NORSUJA ETEISEEN

Pyrin välttämään heräteostoksia, mutta kun näin paikallisen Tokmannin alelaarissa norsukuvioisen kaitaliinan, joka oli 30% alennuksessa, niin pakkohan se oli ostaa! Maestro ihmetteli, miksi ostan "laudeliinan", kun meillähän on niitä jo riittävästi... No, kyseessä ei siis ollut laudeliina vaan kaitaliina, joka päätyi eteiseen senkin päälle. Pidän norsu-aiheesta tekstiileissä. Meillä vilahtelee norsuja pussilakanoissa ja pyyhkeissäkin. 

Uusi kaitaliina norsuineen sointuu kivasti eteisen väreihin. 

Senkin päällä komeileva iso kuparihevonen on tyttären tekemä kirpputorilöytö. Keräilen pienimuotoisesti hevosfiguureja, heppatyttö kun olen. Pöytälampun ostin jo kymmenisen vuotta sitten, pidin sen muotokielestä, enkä ole vieläkään siihen kyllästynyt . 

Lisääntynyt valo ja lähestyvä kevät on tuonut energiaa ja intoa, myös sisustusprojekteihin. Talviunet on nyt nukuttu! Talviset asetelmat, verhot ja koriste-esineet joutavat kaappiin ja tilalle laitellaan keväisempää. Pidän leikkokukista, kimppu tulppaaneja sopisi kivasti tuohon peilin eteen... Tulppaaneja voisi ostaa myös keittiöön. Ihanaa, kun voi jo tuulessa haistaa lähestyvän kevään ja kuulla lintujen laulua! 

Mahtavaa viikkoa, juuri sinulle!

 

VANHAN TUOLIN UUSI ELÄMÄ

Lähes neljä vuotta sitten raahasin kesämökiltä kotiin isän vanhan, 50-luvulta peräisin olevan tuolin. Tuolin verhoilu oli rikki ja istuinosa lässähtänyt niin pahoin, että jouset painoivat istuessa ahteria. Lisäksi tuoli haisi aivan järkyttävästi homeelle. Tuoli oli jo menossa kaatopaikkakuormaan, kun yhtäkkiä päätinkin viedä sen kotiin ja katsoa, voisiko sille tehdä jotain.

Tuolin purkaminen oli nopeasti tehty. Oli kiinnostavaa nähdä vanhat täytteet ja ylipäätänsä se, miten tuoli oli rakennettu. Käsityötähän se oli, käsityön leima näkyi selvästi kaikessa. Esimerkiksi käsinojat olivat hieman eri korkeudella toisiinsa nähden. Nämä tällaiset pikkuvirheet ovat kuitenkin pikkujuttuja vanhassa huonekalussa, johon liittyy vahva tunnearvo.

En ole koskaan verhoillut tuolia, joten kunnostin tuolin yhteistyössä Maestron kanssa. Maestro tarkisti tuolin rakenteen ja teki muutamia vahvistuksia, jotta runko pysyy kasassa. Sen jälkeen minä hioin ja lakkasin tuolin jalat ja käsinojat. Homeenhajun saimme tuulettamalla pois tuolin rungosta. Kankaisiin haju jäi, mutta ne piti hajusta huolimatta säästää kaavoiksi uuden kankaan leikkaamista varten. Onneksi on autotalli, jossa voi säilöä haiseviakin juttuja... Vanhat pehmusteet sen sijaan lensivät roskikseen. Tuolin jouset olivat hyvässä kunnossa, joten niille emme tehneet mitään.

