TAITEILUA JA UUDENVUODENLUPAUKSIA

En ole viime vuosina tehnyt uudenvuodenlupauksia, koska niiden pitäminen on useimmiten osoittautunut liian hankalaksi. Nyt kuitenkin olen luvannut itselleni seuraavaa: maalaan tai piirrän vuonna 2023 joka päivä jotakin, edes jotain pientä. Tätä varten askartelin itselleni taidepäiväkirjan. Laitan siitä tänne ehkä myöhemmin kuvia, mikäli saan lupaukseni pidettyä. Tavoitteenani on kehittyä taiteilijana ja ilman harjoittelua ei sekään onnistu. A5-kokoiseen taidepäiväkirjaani voin tehdä pienessä koossa luonnoksia ja erilaisia tekniikka-kokeiluja. Sinne voi purkaa myös päivän tuntoja vaikka vaan suttaamalla värejä, jotka kuvastavat senhetkistä mielialaa.

Vuoden 2022 viimeiset maalaustyöt tein joulun jälkeen, toettuni joululahjaksi saamastani flunssasta. "Lumimyrskyssä" on mixed media-työ, johon olen akryyli- ja vesivärein maalannut sanomalehtipaperisilpun päälle. "Marraskuu" on pääosin palettiveitsellä tehty akryylivärimaalaus. Maalauksen innoittajana toimi kesämökillä marraskuussa otettu valokuva.

Ja lisää lupauksia tulee tässä... Olen julistanut vuoden 2023 vuodeksi, jolloin en hanki mitään sellaista tavaraa, mitä en ihan oikeasti tarvitse. Näin siksi, että kotini on jo muutenkin aivan liian täynnä tavaraa, en tarvitse mitään turhaa krääsää. Toinen syy on puhtaasti taloudellinen. Menetettyäni päätyöni on pakko hieman kiristää kukkaron nyörejä, varsinkin nyt, kun kaikki tuntuu kallistuvan ja kallistuvan. Lisäksi nautin haasteista: on helppoa sisustaa, jos "pinkka on kunnossa" ja voi ostaa kaupasta ihan mitä haluaa. Mutta entäpä, jos uudistus on tehtävä tietyn, joskus tiukankin, budjetin puitteissa? Silloin suunnittelusta tulee haastavaa ja tämän tyyppisistä haasteista nautin! Kun haluaa sisustaa säästäen, on katsottava tarkkaan, mitä hankkii ja kierrätettävä tavaraa mahdollisimman paljon.

Tästä päästään toiseen aiheeseen, jota olen viime päivinä mietiskellyt. Kaikkialla hehkutetaan nyt hankkiutumaan eroon turhasta tavarasta ja sitä olen yrittänyt itsekin tehdä, jotta saisin kotiini enemmän tilaa ja tavarat järjestykseen. MUTTA MILLOIN TAVARA ON OIKEASTI TURHA? 

Minulla on esimerkiksi kaapissani talvitakki, joka on malliltaan jo hieman vanhentunut ja jota en viime talvena pitänyt kertaakaan. Jonkun mittarin mukaan vaate olisi turha ja joutaisi keräykseen. Nyt kun kuitenkin elämme aika tiukkoja aikoja eikä kukaan tiedä, kuinka tiukaksi taloustilanne vielä menee, olen pohdiskellut, kannattaa sittenkään laittaa pois sellaista vaatetta, joka on ehjä ja mahtuu päälle? Vain siksi, että sen malli on hieman alkanut kyllästyttää? Onko sellainen vaate turha -kuitenkaan? 

Tätä aihetta aion pohtia vielä lisää ja toivon kommentteja myös lukijoilta! Samalla aion osallistua Laura Holmströmin haasteeseen, jossa laitetaan viikon ajan (huomisesta maanantaista alkaen) pois 10 tavaraa/päivä. Siinä tavaroita pyöritellessä tulee varmasti mietittyä, mikä tavara on oikeasti turhaa ja mille saattaisi vielä löytyä kotoa järkevää käyttöä.

