KORISTEMAALAUS VANHAAN ARKKUUN

Pappani teki minulle 70-luvun alkupuolella arkun, joka on kulkenut mukanani lapsuudesta saakka. Olen säilyttänyt arkussa kirjeitä, päiväkirjoja, runovihkoja ym. muistoja elämäni varrelta. 

Koristemaalauskurssilla piti valita näyttötyöksi joko kaluste tai seinä. Näyttökalusteeksi olisi soveltunut jokin koulun harjoitusovista, joita on hiottu ja maalattu eri tavoin kymmeniä kertoja. Ovi luonnollisesti olisi näytön jälkeen palautunut uusien opiskelijoiden hiottavaksi ja maalattavaksi. 

Halusin tehdä jotain pysyvämpää. Koska pappani tekemä arkku oli saanut vuosien saatossa monenlaisia kolhuja ja naarmuja eikä värikään oikein enää miellyttänyt, valitsin sen näyttökalusteeksi. 

Koristeluideana minulla oli aluksi steampunk-aiheinen kuva. Käytännössä se ei kuitenkaan toiminut. Olin muutaman päivän aivan jumissa aiheen kanssa, kunnes sattumalta koulun koristemaalauskirjoja selaillessani silmiini osui koristemaalauskuva lohikäärmeestä.

Siitä se idea sitten lähti.

Hioin ja kittasin arkun ja maalasin sen puolihimmeällä Futura Aqua-kalustemaalilla, sävy lootus. Memories-tekstiä varten piirsin ja leikkasin sabluunan, jonka avulla töpöttelin tekstin arkun kanteen käyttäen taideakryylivärejä. Lohikäärmeen kuvan jäljensin kanteen seuraavasti: väritin aluksi paperille tulostetun mallikuvan nurjan puolen vihreällä liidulla. Sen jälkeen asettelin paperin arkun kannelle siihen kohtaan, johon olin kuvaa suunnitellut, liitupuoli arkkua vasten. Kuljetin kuulakärkikynää kuvion ääriviivoja pitkin kevyesti painaen, jolloin paperin nurjalla puolella oleva liitu toimii kalkkeripaperin tavoin: niistä kohdista, joista olin kynällä painanut, jäi kanteen vihreä jälki, ts. kuvion ääriviivat kopioituivat kanteen. 

Koristekuvion olisi saanut tehdä joko kalustemaaleilla, öljyväreillä tai akryyliväreillä. Valitsin akryylivärit, koska niitä minulla oli kotona valmiina (myös koulun värejä olisi voinut käyttää, mutta halusin tehdä työn kotona omassa rauhassani) ja koska ne kuivuvat nopeasti. Ainahan nopea kuivuminen ei ole toivottavaa, silloin on parempi käyttää öljyvärejä... Tai käyttää akryylien kanssa maalausnestettä, joka hidastaa kuivumista. Tässä työssä nopea kuivuminen oli etu ja nopeutti työtä. Tosin akryyliväri on värinä sen verran läpikuultavaa, että jouduin maalaamaan useamman kerroksen peittävää jälkeä saadakseni.

Alla lopputulos. Maalauksen tekeminen oli hidasta ja tarkkaa puuhaa, varsinkin suorien viivojen vetäminen vaati tarkkuutta. Lohikäärmeen maalaamiseen kului aikaa peräti viisi tuntia! En halunnut hutiloida...

Alla vielä toinen kuva arkusta ennen ja jälkeen käsittelyn. 

Olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen ja niin oli opettajakin. Tämä koristemaalaus oli erittäin koukuttavaa, hauskaa ja luovaa puuhaa ja jatkossa, kun maalaan ja tuunailen kalusteita, tulen varmasti tekemään koristeluja lisääkin. Voin tehdä koristemaalausta myös tilauksesta, tilaajan oman mallin pohjalta - tai suunnitella tilaajan antamien ehdotusten ja ideoiden pohjalta mallin ja toteuttaa sen. 

Tulevaisuudessa pidän kirppareita kiertäessäni silmät avoinna ja jos vastaan tulee vanhoja, edullisia kalusteita, ostan pois... Ja tuunailen sitten niistä jotain. Ensimmäinen tuunaus onkin jo työn alla. Siitä myöhemmin lisää.

NÄYTTÖTÖITÄ

Vanhojen huonekalujen kunnostus ja pintakäsittely on mukavaa puuhaa. Niinpä luonteva valinta maalariopinnoissani yhdeksi valinnaisaineeksi oli puupintojen pintakäsittely. 

Valitsin näyttöön kaksi kalustetta: kolmen sarjapöydän sarjasta keskimmäisen sekä vanhan, kulahtaneen emännänkaapin, joka on odottanut käsittelyä anopin vintillä jo parikymmentä vuotta.

Näyttöön vaadittiin useampia erilaisia pintakäsittelyjä: lakkausta, vahausta ja maalausta. Käsittelin pikkupöydän kannen  Osmo Colorin öljyvahalla, sävy tumma tammi ja jalat kiiltävällä lakalla. Olen jo aiemmin käsitellyt pöytäsarjan pienimmän osan. Tuolloin hioin jalat siten, että ne jäivät täplikkäiksi. Koska haluan pitää pöydät toisiinsa sopivina, hioin myös keskimmäisen pöydän jalat samalla tyylillä.

