PIENTÄ PIRISTYSTÄ OLOHUONEESEEN

Rintamiestalomme olohuone on remontoitu viimeksi 90-luvulla. Oranssinkeltaiset tapetit ovat tuon ajan tuote ja vuosien varrella saaneet osumaa kerran jos toisenkin. Värikään ei enää silmääni oikein miellytä. Vaihtoon joutaisivat! Myös maalattu kipsilevykatto ja laminaattilattia olisivat kipeästi pintaremontin tarpeessa. Tällä hetkellä elämäntilanteemme on kuitenkin sellainen, että remontin teko ei onnistu. Talo on täynnä ihmisiä ja tavaraa, olohuoneen tyhjentäminen remonttia varten ei vaan ole mahdollista ilman, että koko huusholli päätyy kaaokseen. Ja kaaoksen keskellä emme nyt ole valmiita asumaan (siitäkin on kokemusta).

Yksi sisustuksen perusperiaatteita on, että jos et voi piilottaa, niin korosta. Koska en tällä hetkellä pääse eroon olohuoneen tapeteista, päätin korostaa tapettien väriä tuomalla ripauksen oranssia ja keltaista tekstiileihin. Idea tähän syntyi Eurokankaan palalaarien äärellä, bongasin sieltä nimittäin sattumalta täsmälleen olohuoneen tapettien väreihin sointuvan kankaan, joka oli mielestäni kaikin puolin kuosiltaan kaunis. Ompelin kankaasta pari uutta koristetyynynpäällistä tyynyihin, joiden vakiopaikka on mustalla nahkasohvallamme. Ompeluprojekti on oma tarinansa - uuden ompelukoneen käyttö vaatii vielä harjoittelua...

Viikkosiivousta tehdessäni vaihdoin olohuoneen pöydällä olevalle kynttilälautaselle uuden pitsiliinan, omaa tuotantoa tietenkin, ja asettelin uudet tuikut TV-tasolla oleviin lasisiin kynttiläkippoihin. Hämärän tullen oli mukava viettää lauantai-iltaa kynttilän valossa koiraa rapsutellen, uusiin sohvatyynyihin nojaillen :). 

Näiden hämyisten kuvien kera toivotan mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

HUONEKASVIT JA ASUMISTERVEYS

Aika ajoin saan sisäilmamikrobiologian asiantuntijana vastata kysymykseen ”voivatko huonekasvit aiheuttaa sisäilmaan homeongelmaa?”. Vastaukseni on, että kyllä ja ei, riippuen siitä, mitä ongelmalla tarkoitetaan.

Huonekasvien kasvualustanahan on tyypillisesti multa, joka ei ole steriiliä, eikä sen sitä pidäkään olla. Mullassa on aina mikrobeja, myös homeitiöitä. Mullan homeitiöt muodostuvat kuitenkin ongelmaksi vasta siinä vaiheessa, kun mullan pinnalla on havaittavissa näkyvää homekasvua. Esimerkiksi puutarhureille tuttu kanelihome muodostaa mullan pinnalle oranssinruskeaa, jauhomaista kasvustoa. Jos mullan pinnalla näkyy kasvustoa, on mahdollista, että mullasta voi vapautua homeitiöitä huoneilmaan. Itiöintiin vaikuttavat mm. homelaji ja kosteusolosuhteet.

Mutta ennen kuin paniikki iskee, on muistettava se, että ei sisäilmakaan ole steriiliä. Sekä sisä- että ulkoilmassa esiintyy homeitiöitä, ne kuuluvat ihmisen luonnolliseen asumisympäristöön. Sisällä home muodostuu ongelmaksi vasta silloin, kun sitä on tavanomaista enemmän, tai jos sille on jo aiemmin herkistynyt. Oireiluun vaikuttavat voimakkaasti ihmisen omat henkilökohtaiset ominaisuudet. On ihmisiä, jotka voivat ns. ”työntää päänsä homepönttöön”, kuten eräs luennoitsija muinoin asian värikkäästi ilmaisi, saamatta mitään oireita. Osa ihmisistä puolestaan reagoi hyvinkin pieniin pitoisuuksiin. Tässä on kyseessä sama asia kuin missä tahansa allergiassa: heinäallerginen saa oireita kävellessään heinäpellon poikki, mutta se, jolla ei tätä allergiaa ole, ei oireita saa. Viherkasvien hankintaa harkitsevan on siis mietittävä, mikä tilanne on omalla kohdalla.

