VANHOJEN KALUSTEIDEN UUSI ELÄMÄ

Rakastan vanhoja huonekaluja. Ne on yleensä tehty kestämään ja niihin voi liittyä kiinnostavia tarinoita. Huonokuntoisessakin kalusteessa voin nähdä aihion, josta voi hieman vaivaa näkemällä saada käyttökelpoisen ja kauniin kalusteen.

Pari vuotta sitten kunnostin vanhan lipaston, joka on alun perin kuulunut piakkoin 90-vuotta täyttävälle äidilleni, kun hän oli nuori nainen. Lipastolla on siis jo ikää. Minun käyttööni se päätyi jo 70-luvulla, kun olin lapsi. Lapsuuskodista muuttaessani vein lipaston mukanani.

Lipasto oli alun perin petsattu tummaksi. Isäni maalasi sen valkoiseksi, sen jälkeen punaiseksi ja sitten taas valkoiseksi. Opiskeluaikoinani maalasin lipaston ruskeaksi. Kun sitten muutimme nykyiseen taloomme ja talo pikkuhiljaa täyttyi lapsista ja tavaroista, lipasto päätyi vintille. Ruskea väri ei enää miellyttänyt eikä lipastolle ollut oikein käyttöäkään. Siellä se nökötti melkein parikymmentä vuotta, ennen kuin sain sen maalattua uudelleen. Tällä kertaa teinkin maalauksen sitten ”viimesen päälle”: poistin kaikki aiemmat maalikerrokset, paikkasin pahimmat koloset ja hioin lipaston huolellisesti. Maaliksi valikoitui Tikkurilan Helmi-kalustemaali ja sävy Tiffany (jota ei enää uudemmassa värikartassa valitettavasti ole). Vetimet löytyivät muistaakseni Tokmannilta tai Biltemasta.

Lopputulokseen olen ollut enemmän kuin tyytyväinen!

Tänä kesänä kunnostin 90-luvulla hankkimamme mäntypuisen lipaston sekä mäntyisen pirttiryhmän penkin.

Lipasto ostettiin aikoinaan kotiimme, mutta jo vuosia sitten se päätyi kesämökille. Sinne se saa toistaiseksi jäädäkin ja palvella siellä eteiskalusteena. Tämän pikkulipaston kunnostaminen oli melko helppo ja nopea projekti, sillä lakkaa oli vain ohuelti ja se oli nopeasti hiottavissa pois. Käsittelin hionnan jälkeen lipaston Maalarin Valkolakalla, jota sattui olemaan varastossa. Geelimäisen valkolakan levittäminen siveltimellä oli mielestäni hieman ikävää, mutta kun maalipinta oli kuivunut, se oli yllättävän tasainen ja kauniin kiiltävä.

                        Penkki puolestaan on osa ruokailuryhmää, jonka ostimme 90-luvulla silloiseen kämppäämme ja joka palveli meitä myös nykyisessä kodissamme silloin, kun lapset olivat pieniä. Kun mäntykalustebuumi meni ohitse, ruokailuryhmä kulkeutui mökille, perinteiseen suomalaiseen tapaan. Mökillehän ne kaikki vanhat kalusteet joutavat! (No eivät oikeasti). Pöytä ja penkit olivat lasten ja koirien jäljiltä todella naarmuiset. Meillähän oli lasten ollessa pieniä kaksi sekarotuista koiraa, joista toisella oli paha tapa kipaista penkille ja penkiltä pöydälle aina kun isäntäväen silmä vältti. Pöydältä hävisivät eväät parempiin suihin, kerran hävisi jopa pussillinen nappeja, jotka olin ostanut ompelutyötäni varten 😊. Ja joka kerta, kun pöydälle noustiin, jäi siitä pehmeään mäntypuuhun muisto…

Penkin kunnostaminen oli aika hidasta, sillä lakkaa oli vedelty todella paksu kerros ja penkissä oli lisäksi yllättävän monta osaa, jotka piti käsitellä. Maalasin penkin vaaleansiniseksi Teknoksen Futura Aqua 20-huonekalumaalilla, sävy T1469. Tämä maali oli puolihimmeää, jälkeenpäin ajateltuna kiiltävä olisi ollut parempi vaihtoehto, mutta mennäänpäs nyt tällä, mikä tuli valittua. Maalin sävyn valitsin niin, että se sointuu yhteen pukuhuoneeseen tulevan seinävaatteen ja ikkunaan tulevan virkatun kapan väreihin.

