SAUNASUUNNITELMA

Sain äskettäin valmiiksi saunasuunnitelman 50-luvun rintamiestalotyyppiseen omakotitaloon. Tämän vanhan talon sauna on viimeksi remontoitu 90-luvulla ja omistajat kaipasivat tilaan pintojen päivitystä (laatoituksia lukuun ottamatta, niitä ei haluttu lähteä purkamaan), uutta puukiuasta ja uusia lauteita. Kyseessä oli siten ns. pienemmän budjetin suunnitelma, jossa kaikkea vanhaa ei räjäytetä atomeiksi ja laiteta uusiksi. Pienelläkin muutoksella voi saada tilaan uutta ilmettä.

Alla muutama kuva siitä, millainen sauna on tällä hetkellä. Saunan remontti toteutettaneen kesällä.

Tämä oli mielenkiintoinen suunnittelukohde, koska kyseessä oli nykyaikaisiin sauna- ja pesutiloihin verrattuna matala tila: korkeus lattiasta kattoon on vain 205 cm. Tämä toi mukanaan muutamia haasteita: koska ylälauteen on oltava vähintään 1 m etäisyydellä katosta (suositeltava etäisyys on lähteestä riippuen 1-1,3 m), alalauteet on pakko sijoittaa tavanomaista alemmas. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että koska suositusten mukaan kiukaan yläpinnan tulisi olla enintään alalauteiden tasolla, ei tilaan voinut hankkia kovin korkeaa kiuasta. Tästä johtuen yläkuvassa kiukaan alla oleva koroke sovittiin purettavaksi. 

Kiukaaksi ehdotin Narvi Kota Kuru 20-kiuasta, joka soveltuu 10-20 kuution kokoiseen saunaan. Tämän kiukaan korkeus on noin 650 cm. Kiukaan yläreuna ylittää siis jonkin verran alalauteiden yläpinnan, mutta on kuitenkin selvästi alempana kuin aiemmin. Tässä kohden jouduin tekemään kompromissin, koska matalampaa kiuasta, jossa olisi tilaan riittävästi tehoja, en löytänyt, eikä laudekorkeutta voi lisätä mikäli ylälauteilla haluaa mahtua istumaan. Oma lukunsa oli löytää myös sopivan kokoinen, kaksitasoinen nousujakkara, käyttäjien toiveen mukaan. Sellainen onneksi löytyi.

Käyttäjien toiveena oli, että vanhat seinä- ja kattopaneelit säilytettäisiin ja ne vain käsiteltäisiin uudelleen. Tämän asian päätin jättää remontin toteuttajan harteille: mikäli paneelit ovat niin hyvässä kunnossa, että ne kannattaa hioa ja käsitellä uudelleen, niin mikäs siinä. Jos kunto on huono, paneelit uusitaan. Ehdotin paneelien käsittelyyn Satu Saunasuojaa: kattoon valkoinen sävy T3073 ja seiniin vaaleanruskea sävy T8021. Lauteet (haapaa) öljytään. Vanha saunanovi vaihdetaan kokolasiseen oveen. Valaistus oli käyttäjien mielestä riittävä, joten ehdotin, että valaisimen paikka jätetään ennalleen ja ainoastaan valaisin vaihdetaan.

Jos kyseessä olisi oma saunani, purkaisin kyllä paneelit pois. Samalla olisi mahdollisuus tarkistaa, mikä on rakenteiden kunto paneelien alla. Kattopaneelin uusimalla saisi myös peittoon kiukaan yläpuolella olevan paneelia vailla olevan kohdan; tarvittaessa kattoon voi laittaa suojapellin, mikäli paloturvallisuus sitä vaatii. Ehdotin käyttäjille myös ikkunan kunnon tarkistamista ja tiivistämistä, sillä ikkunan kohdalla kävi melkoinen veto. 