Sen jälkeen menikin sitten vuosi tai pari, ennen kuin sain ostettua tuoliin mieleisen verhoilukankaan! Sellainen löytyi sattumalta Eurokankaan palalaarista. Pala maksoi noin 30 euroa. Kun kangas oli hankittu, oli intoa ryhtyä puuhaamaan tuoliin pehmusteita. Maestro on rakennellut ja verhoillut autonpenkkejä, joten hyödynsin pehmusteasiassa hänen osaamistaan. Emme lähteneet rakentamaan tuoliin alkuperäisen kaltaisia pehmusteita heinästä ym., heinäallergisia kun olemme. Muutenkin tuntui yksinkertaisemmalta tehdä pehmusteet vaahtomuovista, varsinkin kun sitä löytyi kotoa. Kun pehmusteet oli leikattu, menikin taas sitten aikaa, ennen kuin sain tartuttua taas toimeen... Joskus projektit ovat pitkissä kantimissa!

Viikonloppuna sitten viimein innostuin leikkaamaan ja ompelemaan verhoilukankaat ja tuoli valmistui eilen. Eihän se virheetön ole, mutta olen kuitenkin hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Kankaat kiinnitettiin pääosin niiteillä, alkuperäinen verhoilu oli kiinnitetty nauloin. Istuinosan kappaleet ompelin toisiinsa koneella. Selkänojan takakankaan ompelin kiinni käsin, siinä meni useita tunteja.

Alla ennen ja jälkeen -kuvia. Mitäs tykkäätte lopputuloksesta?

Tuoli on nyt ehjä ja mukava istua. Se ei myöskään enää haise homeelle eikä siten vähennä asumisviihtyvyyttä. Mielestäni tuoli on myös kaunis katsella. Ja ennen kaikkea - se on muisto isästäni. Mukavaa alkavaa viikkoa!

KIERRÄTTÄMISEN VAIKEUS

Maailma on tavaraa täynnä. Niin täynnä, että vaikka kuinka haluaisi itselleen tarpeetonta tavaraa kierrättää, se ei aina onnistu. Tavara ei liiku, vaikka ilmaiseksi sen antaisi.

Erityisen hankalia ovat kirjat. Omaa ja perheeni asumisviihtyvyyttä lisätäkseni olen käynyt läpi perheemme kirjoja ja löytänyt parikymmentä teosta, joita emme itse enää tarvitse. No, eipä niitä kukaan muukaan tunnu tarvitsevan... Tietokirjoja varsinkaan, koska lähes kaikki tieto (olipa se sitten oikeaa tai väärää) löytyy nykyään internetistä. Ostajia ei löydy, vaikka kirjalle laittaisi hintaa vain muutamia euroja. Pari puutarha-aiheista kirjaa sain tosin myytyä viidellä eurolla ja muutama taidekirja löysi uuden kodin naapurista, jossa vuosien jälkeen aloitellaan akvarellimaalausta uudelleen. Taidekirjat annoin ilmaiseksi pois. Läjän sisustus- ja askartelukirjoja sain myös pois nurkista lahjoittamalla ne ilmaiseksi, näille oli jopa useampia ottajia - kysyntää alkoi olla heti, kun ilmoitin lahjoittavani kirjat. Viisi euroa/kirja oli ilmeisesti liikaa pyydetty.  

Edelleen poistoon meneviä kirjoja riittää. Olen aina ollut kirjojen ystävä ja ajatus siitä, että joudun mahdollisesti heittämään täysin ehjiä kirjoja paperinkeräykseen, tuntuu äärimmäisen pahalta. Ystäväni ehdotti, että otan turhat kirjat askartelukäyttöön ja näin sitten ehkä teenkin, jos muuta järkevää vaihtoehtoa ei ole.

Vaatteet ovat myös hankalia kierrätettäviä. Tori.fi:ssä on turha edes yrittää myydä vaatteita, kysyntää ei ole. Meille tarpeettomat vaatteet päätyvät vaatekeräyskonttiin ja/tai ystävien ja sukulaisten lapsille. Rikkinäiset leikkelen matonkuteiksi, jos materiaali on sopivaa. Pelastan rikkinäisistä vaatteista myös napit ja ehjät vetoketjut.

