KIERRÄTYSKALUSTEITA TYÖHUONEESEEN

Koska yläkerran WC:n remppa venyy ja paukkuu, laitan tänne välillä kuvia työhuoneestamme. Huonehan remontoitiin noin vuosi sitten, kun tyttäremme muutti omilleen. Koska tavaraa on, työhuone päätettiin tuolloin kalustaa niin pitkälle kuin mahdollista jo olemassa olevilla kalusteilla ja tekstiileillä. Näin toimittiinkin. 

Sen verran uusi työhuone houkutteli kuitenkin satsaamaan, että Maestro, joka autoharrastuksensa puitteissa mm. verhoilee auton penkkejä, päätti hankkia uuden teollisuusompelukoneen käytettynä ostamansa tilalle. Uudelle koneelle löytyi luonteva paikka työhuoneesta, aiempi kone oli sijoitettu kellariin askartelutiloihin (joissa ei ole kovin siistiä tehdä mitään ompelutöitä).

Ompelukoneen yläpuolelle jäi tyhjää tilaa, johon löytyi anopin vintiltä passeli kaluste: appeni nikkaroima keittiön yläkaapisto. Kaapin ovissa oli niin kaunis sinertävä sävy, että päätimme säilyttää kaapisto alkuperäisenä. Olen innokas kunnostamaan kalusteita, mutta tämä kaapisto on niitä harvoja kalusteita, jotka halusin jättää alkuperäiseen kuntoon.

Tilaa ei ole koskaan liikaa, eikä työhuoneessa varsinkaan ole koskaan liikaa laskutilaa. Maestro oli jo pitkään koettanut saada minua luopumaan isoäitini vanhasta mankelista, jolle ei ollut meillä käyttöä. Laite oli toimiva, mutta ei kovin turvallinen. Suostuin luopumaan siitä pitkin hampain ja kyynelten kera (miten hullua itkeä mankelin vuoksi...), mutta jalan halusin säästää. Ostimme puulevyä ja Maestro nikkaroi niistä ja metallijalasta minulle sivupöydän. Tasot käsittelin Osmo Colorin öljyvahalla, sävy tumma tammi. Olen erittäin tyytyväinen tähän sivupöytään! Nyt minulle on lisää laskutilaa ja paikka mm. akryylivärilaatikolle.

Työhuoneemme on iloinen sillisalaatti kalusteita eri aikakausilta, väriäkin löytyy. Mutta minä rakastan tätä huonetta, tämä on kodikas, lämminhenkinen ja inspiroiva. Sekä toimiva! Täällä on hyvä tehdä niin toimistohommia kuin ommella ja taiteillakin. Vanhat kalusteet henkivät historiaa ja niihin liittyy paljon muistoja. Parempaa ei meille voisi olla!

UUSI TYÖHUONEEMME

Aloitin yläkerran tyhjentyneessä huoneessa remontin huhtikuussa ja viimein kesäkuun lopulla sain viimeisetkin sisustuselementit huoneessa paikoilleen. Uusi työtilamme palvelee meitä nyt Maestron etätyöpisteenä sekä harrastus- ja työtilana. Huoneessa on työpisteet meille molemmille, lukunurkkaus sekä runsaasti säilytystilaa. Ja kirsikkana kakun päällä, käynti parvekkeelle, jossa voi juoda vaikka päiväkahvit.

Remontti ja sisustaminen tehtiin pienellä budjetilla. Tapetit tilaan maksoivat 3 euroa/rulla, seinämaalia kului 3,6 l (sävy Tikkurilan "merisavu"). Lattia käsiteltiin Osmo Colorin öljyvahalla, sävy "tummatammi". Tilasimme öljyvahan ulkomailta, koska sieltä sen sai huomattavasti halvemmalla kuin Suomesta. Kattoon löysimme röpelöpinta-maalin edullisesti Lidlistä.

Sisustusteemana oli "tutkimusmatka" ja sen vuoksi huoneeseen on haalittu viidakko- ja matkusteluaiheisia elementtejä. Idea lähti verhoista ja tapetista. Sisustaminen tapahtui pääosin niillä esineillä ja huonekaluilla, mitä kotona oli jo valmiina. Ikkunaan ostin yhden verhon lisää ja työtuolien alle ostimme pelimatot suojaamaan lattiaa. Bilteman apinakuvioiset pelimatot olivat humoristinen ja aiheeseen sopiva valinta työtuolien alle. Elämässä pitää olla sekä väriä että huumoria, näin ajattelen! Lisäksi ostin ilmoitustaulun omaan työpisteeseeni maksettavia laskuja ym. varten. Kaikki muu sälä oli jo hankittuna, iso osa löytyi vintiltä.

