PITSIÄ JA TUUNAILUJA

Pidän rouheasta sisustuksesta, mutta myös koristeellisuudesta. Vaikka en ole yltiöromanttisen sisustuksen ystävä, tykkään pitsiliinoista ja -verhoista. Erityisesti juuri niiden koristeellisuudesta. Aika paljon olen pitsiliinoja virkannut itsekin, verhoja myös, koska koristeellisuus viehättää.

Kevätauringon ensisäteiden pilkistellessä päätin vaihtaa olohuoneen tummat verhot valoisampiin. Kaivoin kaapista esille äidiltäni saamani valkoiset pitsiverhot ja ripustin ne olohuoneen ikkunoihin. Ikkunoita on kaksi ja verhot ovat keskenään erilaiset. Molemmat ovat kuitenkin valkoiset ja pitsikuvioiset, joten eriparisuus ei haittaa. Ei ainakaan omaa silmääni.

Nämä pitsiverhot ovat ainakin neljäkymmentä vuotta vanhat, sillä muistelen näiden olleen aikoinaan vanhempieni makuuhuoneen ikkunassa, silloin kun olin vielä nuori - ja siitä on kauan, kun olen vanhempieni luona asunut. Hyvin nämä verhot ovat kestäneet käyttöä ja pesua!

Lykkäsin palan pitsiä myös tuunaamaani kukkaruukkuun. Ruukku oli tavallinen valkoinen muoviruukku, aika tylsä ja vähän jo nuhruinenkin. Minulla sattui olemaan pienet määrät mustaa ja ruskeaa liitumaalia, sekoitin ne keskenään ja maalasin tällä mustanruskealla maalilla ruukun sekä myös vanhat, siniset taulunkehykset - vain päästäkseni maalista eroon. Koska kukkaruukku näytti yksivärisenä aika tylsältä, tuunailin sitä hieman lisää käyttämällä pitsiä, paljetteja ja helmiä. Alla tulos. Toinen tyhjä kukkaruukku on löytö SPR:n kirpputorilta. Viehätyin ruukun vanhanaikaiseen ilmeeseen. Viherkasvithan näihin pieniin ruukkuihin pitäisi vielä hankkia...

Alla kuva sinisistä kehyksistä, jotka myös maalasin. Laitoin kehyksiin maalaamani akvarellin. Kuvatessa valo hieman heijasteli kehyksen lasista, joten akvarelli ei aivan pääse kuvassa oikeuksiinsa. Tälle etsin jossain vaiheessa kotoa paikan, pidän tämän kuvan synkeästä tunnelmasta :).

Mutta vaikka synkeä akvarelli viehättää, mieleni ei ole lainkaan synkeä, päinvastoin! Opiskelu on ollut kiinnostavaa ja innostavaa. Vielä pari viikkoa harjoituksia koululla ja sen jälkeen alkaakin sitten työharjoittelu.

Hyvää viikonloppua!!!

MUMMOLATYYLIÄ AITTAAN

Tytär toivoi syksyllä mökin aitan alakertaan "mökkimäistä" sisustusta ja päädyin ns. mummolatyyliin. Olen aina halunnut virkatun päiväpeiton, mutta en ole sellaista kotiini tehnyt, koska koiraperheessä se on epäkäytännöllinen - aittaan sellainen kuitenkin käy, koska siellä koiramme harvoin on. 

Päätin siis väkertää aitassa olevaan parisänkyyn virkatun päiväpeiton. Isoäidin neliöt ovat aina käyttökelpoisia, mutta halusin tällä kertaa virkata jotain muuta ja päädyin virkkaamaan Pajuneliöitä. Ohjeen löysin netistä, en valitettavasti enää muista, kenen blogissa ohje oli. Mutta googlettamalla löytynee!

Peitteeseen kului lankaa kilokaupalla! Käytin kaikki Seitsemän Veljestä-lankani, kaikki Seiskaveikan kanssa samaa vahvuutta olevat jämälangat ja jouduin ostamaan kaupasta lankaa lisääkin. Kaiken kaikkiaan virkkasin 306 Pajuneliötä. Enemmänkin olisin voinut virkata, mutta päätin kokeilla, miltä peitto näyttää sängyllä sellaisena kuin se nyt on. Tarvittaessa peittoa voi vielä leventää virkkaamalla lisää lappuja.

Alla muutama kuva lopputuloksesta. Aitan sängyn päälle en ole vielä päässyt peitettä sovittelemaan, se onnistuu vasta keväällä sen jälkeen, kun aitasta on siivottu kaikki roju pois... Aitta on siis käytännössä varastona tällä hetkellä!

Opiskelu on puristanut minusta mehut aika totaalisesti, mutta sen verran jaksoin migreenin helpotettua sunnuntaina maalailla, että sain muutaman pienen työn tehtyä. Aihe putkahti mieleen nukkuessa ja toteutin sen sekä akryylivärein (ensimmäinen kuva) ja akvarelleilla (toinen kuva). Molempien töiden koko on A4.

Näiden abstraktien töiden myötä toivotan kaikille mukavaa loppuviikkoa! 

USVAMETSÄ KOLMELLA ERI TEKNIIKALLA

Tämä syksy on ollut minulle erilaisten taidekokeilujen ja luovan toiminnan aikaa. Uskaltauduin kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen jopa tarttumaan akvarelleihin! Olen aina ihaillut akvarellimaalauksia ja parikymppisenä osallistuin akverellimaalauskurssillekin. Siellä tulin siihen tulokseen, että ei ole minun juttuni. Mutta kukapa tietää, ehkä onkin? Maalaaminen ei nimittäin ollutkaan niin vaikeaa, kuin olin muistellut. Itse asiassa jopa nautin siitä niin paljon, että aion hankkia lisää puolikarkeaa akvarellimaalauspaperia... Sileästä paperista en pidä.

Maalasin kokeeksi Usvametsä-teoksen kolmella eri tekniikalla -ihan vain nähdäkseni, miten erilaisia töistä syntyy. Ensimmäinen kuva on tehty akryylivärein. Akryylit ovat tällä hetkellä minulle se ykkösjuttu. Toinen työ on tehty akvarelleilla paksulle puolikarkealle paperille. Kolmas työ on maalattu kuivapastelliliiduilla. Kuivapastelleilla maalailin vuosia, mutta koska ne pölyävät ja minulla on nykyään astma, olen viime aikoina pölyämisen vuoksi hieman vältellyt niiden käyttöä. Kokonaan ei aio kuitenkaan pastellimaalauksestakaan luopua!

 

Mikä näistä on sinun suosikkisi? Akryyli, akvarelli vai pastelli?