NAPPIHAMEHIPISTÄ TILDAILUUN

Työtilani hyllykössä vuosia nököttänyt puinen mallinukke sai viimein kyytiä, kun tuunasin sen uuteen uskoon! Ostin tämän mallinuken aikoinaan maalausprojektejani varten vain huomatakseni, että netistä löytyvät valokuvat toimivat ihmishahmojen mallina huomattavasti paremmin kuin tämä puinen, kömpelö hökötys. Tuunaamiseen sain innoituksen Anna Wildrosen upeasta kierrätystaiteesta. Käytin mallinuken tuunaukseen kotoa löytämiäni tilkkuja ja ohutta huopaa, ompelulankaa, helmiä, akryylivärejä, kasvoihin lehdestä leikatun kasvokuvan, liimalakkaa, huovutusvillaa, nyöriä ja koristenauhaa. Lopputuloksena syntyi Nappihamehippi, josta tulee "ateljeeni" maskotti.

Mieluummin minä tätä hippityttöä katselen, kuin alastonta puu-ukkelia...

Samaan aikaan tuunausprojektin kanssa toteutin Tildan ohjeilla muutaman sydämen eteisen ikkunaan sekä enkelin, joka päätyi työnurkkaukseeni Nappihamehipin seuraksi. Kaavoja piirtäessäni mokailin, joten enkelistä tuli aika tavalla pienempi ja laihempi kuin mitä alkuperäisen ohjeen mukaan olisi tullut. Tämä on kuitenkin vain hyvä asia, koska isolle enkelille ei olisi ollut tilaa.

Enkelin vaatteet toteutin osittain Tildan kaavoilla, osittain omaa luovuutta käyttäen. Selkäänsä enkeli sai minikokoiset siivet. Ehkä hän on vielä enkelinuraansa aloitteleva enkeli, jonka siivet sitten kokemusten myötä kasvavat ja vahvistuvat.

Enkeliinkin tarvittava materiaali löytyi omista nurkista. Materiaalia tuntuu riittävän ja riittävän, joten kaikenlaisia projekteja on mahdollista toteuttaa ex tempore. Hyvä niin!

Näiden hupsujen maskottien myötä toivotan kaikille mukavaa alkanutta viikkoa!

 

VANHAN TALON ETEINEN

Syksyllä 2020 pääsin viimein eroon eteisen vanhoista kalusteista: pyökinvärisestä vaatekaapista sekä kirsikanvärisestä lipastosta. Kalusteet palvelivat hyvin aikansa, mutta kalusteiden toisiinsa sopimattomat värit alkoivat vuosien kuluessa tympäistä.

Ennen uusien kalusteiden hankintaa oli päästävä eroon vanhoista. Vaatekaappi päätyi Maestron sukulaistytön kotiin ja lipaston kiikutimme mökille aittaan, jossa se toimii säilytyskalusteena. Myös eteiseen sijoitettu, hiekkaisia kenkiä täynnä oleva kenkäteline sai kyytiä: siirsin sen kellariin, jossa se ei ole niin näkösällä kuin eteisessä. Kenkätelineen tilalle rakentui vihernurkkaus, jota olen jo blogissani esitellytkin. Ainoa esine, jonka heitimme pois, oli koirien järsimä paperinkeräyslaatikko.

Olisin halunnut eteiseen vanhan kokopuisen talonpoikaiskaapin tai vastaavan, mutta en löytänyt pieneen tilaan sopivaa kalustetta järkevään hintaan. Päädyimme ostamaan uudet kalusteet Jyskistä. Vaatekaapin ovet jouduimme tilaamaan uudelleen kahteen kertaan, sillä sekä ensimmäiset että toiset ovet olivat kuljetuksessa vaurioituneet. Kolmas kerta toden sanoi ja saimme kaappiin ehjät ovet. Ovihässäkkää lukuun ottamatta olemme olleet kalusteisiin tyytyväisiä, hinta-laatu-suhde on kohdallaan.

Uudet kalusteet ovat pienempiä kuin edeltäjänsä, joka toi eteiseen lisää väljyyttä. Erityisesti pidän tuosta senkistä, sen päälle voi rakentaa ja vaihdella asetelmia vuodenaikojen ja oman fiiliksen mukaan, tilaa on. Olen hyvin ihastunut myös vihernurkkauksessa olevaan SA-kaupasta ostettuun arkkuun sekä äidiltä saamaani tauluun. 