Tämän pienen kalusteen sain valmiiksi jo keväällä. Emännänkaapin kanssa olikin sitten enemmän tekemistä. Kesällä en jaksanut panostaa kunnostustyöhön, koska olin töissä hautausmaalla ja työ oli fyysisesti hyvin raskasta ja väsyttävää. Otin kaapin työn alle syksyllä ja sain urakan valmiiksi marraskuussa.

Kaappi on ollut alun perin vaalean vihertävä. Jossain vaiheessa se oli maalattu punaiseksi. Hioin lähes kaiken punaisen maalin pois ja kittasin vuosien saatossa syntyneet kolot. Niitä riitti! Yksi kaapin jaloista oli lahonnut pahasti. Muotoilin senkin uudelleen kalustekitillä.

Maalaminenkaan ei ollut maailman helpoin tehtävä. Valitsin maaliksi Helmi kalustemaalin (sävy denim) ja sanonpa vaan, että en ainakaan aloitteleville maalareille suosittele tätä maalia. Olen käyttänyt Helmeä ennenkin, mutta en näin suureen kalusteeseen. Futurua Aqua olisi ollut parempi vaihtoehto, sitä myös opettajani suosittelivat. Helmi nahkottuu todella nopeasti, suurien pintojen maalaaminen ei meinannut onnistua lainkaan niin, että minä perfektionistina olisin ollut tyytyväinen. Myös värisävy tuotti ongelmia. Denim sävytetään C-pohjaan mikä tarkoittaa sitä, että maalissa ei ole valkoista. Silloin se ei myöskään peitä kovin hyvin. Kahden maalauskerran sijaan pinnat oli maalattava neljään, jopa viiteen kertaan!

Tuskailua riitti. Lopulta päädyin siihen, että siveltimen sijaan maalaan kaapin telalla - pidän telan jäljestä muutenkin enemmän. Vaahtomuovitela on oivallinen väline huonekalujen maalaamiseen.

Nupit kaapinoviin ostimme Biltemasta.

Alla kuva kaapista (osina) ennen käsittelyä ja käsittelyn jälkeen. Valmis kaappi päätyi pojallemme vaatekaapiksi. Ja niin... Sain muuten kiitettävän näistä maalaustöistä :).

Ja kalustemaalaukset jatkuvat! Sain äskettäin valmiiksi tuttavan ruokaryhmän kunnostuksen ja nyt kellarissa odottaa kunnostusta vanha piironki, jonka laatikoiden etulevyihin olen miettinyt koristekuvioiden maalaamista... Puuhaa piisaa. Ensin on kuitenkin hoidettava alta pois uudisrakennusmaalauksen näyttö!

KIERRÄTYSKALUSTEITA TYÖHUONEESEEN

Koska yläkerran WC:n remppa venyy ja paukkuu, laitan tänne välillä kuvia työhuoneestamme. Huonehan remontoitiin noin vuosi sitten, kun tyttäremme muutti omilleen. Koska tavaraa on, työhuone päätettiin tuolloin kalustaa niin pitkälle kuin mahdollista jo olemassa olevilla kalusteilla ja tekstiileillä. Näin toimittiinkin. 

Sen verran uusi työhuone houkutteli kuitenkin satsaamaan, että Maestro, joka autoharrastuksensa puitteissa mm. verhoilee auton penkkejä, päätti hankkia uuden teollisuusompelukoneen käytettynä ostamansa tilalle. Uudelle koneelle löytyi luonteva paikka työhuoneesta, aiempi kone oli sijoitettu kellariin askartelutiloihin (joissa ei ole kovin siistiä tehdä mitään ompelutöitä).

Ompelukoneen yläpuolelle jäi tyhjää tilaa, johon löytyi anopin vintiltä passeli kaluste: appeni nikkaroima keittiön yläkaapisto. Kaapin ovissa oli niin kaunis sinertävä sävy, että päätimme säilyttää kaapisto alkuperäisenä. Olen innokas kunnostamaan kalusteita, mutta tämä kaapisto on niitä harvoja kalusteita, jotka halusin jättää alkuperäiseen kuntoon.

Tilaa ei ole koskaan liikaa, eikä työhuoneessa varsinkaan ole koskaan liikaa laskutilaa. Maestro oli jo pitkään koettanut saada minua luopumaan isoäitini vanhasta mankelista, jolle ei ollut meillä käyttöä. Laite oli toimiva, mutta ei kovin turvallinen. Suostuin luopumaan siitä pitkin hampain ja kyynelten kera (miten hullua itkeä mankelin vuoksi...), mutta jalan halusin säästää. Ostimme puulevyä ja Maestro nikkaroi niistä ja metallijalasta minulle sivupöydän. Tasot käsittelin Osmo Colorin öljyvahalla, sävy tumma tammi. Olen erittäin tyytyväinen tähän sivupöytään! Nyt minulle on lisää laskutilaa ja paikka mm. akryylivärilaatikolle.

Työhuoneemme on iloinen sillisalaatti kalusteita eri aikakausilta, väriäkin löytyy. Mutta minä rakastan tätä huonetta, tämä on kodikas, lämminhenkinen ja inspiroiva. Sekä toimiva! Täällä on hyvä tehdä niin toimistohommia kuin ommella ja taiteillakin. Vanhat kalusteet henkivät historiaa ja niihin liittyy paljon muistoja. Parempaa ei meille voisi olla!

VANHAA TYYLIÄ

Asumme vanhassa talossa, joten kalusteetkin saavat minun puolestani olla vanhoja. Moderneissa kalusteissa ja modernissa tyylissä ei ole mitään vikaa, mutta omaan kotiini sopivat vanhat kalusteet.