Käytetyn tavaran myyntiin ja lahjoittamiseen liittyy muitakin hankaluuksia kuin se, että tavarasta ei olla kiinnostuneita. En lakkaa ihmettelemästä sitä, että joku ilmaisee kiinnostuksensa tarjolla olevaan tavaraan, lupaa tulla noutamaan eikä sitten koskaan tulekaan. Näin on tässä viikon sisällä käynyt jo useamman kerran! Ilmoitin lahjoittavani pois lasten suksisauvat ja eräs henkilö olikin niistä kiinnostunut. Sovin hänen kanssaan noutoajan peräti kolme kertaa - eikä tämä henkilö ikinä ilmaantunut paikalle. Siis mitä ihmettä? Jos ei pääse tulemaan sovittuna aikana, siitä voisi ilmoittaa... Ja mielellään etukäteen. Ei ole kiva odotella tavaran noutajaa turhaan, onhan ihmisellä muutakin tekemistä. Koomista on se, että seuraavakin henkilö, joka oli näistä samoista sauvoista kiinnostunut, jätti tulematta - hän ei löytänyt perille, vaikka emme todellakaan asu missään korvessa ja talon seinässä on kahdessakin kohtaa talon numero. Mielessä on jo käynyt noiden sauvojen osalta se, että taitaa olla helpointa viskata ne roska-astiaan... Mutta jospa kolmas kerta toden sanoisi.

Näistä kokemuksista huolimatta aion jatkaa kierrättämistä. En vain pysty heittämään käyttökelpoista tavaraa roskikseen. 

KIRPPISLÖYTÖJÄ SISUSTUKSEEN

Käyn harvakseltaan kirppareilla ja vielä harvemmin teen hyviä kirppislöytöjä, mutta viime viikolla onnisti. Löysin olohuoneemme värimaailmaan sopivat koristetyynynpäälliset, jotka maksoivat vain 3,5 euroa/kpl. Nämä otin heti käyttöön ja hyväksi havaitsin. Eikä Ansku-koirakaan vastustellut uusien päällisten käyttöönottoa.

Etsinnässä oli tosin oli aivan muuta kuin sisustustekstiilejä. Olen kaivannut alakerran WC:hen lisää säilytystilaa. Vaikka WC on pieni, sinne mahtuisi seinälle pieni nurkkahylly. Sopivaa ei ole löytynyt kaupoista eikä sellaista löytynyt kirppareiltakaan. Sen sijaan löysin tyynynpäällisten lisäksi tummiin kalusteisiimme sopivan valokuvakehyksen (takorautaa/puuta). Tälle ei vielä ole paikkaa ja voi olla, että se päätyy kesämökille. Katsotaan nyt... Tyttärelle bongasin syntymäpäivälahjaksi 2 kpl LasiRuusun sydämen muotoisia tuikkualustoja. Näitä voisin keräillä itsellenikin, ihastuin näihin kovasti!

Vaikka olen viime viikkoina pyrkinyt pääsemään eroon ylimääräisestä tavarasta ja kantanut kassitolkulla mm. vaatteita ja sisustustekstiilejä kierrätykseen, en ole harmissani, että "sorruin" näihin edullisiin kirppisostoksiin. 

Mukavaa alkavaa viikkoa!

KOKEILUSSA POURING FLUID

Törmäsin Lidlissä settiin, jossa oli kolme tuubia akryylivärejä + pouring fluid-pullo. Ostin, koska olen jo pitkään halunnut kokeilla kaatotekniikkaa. Paketissa oli ohjeet, mutta niitä noudattamalla sain aikaiseksi pelkkää sotkua. Lopulta toimin näin:

1) Puristin kolmeen eri mukiin akryyliväriä (kuhunkin eri väriä) ja lisäsin pouring fluidia sen verran, että väristä tuli juoksevaa. Fluidia piti lisätä todella reilusti, että pääsin haluamaani juoksevuusasteeseen! Väri olisi voinut olla vieläkin ohuempaa, kuin mitä se oli alla olevissa töissä.