Loppuun kuvat aamulenkeiltä 31.12.22 ja 1.1.23. Hyvää uutta vuotta!!!

KORONA KURITTI

Viimeiset pari vuotta otsikoissa vilahdellut koronavirus rantautui viimein meillekin. Ensin sairastui Maestro, sen jälkeen minä ja kuopus ja viimeisenä tytär. Täytyy sanoa, että meidän kohdallamme ei ollut kyse mistään normiflunssasta. Kaikilla oli kova päänsärky ja useimmilla meistä kuumetta enimmillään noin 39 astetta. Ja aivan hirveän huono olo... Pariin päivää ei ruoka maistunut lainkaan. Nyt kuitenkin kaikki alamme olla paranemaan päin, Maestro kävi tänään jopa lenkillä Anskun kanssa! Itse vielä himmailen tässä muutaman päivän... 

Kaikki projektini ovat olleet tauolla tämän viikon. Sellaisen kivan asian kuitenkin sain kuulla, että tuttavaperhe on nyt lähdössä toteuttamaan saunasuunnitelmaa, jonka tein heille keväällä. Innolla odotan lopputulosta! Projektin toteuttajaksi valitulla yrittäjällä oli tosin ollut joistain asioista "erilainen näkemys" kuin minulla, tämä hieman askarruttaa ja totta kai haluaisin tietää, mistä on kysymys... Mutta asia selvinnee aikanaan, toivottavasti, koska se olisi minulle oppimisen ja kehittymisen vuoksi tärkeää. Ehkä kulmalauteiden toteuttaminen tulisi rakentajan mielestä liian kalliiksi...? Tai ehkä ratkaisu on muuten hankala toteuttaa...? Muuta en oikein keksi. Olisin mielelläni jo saunan suunnitteluvaiheessa pitänyt palaveria rakennuspuolen ihmisen kanssa kohteeseen liittyen, mutta koska tuolloin ei ollut tietoa siitä, kuka hankkeen toteuttaisi, ei se ollut mahdollista. Suunnitelmaan jäi siksi joiltakin osin kysymysmerkkejä liittyen siihen, mikä rakenteiden puolesta on mahdollista toteuttaa ja mikä ei, voiko esim. saunassa olevan ikkunan korjata jne. Korostan taas kerran sitä, että sisustussuunnittelija ei ole puuseppä eikä kirvesmies, ellei ole erikseen näillekin aloille kouluttautunut. Sisustussuunnittelija suunnittelee vision siitä, miltä tila tulisi valmiina näyttämään, pyrkii saamaan tilasta toimivan ja viihtyisän. Kirvesmiehen tms. tehtävä on olla perillä siitä, onko suunnitelma mahdollista toteuttaa vai ei. Jos ei, niin sitten suunnitelmaa muutetaan yhteistyössä rakentajan kanssa. Sisustussuunnitelma ei siis ole rakennesuunnitelma eikä remonttisuunnitelma! Ne, jotka seuraavat esim. Remppa vai muutto-ohjelmaa, tämän varmasti ovat huomanneetkin. Marko Paananenkin, huippuammattilainen, joutuu välillä muuttamaan suunnitelmiaan, koska taloista löytyy rakenteita, jotka joko estävät suunnitelman toteuttamisen tai tekevät siitä liian kalliin toteuttaa.

Mutta palaan tuohon saunaremonttiin myöhemmin. Tänään jaksoin sen verran, että vaihdoin sänkyyn puhtaat lakanat. Ällöttää tämä sairastaminen, tekisi mieli desinfioida koko kämppä kellarista vinttiin, huuhtoa inhottava koronavirus pois perusteellisesti... No turhaahan se on. Viruksia tulee ja menee. Mutta suursiivouksen kyllä teen, kunhan olo kohenee. 

Sen verran tartuin aamupäivällä taidetarvikkeisiin, että viimeistelin alkuviikosta aloittamani työn. Tässä se on, Sydämet, akryyli + akvarelli + tussi, koko 16,5 x 23 cm.

