Lähes neljä vuotta sitten raahasin kesämökiltä kotiin isän vanhan, 50-luvulta peräisin olevan tuolin. Tuolin verhoilu oli rikki ja istuinosa lässähtänyt niin pahoin, että jouset painoivat istuessa ahteria. Lisäksi tuoli haisi aivan järkyttävästi homeelle. Tuoli oli jo menossa kaatopaikkakuormaan, kun yhtäkkiä päätinkin viedä sen kotiin ja katsoa, voisiko sille tehdä jotain.
Tuolin purkaminen oli nopeasti tehty. Oli kiinnostavaa nähdä vanhat täytteet ja ylipäätänsä se, miten tuoli oli rakennettu. Käsityötähän se oli, käsityön leima näkyi selvästi kaikessa. Esimerkiksi käsinojat olivat hieman eri korkeudella toisiinsa nähden. Nämä tällaiset pikkuvirheet ovat kuitenkin pikkujuttuja vanhassa huonekalussa, johon liittyy vahva tunnearvo.
En ole koskaan verhoillut tuolia, joten kunnostin tuolin yhteistyössä Maestron kanssa. Maestro tarkisti tuolin rakenteen ja teki muutamia vahvistuksia, jotta runko pysyy kasassa. Sen jälkeen minä hioin ja lakkasin tuolin jalat ja käsinojat. Homeenhajun saimme tuulettamalla pois tuolin rungosta. Kankaisiin haju jäi, mutta ne piti hajusta huolimatta säästää kaavoiksi uuden kankaan leikkaamista varten. Onneksi on autotalli, jossa voi säilöä haiseviakin juttuja... Vanhat pehmusteet sen sijaan lensivät roskikseen. Tuolin jouset olivat hyvässä kunnossa, joten niille emme tehneet mitään.
Sen jälkeen menikin sitten vuosi tai pari, ennen kuin sain ostettua tuoliin mieleisen verhoilukankaan! Sellainen löytyi sattumalta Eurokankaan palalaarista. Pala maksoi noin 30 euroa. Kun kangas oli hankittu, oli intoa ryhtyä puuhaamaan tuoliin pehmusteita. Maestro on rakennellut ja verhoillut autonpenkkejä, joten hyödynsin pehmusteasiassa hänen osaamistaan. Emme lähteneet rakentamaan tuoliin alkuperäisen kaltaisia pehmusteita heinästä ym., heinäallergisia kun olemme. Muutenkin tuntui yksinkertaisemmalta tehdä pehmusteet vaahtomuovista, varsinkin kun sitä löytyi kotoa. Kun pehmusteet oli leikattu, menikin taas sitten aikaa, ennen kuin sain tartuttua taas toimeen... Joskus projektit ovat pitkissä kantimissa!
Viikonloppuna sitten viimein innostuin leikkaamaan ja ompelemaan verhoilukankaat ja tuoli valmistui eilen. Eihän se virheetön ole, mutta olen kuitenkin hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Kankaat kiinnitettiin pääosin niiteillä, alkuperäinen verhoilu oli kiinnitetty nauloin. Istuinosan kappaleet ompelin toisiinsa koneella. Selkänojan takakankaan ompelin kiinni käsin, siinä meni useita tunteja.
Alla ennen ja jälkeen -kuvia. Mitäs tykkäätte lopputuloksesta?
Tuoli on nyt ehjä ja mukava istua. Se ei myöskään enää haise homeelle eikä siten vähennä asumisviihtyvyyttä. Mielestäni tuoli on myös kaunis katsella. Ja ennen kaikkea - se on muisto isästäni. Mukavaa alkavaa viikkoa!