Aika tyytyväinen olen tähänkin kalusteeseen. Se jäi hieman harmittamaan, että en valinnut kiiltävää maalia, mutta aina ei voi onnistua ihan kybällä.

Uusia kunnostusprojektejakin on odottamassa! Muutamia vuosia sitten pelastin mökiltä isäni 50-luvulla hankkiman pienen nojatuolin. Tuoli oli jo vaarassa päätyä kaatopaikalle, kun yhtäkkiä päätinkin, että en halua luopua siitä. Vein homeelta haisevan tuolin kotiin, jossa poistin siitä vanhan, löyhkäävän verhoilun. Nyt tuoli odottaa jalkojen ja käsinojien hiomista ja uudelleen verhoilua. Otin onneksi purkuvaiheesta kuvia, muuten tuolin verhoilu näin muutama vuosi purkuhomman jälkeen tuskin ihan kivutta onnistuisi… Vanha verhoilukin on tallessa, koska käytän sitä kaavana uutta verhoilua tehdessäni. En ole ikinä verhoillut nojatuolia, joten saapa nähdä, millainen on tämän projektin lopputulos.

Appivanhempieni vintillä minua odottaa vanha emännänkaappi, joka on tällä hetkellä kirkkaan punainen, tosin osaksi jo hiottu. Kaapille on jo paikka katsottuna ja kunnostan sen heti, kun aikaa liikenee ja autotallista vapautuu kunnostusprojektille tilaa.

Kaikkia vanhoja huonekaluja ei tarvitse kunnostaa. Osa on kauniita ihan sellaisenaan, ajan hampaan patinoimina.

VUODENAIKOJEN VÄRIT, OSA I: kesä

Luonnosta löytyy värejä joka lähtöön ja luonto on inspiroinut ja inspiroi myös suunnittelijoita. Maan- ja luonnonläheiset värit ovat kaikille tuttuja käsitteitä ja moni sanoo suosivansa nimenomaan näitä värejä sisustamisessa. Luontoa hyödynnetään myös sisustustuotteiden ja rakennustarvikkeiden mainonnassa: esimerkiksi värikartoissa voi usein nähdä eri värisävyt luontoaihein nimettyinä: kaarna, usva, sammal, pilvi, mustaherukka, salvia… Näiden värikarttojen sävyt ovat usein vihertäviä, harmaita, harmaansinisiä, ruskeita, luonnonvalkoisia. Luonnonläheisin värein sisustamista mainostetaan trendikkäänä ja mainoksiin liitetään runsain mitoin mielikuvia, jotka johtavat lukijan luonnon äärelle.

Esimerkiksi Virtasen Neljän Öljyn maalia (kuva poimittu netistä), jota aiomme käyttää mökkimme ulkomaalauksessa (meillä on kokeiltavana värisävy nimeltä Kuutsalo), on saatavana valmistajan mukaan ”saariston väreissä”. Vastaavia esimerkkejä luonnon inspiroimista värikartoista löytyy myös sisäväreihin liittyen ja mm. keittiökalustetoimittajilta. 

Monet, jotka toivovat sisustukseensa luonnon- tai maanläheisiä värejä, kaihtavat ajatusta kirkkaista väreistä. Luonnonläheisiksi väreiksi mielletään helposti vain erilaiset harmaat, beiget, harmaanvihreät ja -siniset sekä valkoisen sävyt ja musta. Kuitenkin luonnosta löytyy myös kirkkaita värejä. Tässä neljän jutun artikkelisarjassa pohdiskelen, kuinka vuodenajat vaikuttavat meitä ympäröivään värimaailmaan ja kuinka luonnossa esiintyvät värisävyt vaihtuvat vuodenaikojen vaihtuessa. Jätän lukijoille mietintämyssyyn myös ajatuksen siitä, ovatko luonnonläheiset värit kaikkialla samat? Voiko tässä olla maantieteellistä vaihtelua? Onhan maisema väreineen aivan erilainen esimerkiksi Afrikassa kuin täällä Skandinaviassa. Vai onko? Ovatko värit samoja, muuttuvatko vain niiden valtasuhteet? Onko käsite ”maanläheiset värit” vain tietyn yhteisön piirissä muodostunut nimitys tietylle väriryhmälle, onko tällä nimityksellä loppujen lopuksi mitään tekemistä maan tai luonnon kanssa? Mutta meneekö liian syvälliseksi tämä pohdinta? Tästä aiheestahan voisi joku taide- ja sisustusalan opiskelija tehdä vaikka opinnäytetyön! 