Siksi olinkin hyvin iloinen, kun anoppi päätti lahjoittaa itselleen tarpeettoman vanhan kaapin meille! Kaappi sopi eteisen nurkkaan kuin olisi sinne tehty. Nurkkauksessa aiemmin ollut valkoinen, osittain tuunailtu lipasto siirtyi pojan huoneeseen.

Kaapille ei tarvinnut tehdä muuta kuin repiä kaapin sisälle liimattu keltainen, huonokuntoinen tarra pois. JOS kaapille jotain haluaisin tehdä, kaapin pohjan voisi käsitellä puuvahalla tummaksi ja pinnan käsitellä sellakalla. Toistaiseksi kaappi saa olla kuitenkin juuri tuollainen kuin se nyt on.

Tähän eteisen nurkkaukseen olen suunnitellut uutta seinäpintaa ja tuon seinällä olevan taulun, jonka on maalannut edesmennyt serkkuni Hannu Torkko, korvannee peili. Taululle löytyy näkyvä ja hyvä paikka toisaalta. Toistaiseksi kuitenkin oman kodin projektit saavat odottaa, sillä remontoimme äitini asuntoa myyntiin. Maalausta koulussa ja maalausta vapaa-ajalla... Siinäpä se tämä syksy vierähtääkin.

Aurinkoisia syyspäiviä!

KALUSTEMAALAUSTA

Aloitin muutama viikko sitten TE-toimiston/Gradian järjestämän Maalaus ja pintatyöt -kurssin. Kurssi alkoi kalustemaalauksella. Olemme maalanneet koulussa ensimmäiset viikot mm. peili- ja laakaovia sekä asiakkaiden koululle tuomia kalusteita, mutta kouluun sai tuoda myös oman pienkalusteen pintakäsiteltäväksi.

Äidin asunnolta kulkeutui asunnon tyhjennyksen yhteydessä kotiini mm. kolme osaa sisältävä sarjapöytä. Kiikutin pöydistä pienimmän koululle käsittelyyn, sillä pöydän pinta oli kulunut ja naarmuinen eikä värikään oikein miellyttänyt. Minulla ei ollut vielä pöydän hiontavaiheessa käsitystä siitä, millainen pöydästä tulisi, mutta asia selkeni, kun olin saanut pöydän jaloista hiottua lakan pois.

Jalat olivat nimittäin kirjavat, kuin jonkun kissaeläimen turkki. Muutamat kurssikaverit ihastelivat jalkoja ja siitä se ajatus sitten lähti! Päätin, että jalat saavat jäädä kirjaviksi.

Lakkasin jalat himmeällä lakalla ja muut osat maalasin puolihimmeällä, mustalla Teknoksen Futura 20 -kalustemaalilla. Alla kuva kalusteesta ennen käsittelyjä ja käsittelyiden jälkeen. Pöydälle löytyi sopiva paikka olohuoneestamme kahden kaapin välistä.

Alla kuvia jakkaran käsittelyvaiheista:

Kukkapöytä onnistui mielestäni hyvin. Ainoastaan se harmittaa, että tason maalipinta naarmuttui hieman siinä vaiheessa, kun lakkasin jalkoja kolmatta kertaa. Pöytä oli lakkauksen aikana ylösalaisin pahvin päällä ja jostain syystä maaliin jäi hankausjälkiä, onneksi tosin vain vähäisiä. Niitä ei juuri huomaa, ellei aivan läheltä katso. Silti harmittaa. Tämä kokemus ei houkuttele käyttämään Teknoksen kalustemaalia jatkossa, sillä Tikkurilan kalustemaalien kanssa minulla ei ole ollut koskaan tämmöistä ongelmaa. Onneksi tason voi maalata uudelleen, jos naarmut alkavat häiritsemään.

Koulussa siirrymme seuraavaksi seinien ja kattojen maalaukseen, mutta kotona minulla on lisää pienkalusteita työn alla. Niistä lisää myöhemmin.

LAATIKOSTO SÄHKÖPÖYDÄN ALLE

Hankin muutama vuosi sitten itselleni kotiin sähköpöydän työpöydäksi säästyäkseni niska-hartiavaivoilta. Olen kuitenkin kaivannut pöydän alle laatikostoa, tavaraa kun on ja osan tavaroista soisi olevan helposti saatavilla, kun pöydän ääressä työskentelen. 

Äidin asunnolta jäi tarpeettomaksi valkoinen yöpöytä 70-luvulta. Otin siitä mitat ja totesin, että pöytä sopii sähköpöytäni alle kuin nakutettu. Maestron suureksi riemuksi (harmiksi) kiikutin yöpöydän(kin) kotiin (olen roudannut meille kassi- ja laatikkokaupalla tavaraa äidin asunnolta...) kunnostettavaksi.

Laatikostojen kädensijoihin suihkautin kevyesti hopean väristä spraymaalia. Muut pinnat hioin kevyesti ja tein kahdesta eri kalustemaalista (jämämaaleja) sekoituksen, jota sitten vetelin yöpöydän pinnoille vaahtomuovitelalla. Täytyy sanoa, että telalla tuli todella kaunis pinta! En enää jatkossa maalaa huonekaluja siveltimellä, kuten olen tehnyt tähän saakka. Tela sen olla pitää!

Alla ennen ja jälkeen -kuva. Laatikostosta tuli kauniin sinivihertävä ja se sopii sähköpöytäni alle meidän työhuoneeseen aivan loistavasti. Eikä maksanut mitään tämä projekti.