2) Maalasin pohjakankaille taustavärin normaalisti akryylivärejä ja sivellintä käyttäen.

3) Kaadoin kustakin mukista väriliuoksen kankaalle. En kipannut kaikkea väriä yhteen kohtaan, vaan ripottelin sitä sinne tänne pitkin pohjakangasta.

4) Kallistelin pohjakangasta ja annoin värien juosta kankaalla ja sekoittua. Tarvittaessa lisäsin värejä.

Näin toimien sain tehtyä neljä maalausta, sen jälkeen fluid-pullo olikin tyhjä. Alla lopputulokset:

Annoin töiden kuivahtaa reilun vuorokauden ja sen jälkeen viimeistelin reunat ja signeerasin työt. Väri + fluid kuivui nopeasti ja lopputulos on muovimaisen kiiltävä ja kolmiulotteinen.

Tällä tekniikalla oli mielenkiintoista tehdä abstrakteja sisustustauluja. Aion ostaa lisää pouring fluidia ja jatkaa kokeiluja. Jatkossa tosin aion ohentaa akryylivärejä ensin vedellä ja lisätä fluidia vasta sen jälkeen, koska fluidia kuluu muuten turhan runsaasti. Olisi mieleniintoista kokeilla myös silikonin käyttöä töissä!

Oletko sinä kokeillut tätä tekniikkaa? Mitä pidät näistä minun kokeiluistani? Ainakin yksi näistä töistä tulee päätymään omalle seinälle, kunhan saan viriteltyä tauluun ripustimen. Ja taidekokeilut jatkuvat...

 

RAIVAUSRIENTO KÄYNNISSÄ

Osallistun tällä viikolla Laura Holmströmin miniraivausrientoon, jossa poistetaan viikon ajan 10 tavaraa/pvä.

Poistoon on lähtenyt kolmen päivän aikana mm. seuraavia asioita:

- toistakymmentä purkillista vanhentuneita lääkkeitä ja kemikaaleja

- koppuraksi kuivunut pensseli, paperikasseja, maalitahrainen lasipurkki ja askarteluja varten jemmattuja juttuja, joita tuskin ikinä tulen käyttämään, koska materiaalia kertyy koko ajan lisää muutenkin

- maalitahrainen T-paita, henkselit, pohjasta läpinäkyviksi hiutuneet sukat ja löpsähtäneitä rintsikoita, joita ei enää kehtaa käyttää

- satulahuopa, jonka meinasin laittaa myyntiin, mutta jonka huomasinkin olevan sen verran rikkinäinen ja kulunut, että se ei kelpaa myytäväksi

Osa tavaroista on kierrätettävissä, esim. noita henkseleitä ajattelin tarjota kummitytölle ja lääkkeet, lasi, pahvit ja paperit päätyvät omiin keräysastioihinsa. Loput menevät kaatopaikalle.

Tässä kolmen päivän aikana olen huomannut, että on yllättävän helppoa löytää kotoa tavaraa, jota ei tarvitse. Eikä raivaaminen tunnu raskaalta, kun ottaa yhden hyllyn tai laatikon kerrallaan käsittelyyn. Tahti 10 tavaraa/pvä ei kuormita liikaa ja luulenpa, että jatkan tätä raivausrientoa vielä tämän viikon jälkeenkin... Nuorison huoneista löytyy varmasti poistoon laitettavaa helposti 10-30 tavaraa/pvä ja omissakin kaapeissa on vielä koluamista. Samalla tulee järjesteltyä säilytystiloja ja tehtyä kevätsiivousta, pikku hiljaa...

Vielä ehdit sinäkin mukaan raivausrientoon, jos et ole jo mukana!