Artikkelisarjan ensimmäisessä osassa tutkiskelen kesän värisävyjä. Olen koonnut alla olevaan kuvaan valokuvia, joita olen tänä kesänä napsinut lähiluonnosta. Kuvakollaasiin olen lisäksi poiminut pieniin ympyröihin ottamissani kuvissa esiintyviä värisävyjä.

Kuvat näyttävät ainakin minun silmääni hyvinkin värikkäiltä ja osittain värit jopa räikeiltä, jos ajattelee vaikkapa vasemmalla yläkuvassa lenteleviä oranssinvärisiä perhosia. Pieniä väripallukoita tarkasteltaessa kollaasista on kuitenkin helppo huomata, kuinka suurin osa näistä ns. kesän väreistä on hyvin hillittyjä. Joukossa on vain muutamia voimakkaampia värejä, esimerkiksi pinkki (pionista poimittu sävy) sekä jokunen kirkkaampi vihreä ja vaaleansininen. Suurin osa väreistä on murrettuja sinisiä, vihreitä ja ruskeita -juuri niitä sävyjä, joita usein kutsutaan maanläheisiksi väreiksi. Mutta: ainakin näin kesällä luonnosta löytyy kirkkaampia ja voimakkaampia värejä. 

Jos kuvissa esiintyvät sävyt voisi jaotella siten, että olisi mahdollista nähdä, kuinka monta prosenttia esimerkiksi kuvista poimittua oranssia kaikissa esitetyissä kuvissa (ja luonnossa) esiintyy, olisi tämä prosenttiosuus todennäköisesti aika pieni. Tämän voisi ehkä osoittaa myös tieteellisesti sopivan kuvankäsittelyohjelman avulla, tieteelliseen tutkimukseen tosin tarvittaisiin huomattavasti laajempi otos valokuvia, kuin mitä minulla tässä on esittää.

Huomioitava on myös se tosiseikka, että värit eivät digitaalisesti näytä välttämättä aivan samoilta kuin luonnossa. Myös se, kuinka ihminen näkee ja kokee erilaiset värisävyt, vaihtelee yksilöittäin.

Summa summarum: kesän värit ovat ottamieni kuvieni perusteella murrettuja vihreitä ja ruskeita, valkoisen sävyjä, erilaisia sinisiä ja harmaita, joukossa ripaus vaaleanpunaista, okrankeltaista, pinkkiä ja oranssia. Kirkkaita värejä löytyy, mutta suurin osa väreistä on hillitympiä. 

Haluaisitko sinä kotiisi värimaailmaltaan kesänläheisen sisustuksen? Minulle sopisi -tuota pinkkiä lukuun ottamatta 😊. Tai ehkäpä sekin menisi, vaikka leikkokukkakimpussa.

TAVARATAIVASÄHKY

Ensimmäiset 40 vuotta ihminen haalii itselleen tavaraa, ja seuraavat 40 vuotta hän yrittää päästä siitä eroon.

Siltä ainakin minusta tuntuu. Kaapit, laatikot, kellari ja vintti pursuilevat mitä moninaisempia kapistuksia vajaista maalipurkeista verhoihin ja tyynyihin. Löytyy lankoja, tarroja, tilkkutyökankaita, kenkiä, tuikkukippoja ja maljakoita. On mukeja, pöytäliinoja ja T-paitoja. Tavaraa on niin paljon, että on vaikea edes muistaa, mitä kaikkea omistaa. Ja jos muisti pelaakin, voi olla lähes mahdotonta löytää etsimäänsä esinettä kaiken roinan keskeltä. Eikä tämä ole vain minun ongelmani, vaan mikäli olen käsittänyt oikein, suurin osa lähipiiriini kuuluvista ihmisistä kärsii tästä samasta asiasta.