Lisää tuunausprojekteja on tulossa, sillä jemmasin äidin asunnolta itselleni myös vanhan jakkaran, pienen lipaston ja nurkkakaapin. Niissäpä riittää hiomista ja maalaamista tulevalle talvelle. Ja hiomista ja maalaamista on tiedossa muutenkin, sillä aloitan ylihuomenna maalaus ja pintakäsittelytyö -kurssin Gradialla!

Kaikesta surusta ja murheesta huolimatta elämä jatkuu. Ihanaa syksyn jatkoa kaikille ja kiitos teille, jotka olette ottaneet osaa suruuni!

VÄRIKÄS MAKUUHUONE

Tyttären muutettua kotoa pois meni useamman huoneen sisustus uusiksi, myös makuuhuoneemme. Sain lopultakin siirrettyä työpöytäni pois makuuhuoneesta yläkerran uuteen työhuoneeseen ja näin makuuhuoneeseen vapautui tilaa mm. vanhoille sähköuruilleni. 

Äidiltä peritty ja itse kunnostettu lipasto toimi aiemmin askartelutarvikkeiden säilytyskalusteena, nyt se saa palvella jonkinlaisena meikkipöytänä ja yöpöytänä. 

Lipaston päälle sopi mukavasti tyttäreltä lainattu valopeili sekä itse tekemäni ristipistotyöt. Sain viimein seinälle myös vanhat valaisimet, jotka ovat peräisin lapsuuskodistani. Valaisimet ovat luultavasti 60-70 -luvun tuotantoa. Seinävalaisinten kaveriksi sommittelin lasteni tekemiä grafiikkatöitä.

Lipaston paikalle siirsin yläkerran käytävästä tumman hyllykön, johon mahtuu mukavasti kirjoja ja koriste-esineitä. Tuolille hyllykön edessä ei oikeastaan olisi tilaa, mutta sitä tarvitaan Maestron puolipitoisten vaatteiden säilytykseen :)

Alla vielä yleisnäkymä makuuhuoneeseen ovelta. Makuuhuoneen turkoosi tapetti jakaa varmasti mielipiteitä (kuten moni muukin värivalinta kodissamme), mutta itse pidän paljon tuosta turkoosin ja tumman puun yhdistelmästä. Tapetti on ollut paikoillaan useita vuosia enkä ole vielä siihen kyllästynyt. Lattian kirsikanväriset laminaatit sen sijaan joutaisivat vaihtoon...

Kotimme on värikäs ja meillä on paljon itse tehtyjä tekstiilejä, mm. makuuhuoneessa päivä- ja torkkupeitto sekä koristetyynyjen päälliset olen itse ommellut. Räsymatot on kutonut enoni vaimo Kangasalta. Makuuhuonetta sisustaessani en ostanut mitään uutta, vaan käytin kotoa löytyvää tavaraa. Makkari on nyt mieleiseni, tuo lipastonurkkaus on ehdoton suosikkini!

Mitä sinä pidät tämäntyyppisestä värimaailmasta ja sisustustyylistä?

KAAPPI SININEN

Pieni seinälle asennettava nurkkakaappi on nyt valmis ja siitä tuli vaaleansininen! Oveen laitoin Lidlistä ostamaani kontaktimuovin tyyppistä kangastarraa - en muista, mikä tämän tuotteen virallinen nimi oli :) Hyvin tarttui ja tuli siisti, vaikka kangas oli hiukan venyvää sorttia. Lasi oli aiemmin ovessa kiinni listoin, nyt se kiinnitettiin akryylimassalla.

Alla muutama kuva. Maalin sävy on alemmassa kuvassa vääristynyt vihertäväksi, yläkuvassa sävy näyttää siltä mikä se oikeasti on, eli vaaleansininen. 

On se vaan ihmeellistä, miten ison muutoksen pieni tippa maalia tekee!!! Kaapista tuli niin söpö, että en ole enää lainkaan varma siitä, haluanko viedä tämän kesämökille aittaan... Juuri nyt kaappi ei kotiin mahdu, mutta eteiseen on tulossa kesällä pieniä muutoksia, ehkä pienelle nurkkakaapille siinä yhteydessä löytyy tilaa... Aika näyttää.

Talviunet on nyt nukuttu, on hyvä draivi päällä. Olen saanut loppuun useampia keskeneräisiä töitä, mm. pitkään roikkuneita käsitöitä. Pää pursuaa ideoita ja odotan kovasti opintojen alkamista. Olen harjoitellut myös WordPress-ohjelman käyttöä ja jossain vaiheessa tässä keväällä saan ehkä julkaistua omat kotisivut Design Odeamalialle. 

Mahtavaa viikonloppua kaikille!!!

KAAPPIPROJEKTI

Vaikka eletään vasta helmikuuta, on minulla mielessä jo kesä ja kesän projektit kesämökillä!

Piirtelin viime syksynä mökillä olevasta aitasta 3D-kuvia ja tein aitan alakertaan suuntaa antavan sisustussuunnitelman. Aitta on tarkoitus sisustaa tyttären toiveen mukaisesti ns. mummola-tyyliin ja sisustamisessa käytetään mahdollisimman paljon jo olemassa olevaa tavaraa ja kierrätystavaroita.

Yksi aittaan tulevista esineistä on Maestron 8. luokalla rakentama mäntypuinen nurkkakaappi. Maestro itse oli sitä mieltä, että kaappi joutaa roskalavalle, mutta minä halusin säästää sen. Pienellä tuunauksella siitä saisi kivan kalusteen aittaan.