Alla kuva lukunurkkauksesta kirjahyllyineen. Isän vanha tuoli, jonka olemme kunnostaneet, pääsi nyt hyötykäyttöön, samoin vintillä lojunut vanha valaisin, jonka olen saanut ylioppilaslahjaksi. Tyttären vanha pehmotiikeri pääsi pötköttelemään kirjahyllyn päälle seuranaan taulu, jonka olen maalannut 90-luvulla. Vintiltä löytynyt "aarre" tämäkin.

Maestron työpiste sijoitettiin parhaalle paikalle ikkunan alle. Tämä paikka olisi kelvannut minullekin, mutta nyt sen sai mies, koska hän tekee leipätyötään etänä kotona päivittäin ja työtilan on silloin oltava viihtyisä ja valoisa. Myös Ansku-koira sai oman paikan, missä pötkötellä. 

Oman työpisteeni sijoittelussa oli tärkeää, että luonnonvalo ikkunasta tulee edes osittain vasemman käden puolelta. Näin siksi, että piirrän ja maalaan oikealla kädellä. Kun valo tulee vasemmalta, käsi ei ole varjostamassa työtä. 

Työpisteeni taakse sijoitin vanhan kirjoituspöydän kaapin ja laatikoston "lipastoksi". Koska pöytäpinta oli näissä kalusteissa todella ikävän kulunut, päällystin sen tapetilla. Lipasto on väliaikainen ratkaisu, sen tilalle on tulossa muuta, siitä sitten lisää myöhemmin! 

Tässä huoneessa on onneksi runsaasti säilytystilaa, sillä toinen päätyseinä on pelkkää kaapistoa. Liukuovien taakse mahtuvat kivuttomasti kaikki kankaani ja maalaustarvikkeeni ja paljon muutakin. Peiliovet tuovat valoisaan huoneeseen lisää valoa ja tilantuntua.

Alla vielä muutamia yksityiskohtia huoneesta. Keltaiset metallilaatikot ovat muistaakseni olleet leipälaatikoita, nyt niissä on ompelulankoja. Kultaköynnökset toivon jonakin päivänä kiemurtelevan huoneen seinämillä pitkänä köynnöksenä.

SISUSTUSTEEMANA TUTKIMUSMATKA

Yläkerrasta vapautui huone tyttären muutettua kotoa pois ja remontoin sitä nyt yhdessä Maestron kanssa työhuoneeksi. 

Huone sisustetaan teemalla "tutkimusmatka". Idea lähti tapetista; pitkällisen etsinnän jälkeen mieleinen tapetti huoneeseen löytyi RTV:n alennuslaarista hintaan 3 euroa/rulla. Näin edulliseen löytöön oli pakko tarttua! Alla ideakuvaa huoneen sisustamiseen; lattiaan tulee Osmo Colorin Öljyvahaa (tumma tammi) ja pari seinää maalataan Tikkurilan sävyllä "serpentiini". Kalusteet löytyvät pääosin kotoa, samoin tekstiilit. Jotain pientä joutunen ostamaan, katsotaan nyt...

 

Alla kuvia myös lähtötilanteesta eli huoneesta ennen remontin alkua. Huone on viimeksi remontoitu nuoremman poikani huoneeksi, mutta päätyi tyttäreni käyttöön. Huoneen sävyt ovat poikani valitsemat ja vaikka mm. tapetti oli vielä hyväkuntoinen, haluan huoneeseen toisenlaista tunnelmaa ja värimaailmaa.

Remontti alkoi tapetin poistolla. Sen jälkeen hiottiin lattia, joka oli aiemmin käsitelty Osmo Colorin valkoisella öljyvahalla. Vahan hiomiseen tarvittiin sen verran järeä hiomakone, ettei sen käsittely onnistunut minulta vanhan rasitusvamman vuoksi. Yritin kyllä hiontaa kevyemmällä laitteella, mutta se ei purrut öljyvahaan. Lattian hiominen jäi Maestrolle, jolla on lihasvoimaa huomattavasti enemmän kuin minulla... Lattian suojaamisen, katon ja seinien kittaukset ja hionnat sain sentään hoidettua, mutta katon maalaus jää Maestrolle. En yksinkertaisesti pysty tekemään pitkään sellaista työtä, jossa on pidettävä käsiä koholla pään yläpuolella ja samalla pideltävä käsissä jotain työvälinettä! Katon maalausyritys päättyi surkeaan maalausjälkeen ja aikaansai yläselän jämähtämisen siten, että makasin eilisen päivän sohvalla jäätävästä päänsärystä kärsien... Tähän kaatui todennäköisesti ajatukseni lähteä opiskelemaan pintakäsittelyä. Ainakaan kattojen maalausta en pysty tekemään.