Alla muutamia 3D-kuvia siitä, miltä sauna tulisi remontin jälkeen näyttämään:

Suunnitelma on aina pelkkä suunnitelma. Se, miten se toteutetaan, osittain vai kokonaan vai eikö ollenkaan, on aivan oma lukunsa. Tilanne voi elää remontin edetessä ja suunnitelmaan voi tulla muutoksia. Vanhoissa taloissa voi vastaan tulla yllätyksiä eikä muutoinkaan aina ole niin sanottu, että se, mikä on paperille suunniteltu, olisi käytännössä toteutettavissa. Käyttäjät itse yhdessä remontin toteuttajan kanssa päättävät viime kädessä toteutukseen liittyvät asiat. Suunnittelija suunnittelee ja rakentaja rakentaa. Näin se menee. Mutta toki toivon, että lopputulos olisi samankaltainen, kuin mitä olen suunnitellut.

Jännityksellä kyllä odotan tämän remontin alkamista ja lopputulosta!

LUOVUUS VAATII LAISKOTTELUA

Väitöskirjatyöni ohjaaja totesi aikoinaan, että "projekti edistyy, vaikka sinä makoilisit pari päivää sängyssä, syljeskelisit kattoon ja lueskelisit naistenlehtiä". Hänellä oli tapana sanoa ajoittain, että "eiköhän me laiteta pariksi päivää kioski kiinni". Tämä tarkoitti sitä, että pidimme muutaman päivän vapaata vastineeksi siitä, että lähes viikoittaiset näytteenottomatkat venyivät tavallisesti 12-14 tunnin mittaisiksi. Yliopistolla tämä oli mahdollista, koska päivittäistä työaikaa ei oltu määritelty.

Ohjaajani oli ja on varmasti edelleenkin viisas mies. Luovuus tarvitsee laiskottelua. Keho ja mieli tarvitsevat lepoa, että jotain uutta voisi syntyä. Että ihminen voisi olla luova. Minulle laiskottelu ja jouten olo eivät kuitenkaan ole mitään itsestäänselvyyksiä. Tykkään puuhastella. Jopa umpiväsyneenä. Ikävä vain, että puuhastelut eivät yleensä väsyneenä johda mihinkään järkevään.

Kadehdin välillä koiramme, joka todella osaa ottaa ilon irti elämästä! Välillä paahdetaan tuhatta ja sataa kumilelun tai pallon perässä, sen jälkeen lysähdetään sohvalle tyytyväisenä nukkumaan. Ja kun meidän Ansku nukkuu, niin silloin se nukkuu, eikä hievahdakaan, vaikka kuinka yrittäisimme houkutella sitä ulos. No rusakko-kortti toimii kyllä aika usein. Tai orava.

Olisipa nukkuminen minullekin yhtä helppoa!

Olin viikonvaihteessa muutaman päivän sairaana ja silloin oli pakko levätä. Hyväähän se teki, nukkuminen. Olen myös opetellut hyväksymään sen, että väsyneenä ei ole järkevää tehdä mitään kovin vaativaa. Välillä on päiviä, jolloin tulee huuhailtua sinne tänne ja edes takaisin. Hypisteltyä keskeneräisiä käsitöitä, paukutettua isältä perittyä epävireeseen eksynyttä pianoa ja leikeltyä kangasjämistä tilkkuja, ilman mitään sen järkevämpää suunnitelmaa.

Viime aikoina näitä huuhailupäiviä on ollut useampia. Kevät on jo täällä ja tekee minut levottomaksi. Katse on kääntynyt sisätiloista ulos. Mieli tekisi jo mökille, puutarhatöihin ja riippumattoon. Istuttamaan kukkia ja sisustamaan kuistia. Maalaamaan mökin seiniä ja laittamaan ne paljon puhutut viimeiset listat paikoilleen. Ehkä sitten olisi taas jotain järkevää kirjoitettavaakin tänne blogiini. Väkisin en viitsi tekstiä vääntää... Pitää olla joku idea, eikä niitä tule, jos väsyttää.

Olen oppinut sen, että luovuus tarvitsee lepoa. Mutta on se ollut vaikea läksy.