Viime viikolla otin kaapin käsittelyyn. Alla muutama kuva kaapista alkuperäisessä asussaan:

Kaappi on nyt hiottu ja maalattu -väriä en vielä paljasta. Ovessa ollut jääkukkamaali oli mennyt huonoon kuntoon, joten rapsuttelin/pesin sen pois. Tilalle tuli muuta. Tällä hetkellä kaappi on saranoiden kiinnitystä vaille valmis, joten piakkoin pääsen kuvaamaan lopputuloksen... Tähän postaukseen kuva ei vielä ehdi. Sanottakoon kuitenkin, että pienellä vaivalla kaapista tuli aivan toisen näköinen ja se tulee sopimaan aivan täydellisesti aittaan!

Sitten vielä uutinen: aloitan maanantaina koulun! Opiskelen kevään ajan (noin 4 kk) huoneistosaneerausta. Halusin täydentää osaamistani ja kehittää itseäni, hain koulutukseen ja pääsin. Aivan mahtavaa! Odotan innolla opintojen alkua. Tiedossa on teoriaa mm. asbesti- ja haitta-aineista, pölynhallinnasta työmaalla ja määrälaskennasta. Käytännössä tulemme harjoittelemaan laatoitusta (märkätilat), panelointia, maalausta, tapetointia... Olen niin innoissani tästä! Maalaushommiahan olen jo paljon tehnytkin, mutta muu remontointi on tapahtunut Maestron kanssa yhdessä ja hänen johdollaan. Tavoitteeni on tuon koulutuksen jälkeen päästä tekemään alan töitä ja henkilökohtaisella rintamalla tehdä mökin uuden huussin sisustustyöt loppuun. 

Jos kymmenen vuotta sitten joku olisi sanonut minulle, että vuonna 2023 olet sisustussuunnittelija ja lähdet opiskelemaan huoneistosaneerausta, en olisi uskonut kertojaa. Tulevaisuudennäkymät olivat silloin aivan toiset kuin nyt, samoin elämäntilanne. Tilanteet kuitenkin muuttuvat ja unelmatkin muuttavat muotoaan ja tarkentuvat. Tässä sitä nyt ollaan, taas uuden kynnyksellä ja intoa täynnä! Pienin askelin kuljen kohti unelmiani. 

VANHAN TUOLIN UUSI ELÄMÄ

Lähes neljä vuotta sitten raahasin kesämökiltä kotiin isän vanhan, 50-luvulta peräisin olevan tuolin. Tuolin verhoilu oli rikki ja istuinosa lässähtänyt niin pahoin, että jouset painoivat istuessa ahteria. Lisäksi tuoli haisi aivan järkyttävästi homeelle. Tuoli oli jo menossa kaatopaikkakuormaan, kun yhtäkkiä päätinkin viedä sen kotiin ja katsoa, voisiko sille tehdä jotain.

Tuolin purkaminen oli nopeasti tehty. Oli kiinnostavaa nähdä vanhat täytteet ja ylipäätänsä se, miten tuoli oli rakennettu. Käsityötähän se oli, käsityön leima näkyi selvästi kaikessa. Esimerkiksi käsinojat olivat hieman eri korkeudella toisiinsa nähden. Nämä tällaiset pikkuvirheet ovat kuitenkin pikkujuttuja vanhassa huonekalussa, johon liittyy vahva tunnearvo.

En ole koskaan verhoillut tuolia, joten kunnostin tuolin yhteistyössä Maestron kanssa. Maestro tarkisti tuolin rakenteen ja teki muutamia vahvistuksia, jotta runko pysyy kasassa. Sen jälkeen minä hioin ja lakkasin tuolin jalat ja käsinojat. Homeenhajun saimme tuulettamalla pois tuolin rungosta. Kankaisiin haju jäi, mutta ne piti hajusta huolimatta säästää kaavoiksi uuden kankaan leikkaamista varten. Onneksi on autotalli, jossa voi säilöä haiseviakin juttuja... Vanhat pehmusteet sen sijaan lensivät roskikseen. Tuolin jouset olivat hyvässä kunnossa, joten niille emme tehneet mitään.

Sen jälkeen menikin sitten vuosi tai pari, ennen kuin sain ostettua tuoliin mieleisen verhoilukankaan! Sellainen löytyi sattumalta Eurokankaan palalaarista. Pala maksoi noin 30 euroa. Kun kangas oli hankittu, oli intoa ryhtyä puuhaamaan tuoliin pehmusteita. Maestro on rakennellut ja verhoillut autonpenkkejä, joten hyödynsin pehmusteasiassa hänen osaamistaan. Emme lähteneet rakentamaan tuoliin alkuperäisen kaltaisia pehmusteita heinästä ym., heinäallergisia kun olemme. Muutenkin tuntui yksinkertaisemmalta tehdä pehmusteet vaahtomuovista, varsinkin kun sitä löytyi kotoa. Kun pehmusteet oli leikattu, menikin taas sitten aikaa, ennen kuin sain tartuttua taas toimeen... Joskus projektit ovat pitkissä kantimissa!

Viikonloppuna sitten viimein innostuin leikkaamaan ja ompelemaan verhoilukankaat ja tuoli valmistui eilen. Eihän se virheetön ole, mutta olen kuitenkin hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Kankaat kiinnitettiin pääosin niiteillä, alkuperäinen verhoilu oli kiinnitetty nauloin. Istuinosan kappaleet ompelin toisiinsa koneella. Selkänojan takakankaan ompelin kiinni käsin, siinä meni useita tunteja.