Nyt pitäisi hankkia jostain kunnollista akvarellipaperia, sellaista paksua ja röpelöistä, ei mitään ohutta lirua... Voisin jatkaa kokeiluja akvarelleilla ja paperin laadulla on iso merkitys, kun akvarelleja käytetään.

Nyt huilimaan. Aurinkoista sunnuntaita!

ASKARTELUA ARJEN TARPEISIIN

WC-pöntön puhdistus tuskin on kenenkään lempipuuhaa. Meillä ainakin nuoriso mielellään jättää tämän ikävähkön tehtävän mielellään äidille, eli minulle. Tästä hieman tuskastuneena askartelin vessan oveen muistutustaulun. Taulun teksti näkyy kuvassa hieman heikosti, siinä lukee näin: "Muista vessaharjaa käyttää jos pytty kakkaiselta näyttää". Mukana on hieman huumoriakin, "wishing you a speedy recovery", tarkoittaen pikaista toipumista ikävästä siivoustehtävästä... 

 

Tähän askarteluun käytin seuraavia materiaaleja:

- mixed media-tekniikalle tarkoitettua paperia (toimi hyvin)

- vesivärejä

- akryylivärejä

- leimasimia + Pro marker-tusseja

Näitä mixed media -töitä voisi tehdä lisääkin. En ole pitkään aikaan leimaillut mitään, mutta leimasimet toimivat näköjään hyvin akryylivärien kanssa. Niillä saa kivoja efektejä töihin. Nuo pienet leimasimet, joilla tein varsinaisen asiatekstin, suttasivat jonkin verran, mutta nyt ainakin katsojan on paneuduttava lukemaan tekstiä, jos haluaa saada siitä selvää... Ehkä viesti sitten menee jakeluun. Asumisviihtyvyys paranee kummasti, kun WC on siisti!

Koska tämä syksy on minulle kaikenlaisten taiteellisten ja luovien juttujen kokeilujen aikaa, hankin Poscon tusseja ja testasin niitäkin akryylivärien kanssa. Hyvin toimivat! Alla pieni työ (24 x 18 cm), jossa tausta on tehty akryyliväreillä ja puun oksat ja lintu mustalla tussilla. Kehys löytyi kaapin kätköistä. Annoin työlle nimeksi "Yölaulu".

Kokeilut jatkuvat, vaikka Maestro sairastuikin koronaan (virallisen testin tulosta odotamme), itse olen toistaiseksi oireeton. Astmaatikkona en suurin surminkaan koronaa haluaisi, mutta tulee, jos on tullakseen. Altistuminen on jo tapahtunut. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille kuitenkin, pysykäähän terveenä!

SYYSTUNNELMIA

Syksy on ollut ihanan värikylläinen. Olen tehnyt Maestron ja Ansku-koiran kanssa pitkiä lenkkiä luonnossa ja nauttinut ruskasta ja aurinkoisista syyspäivistä. Välillä on vettäkin tihuutellut, mutta se ei ole tahtia haitannut. Sade kuuluu syksyyn ja luonto tarvitsee vettä.

Viime viikolla vaihdoin olohuoneen valkoiset verhot tummempiin syysverhoihin. Verhot ovat läpikuultavat, mustalla pohjalla kullanvärisiä lehtiä. Nämä verhot ovat palvelleet meitä jo pitkään ja palvelevat jatkossakin, sillä ne sopivat hyvin olohuoneemme väreihin ja syksyn pimenevien iltojen tunnelmaan.

Virittelin olohuoneeseen myös hieman kynttilöitä. Arkkupöydälle löysin lisäksi äitini antaman oranssin ja valkoisen kirjavan retroliinan, jonka oranssi sointuu olohuoneen tapetteihin. Tapetit tulevat vaihtumaan heti kun mahdollista, ovat olleet paikoillaan 90-luvulta saakka... Mutta mitä ei voi piilottaa, sitä voi korostaa ja oranssi on siihen sopiva väri!