Kalusteiden uusimisen lisäksi ei eteisessä muuta remontin tarvetta ole aivan äskettäin ollut. Eteinen ja tuulikaappi on pintaremontoitu v. 2014 ja maalipinnat olivat tämän remontin jäljiltä vielä kohtuullisen siistit.  Ennen tätä v. 2014 remonttia tuulikaapin seinät olivat samaa keltaista kuin kellarin portaikko, josta olen kertonut aiemmin. Lisäksi tuulikaapin ja eteisen erotti toisistaan ovi, josta oli sekä hyötyä että haittaa. Hyötyä ovesta oli siksi, että ulko-ovi oli mahdollista avata ilman että koirat tunkivat kuononsa samaan ovenrakoon. Meillä oli tuolloin kaksi isoa koiraa, joita moni ovelle tulija aluksi pelästyi, sen vuoksi yleensä jätimme koirat eteiseen ja suljimme tuulikaapin oven takanamme, kun menimme avaamaan ovea.

Ovesta oli kuitenkin myös haittaa, sillä se vei auki ollessaan tilaa. Remontin yhteydessä ovi päätettiin poistaa. Samalla poistimme eteistiloista oven, josta oli kulku kellarin portaikkoon ja vaihdoimme WC:n oven valkoiseen. Ovien poistaminen toi eteiseen lisää käytännöllisyyttä ja tilaa.

Remontin yhteydessä eteisen seinät maalattiin uudelleen samalla sävyllä, jolla ne oli aiemmin maalattu (Tikkurilan parmesaani). Tuulikaapin seinät maalattiin samalla vihreällä, mitä olemme käyttäneet keittiössämme. Myös lattia on samaa materiaalia (vinyylikorkki), mitä laitoimme keittiöön.

Tässä vaiheessa on sanottava, että vinyylikorkki EI ole paras mahdollinen materiaali tuulikaappiin, sillä lattialle kertyvä hiekka kuluttaa pinnan nopeasti ikävän näköiseksi. Edes matto ei ole riittävä suojaamaan lattiaa. Lattia meneekin jossain vaiheessa vaihtoon. Ulko-oven olemme jo vaihtaneet noin kolme vuotta sitten tiiviimpään.

Vanhassa talossa riittää remonttia. Eteinen on tällä hetkellä mukavassa kunnossa, mutta tulevaisuudessa häämöttää jo seinien maalaus ja lattiapintojen uusiminen.

OHJE: YSTÄVYYDEN LINTU

Minulta on pyydetty ohjetta Ystävyyden lintuun ja tässä sellainen nyt tulee. Mainitsen vielä kertaalleen, että idea ei ole omani; alkuperäinen ohje on julkaistu Suuri Käsityö -lehdessä useita vuosia sitten. Yritin etsiä arkistoistani tätä kyseistä lehteä ja alkuperäistä ohjetta, mutta en valitettavasti sitä löytänyt.

Pidän linnuista ja lintuhahmoista ja olen vuosien saatossa hyödyntänyt Ystävyyden linnun ohjetta ompelemalla ikkunakoristeita, applikaatioita ja heijastimia. Kuten alla olevissa ohjeissakin olen maininnut, vain mielikuvitus on rajana oman lintuhahmon luomisessa. 

Lintuja on mukava askarrella kangastilkuista ja Ystävyyden linnun voi toteuttaa myös yhteisenä askartelu- ja käsityönä pienten lasten kanssa, esim. leikkaamalla osat huovasta ja ompelemalla ne oikealta puolelta yhteen. 

Toivotan näiden ohjeiden kera kaikille asiasta innostuneille mukavia luomishetkiä!

PIRISTYSTÄ KEITTIÖÖN

Keittiö näytti kovin tyhjältä ja värittömältä sen jälkeen, kun olin laittanut pois jouluverhot ikkunoista ja kynttiläasetelmat pöydältä. Mietin pitkään, millaiset verhot kevään ajaksi ikkunaan laittaisin, ja päädyin Vallilan koiraverhoihin. Tämä kuosi saa minut hyvälle tuulelle ja aihe sopii koiraperheeseen.