Alla ennen ja jälkeen -kuvia. Mitäs tykkäätte lopputuloksesta?

Tuoli on nyt ehjä ja mukava istua. Se ei myöskään enää haise homeelle eikä siten vähennä asumisviihtyvyyttä. Mielestäni tuoli on myös kaunis katsella. Ja ennen kaikkea - se on muisto isästäni. Mukavaa alkavaa viikkoa!

MÖKIN TAKKA JA SISÄÄNKÄYNTI

Viimeisiä mökkikuvia viedään! Esittelen tällä kertaa mökkimme uuden takan sekä sisääntulon. 

Kesämökillämmehän ei ole varsinaista eteistä/tuulikaappia, mutta pienen alueen olen lohkaissut tuvasta eteisalueeksi. Kengät jätämme yleensä ulos kuistille, ovat siellä sateensuojassa ja talvellahan mökillä ei juuri käydä, joten kenkäsäilytykselle en katsonut tuvassa olevan tarvetta - kumisaappaat ym. säilytämme aitassa. Perinteisestä hattuhyllyllisestä naulakosta päätin luopua myös, koska se keräsi kaikenlaista roinaa. Vaatesäilytykseen on hyvin riittänyt pieni Habon seinänaulakko.

Kuramatto ovesta sisään astuttaessa on ehdoton! Pihatiet on päällystetty kivituhkalla ja sillä on ikävä taipumus kantautua sisään jalkineiden ja koiran tassujen mukana... Myös laskutilalle on aina tarvetta, joten kunnostin mökillä olevan mäntylipaston maalaamalla sen valkoiseksi. 

Alla kuvia muutoksesta:

Hieman mietin, laittaisinko lipaston päälle peilin, mutta koska seinätilaa on vähän tauluille ym., päätin laittaa seinälle vanhan kalenteripyyhkeen kehyksissä. Halusin sen mökin muistoesineisiin kuuluvana näkyvälle paikalle. Peilata voi pukuhuoneen puolella.

Takka on ollut käytössä aivan loistava ja sisääntulon säilytysratkaisut ovat toimineet myös. Jonkin verran lipaston päälle näyttää kertyvän sekalaista tavaraa, mutta se kuuluu elämään ja niitä täytyy aika ajoin siivota pois, jos tavaravuori alkaa häiritsemään.

Viihdyn mökillä hyvin ja siellä on aina levollinen mieli. Olen pohdiskellut, että se johtuu varmasti hyvin pitkälti siitä, että tavaran määrä on mökillä rajallinen. Sieltä on remontin yhteydessä karsittu pois kaikki tarpeeton ja kaikelle tarpeelliselle löytyy oma paikkansa. 

Ainakin minun kohdallani pätee se, että kun asuinympäristö on järjestyksessä, on mielikin rauhallisempi.

Mukavaa viikon jatkoa!

Mökin oleskelunurkkaus

Kuten olen jo useampaankin kertaan kirjoitellut, mökkimme tupa on pieni, keskivertoyksiön kokoa. Tilasuunnittelun avulla saimme kuitenkin mahdutettua tupaan sekä keittiön että tilaa oleskelulle. 

Miniolohuoneemme sijoittui luontevasti mökin järvelle avautuvan ison ikkunan ääreen. Tähän olisi mahtunut pieni sohvakin, mutta koska meitä mökillä on yleensä vain kaksi aikuista, päätimme, että kaksi kevyttä nojatuolia riittää. Tuolit on hankittu Sotkasta, lampaantaljat muistaakseni Rustasta. Jos joskus saamme lapsenlapsia, voi tuolit korvata levitettävällä sohvalla, jossa pienet voivat nukkua - mutta tämä on vain haave, lapsemme eivät todellakaan ole vielä perheitä perustamassa!

Tuolit voi halutessaan kääntää niin, että istuessa voi katsella järvelle. Pieni Jyskistä hankittu pyöreä pöytä toimii laskutilana ja puhelimen latauspaikkana. Oranssi jakkara on ollut mökillä iät ja ajat, sen alkuperää en tiedä. Maton toin kotoa, se on joskus hankittu nuoremman poikamme huoneeseen, mutta ei tällä hetkellä mahdu sinne. Onneksi sopi mökille! Ikkunaan haluaisin joskus Marimekon verhot, jotain musta-valkoista, mutta tässä vaiheessa en ole halukas sijoittamaan 250-300 euroa kesämökin verhoihin. Nuo vanhat halpisverhot istuvat kokonaisuuteen ihan nätisti.

Toistaiseksi emme ole ehtineet nojatuoleissa paljon istuskelemaan, kun on ollut maalaushommia ym. Mutta Ansku-koira on kuluttanut nojatuoleja sitäkin ahkerammin! Ansku pitää pehmeästä ja lämpöisestä lampaantaljasta, joka lisäksi suojaa tuolia likaantumiselta ja koirankynsiltä - edullisempaa on hankkia uusi talja tms. kuin ostaa uusi tuoli likaantuneen ja rikkoutuneen tilalle!

Mökkeilykausi alkaa kohta olla ohi, ainakin tällä meidän ei-talviasuttavalla mökillä. Viimeistään syyskuun lopulla alkaa olla niin viileää, että mökkeily ei enää houkuttele. Tytär tosin mietti, että voisiko mökillä olla yötä talvellakin. No, käytännössä kyllä, yövytäänhän sitä ulkona laavussakin. Ajatus parin päivän syys- tai talviretkestä jäi kyllä mieleen muhimaan...