 

ALLERGIAYSTÄVÄLLINEN SISUSTAMINEN

Hyvä sisäilma on tärkeää kaikille, mutta erityisesti hengityselinsairauksia, esimerkiksi (pöly)allergioita ja astmaa, poteville: hengitysilman tulisi olla mahdollisimman puhdasta ja pölytöntä. Myöskään voimakkaat tuoksut (aromaattiset öljyt, tuoksukynttilät, voimakkaasti hajustetut pesuaineet ym.) eivät välttämättä sovi allergiakotiin. Sisustusesineistä löytyy onneksi myös tuoksuttomia vaihtoehtoja.

Tavarat paikoilleen ja kiertoon! Oikeantyyppisellä sisustamisella voidaan merkittävästi vaikuttaa kodin allergiaystävällisyyteen. Ensimmäinen askel pölyttömämpään kotiin on miettiä, onko kodissa liikaa tavaraa. Mitä enemmän on tavaraa, sitä hankalampaa on löytää kaikelle säilytystilaa. Kun säilytystilat täyttyvät, tavaraa alkaa kertyä tasoille, huonekalujen päälle ja lattioille. Tämä puolestaan vaikeuttaa siivousta. Jos siivous on tavarapaljouden vuoksi vaikeaa, siivouskerrat voivat harventua. Kotiin alkaa tavaran lisäksi kertyä likaa ja pölyä. (kuvat: Pixabay)

Pölyyn sitoutuu monenlaisia sisä- ja ulkoilman epäpuhtauksia: mikrobeja ja niiden itiöitä, siitepölyä, nokihiukkasia… Nämä kaikki voivat hankaloittaa allergisen ja astmaatikon elämää oireilua lisäämällä.

Jos siis haluat pölyttömämmän kodin, aloita siitä, että etsit tavaroille järkevää säilytystilaa ja laitat ylimääräisen tavaran kiertoon! Tavarat olisi hyvä säilyttää ovin varustetuissa kaapeissa, joko hyllyillä, hengareissa tai vaikkapa ulosvedettävissä koreissa. Säilytysjärjestelmiä on tarjolla monentyyppisiä. Jos kaappitila ei riitä, voi avuksi ottaa kannellisia laatikoita, joita nykyään löytyy monenlaiseen makuun. Kauniit laatikot voivat olla hauska sisustuselementti esimerkiksi lastenhuoneessa. Koriste- tai keräilyesineille voi hankkia lasivitriinin ja valokuvat voi kehystää seinälle tauluiksi. Avohyllyjä en suosittele allergiakotiin, niin muodikkaita kuin ne nykyään ovatkin esimerkiksi keittiöissä.

Tekstiilit ja kalusteet. Tekstiileistä irtoaa paljon pölyä. Makuuhuone on, kokemukseni mukaan, kodin pölyisin huone, vaikka nimenomaan makuuhuoneessa pitäisi satsata hyvään sisäilmaan. Allergiakotiin tulisikin valita mahdollisimman vähän pölyäviä tekstiilejä, erityisesti makuuhuoneeseen, ja pitää sänky pedattuna päivisin. Vuodevaatteiksi kannattaa valita tuotteita, jotka ovat Allergia- ja astmaliiton suosittelemia. Lakanoiden mankelointi/silitys vähentää niistä irtoavan pölyn määrää. Tyyny on hyvä vaihtaa 1-2 vuoden välein ja peitot ja patjat suositusten mukaisesti.