Homeen lisäksi mullassa voi olla myös muita mikrobeja, jotka aiheuttavat oireita. Mullalle oireileva voi korvata mullan muilla kasvualustoilla, esimerkiksi kookoskuidun, kaarnan, lecasoran, perliitin, molersaven, vermikuliitin ja hiilen sekoituksilla. Yksi vaihtoehto on jättää huonekasvit hankkimatta ja käyttää sisustuksessa korvaavia elementtejä, vaikkapa kuiva- tai leikkokukkia.

Myös itse kasvit voivat olla allergisoivia. Helposti allergisoivia kasveja ovat esimerkiksi lyyra- ja limoviikuna, traakkipuu, oleanteri, rahapuu, kiinanruusu, jukkapalmu, saniaiset sekä useat fiikukset. Kukkivista huonekasveista allergiaa aiheuttavat helposti krysanteemit ja gerbera. Allergiset ihmiset ovat usein herkkiä myös voimakkaille tuoksuille. Huonekasvien hankinnassa on hyvä huomioida tämäkin.

Palataan vielä hetkeksi homeasiaan. Vaikka huonekasvin mullassa kasvaisikin näkyvää homerihmastoa, se voi aiheuttaa oireilua, mutta se ei aiheuta ongelmia rakenteisiin. Homeitiöt eivät lähde kasvamaan esim. huonekalujen tai seinärakenteiden pinnoilla, ellei niille ole riittävästi kosteutta. Homehtunut kukkamulta ei siis aiheuta sen suurempaa ongelmaa sisäilmalle/rakenteille kuin esim. homehtunut leipä tai hedelmä.

Viherkasveja ei tarvitse homeen vuoksi myöskään hävittää. Mullanvaihto riittää ensiavuksi ja sen jälkeen kasville sopiva, oikeaoppinen kastelutapa ja -rytmi.

Toinen huonekasveihin ja asumisterveyteen liittyvä asia ovat VOC-yhdisteet, eli haihtuvat, orgaaniset yhdisteet. NASAn vuonna 1989 tekemässä tutkimuksessa todettiin, että monet huonekasvit kykenevät poistamaan ilmasta haitallisia yhdisteitä, esimerkiksi formaldehydiä. Drexelin yliopiston (Philadelphia, USA) vuonna 2019 tekemässä tutkimuksessa kuitenkin tultiin toisenlaiseen johtopäätökseen. Yliopiston tiedotteessa apulaisprofessori Michael Waring totesi, että vaikka kasvit ovat mahtavia, ne eivät puhdista sisäilmaa niin nopeasti, että sillä olisi vaikutusta kodin tai toimistojen sisäilman laatuun. Tutkijoiden mukaan aiempien tutkimusten perusvirheenä on ollut, että laboratorio-oloissa tehtyjä mittauksia on liikaa yleistetty tiloihin, joissa ihmiset normaalisti viettävät aikaa. Huonekasvit eivät kykene korvaamaan toimivaa ilmanvaihtoa, oli se sitten passiivinen tai koneellinen.

Mutta vaikka kasveista ei nykytiedon mukaan ilmanpuhdistajiksi olekaan, on niistä silti monenlaista iloa. Kasvit ovat kauniita ja lisäävät viihtyvyyttä, tuovat kappaleen luontoa myös sisätiloihin ja ovat monipuolinen sisustuselementti. Niitä voi hoitava ja niille voi jutella. Kasvit lisäävät myös huoneilman kosteutta, erityisesti gerbera, fiikus, sulkasaniainen, kulta- ja pensaspalmu, kultaköynnös, kääpiöbanaani, muratti ja traakkipuut mainitaan sisäilman kosteutta lisäävinä huonekasveina. Joidenkin lähteiden mukaan kasvit voivat sitoa itseensä ilmassa leijuvia hiukkasia ja sitä kautta parantaa sisäilman laatua. Kasvien hoito ja kasvatus on monille myös paljon iloa tuottava harrastus.

Minulla on tällä hetkellä kodissani yhdeksän huonekasvia. Enemmänkin niitä hankkisin, jos olisi tilaa. Minulla on todettu heinä- ja pölyallergia sekä astma, mutta en ole huomannut, että kasveista olisi minulle terveydellistä haittaa. Heinäkasveista sisätiloissa olisi, mutta niitä ei kotoani löydykään.

