KIERRÄTYSKALUSTEITA TYÖHUONEESEEN

Koska yläkerran WC:n remppa venyy ja paukkuu, laitan tänne välillä kuvia työhuoneestamme. Huonehan remontoitiin noin vuosi sitten, kun tyttäremme muutti omilleen. Koska tavaraa on, työhuone päätettiin tuolloin kalustaa niin pitkälle kuin mahdollista jo olemassa olevilla kalusteilla ja tekstiileillä. Näin toimittiinkin. 

Sen verran uusi työhuone houkutteli kuitenkin satsaamaan, että Maestro, joka autoharrastuksensa puitteissa mm. verhoilee auton penkkejä, päätti hankkia uuden teollisuusompelukoneen käytettynä ostamansa tilalle. Uudelle koneelle löytyi luonteva paikka työhuoneesta, aiempi kone oli sijoitettu kellariin askartelutiloihin (joissa ei ole kovin siistiä tehdä mitään ompelutöitä).

Ompelukoneen yläpuolelle jäi tyhjää tilaa, johon löytyi anopin vintiltä passeli kaluste: appeni nikkaroima keittiön yläkaapisto. Kaapin ovissa oli niin kaunis sinertävä sävy, että päätimme säilyttää kaapisto alkuperäisenä. Olen innokas kunnostamaan kalusteita, mutta tämä kaapisto on niitä harvoja kalusteita, jotka halusin jättää alkuperäiseen kuntoon.

Tilaa ei ole koskaan liikaa, eikä työhuoneessa varsinkaan ole koskaan liikaa laskutilaa. Maestro oli jo pitkään koettanut saada minua luopumaan isoäitini vanhasta mankelista, jolle ei ollut meillä käyttöä. Laite oli toimiva, mutta ei kovin turvallinen. Suostuin luopumaan siitä pitkin hampain ja kyynelten kera (miten hullua itkeä mankelin vuoksi...), mutta jalan halusin säästää. Ostimme puulevyä ja Maestro nikkaroi niistä ja metallijalasta minulle sivupöydän. Tasot käsittelin Osmo Colorin öljyvahalla, sävy tumma tammi. Olen erittäin tyytyväinen tähän sivupöytään! Nyt minulle on lisää laskutilaa ja paikka mm. akryylivärilaatikolle.

Työhuoneemme on iloinen sillisalaatti kalusteita eri aikakausilta, väriäkin löytyy. Mutta minä rakastan tätä huonetta, tämä on kodikas, lämminhenkinen ja inspiroiva. Sekä toimiva! Täällä on hyvä tehdä niin toimistohommia kuin ommella ja taiteillakin. Vanhat kalusteet henkivät historiaa ja niihin liittyy paljon muistoja. Parempaa ei meille voisi olla!

LAATIKOSTO SÄHKÖPÖYDÄN ALLE

Hankin muutama vuosi sitten itselleni kotiin sähköpöydän työpöydäksi säästyäkseni niska-hartiavaivoilta. Olen kuitenkin kaivannut pöydän alle laatikostoa, tavaraa kun on ja osan tavaroista soisi olevan helposti saatavilla, kun pöydän ääressä työskentelen. 

Äidin asunnolta jäi tarpeettomaksi valkoinen yöpöytä 70-luvulta. Otin siitä mitat ja totesin, että pöytä sopii sähköpöytäni alle kuin nakutettu. Maestron suureksi riemuksi (harmiksi) kiikutin yöpöydän(kin) kotiin (olen roudannut meille kassi- ja laatikkokaupalla tavaraa äidin asunnolta...) kunnostettavaksi.

Laatikostojen kädensijoihin suihkautin kevyesti hopean väristä spraymaalia. Muut pinnat hioin kevyesti ja tein kahdesta eri kalustemaalista (jämämaaleja) sekoituksen, jota sitten vetelin yöpöydän pinnoille vaahtomuovitelalla. Täytyy sanoa, että telalla tuli todella kaunis pinta! En enää jatkossa maalaa huonekaluja siveltimellä, kuten olen tehnyt tähän saakka. Tela sen olla pitää!

Alla ennen ja jälkeen -kuva. Laatikostosta tuli kauniin sinivihertävä ja se sopii sähköpöytäni alle meidän työhuoneeseen aivan loistavasti. Eikä maksanut mitään tämä projekti.

Lisää tuunausprojekteja on tulossa, sillä jemmasin äidin asunnolta itselleni myös vanhan jakkaran, pienen lipaston ja nurkkakaapin. Niissäpä riittää hiomista ja maalaamista tulevalle talvelle. Ja hiomista ja maalaamista on tiedossa muutenkin, sillä aloitan ylihuomenna maalaus ja pintakäsittelytyö -kurssin Gradialla!