Maestro maalannee katon uudelleen tänään. Löysimme kattoon tekstuurimaalia, joten maalausjäljestä pitäisi tulla röpelöinen. Röpelöisyys toivottavasti peittää katossa nyt näkyvät kipsilevyjen saumausjäljet tai ainakin hämää katsojan silmää niin, etteivät ne korostu.

Alla vielä kuva huoneesta tapetin poiston jälkeen. Kovin on valkoista!

Näihin tunnelmiin päätän tällä kertaa. Mukavaa viikonloppua!

VÄRIÄ MAKUUHUONEESEEN

Olen nyt saanut tarpeekseni harmaudesta, johon pienesti jossakin vaiheessa hurahdin. Elämä on tarpeeksi harmaata muutenkin, kunhan taas päästään tuonne loka-marraskuulle. Pitääkö sitä harmaata olla vielä sisälläkin? Ei kiitos, minulle riitti...

Meillä on ollut makuuhuoneessa harmaa kappaverho ja harmaa sänkypeite. Eilen ne vaihtuivat värikkäämpiin. Ostin Eurokankaasta päiväpeitekankaan, jossa värejä riittää! Mutta vaikka kangas on värikäs, se ei kuitenkaan ole räikeä.

Aluksi etsin vihreää sänkypeitettä, sillä vihreä olisi käynyt kivaksi väripariksi makkarimme turkooseille seinille. Sellaista ei tietenkään kaupoista löytynyt. Alueen marketeissa on tarjolla vain sitä iänikuista harmaata, beigeä, mustaa ja roosaa. Netistä tilaamalla olisi vihreänkin peitteen saanut, mutta haluan nähdä kankaan luonnossa ja hypistellä sitä ennen ostopäätöstä - varmistua värisävyistä ja kankaan laadusta. Siksi marssin Eurokankaaseen.

Eurokankaassa ainoa vihreä päiväpeitekangas oli hyvin haalea vihreä. Ei kiitos haaleutta tänne! Sitäkin on ihan riittävästi ympärillä muutenkin. Ainoa värikäs ja silmää miellyttävä kuosi oli tuo, jonka sitten ostin ja ompelin päiväpeitteeksi.  

Päiväpeiton vaihdettuani vaihdoin myös koristetyynyjen päälliset, maton ja verhot. Haaveissa on vihreät verhot, samaa vihreää, jota on myös tuossa päiväpeitteessä. Toistaiseksi utuisen siniset verhot saavat kelvata. Matonkin voisin vaihtaa vihertävään, tai ehkä virkkaan maton itse - saa nähdä. Matto, jossa olisi turkoosia ja vihreää, olisi kiva.

Sängyn yläpuolella oleva iso taulu menee vaihtoon jossakin vaiheessa. Tuleva taulu on valmiina, mutta vain mielessäni. Se pitää siis ensin maalata. Aiheena tulee olemaan "Enkelihevoseni". 

Meillähän makuuhuoneessa on myös minun työtilani, joka vie noin 1/3 makuuhuoneesta. Tilaa ei ole riittävästi. Ihannetilanne olisi se, että työtila ei olisi makuuhuoneessa lainkaan, mutta kaikkea ei voi saada. Siivoamalla sain työnurkkaukseni jonkinlaiseen kuosiin. Pöydällä lojuu silti edelleen tavaraa, mm. maalausvälineitä, koska niille ei muualla ole tilaa - voi tätä tilanpuutetta... Yhdellä ja samalla pöydällä teen maalaushommia, räplään tietokonetta ja ompelen. Ja tiedän, että tämä on monelle muullekin arkipäivää! Kaikilla ei ole edes tätä yhtä työpöytää vaan työpöytänä toimii keittiön ruokapöytä...

Kirpparilta bongasin tuon lattialla olevan ison korin. Siellä ovat nyt kaikki keskeneräiset käsityöprojektini, jotka aiemmin lojuivat muovi- ja kangaskasseissa vähän siellä sun täällä. Kori on kätevä, sen voi helposti nostaa esim. imuroinnin ajaksi vaikka sängylle.

Makuuhuoneessa tekemäni muutokset ovat pieniä, mutta huoneen ilme muuttui silti täysin. Samalla tuli siivottua, mikä aina piristää ja lisää kodin viihtyisyyttä.

Vaihdatko sinä kotisi sisustusta vuodenaikojen mukaan? Minulla ainakin vuodenaikojen vaihtuminen vaikuttaa siihen, millaista tunnelmaa kotiini kaipaan.