Jos sinulla on kysyttävää huonekasveihin ja asumisterveyteen liittyen, laita kommenttia, yritän vastata kysymyksiin parhaani mukaan!

YSTÄVÄ LÄHTI

Lupasin viimeksi, että seuraava postaus olisi asiapitoisempi. No, eipä ole. En ole kyennyt keskittymään asiapitoisen tekstin kirjoittamiseen, sillä menetin viime viikon tiistain ja keskiviikon välisenä yönä 23-vuotiaan eestinhevosruunani Roomelin. Poni menehtyi äkillisesti alkaneen kaasuähkyn seurauksena, ilmeisesti suolikierteeseen. Ponin lopettaminen oli ainoa vaihtoehto. Eläinlääkärin mukaan poni olisi joka tapauksessa kuollut kipuun ja shokkiin.

Kokemus oli kokonaisuudessaan traumaattinen, vaikka olinkin jollain tasolla jo osannut varautua siihen, että iäkkäälle ponille voi tulla lähtö milloin vain. Mutta loppupelissä tuollaiseen ei koskaan voi olla täysin valmistautunut.

Roomel eli hyvän ja pitkän elämän, 25.6.1998-6.10.2021. Meille kertyi yhteistä taivalta 13 vuotta.

Kaiken lisäksi olen ollut kuumeessa jo viikon. Olen silti yrittänyt setviä ponin jäämistöä ja jossain vaiheessa laitan varusteita myyntiin. Vielä en jaksa enkä kykene. En tiedä, jatkanko enää hevosharrastustanikaan. Aika näyttää.

Varusteiden lisäksi ponista jäi muistoksi varustearkku, jonka ostin noin kolme vuotta sitten, nippu häntäjouhia ja hevosenkenkiä. Jouhet pitää pestä, sen jälkeen askartelen niistä jotain muistoksi rakkaasta ponistani. Myös hevosenkengistä olen ajatellut värkätä jotakin. Onko ideoita?

Arkku jää kotiin sisustusesineeksi. Väliaikainen paikka löytyi eteisestä. Tytär päätti, että ei vielä muutakaan kotoa pois, joten toistaiseksi arkulle ei ole parempaakaan paikkaa.

Näin se elämä menee, välillä valossa, välillä varjossa. Minun elämässäni on nyt hetki kulkea kadun varjoisaa puolta.

HÄMÄRÄN TULLEN

Illan syliin hämärään, hetkeksi mä vielä jään.

Loimussa valon kynttilän selkeemmin nään tän elämän:

nuo hetket ohi kiitävät

niin usein huolen, kiireen täyttämät.

Niin paljon turhaa juoksemista, joutavaa on jauhamista!

Hämärään kun pysähtyy,

sielu lepää, virkistyy, olennainen kirkastuu.

Tulehen kun tuijottaa, näin viisautta siitä saa?

Syksyn tuuliin, lehtimereen heitän mikä mieltä kalvaa,

katson minne pohjatuuli tytön tämän kuljettaa.

Syksy on saapunut ja muutoksen tuulet puhaltavat. Tytär suunnittelee muuttoa ensimmäiseen omaan vuokra-asuntoon. Tyttären muuttohalut olivat tiedossa, mutta silti tämä asia on nyt toteutumassa nopeammin, kuin mitä olin ajatellut. Mieli laahaa vielä elokuussa, vaikka lokakuun tuulet jo soivat... Lasten aikuistuminen ja kotoa pois lähtö ovat luonnollisia asioita, mutta muutos tuo aina jonkinlaisen stressin tullessaan. On sopeuduttava uuteen. Sitähän tämä elämä on. Sopeutumista.

Ilmassa on paljon kysymyksiä, mm. terveyteen ja työelämään liittyen. Mieltä rauhoittaa kaiken myllerryksen keskellä, kun pimeinä syksyn iltoina voi käpertyä sohvalle käsityön kera ja nautin tunnelmavaloista, joita olen kotiimme viritellyt. 

"Tuijota tuleen, niin saat viisautta". Näin sanoi vanha kansa, kun olin lapsi. Ei liene haittaa, jos tätä kokeilee...

Ensi kerralla asiapitoisempi postaus.