MÖKKISAUNAN PUKUHUONE

Näin helteiden aikaan blogini on viettänyt hiljaiseloa. Postausten vähyyteen on vaikuttanut myös muuttunut työtilanne, josta kerron tarkemmin jossain vaiheessa. Mainittakoon tässä vaiheessa sen verran, että lähes 17 vuotta kestänyt laboratoriourani on päättymässä toimitilojen lakkauttamisen vuoksi. Vielä en tiedä, mitä tulevaisuudessa ryhdyn tekemään - tuleeko sisustussuunnittelusta minulle päätoimi vai tienaanko jatkossakin elantoni pääosin tekemällä jotain luonnontieteisiin liittyvää. Aika näyttää!

Tässä postauksessa esittelen mökkimme uudistuneen pukuhuoneen. Alla ennen-jälkeen-kuva:

Kertauksena kerrottakoon, että hirsiseinät hiottiin ja käsiteltiin hirsivahalla. Käsittely tehtiin kahteen kertaan, koska ensimmäisen käsittelyn jälkeen lopputulos oli läikikäs. Toisen käsittelyn jälkeen hirsipinnasta tuli tummansuklaan värinen. Lattia ja katto maalattiin, ovet ja ikkuna uusittiin.

Irtaimisto on pääosin kierrätettyä ja tilassa jo aiemmin ollutta tavaraa: vanhan mäntypenkin maalasin siniseksi, seinällä säilyi susi-aiheinen seinävaate, jonka olen joskus ommellut. Talvinen aihe kesämökillä voi olla erikoinen, mutta aihe muistuttaa siitä, miten lyhyt kesä helteineen ja itikoineen onkaan - siksi siitä kannattaa nauttia täysin siemauksin!

Sininen räsymatto on enoni vaimon kutoma. Verho pitseineen on 90-luvulta. Kaapisto on uusi, Ikeasta hankittu. Vanhan valkoisen kaapiston yläosa päätyi kierrätykseen ja alaosa ulkohuussiin. Punainen lääkekaappi sai jäädä paikoilleen piristämään melko tummaa tilaa. Valaisinkin, joka oli täysin käyttämätön, on jo aiemmin hankittu; se hankittiin joskus johonkin projektiin x, mutta ei koskaan päätynyt käyttöön. Nyt sille löytyi kuitenkin oivallinen käyttökohde.

Tyttären mielestä pukuhuoneesta oli liian avoin näkymä kuistille, joten ovessa olevaan ikkunaan laitettiin suokalvo. 

Henkilökohtaisesti olen erittäin tyytyväinen muutokseen. Pukuhuone oli aiemmin puoliksi pukuhuone, puoliksi varasto. Nyt kun tila on siistitty, ei sinne tee mieli enää kasata ylimääräistä roinaa.

Yritän jatkossa taas päivittää blogiani vähän reippaampaan tahtiin. Helteistä heinäkuuta kaikille!

KOIRAN KALUAMAN JAKKARAN UUSI ILME

Sain viime viikonloppuna viimein päätökseen Ansku-koiran kaluaman jakkaran kunnostuksen. Projektinahan tämä ei ollut iso, mutta yllättävän kauan sain siihen kuitenkin aikaa kulumaan, koska jouduin pitkään miettimään sitä, millä ja miten päällystän jakkaran istuinosan. 

Päädyin askartelukartonkiin ja käyttämään liimalakka-tekniikkaa. Kartonki on siis yksinkertaisesti liimattu liimalakalla tuoliin kiinni. Liimalakan kuivuttua (annoin kuivua useampia päiviä) lakkasin istuinosan himmeällä lakalla kolmeen kertaan, jotta siitä tulisi kestävämpi.

Jakkaran väri oli helppo valita: maalasin sen samalla Tikkurilan Tiffany-sävyllä mitä olin käyttänyt aiemmin äitini vanhan lipaston maalaamiseen. Nyt jakkara sointuu mukavasti yhteen lipaston kanssa, molemmilla on paikkansa makuuhuoneessamme.

Alla vielä kuva jakkarasta ennen ja jälkeen käsittelyn:

Näitä jakkaroita on meillä kaksi, myös toinen vaatisi kunnostuksen. Olen sen tosin kertaalleen jo maalannutkin. Käytin silloin maalaamiseen kovasti muodissa olevaa kalkki/liitumaalia vain todetakseni, että se ei käytössä kestä, ellei pintaan vedä asianmukaista suojakerrosta (mitä en tietenkään ollut pintaan vetänyt). Maalin kulumisen lisäksi tuo toinenkin jakkara on saanut koiranhampaista osansa, joten uudelleenkäsittely on paikallaan. 

Kaikenlaista pientä puuhailua siis riittää! Mukavaa viikonloppua!

 

VANHOJEN KALUSTEIDEN UUSI ELÄMÄ

Rakastan vanhoja huonekaluja. Ne on yleensä tehty kestämään ja niihin voi liittyä kiinnostavia tarinoita. Huonokuntoisessakin kalusteessa voin nähdä aihion, josta voi hieman vaivaa näkemällä saada käyttökelpoisen ja kauniin kalusteen.

Pari vuotta sitten kunnostin vanhan lipaston, joka on alun perin kuulunut piakkoin 90-vuotta täyttävälle äidilleni, kun hän oli nuori nainen. Lipastolla on siis jo ikää. Minun käyttööni se päätyi jo 70-luvulla, kun olin lapsi. Lapsuuskodista muuttaessani vein lipaston mukanani.