Pöydälle piti saada jokin asetelma. Koirateemaan sopi hyvin tyttäreni lahjaksi saama suloisen ruttuinen koirapatsas (tai oikeastaan rasia, koiran pää nousee kannen tavoin ja sisällä on säilytystilaa). Ostin keittiöön lisäksi muutaman paavalinkukan, jotka istutin tuunaamiini saviruukkuihin. Lisäksi tyttärellä sattui sopivasti olemaan syntymäpäivä, joten saimme myös leikkokukkia keittiötä piristämään.

Ikkunaan ripustin muutamia Ystävyyden lintuja, jotka ompelin itse. Ohje lintuun oli vuosia sitten Suuri Käsityö-lehdessä.

Ruokapöydän lasilevyn alle asettelin kolme virkattua liinaa. Kaksi liinoista olen virkannut itse luonnonvalkoisesta kalalangasta. Kolmas liina on puhtaan valkoinen, sen olen saanut äidiltäni. Liinan alkuperä ei ole tiedossa, mutta olettaisin, että on teollisesti tehty. Kaunis siitä huolimatta!

Tällä kattauksella menemme meillä kevättä kohti! Vaikka elämme vasta tammikuuta, linnut laulavat aurinkoisina päivinä jo täyttä kurkkua iloista titityytään, ja päivähän pitenee kaiken aikaa... Ihana kevät, sieltä se taas tulee pitkän odotuksen jälkeen!!!

KOIRAN SYÖMÄ JAKKARA

Kuten useimmat tietävät, pentukoirilla on harmillinen tapa pureskella kaikkea, mikä mukavasti hampaissa ratisee. Meillä on tuhottu mattoja, kenkiä, viherkasveja, legoja, Barbie-nukkeja, tyynyjä ja jopa kokonainen sohvakalusto... Sekä tuoreimman koiruuden toimesta pari jakkaraa, joista toinen näkyy alla olevassa kuvassa. 

Koska en halua heittää tavaraa kaatopaikalle, päätin kunnostaa jakkaran (ja sen toisenkin, josta ei nyt kuvaa ole). Jakkara on minulle tarpeen, koska olen aika lyhyt, ja tarvitsen tuolia tai jakkaraa tuon tuostakin, kun kaivelen tavaroita kaappien ylähyllyiltä.

Jakkara on nyt purettu, hiottu ja kitattu. Maalikin on valmiina odottamassa ja tarkoitus on suorittaa maalaus tässä viikonlopun aikana. Mutta mitäs sen jälkeen? Haluaisin tuohon jakkaran istuinosaan jotain jänskää. En vain osaa päättää, että mitä... Onko ehdotuksia? Omat vaihtoehtoni ovat:

- jokin kiva kuva tai kuosi decoupe-tekniikalla kiinnitettynä 

- pehmuste ja kangaspäällinen (löytyisi sopiva pala Marimekon kangasta tähän tarkoitukseen)

- jokin kuvio sabluunalla maalaten (sabluunan voisin tehdä ehkä itse).

Silloin kun en osaa päättää, annan asian yleensä hautua enkä ala tekemään päätöstä väkisin. Luovissa projekteissa päähän tupsahtaa tavallisesti jossakin vaiheessa visio siitä, miltä työn alla olevan jutun pitäisi näyttää. Nyt minulla on useita visioita, enkä osaa valita... Kaikkiin vaihtoehtoihin sisältyy epäonnistumisen riski ja esimerkiksi tuolle Marimekon kangaspalalle olisi muutakin käyttöä, kuin jakkaran päällystäminen. Joten, vaikeaa on nyt päättää istuimen kohtalosta.

Jos teillä on ideoita, niin nyt niille olisi käyttöä, mieluusti kuulisin lukijoiden näkemyksiä siitä, mitä tuolle istuimelle voisi tehdä! Kivaa viikonloppua!

MATKA PUNAISILLE VUORILLE

Paperin repiminen ja silppujen liimaaminen oli niin rentouttavaa puuhaa näinä stressaavina aikoina, että kukkaruukkujen tuunaamisen jälkeen tein paperisilpuista vielä yhden työn. Onko tämä taidetta vai pelkkää askartelua, sen voi jokainen päättää aivan itse! 