Paljon pölyä kerääviä samettikankaita en suosittele allergiakotiin. Myös ryijyjen, torkkupeittojen ja liinojen määrä olisi hyvä pitää maltillisena, koska ne sekä keräävät pölyä että voivat tuottaa sitä, materiaalista riippuen. Jos sisustustekstiilejä haluaa käyttää runsaasti, kannattaa valita sileäpintaisia, helposti imuroitavia ja puisteltavia materiaaleja, esimerkiksi puuvillaa, sintsiä tai polyesteriä. Paksujen nukkamattojen sijaan voi valita laadukkaan villamaton tai tiukkaan kudotun puuvilla- tai silkkimaton. Myös paperinarumatot ovat hyvä vaihtoehto. Huonekaluista esimerkiksi nahkasohva on helpompi pitää puhtaana ja pölyttömänä kuin kangassohva. Sileät kaapinovet ja väliovet keräävät vähemmän pölyä ja ovat helpommin pyyhittävissä, kuin uritetut ja koristeelliset. Myös irtokalusteiden kanssa on säilytettävä maltti, tiloja ei kannata kalustaa liian täyteen, koska liian täyteen ahdettu tila on vaikeasti siivottava sekä usein epäkäytännöllinen ja jopa turvatonkin, jos kulkureitit jäävät liian ahtaiksi. Ammattitaitoinen sisustussuunnittelija on oiva apu myös irtokalusteiden sijoittelua suunniteltaessa! (kuvat: Pixabay)

Pintamateriaalit. Kaikissa asunnoissa ei ole mahdollista itse vaikuttaa pintamateriaaleihin, mutta jos se on mahdollista, kannattaa pintakäsittelyssä suosia M1-merkittyjä tuotteita. M1-luokitus asettaa raja-arvot materiaalien ja kalusteiden orgaanisten haihtuvien yhdisteiden (VOC), formaldehydin ja ammoniakin päästöille. Näiden lisäksi arvioidaan tuotteen hajun hyväksyttävyys. M1-merkintä siis tarkoittaa, että tuote on vähäpäästöinen M1-vaatimusten mukaisesti eikä haise.  Kokolattiamatto ei mielestäni kuulu allergiakotiin. Lisätietoja rakennusmateriaaleista ja allergiasta löytyy mm. Allergia-, Iho- ja Astmaliitto ry:n sivuilta.

Viherkasvit. Viherkasvit ovat kaunis sisustuselementti. Yleisesti ottaen allergiakotiin ei suositella viherkasveja. Ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä, joten ei allergian tai astman vuoksi tarvitse välttämättä luopua kasveista. Tarjolla olevasta, laajasta kasvivalikoimasta voi hyvinkin löytyä kasveja, jotka eivät lisää oireilua. Mikäli kukkamulta aiheuttaa oireilua, voi valita kasveja, joille sopii toisentyyppinen kasvualusta. (kuva: Outi Tolvanen)

Muutama sana myös siivouksesta, vaikka se ei sisustamiseen suoranaisesti liitykään. Markkinoilla on runsaasti erilaisia tuotevaihtoehtoja ja välineitä siivoukseen. Allergiakotiin suosittelen omasta kokemuksestani tuoksuttomia tai vain miedosti tuoksuvia pesuaineita. Desinfioivia aineita ei tarvita kuin korkeintaan WC-pöntön puhdistuksessa – tarvitseeko senkään olla steriili? Jos lika ei pääse pinttymään, pintojen puhdistukseen voi hyvin riittää imurointi ja pyyhintä nihkeällä mikrokuituliinalla. Vuodevaatteiden ja mattojen tuuletus on hyvä tehdä talvella, pakkassäässä. Keväällä ja kesällähän riesana ovat katu- ja siitepöly, syksy puolestaan on homeitiöiden kulta-aikaa. Jos ulkoilman hiukkasista huolimatta haluaa viedä matot ulos kesäisinkin, kannattaa matot viedä sisälle heti tamppauksen jälkeen eikä jättää niitä ulos pölyyntymään ja kostumaan. (kuva: Pixabay & Canva.com)

Elänkö itse, kuten opetan? Vastaus on, että en, vaikka yritystä onkin! Suutarin lapsella ei ole kenkiä, tässäkään asiassa. Mutta tavoitteena on meilläkin pölyttömämpi ja astmaystävällisempi koti ja ajan kanssa ehkä pääsenkin tavoitteeseeni. Varsinkin keväällä, katu- ja siitepölyaikana, siivouksen tärkeä merkitys korostuu meilläkin astmaoireiden lisääntyessä.