Vaivalle olen keksinyt nimenkin: tavarataivasähky. Tämä sana kuvaa sitä fiilistä, joka minulle on tullut pursuilevien kaappieni äärellä. Liiallinen tavaran määrä ahdistaa ja hankaloittaa elämää, kun säilytystilat täyttyvät eikä tavaroiden pitäminen järjestyksessä enää onnistu. Yksi kassillinen kierrätykseen, kas, tulipa kaupasta kaksi tilalle, kun sattui kohdalle alennusmyynti. Tätä tämä pahimmillaan on!

Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät halua heittää mitään ehjää tavaraa roskikseen. Siksi lahjoitan ja myyn vanhaa tavaraa, jos niille vain ottajaa ja ostajaa löytyy. Aina ei löydy ja tavara jää ns. hyllyyn. Nuhruisillekin esineille yritän epätoivoisesti löytää uutta elämää, koska en haluaisi kuormittaa ympäristöä lisäämällä jätteen määrää. Pitkin hampain heitän siivousraivon iskiessä pois tavaroita, joista ei enää käyttökelpoisia saa. Napit pitää kuitenkin vanhoista tekstiileistä pelastaa – ja vetoketjut, ehdottomasti, jos ne vain toimivat! Onpa niitäkin kertynyt, vetoketjuja… Ja matonkuteita. Ja erinäisiä paperin- ja pahvinpaloja, joista joskus ehkä kenties mahdollisesti voisi askarrella jotakin. Varastot paisuvat paisumistaan eikä mistään voi luopua, koska ”tuotakin SAATTAA tarvita vielä joskus…”.

Ihminen kyllästyy ja kaipaa vaihtelua, se on selvä. Verhoja on mukava välillä vaihtaa, samoin kalusteiden järjestystä. Uusi matto ilahduttaa ja välillä on kiva juoda kahvi erilaisesta mukista kuin yleensä. Eihän tässä mitään väärää ole ja ainakin markkinat kiittävät, kun ihminen kuluttaa. Mutta henkilökohtaisesti olen ainakin siinä tilanteessa, että mukeja on jo vuoden jokaiselle viikolle, mattoja useammankin kodin sisustamiseen, verhoista nyt puhumattakaan.

Hyvä tapa pitää kodin tavaramäärää kurissa olisi jättää uusi tavara ostamatta ja hyödyntää varastossa olevaa materiaalia. Tavaran pitäisi kiertää ja fiksua olisi käyttää kaikki tavara loppuun, ennen kuin ostaa uutta. Tarvitsenko välttämättä uudet verhot tai maton – löytyisikö vintiltä sopivat? Tai ekologisuuden nimissä, vaikka kirpparilta? Saattaisi löytyäkin, jos olisi aikaa kiertää kirpputoreilla penkomassa tarjontaa. Tavaraa on, mutta aikaa niukemmalti. Eikä omistakaan kätköistä aina sopivaa löydy. Siksi ainakin minä usein päädyn ostamaan uuden tuotteen, vaikka kierrätys ja kulutuksen vähentäminen ovatkin sydäntäni lähellä. Ostaminen samanaikaisesti sekä ihastuttaa että vihastuttaa. Pyrinkin välttämään heräteostoksia ja ostamaan vain tuotteita, joita oikeasti tarvitsen, tai ainakin kuvittelen tarvitsevani. Totuus kuitenkin on se, että tavaraa on aivan liian paljon säilytystiloihin ja tarpeeseen nähden. Tästä ei pääse yli eikä ympäri, vaikka kuinka asiaa koettaisi kaunistella.

