Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 11. toukokuuta 2022

PIENTÄ UUDISTUSTA PESUTILOIHIN

En ole himosiivoaja, vaikka arvostankin suuresti siisteyttä ja järjestystä ja jopa nautin siivoamisesta silloin, kun siihen on aikaa ja sen saa tehdä rauhassa.

Harvemmin sitä aikaa ja rauhaa kuitenkaan on. Niinpä pesutilamme olivatkin päässeet melkoiseen kuntoon, ennen kuin viimein sain otettua itseäni niskasta kiinni ja tartuttua siivousvälineisiin.

Pesutilamme (sähkösauna + kylpyhuone) sijaitsevat v. 1954 rakennetun talomme kellarikerroksessa. Alkuperäisessä kunnossaan olevan saunan remontoimme 2000-luvun alussa. Jaoimme tuolloin saunatilan kahteen osaan, saunaan ja pesuhuoneeseen. Vanha vesipata purettiin ja tilalle laitettiin suihkukaappi. Pesuhuoneeseen saatiin mahdutettua myös pesukone. Puukiuas vaihdettiin sähkökiukaaseen käytännön syistä, vaikka puukiuas antaakin paremmat löylyt kuin sähköinen malli. 

Tilat ovat edelleen toimivat. Mitään ylellistä ja upeaa saunassamme ei ole, se on sellainen perussauna ja toistaiseksi saa sellaiseksi jäädäkin. Kaakelit ovat 90-luvulla suosiossa ollutta beigenväristä laattaa, eivät siis tämän päivän muotivirtausten mukaisia, mutta pelkästään värin vuoksi en lähde kaakeleita vaihtamaan. Varsinkaan, kun beige väri ei häiritse minua millään tavalla.

Siivous teki tällekin tilalle ihmeitä, erityisesti likaantuneille lauteille! Alla olevissa kuvissa on esitetty lauteet ennen ja jälkeen pesun - ero on huomattava. Käytin lauteiden pesuun juuriharjaa ja Saunan tehopesua. 


Lauteiden kuivuttua käsittelin ne paraffiiniöljyllä samoin kuin tein kesällä mökillä: kaadoin kuppiin öljyä ja levitin sitä pensselillä lauteille. Vaikka itse sanonkin, lauteista tuli kuin uudet ja todella kauniin väriset!


Sen verran panostin myös kylpyhuoneeseen, että ostin sinne uuden pyykkikorin (entinen on hankittu 90-luvun alussa...) ja pienen maton oven eteen, jotta kylppäristä ei tarvitse lähteä märin jaloin.


Näillä pienillä uudistuksilla mennään pesutilojen kanssa vielä vuosia eteenpäin! Saunaan ajattelin tosin vielä hankkia harmaa/mustasävyisen laudeliinan ja ehkäpä sorrun Marimekon vohvelikankaaseen ja ompelen saunaan pari saunatyynyä...

torstai 5. toukokuuta 2022

SAUNATYYNY KEITTIÖPYYHKEESTÄ

Eräässä blogissa oli ommeltu kauniita saunatyynyjä Marimekon Pieni unikko-vohvelikankaasta. Ihastuin itsekin kyseiseen kankaaseen, mutta en kuitenkaan sen hintaan. Nuukuus alkoi nostaa päätään.

Eräässä toisessa blogissa oli ommeltu tyynyjä vanhoista pyyhkeistä. Siitäpä sitten juolahti mieleeni, että minullakin on yksi hyllyllinen keittiöpyyhkeitä eli aivan liikaa... Kävin pyyhkeet läpi ja löytyihän niistä yksi, joka oli kelvollinen uusiokäyttöön. Kierrätys kunniaan!

Pyyhkeessä oli joitakin tahroja, jotka eivät olleet lähteneet pesussa pois. Leikkasin tyynyyn kankaat kohdista, joissa tahroja ei ollut tai ne olivat hyvin huomaamattomia. Tyynyn toisen puoliskon jouduin tekemään kahdesta osasta, mutta mitäpä väliä sillä on.


Käytin tyynyn täytteenä polyesterivanua. Tyynystä tuli hieman muhkurainen ja kaikin puolin muotopuoli - ei mikään maailman kaunein ja tyylikkäin tyyny. Mutta eiköhän tämä toimi mökkisaunassa siinä missä kalliimpikin versio. 

Tosin se Marimekon Pieni unikko-vohvelikangas houkuttelee minua edelleen... Näinköhän sorrun siihen jossain vaiheessa kuitenkin? :)

maanantai 2. toukokuuta 2022

VUODENAIKOJEN VÄRIT, OSA III: kevät

Kevät näyttää viimeinkin etenevän myös täällä Keski-Suomessa, vaikka vappua vietettiinkin perinteiseen tapaan aika viileähkössä säässä. Luonto alkaa pikku hiljaa vihertämään!

Olen maalis-huhtikuun aikana ottanut muutamia valokuvia koiran kanssa ulkoillessani ja koostin niistä pari kollaasia, joiden avulla voimme tarkastella keväistä värimaailmaa.

Se, mitä luonnonläheisillä ja maanläheisillä väreillä tarkoitetaan, riippuu todella paljon siitä maantieteellisestä ympäristöstä, jossa ihminen elää. Maaliskuussa Keski-Suomessa oli vielä hyvin talvista, joten värimaailma on sen mukaista: sinisen ja harmaan sävyjä, pääasiassa, joukossa ripaus erilaisia ruskeita ja vihertäviä sävyjä. Muualla päin Suomea värimaailma on todennäköisesti ollut toisenlainen, esimerkiksi rannikolla, jossa ilmastokin poikkeaa keskisuomalaisesta ilmastosta.



Huhtikuussa luonto on minun mielestäni rumimmillaan: joka puolella on ruskeaa ja harmaata, on lälliä, kuihtuneita ja maatuvia kasvinosia, roskaa. Mutta, kuten alla olevassa kollaasissakin näkyy, ympäristössä vilahtelee jo pilkahduksia raikkaasta vihreästä ja muista kesää lupailevista väreistä. Tämä lupaus, lisääntyvä auringonvalo, lämpö, lintujen laulu ja solisevat purot tekevät huhtikuusta minulle (rumuudesta huolimatta) yhden vuoden parhaimmista kuukausista!

Huhtikuiset värit ovat kuin huhtikuu itse: lempeän raikkaita ja osin jo lämpimiä, mutta eivät vielä räikeitä, kuten värit kesällä voivat olla.



Lasken toukokuunkin kevätkuukaudeksi. Toukokuussa värit alkavat olla kuitenkin jo niin kesäisiä heräävän luonnon myötä, että jätin toukokuiset kuvat tarkoituksella näistä kollaaseista pois.

Kuten sanottu, huhtikuu on minun lempikuukauteni. Mikä on sinun ja miksi?