Muuta kysyttävää? Vastaan mielelläni aiheeseen liittyviin kysymyksiin oman ammattitaitoni ja koulutukseni puitteissa! 

JAKKARA nro 2

Koiramme pureskeleman jakkaran kunnostus tässä aiemmin onnistui sen verran mukavasti, että kunnostin toisenkin, samanlaisen jakkaran. Tämän jakkaran olen jo kerran kunnostanutkin, ruskealla kalkkimaalilla, joka alkoi kulua nopeasti pois niiltä pinnoilta, joihin kohdistui rasitetta. Koirakaan ei malttanut jättää kunnostettua jakkaraa rauhaan, joten hampaan jälkiä oli, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

Ennen uudelleen käsittelyä jakkarasta piti saada kaikki vanha maali pois, koska en voinut olla varma siitä, kuinka uusi maali kestäisi tuon kalkkimaalin päällä. 

Maalasin tämän jakkaran siniseksi, koska on tylsää, jos kaikki on vedetty samalla värillä. Sinistä maalia sattui onneksi olemaan vielä varastossa kesämökillä kunnostetun penkin käsittelyn jäljiltä. Istuimessa oleva kuva on askartelukartonkia, joka on kiinnitetty liimalakalla jakkaraan samaan tapaan kuin tein aiemminkin. Kuvassa jakkarasta puuttuu vielä lakkaus (tulee siis tuon kartongin päälle) ja huovat jalkojen alta.

Tässä ne nyt ovat, "jakkarasisarukset"! Samanlaiset, mutta kuitenkin erilaiset. Vähän niin kuin meidän lapset - samasta puusta veistettyjä, mutta kaikki kuitenkin yksilöitä.

Seuraavaksi pitäisi kunnostaa isän vanha tuoli... Kunnostustyö on jo aloitettu, nyt se jumittaa lähinnä siinä, että vanhoista verhoilukankaista pitäisi piirtää kaavat ja leikata uusi kangas - tätä vaihetta olen lykännyt epäonnistumisen pelossa. Toisaalta, verhoilukangas maksoi vain 30 euroa, joten jos nyt sattuisinkin leikkaamaan sen väärin, niin eipä tuossa suurta taloudellista tappiota tule. Mutta palaan tähän projektiin myöhemmin! Aurinkoista sunnuntain jatkoa kaikille!

SOHVATYYNYT - HYÖDYKE VAI TURHAKE?

 Aika ajoin voi nähdä esimerkiksi televisiossa pyörivissä komediasarjoissa väännettävän vitsiä sohvatyynyistä ja niiden ylenpalttisesta runsaudesta. Sketseissä me naisihmiset haalimme sohvat ja sängyt niin täyteen röyhelöisiä ja monenkirjavia koristetyynyjä, että huonekalujen varsinainen käyttötarkoitus ei pääse toteutumaan tai ainakin hankaloituu - ainakin perheen miesväen mielestä.

Liika on toki aina liikaa. Kohtuus kaikessa, näin sanoo vanha sananlaskukin. Mutta pieni määrä sohvatyynyjä on ainakin meillä hyödyke, ei turhake. Tyynyjen päällä nojaillaan ja rötkötetään ja otetaan päiväunia. Ne toimivat mukavana päänalusena niin koiralle, miehelle, nuorille kuin vaimollekin. Usein tyynyistä on jopa kiistaa - onneksi niitä on makuuhuoneessa lisää!

Ja koska ainakin meillä myös koira kuratassuineen ja karvoineen tykkää köllötellä tyynyjen päällä, tarvitaan myös koristetyynyjen päällisiä useampia. Onhan niitä välillä pestäväkin.

Niinpä tässä taannoin sorruin taas kerran Eurokankaan palalaareilla ostamaan kangasta, josta ompelin olohuoneeseemme pari uutta koristetyynynpäällistä. 

