vierailijoita.

Vaikka ihminen olisi sairas tai vanha, ei se, miltä koti näyttää, ole yhdentekevää. Läheiselleni oli tärkeää saada yöpöydille tietyt liinat ja olohuoneeseen jääville pikkupöydille tietyt esineet. Koska läheiseni näkee heikosti, tulee tavaroiden (esim. lääkkeet ja puhelin) olla yöpöydille tietyssä järjestyksessä ja helposti saavutettavissa. 

Uusi järjestys on helpottanut läheiseni kotona oloa huomattavasti. Eikä muutos maksanut mitään, vain huonekalujen siirtämisen vaivan! Jatkoa ajatellen on mahdollista hankkia apuvälinelainaamosta pyörillä varustettu vuodepöytä, jotta asuja voi ruokailla nousematta sängystä pois. Toistaiseksi läheiseni on ruokaillut keittiössä tai käyttänyt rollaattorin tasoa pöytänä. 

Tämänkin tyyppisen muutoksen suunnittelu on osa sisustussuunnittelijan työtä. Olen asiakkaitani varten, etsimässä juuri sinulle sopivia ratkaisua sinun kotiisi!

SAIRAAT PELARGONIAT

Ostin muutamia vuosia sitten kesäalesta kolme pelargoniaa yhden euron kappalehintaan. Kukat ovat kiva sisustuselementti niin sisällä kuin ulkona kuistillakin, joten mielelläni niitä ostelen, jos edullisesti saan. Usein hieman rupuisiltakin näyttävät kasvit piristyvät, kun ne pääsevät hyvään multaan, isompaan ruukkuun ja saavat säännöllisesti hoitoa.

Pelargoniat kukkivat pari kesää, talvehtivat hyvin talven ja toisenkin ja keväällä alkoivat hyvissä ajoin puskemaan vihreää, jopa nuppujakin.

Sitten tapahtui dramaattinen käänne: punainen pelargonia alkoi kellastua ja punertua. Lehdet saivat syksyisen värin, vaikka kukka kukki ja näytti muuten voivan hyvin. Aluksi luulin, että olen kastellut kasvia liikaa. Tästä ei kuitenkaan ollut kyse.

Maestro löysi netistä syyn ongelmaan: pelargonialla oli sienitauti. Todennäköisesti oireiden syynä oli mullan kautta leviävä Pythium-sieni, joka aiheuttaa juuriston tummumista ja lehtien kellastumista ja tippumista. Tautiin ei käsitykseni mukaan ole muuta hoitoa kuin mullan ja ruukun vaihto. 

Myös kaksi muuta pelargoniaa sairastui. Niidenkin lehdet alkoivat kellastua eikä kukintakaan kovin loisteliasta ole ollut. Toisen (kuvassa vasemmalla) olen jo vaihtanut uuteen multaan ja uuteen ruukkuun, toisen annoin olla. Aika vaivaisilta näyttävät vielä molemmat, vaikka molemmissa on nyt nuppuja ja kukkia. Kuistilla oleva valkoinen pelargonia näyttäisi toipuvan ilman mullanvaihtoa. Miten lie käy tuolle toiselle sitten.

Punaisen pelargonian sain pelastettua multaa ja ruukkua vaihtamalla ja se näyttää nyt terveeltä. Enpä silti tiedä, viitsinkö enää ensi talvea pyöritellä näitä kasveja nurkissani.