Teoksen nimeksi annoin "Matka Punaisille vuorille". Tämä kuva on kummitellut mielessäni jo jonkin aikaa ja mielessä kummittelevat kuvat on saatava tavalla tai toisella näkyvään muotoon, muuten niistä ei eroon pääse. Työ kuvaa matkaa, jonka me kaikki teemme, eli elämää. Punaiset vuoret kuvaavat paikkaa, jonne me kaikki lopulta päädymme - mikä se paikka sitten ikinä mahtaakaan olla. Mielipiteitä on joka lähtöön.

Aluksi ajattelin, että tämä työ päätyy korkeintaan Wanhan Woimalan kesänäyttelyyn, mutta yllättäen se sopikin makuuhuoneemme seinälle ja siihen se saa toistaiseksi jäädä.

Työn pohjana on piirustuslehtiön pahvinen takakansi, jonka käsittelin gessolla ennen paperisilpun liimaamista liima-lakalla. Paperisilppu ja kuvat ovat peräisin aikakauslehdistä ja mainoksista. Kyseessä on siis puhtaasti kierrätystyö, kehyksiä lukuun ottamatta, tosin niitäkään en ostanut tätä teosta varten.

Alla vielä muutamia yksityökohtia taulusta. Toinen kuvista on näköjään hieman epätarkka (lasin alla olevan työn kuvaaminen oli hieman hankalaa heijastuvista valoista johtuen) mutta ehkä siitä jonkinlaisen vaikutelman saa siitä, mistä on kysymys.

Loppuvuodesta jännitin, miten tiimillemme käy yt-neuvotteluissa. Kerrottakoon nyt, että ketään meistä ei irtisanottu. Koko liiketoiminta sen sijaan myytiin toiselle yritykselle, tästä saimme tiedon 3.1.22. Eli työnantaja vaihtui, muuten työt jatkuvat entiseen malliin, ainakin toistaiseksi. Hyvä näin! 

TUUNATUT KUKKARUUKUT

Vuoden ensimmäinen sisustukseen liittyvä askartelu oli vanhojen saviruukkujen tuunaus.

Idea tuunaukseen lähti jälleen siitä ajatuksesta, että tavaran määrää nurkissa on vähennettävä ja askarteluun/sisustamiseen/käsitöihin on käytettävä kotoa löytyviä materiaaleja. Tuumailin, että käsiteltyäni käyttämättömät ruukut uuteen uskoon, saan 1) kasveille uusia, kivannäköisiä ruukkuja, 2) käytettyä loppuun laatikossa vuosia pyörineen decoupe-lakan, 3) käytettyä pois vanhoja öljyvärejä, joita en enää vuosiin ole käyttänyt maalausten tekemiseen ja 4) hyödynnettyä askartelupaperien jämiä, joista ei enää ole korttiaskarteluun, mutta joita en ole hennonnut heittää roskiinkaan. 

Decoupe-lakan kanssa kävi kuitenkin niin, että aine oli kuivahtanut pulloonsa ja oli siten roskiskamaa. Pihinä, tai sanotaanko kauniimmin taloudellisena ihmisenä, tulin siihen tulokseen, että on edullisempaa tehdä liima-lakka itse, kuin ostaa sitä kaupasta. Tuumasta toimeen! Maestron kanssa yhdessä sekoittelimme seuraavanlaisen liemen:

- 1,5 osaa puolihimmeää, vesiohenteista lakkaa 

- 1 osa Erikeeper-liimaa

- 1 osa vettä.

Testasin seosta ja se toimi hyvin erityisesti sanomalehtipaperin, ohuiden askartelu-papereiden ja ohuen puuvillakankaan kiinnittämiseen pahville ja puulle.

Vintilä löytyi kolme saviruukkua ja käsittelin ne kaikki. Isoimman ruukun pinnoitin sanomalehdestä revityillä palasilla ja pienempiin käytin askartelupapereiden jämiä. Ruukkujen yläosat maalasin öljyväreillä. 

Mitä pidätte lopputuloksesta? Kahta samanlaista ruukkua ei ole eikä tule... Otan nämä ruukut keväällä käyttöön, kun huonekasveille tulee taas mullanvaihdon aika.