Elämäntapamme on viime vuosikymmeninä muuttunut. Vielä parikymmentä vuotta sitten oli järkevää korjauttaa esimerkiksi pesukone, jos se rikkoutui. Nykyään tulee usein halvemmaksi ostaa uusi, kuin korjata vanhaa. Vanha tuote saattaa jäädä nurkkiin pyörimään, jos se ei ole täysin hajalla. Tuotteiden laatukin on heikentynyt, mikä lisää kulutusta ja tarvetta ostaa uutta. Esimerkiksi tekstiilit eivät kestä enää samalla tavoin käyttöä kuin ennen. Olen muutamia kertoja ostanut valmisverhot, jotka ovat menneet jo ensimmäisessä pesussa pilalle, vaikka olen pessyt ne pesuohjeiden mukaan. Olen silti säästänyt ne ajatellen, että ”ehkä näistä joskus voisi ommella jotain”. Ja jälleen tavaramäärä lisääntyy… Sekä tarve ostaa uutta. Vaatteetkin nyppyyntyvät tänä päivänä nopeammin kuin aiemmin ja sukat kuluvat puhki alta aikayksikön. Silloin tällöin parsin rikkoutuneita sukkia, vaikka ne eivät kaupassa montaa euroa maksa – olenko vanhanaikainen? Tavaroiden laatu on heikentynyt, siitä ei pääse mihinkään. Elämme kertakäyttökulttuurin aikaa. Osta – käytä hetki – heitä pois – osta uutta. Samaan aikaan rummutetaan ilmastonmuutoksesta, kierrätyksestä ja kulutuksen vähentämisestä.

Tavaroiden heikon laadun lisäksi kulutusta ja tavaramäärää kodeissa lisäävät vaihtuvat trendit, myös sisustuksessa. Trendien sijaan tulisi mielestäni kuitenkin pyrkiä sisustamaan omien makumieltymyksiensä mukaan, eikä muotia seuraten. Miksi kodin pitäisi näyttää samalta kuin sisustuslehtien tai asuntomessujen mallikodit? Mitä ideaa on siinä, että kaikkien kodit näyttävät samanlaisilta? Koti on ihmistä varten. Sinua ja minua varten. Oma persoona saa kodissa näkyä. Jos rakastat kalusteita, jotka hankit jo kaksikymmentä vuotta sitten, miksi et käyttäisi niitä yhä, vaikka muoti onkin muuttunut? Muodin seuraaminen ja trendikkyys ei tee meistä parempia ihmisiä, hyvyys tulee sisältäpäin. On ekologisempaa olla lähtemättä mukaan jokaiseen mediassa vilahtavaan trendiin vain siksi, että näyttäisi muiden silmissä trendikkäältä ja fiksulta, aikaansa seuraavalta ihmiseltä. Ideoitahan erilaisista muotivirtauksista toki voi poimia ja ehkä trendejä voisikin ajatella enemmän ideavirtoina kuin ”tätä täytyy nyt olla, jotta olen muotitietoinen ja tulen hyväksytyksi”-seikkoina.

Elämäni ensimmäiset 40 vuotta olen haalinut tavaraa. Nyt yritän seuraavat 40 vuotta, jos elämää riittää, päästä tavarasta eroon. Samalla hankin sitä lisää, enemmän tai vähemmän ekologisesti ja luontoa säästäen tai tuhoten. Olen sisustaja, keräilijä ja hamstraaja. Olen ihminen.

(kuvat: Pixabay)

PIENEN HIRSIMÖKIN REMONTOINTI JA SISUSTAMINEN, OSA VI: sauna

Kesäloma päättyi ja leipätyöt ovat alkaneet sekä minulla että Maestrolla. Mökin remontointi työn ohessa alkaa käydä voimille, mutta yritämme rutistaa remontin siihen vaiheeseen, että sekä mökin sisätilat että vesikatto olisivat valmiit ennen talvea. Mökin ulkomaalaus saa jäädä ensi kesään, jos emme ehdi tai jaksa sitä tänä vuonna tehdä. Myös huussin sisätilojen rakentaminen loppuun jää ensi kesään. 