TAITEILUA JA UUDENVUODENLUPAUKSIA

En ole viime vuosina tehnyt uudenvuodenlupauksia, koska niiden pitäminen on useimmiten osoittautunut liian hankalaksi. Nyt kuitenkin olen luvannut itselleni seuraavaa: maalaan tai piirrän vuonna 2023 joka päivä jotakin, edes jotain pientä. Tätä varten askartelin itselleni taidepäiväkirjan. Laitan siitä tänne ehkä myöhemmin kuvia, mikäli saan lupaukseni pidettyä. Tavoitteenani on kehittyä taiteilijana ja ilman harjoittelua ei sekään onnistu. A5-kokoiseen taidepäiväkirjaani voin tehdä pienessä koossa luonnoksia ja erilaisia tekniikka-kokeiluja. Sinne voi purkaa myös päivän tuntoja vaikka vaan suttaamalla värejä, jotka kuvastavat senhetkistä mielialaa.

Vuoden 2022 viimeiset maalaustyöt tein joulun jälkeen, toettuni joululahjaksi saamastani flunssasta. "Lumimyrskyssä" on mixed media-työ, johon olen akryyli- ja vesivärein maalannut sanomalehtipaperisilpun päälle. "Marraskuu" on pääosin palettiveitsellä tehty akryylivärimaalaus. Maalauksen innoittajana toimi kesämökillä marraskuussa otettu valokuva.

Ja lisää lupauksia tulee tässä... Olen julistanut vuoden 2023 vuodeksi, jolloin en hanki mitään sellaista tavaraa, mitä en ihan oikeasti tarvitse. Näin siksi, että kotini on jo muutenkin aivan liian täynnä tavaraa, en tarvitse mitään turhaa krääsää. Toinen syy on puhtaasti taloudellinen. Menetettyäni päätyöni on pakko hieman kiristää kukkaron nyörejä, varsinkin nyt, kun kaikki tuntuu kallistuvan ja kallistuvan. Lisäksi nautin haasteista: on helppoa sisustaa, jos "pinkka on kunnossa" ja voi ostaa kaupasta ihan mitä haluaa. Mutta entäpä, jos uudistus on tehtävä tietyn, joskus tiukankin, budjetin puitteissa? Silloin suunnittelusta tulee haastavaa ja tämän tyyppisistä haasteista nautin! Kun haluaa sisustaa säästäen, on katsottava tarkkaan, mitä hankkii ja kierrätettävä tavaraa mahdollisimman paljon.

Tästä päästään toiseen aiheeseen, jota olen viime päivinä mietiskellyt. Kaikkialla hehkutetaan nyt hankkiutumaan eroon turhasta tavarasta ja sitä olen yrittänyt itsekin tehdä, jotta saisin kotiini enemmän tilaa ja tavarat järjestykseen. MUTTA MILLOIN TAVARA ON OIKEASTI TURHA? 

Minulla on esimerkiksi kaapissani talvitakki, joka on malliltaan jo hieman vanhentunut ja jota en viime talvena pitänyt kertaakaan. Jonkun mittarin mukaan vaate olisi turha ja joutaisi keräykseen. Nyt kun kuitenkin elämme aika tiukkoja aikoja eikä kukaan tiedä, kuinka tiukaksi taloustilanne vielä menee, olen pohdiskellut, kannattaa sittenkään laittaa pois sellaista vaatetta, joka on ehjä ja mahtuu päälle? Vain siksi, että sen malli on hieman alkanut kyllästyttää? Onko sellainen vaate turha -kuitenkaan? 

Tätä aihetta aion pohtia vielä lisää ja toivon kommentteja myös lukijoilta! Samalla aion osallistua Laura Holmströmin haasteeseen, jossa laitetaan viikon ajan (huomisesta maanantaista alkaen) pois 10 tavaraa/päivä. Siinä tavaroita pyöritellessä tulee varmasti mietittyä, mikä tavara on oikeasti turhaa ja mille saattaisi vielä löytyä kotoa järkevää käyttöä.

Loppuun kuvat aamulenkeiltä 31.12.22 ja 1.1.23. Hyvää uutta vuotta!!!