Kaikesta surusta ja murheesta huolimatta elämä jatkuu. Ihanaa syksyn jatkoa kaikille ja kiitos teille, jotka olette ottaneet osaa suruuni!

VAATEKAAPIT SIISTIKSI

Raivausinto jatkuu, koska tavaraa on edelleenkin liikaa tiloihin nähden. Nuoriso ei mielellään päästä minua tonkimaan nurkkiaan, mutta pojan vaatekaapin sain otettua työn alle.

Pojan pieni kaappi pursuili vaatteita ja sekalaista tavaraa. Puhtaita vaatteita oli mahdotonta enää sulloa kaappiin ja puolipitoiset lojuivat pojan sohvalla. Yhdessä pojan kanssa kävimme vaatteet läpi ja uskokaa tai älkää, kaapista lähti kaksi muovikassillista vaatteita kierrätykseen!!! Pari tavarahyllyä on vielä raivaamatta, mutta jonain päivänä vielä nekin syynätään...

Kaiken muun lisäksi kaapissa lattiatasolla oli vanha lelulaatikko, joka oli täynnä epämääräistä, sekalaista sälää. Kävimme läpi myös sen. Suurin osa laatikossa olleesta tavarasta oli roskaa! Rikkinäistä elektroniikkaa, vanhoja koulukirjoja ja monisteita, toimimattomia tussikyniä, muutama rikkinäinen silmälasikotelo, puhelinten kuoria, nuhruisia kynäpenaaleja... Lajittelin tavarat ja ne on nyt kierrätetty. Käyttöön tai jatkojalostukseen jäi laatikon sisällöstä vain noin 1/5. Kylläpä kannatti tätäkin laatikkoa pyöritellä kaapissa vuosikaudet, voi hyvänen aika sentään... Raivaaminen kannattaa!

Alla vielä kuva pojan vaatehyllyistä ennen raivausta ja sen jälkeen. HUOM! En ole mestari vaatteiden viikkaamisessa, tiedän, että vaatteet voisivat olla hyllyillä siistimminkin... Mutta pointti tässä on se, kuinka paljon tilaa hyllyille tuli lisää raivaamisen jälkeen. Romulaatikkokin päätyi tyhjänä vintille, kaappiin saatiin säilöön kenkälaatikoita (tyhjiä), jotka poikani jostain syystä (jota en ymmärrä) haluaa säilyttää. Ovatpahan nekin pois huoneen nurkasta pyörimästä, siivousta ovat hankaloittaneet.

Järjestelin myös makuuhuoneemme ison peiliovikaapiston. Maestron vaatteisiin en koskenut, mutta kaiken muun pistin uuteen uskoon. Koska omat vaatteeni olivat hyllyillä sikin sokin, enkä ikinä löytänyt juuri sitä vaatetta, jota olin etsimässä, ostin koreja ja lajittelin vaatteet niihin. Toimii! Samalla tuli käytyä vaatevarasto läpi. Kierrätykseen lähti kassillinen vaatteita sekä lisäksi pieni määrä sisustustekstiilejä. Säilytykseen jääviä lankoja, verhoja ym. varten ostin muovilaatikoita, jotka ovat mitoiltaan paremmin kaappiin sopivia kuin aiemmin käytössä olleet - hukkatilaa jää vähemmän.

Tavaroiden järjestys kaapissa ei ollut toimiva, joten muutin sitäkin. Tavaraa on edelleen liikaa, mutta tavarat ovat nyt minun kannaltani järkevämmässä järjestyksessä kuin aiemmin. 

Kaapin tilojen 100% hyödyntäminen vaatisi hyllyjen siirtoa ja mahdollisesti uusien korivaunujen hankintaa - ja tavaroiden karsintaa edelleen. Tämä olisi vaatinut panostusta myös Maestrolta, mutta hänellä ei ollut nyt sellaiseen aikaa muiden projektien vuoksi. Nämä minun tekemäni pienet uudistukset helpottavat kuitenkin meidän arkea ja isomman uudistuksen teemme sitten, kun olemme talossamme kahden. Siinä vaiheessa on helpompi hahmottaa, mitä ja millaisia säilytysratkaisuja tarvitsemme ja kuinka paljon.

Pölymuija toivottelee täältä tavarapaljouden keskeltä raivausintoa sinullekin! Tavaraa saa olla, mutta aika ajoin on fiksua käydä tavarat läpi ja laittaa pois ne, joille ei ole enää käyttöä.