Tämmöiset niistä tuli (älkää kiinnittäkö huomiota koirien nyöläämään ja kuluneeseen sohvaan...):

Mites teillä, ovatko koristetyynyt vain koristeena, vai käytetäänkö niitä myös?

Asumisviihtyvyyden kannalta tyynyt - sisustustekstiilit yleensäkin - tuovat tiloihin pehmeyttä ja visuaalisuutta ja vähentävät tilojen kaikua. Vaikka tyynyt olisivatkin vain koristeita, on niillä sellaisinakin siten käyttöarvoa. (Pöly)allergisen tosin kannattaa huomioida tekstiilien pölyäminen ja valita tyynyihin kankaita, jotka pölyävät mahdollisimman vähän. Palaan allergiaystävälliseen sisustukseen myöhemmin vain sille omistetun artikkelin muodossa.

Mukavaa loppuviikkoa!

PIKKU PARIISI

Kun ostimme talomme 90-luvun alussa, ensimmäisiä remonttikohteita oli alakerran WC. WC oli ja on edelleen pieni, pohjapinta-alaltaan alle kaksi neliötä. Remontointivaiheessa WC oli myös talomme ainoa WC, myöhemmin rakensimme yläkertaan toisen. 

Vanha vessanpönttö oli suureksi harmiksemme aiheuttanut WC:n ja olohuoneen lattian alle kosteusvaurion. Pönttö oli vuotanut, koska edellinen omistaja ei syystä tai toisesta ollut vaihtanut pönttöön rikkoutunutta, vain muutamia kymppejä, maksavaa osaa. Tämä toimikoon varoittavana esimerkkinä: kiinteistöstä on pidettävä huolta, sillä pienikin laiminlyönti voi johtaa tuhansien eurojen remonttiin! Meillä kosteusvaurio johti siihen, että sekä WC:n että olohuoneen lattiat oli purettava pois, että saimme kostuneet ja homehtuneet purut vaihdettua. Tämä oli harmi, koska olisimme mielellämme säästäneet olohuoneen vanhan puulattian. 

WC remontoitiin tuolloin beigen värisin laatoin tuon ajan trendin mukaisesti. Remontointiin käytettiin edullisia materiaaleja.

Ajan kuluessa WC alkoi näyttää tylsältä ja nuhjuiselta. Kaapit olivat kärsineet kosteudesta ja yläkaapin ovi oli paikoiltaan pudotessaan tehnyt lavuaariin halkeaman. Yksi sun toinen nurkka oli rempallaan. Remontti oli mielessä useita vuosia, ennen kuin saimme sen noin puolitoista vuotta sitten viimein toteutettua.

Kaakeleita emme vessaan enää halunneet, koska niiden poistamisessa oli aivan järkyttävä työ. Koska kyseessä on ns. kuiva vessa (lattialla ei ole viemäriä), päätimme tapetoida yhden seinän vinyylitapetilla ja maalata loput. Tapetti ja maali on helppo tarvittaessa uusia ilman koko huusholliin leviävää kaakelienpurkupölyä. 

Maalin sävyksi valikoitui tapetin sävyistäkin löytyvä Tikkurilan Orvokki. Lattiaan laitoimme kosteutta kestävää vinyylilankkua. Pintojen lisäksi uusimme kaapistot (vanha lääkekaappi sai jäädä), lavuaarin ja WC-istuimen kannen.

Seinälle päätyi pastellimaalaukseni "Tanssijatar" ja lattialle itse virkattu matto.

Alla kuvia WC:n uudesta ilmeestä. Koska tapetti on Pariisi-aiheinen, nimesin vessan "Pikku Pariisiksi".

Alla vielä vertailun vuoksi muutama kuva WC:stä ennen remontointia.

Olemme olleet tyytyväisiä remontin lopputulokseen. Vinyylitapetti on kestänyt siistinä ja kaapit olleet toimivat. Jossain vaiheessa on aika remontoida myös yläkerran WC, luulenpa, että sieltäkin kaakelit tulevat lähtemään lopullisesti ja seinälle päätyy jokin kiva ja piristävä tapetti...