Lipasto oli alun perin petsattu tummaksi. Isäni maalasi sen valkoiseksi, sen jälkeen punaiseksi ja sitten taas valkoiseksi. Opiskeluaikoinani maalasin lipaston ruskeaksi. Kun sitten muutimme nykyiseen taloomme ja talo pikkuhiljaa täyttyi lapsista ja tavaroista, lipasto päätyi vintille. Ruskea väri ei enää miellyttänyt eikä lipastolle ollut oikein käyttöäkään. Siellä se nökötti melkein parikymmentä vuotta, ennen kuin sain sen maalattua uudelleen. Tällä kertaa teinkin maalauksen sitten ”viimesen päälle”: poistin kaikki aiemmat maalikerrokset, paikkasin pahimmat koloset ja hioin lipaston huolellisesti. Maaliksi valikoitui Tikkurilan Helmi-kalustemaali ja sävy Tiffany (jota ei enää uudemmassa värikartassa valitettavasti ole). Vetimet löytyivät muistaakseni Tokmannilta tai Biltemasta.

Lopputulokseen olen ollut enemmän kuin tyytyväinen!

Tänä kesänä kunnostin 90-luvulla hankkimamme mäntypuisen lipaston sekä mäntyisen pirttiryhmän penkin.

Lipasto ostettiin aikoinaan kotiimme, mutta jo vuosia sitten se päätyi kesämökille. Sinne se saa toistaiseksi jäädäkin ja palvella siellä eteiskalusteena. Tämän pikkulipaston kunnostaminen oli melko helppo ja nopea projekti, sillä lakkaa oli vain ohuelti ja se oli nopeasti hiottavissa pois. Käsittelin hionnan jälkeen lipaston Maalarin Valkolakalla, jota sattui olemaan varastossa. Geelimäisen valkolakan levittäminen siveltimellä oli mielestäni hieman ikävää, mutta kun maalipinta oli kuivunut, se oli yllättävän tasainen ja kauniin kiiltävä.

                        Penkki puolestaan on osa ruokailuryhmää, jonka ostimme 90-luvulla silloiseen kämppäämme ja joka palveli meitä myös nykyisessä kodissamme silloin, kun lapset olivat pieniä. Kun mäntykalustebuumi meni ohitse, ruokailuryhmä kulkeutui mökille, perinteiseen suomalaiseen tapaan. Mökillehän ne kaikki vanhat kalusteet joutavat! (No eivät oikeasti). Pöytä ja penkit olivat lasten ja koirien jäljiltä todella naarmuiset. Meillähän oli lasten ollessa pieniä kaksi sekarotuista koiraa, joista toisella oli paha tapa kipaista penkille ja penkiltä pöydälle aina kun isäntäväen silmä vältti. Pöydältä hävisivät eväät parempiin suihin, kerran hävisi jopa pussillinen nappeja, jotka olin ostanut ompelutyötäni varten 😊. Ja joka kerta, kun pöydälle noustiin, jäi siitä pehmeään mäntypuuhun muisto…

Penkin kunnostaminen oli aika hidasta, sillä lakkaa oli vedelty todella paksu kerros ja penkissä oli lisäksi yllättävän monta osaa, jotka piti käsitellä. Maalasin penkin vaaleansiniseksi Teknoksen Futura Aqua 20-huonekalumaalilla, sävy T1469. Tämä maali oli puolihimmeää, jälkeenpäin ajateltuna kiiltävä olisi ollut parempi vaihtoehto, mutta mennäänpäs nyt tällä, mikä tuli valittua. Maalin sävyn valitsin niin, että se sointuu yhteen pukuhuoneeseen tulevan seinävaatteen ja ikkunaan tulevan virkatun kapan väreihin.

Aika tyytyväinen olen tähänkin kalusteeseen. Se jäi hieman harmittamaan, että en valinnut kiiltävää maalia, mutta aina ei voi onnistua ihan kybällä.

Uusia kunnostusprojektejakin on odottamassa! Muutamia vuosia sitten pelastin mökiltä isäni 50-luvulla hankkiman pienen nojatuolin. Tuoli oli jo vaarassa päätyä kaatopaikalle, kun yhtäkkiä päätinkin, että en halua luopua siitä. Vein homeelta haisevan tuolin kotiin, jossa poistin siitä vanhan, löyhkäävän verhoilun. Nyt tuoli odottaa jalkojen ja käsinojien hiomista ja uudelleen verhoilua. Otin onneksi purkuvaiheesta kuvia, muuten tuolin verhoilu näin muutama vuosi purkuhomman jälkeen tuskin ihan kivutta onnistuisi… Vanha verhoilukin on tallessa, koska käytän sitä kaavana uutta verhoilua tehdessäni. En ole ikinä verhoillut nojatuolia, joten saapa nähdä, millainen on tämän projektin lopputulos.

Appivanhempieni vintillä minua odottaa vanha emännänkaappi, joka on tällä hetkellä kirkkaan punainen, tosin osaksi jo hiottu. Kaapille on jo paikka katsottuna ja kunnostan sen heti, kun aikaa liikenee ja autotallista vapautuu kunnostusprojektille tilaa.

Kaikkia vanhoja huonekaluja ei tarvitse kunnostaa. Osa on kauniita ihan sellaisenaan, ajan hampaan patinoimina.