Mökin tupakeittiö + makuusoppi ovatkin jo uusia ikkunoita ja uuden oven maalausta sekä ovi- ja ikkunalistoja vaille valmiit. Myös sauna on edistynyt hyvin. Saunaan on vielä asennettava lattialistat sekä kiukaaneduspelti, sen jälkeen sekin on uutta ikkunaa ja ovi- ja ikkunalistoja vaille valmis. Pukuhuoneen kanssa sama juttu, muutama lista puuttuu, muuten on ulko-oven maalausta, uutta ikkunaa ja ovi- ja ikkunalistoja lukuun ottamatta valmista.

Saunaanhan jouduimme rakentamaan sekä uuden lattian että sisäkaton. Molemmat jätettiin puun värisiksi. Lattian käsittelin Tikkurilan Supi lattiaöljyllä ja katon värittömällä Teknoksen Satu-Saunasuojalla. Lattiaöljyn pitkä kuivumisaika tuli meille yllätyksenä. Öljyn oli annettava kuivua peräti kaksi vuorokautta, ennen kuin saunassa oli mahdollista jatkaa remontointia. Toinen yllätys tuli, kun huomasimme vahingossa tilanneemme saunaan liian kapean oven. En tiedä, miten tämä virhe pääsi tapahtumaan, mutta loppupelissä se kääntyi voitoksi, sillä uudet lauteet veivät saunasta niin paljon tilaa, että leveämpi ovi olisi ollut vain haitta. Oven käsittelin saunan puolelta värittömällä Satu-Saunasuojalla ja pukuhuoneen puolelta maalasin sen valkoiseksi. Koska oviaukkoa jouduttiin pienentämään, tulevat ovilistat olemaan tavanomaista leveämmät. 

Lauteet rakennettiin valmiiseen lauderunkoon, jonka voi tarvittaessa nostaa esim. siivouksen ajaksi seinälle. Laudepuuna käytimme lämpökäsiteltyä haapaa, jonka käsittelin paraffiiniöljyllä. Lämpökäsitelty haapa on herkkä halkeamaan, sen vuoksi öljykäsittelyä suositellaan.  Käsittely on hyvä uusia ainakin kerran vuodessa, jotta puu ei pääse kuivumaan liikaa. Samalla öljy suojelee lauteita mm. likaantumiselta. Öljykäsittely antoi haavalle kauniin lämpimän sävyn, johon todella ihastuin.

Kiukaaksi valikoitui Maestroa miellyttävä Iki-kiuas, malleista pienin, koska saunakin on pieni. Piipun ja kiukaan asentamisessa oli omanlaisensa punnerrus, jotta piippu saatiin suoraan ja suojaetäisyydet riittäviksi ja määräysten mukaisiksi. Kiuaskivien pesemisessä ja mättämisessä palopesän ympärille oli myös oma hommansa. Kiviä oli 120 kg ja jokainen niistä  piti laittaa paikalleen yksitellen, jotta palopesä saatiin peitettyä siististi. 

Turvallisuuden lisäämiseksi kiukaan taakse ja sivulle asennettiin palosuojalevyt (rst). Kiukaan eduspelti odottaa vielä asentamista, kuten edellä jo mainitsinkin. Myös tuuletusräppänöiden luukut pitäisi vielä asentaa paikoilleen. Pientä näpertelyä siis vielä on tiedossa!

Suurin urakka meillä on kuitenkin vesikaton kanssa, joka on saatava valmiiksi ennen talvea. Vaikka luonto kaipaa vettä viime päivien sateista huolimatta, kattoprojektin vuoksi toivon pitkää, kuivaa ja lämmintä syksyä.

Mökin remontoinnin osalta tarinointi päättynee tähän, koska tämän artikkelisarjan tarkoitus oli kertoa pääsosin sisätilojen remontoinnista ja sisustukseen liittyvistä asioist. Laitan toki muutamia ulkokuviakin mökistä sitten, kun katto on valmis, tai viimeistään sitten, kun ulkomaalauskin on tehty. Sisustuskuvia mökistä laittelen syksymmällä, kun ikkunatkin on saatu asennettua paikoilleen. Sisustaminen on edelleen vielä kesken ja mm. pukuhuoneessa on varastoituna remonttitarvikkeita. Sisustuskuvien ottaminen ei siten ole vielä ajankohtaista.

Aurinkoista loppukesää kaikille!