Pienillä muutoksilla sain olohuoneeseen syksyisemmän tunnelman. Ansku-koira nauttii olostaan sohvalla ja viis veisaa siitä, minkä väriset verhot ikkunassa liehuvat - pääasia, että ulos näkee!

Kaunis ruska innoitti minua piirtelemään syksyisiä lehtiä. Tämä(kin) on yksi taidekokeiluistani, en ole aiemmin yhdistänyt akryylivärejä ja öljypastelleja. Öljypastelleilla en ole muutenkaan oikeastaan koskaan piirtänyt yhtään mitään. Kokeilu oli hauska ja lopputulos ihan kohtuullinen. Löysin öljypastelleista kiinnostavia ulottuvuuksia, joita tulen jatkossakin hyödyntämään.

Aurinkoista lokakuuta kaikille, yritetään olla masentumatta, vaikka pimeyttä taas riittääkin!

MINNE TUULI KULJETTAA

Näinä epävarmoina aikoina olen välillä pysähtynyt miettimään, missä mahdankaan olla esimerkiksi vuoden kuluttua? Olenko uudessa työssä, opiskelemassa vai työtön? Mikä on muun perheen elämäntilanne tuolloin? Vieläkö kotona on nuorisoa, vai ovatko jo vuoden kuluttua keränneet kimpsunsa ja kampsunsa ja lentäneet maailman tuuliin? Äitini on jo iäkäs ja hänellä on syöpäkin (joka tosin ei toistaiseksi ole pahemmin aiheuttanut oireita), kuinka pitkään hän jaksaa sinnitellä?

Tulevaisuuden pohtiminen on kuitenkin oikeastaan aika turhaa. Jos en muuta ole elämässä oppinut, niin ainakin sen, että mitä vain voi tapahtua ihan kenelle vain ja ihan milloin vain. Tulevaisuuttaan voi suunnitella, mutta suunnitelmat eivät aina toteudu. Tasan eivät mene onnenlahjat eikä myöskään epäonni. On asioita, joihin voi itse vaikuttaa, mutta hyvin paljon on myös niitä, jotka vaan tapahtuvat, vaikka kuinka toisin toivoisi.

Murehtiminen on ollut helmasyntini ja siitä pyrin nyt eroon aktiivisesti. Tuon tuostakin olen kuullut sanottavan, että "kyllä elämä kantaa". Tällä sanonnalla yritetään ohjata ihmistä pois murehtimisen autuudesta. Itse en aivan lääpälläni ole tähän sanontaan. Vaikka elämä toisia kantaakin, tosiasia on sekin, että ei se kaikkia kanna. Moni lähtee täältä oman käden kautta, kun ei enää jaksa. Heitä elämä ei ole kantanut. Koetan itse ajatella niin, että riittää, että selviän tästä päivästä seuraavaan. Suunnitelmia on hyvä olla, mutta liian pitkälle ei kannata ajatella. Ja vastuu selviytymisestä on minulla itselläni, ei se elämän vastuulla ole. Se, mitä teen tänään tai jätän tekemättä, VOI vaikuttaa siihen, mitä huomenna tapahtuu tai ei tapahdu. Iso osa asioista on kuitenkin sattuman varassa. Siinä mielessä olemme elämän tuulten armoilla.

Annan tuulen kuljettaa, katsotaan, minne puuska roskan riepottaa. Tästä aiheesta syntyi sekatekniikalla työ "Minne tuuli kuljettaa". Ensimmäisessä kuvassa työ on kuvattu valmistumisen jälkeen keinovalossa, toisessa kuva on kehystettynä lasin alla ja kuvattu tänä aamuna luonnonvalossa. Valaistus vaikuttaa väreihin melko paljon.

Tämä työ on nyt toistaiseksi makuu-/työhuoneeni seinällä muistuttamassa minua siitä, että tuuli tuo ja tuuli vie, se on vain elämää.