ARABIAN TUUNAUSTA JA TILKKUILUA

Isompien sisustusprojektien ollessa vielä jäissä olen tuunaillut esineitä, maalannut ja ommellut. Sain viimein ommeltua loppuun mm. punavalkoisen tilkkupeiton, joka on jo ainakin vuoden odotellut tikkausta ja reunojen kanttausta. 

Tikkaukset tein käsin, koska ison peiton tikkaaminen ompelukoneella ei minulta onnistu. Ei ole tilaa eikä oikein taitojakaan. Käsin tikkaaminen on hidasta, mutta lopputulos miellyttää ainakin omaa silmääni.

Käsin tikkaamisessa olisi järkevintä käyttää vahattua lankaa, mutta sellaista minulla ei ole. Tyydyin virkkauslankaan, johon matkan varrella tuli solmu jos toinenkin. Nyt peitto on kuitenkin valmis ja jos se ei muille kelpaa, niin Ansku-koiralle ainakin!

Tilkkupeitto ei istu väriensä puolesta parhaalla mahdollisella tavalla olohuoneeseemme, mutta saa olla siellä toistaiseksi tuomassa väriä elämään! Ehkä opin jossain vaiheessa jopa tykkäämään punaisesta väristä sisustuksessa, tähän saakka se ei ole ollut suosikkejani.

Vaihtaessani kukkia multiin löysin vanhan Arabian lautasen. Tämä vanha lautanen on ollut jossain vaiheessa ruukunalusena, mutta nyt päätin ottaa sen parempaan käyttöön - tein siitä valokuvakehyksen. Lautanen on sen verran huonokuntoinen, että astiaksi siitä ei enää ole, mutta tuunailuun se soveltui loistavasti. Koreassa kehyksessä on nyt kuva edesmenneestä ponistani. 

Alun perin tarkoitus oli hankkia lautaseen ripustin ja laittaa se seinälle. Kuinka ollakaan, Maestron varastoista löytyi kuin vahingossa lautasteline, joka oli kuin tehty tälle Arabian lautaselle. Ponini kuva päätyi työpisteeni sälähyllyyn, jossa on jos jonkin näköistä rasiaa ja purnukkaa (pitäisi raivata tämä hylly jossain vaiheessa). Siellä se saa toistaiseksi olla.

Sana "toistaiseksi" vilahtelee tekstissäni aika usein. Tämä johtuu siitä, että sisustamisen suhteen tilanne on meillä tällä hetkellä väliaikainen. Tilaa ei ole kaikille toiminnoille tarpeeksi. Tyhjästä on vaikeaa neliöitä taikoa, mutta muuttamaankaan emme halua. Nuoriso kasvaa ja aikuistuu, pian tilaa löytyy, myös minun työpisteelleni. Siihen saakka asumme näin, toiminnot ja tavarat sullottuna vähän sinne sun tänne.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

NAPPIHAMEHIPISTÄ TILDAILUUN

Työtilani hyllykössä vuosia nököttänyt puinen mallinukke sai viimein kyytiä, kun tuunasin sen uuteen uskoon! Ostin tämän mallinuken aikoinaan maalausprojektejani varten vain huomatakseni, että netistä löytyvät valokuvat toimivat ihmishahmojen mallina huomattavasti paremmin kuin tämä puinen, kömpelö hökötys. Tuunaamiseen sain innoituksen Anna Wildrosen upeasta kierrätystaiteesta. Käytin mallinuken tuunaukseen kotoa löytämiäni tilkkuja ja ohutta huopaa, ompelulankaa, helmiä, akryylivärejä, kasvoihin lehdestä leikatun kasvokuvan, liimalakkaa, huovutusvillaa, nyöriä ja koristenauhaa. Lopputuloksena syntyi Nappihamehippi, josta tulee "ateljeeni" maskotti.

Mieluummin minä tätä hippityttöä katselen, kuin alastonta puu-ukkelia...

Samaan aikaan tuunausprojektin kanssa toteutin Tildan ohjeilla muutaman sydämen eteisen ikkunaan sekä enkelin, joka päätyi työnurkkaukseeni Nappihamehipin seuraksi. Kaavoja piirtäessäni mokailin, joten enkelistä tuli aika tavalla pienempi ja laihempi kuin mitä alkuperäisen ohjeen mukaan olisi tullut. Tämä on kuitenkin vain hyvä asia, koska isolle enkelille ei olisi ollut tilaa.

Enkelin vaatteet toteutin osittain Tildan kaavoilla, osittain omaa luovuutta käyttäen. Selkäänsä enkeli sai minikokoiset siivet. Ehkä hän on vielä enkelinuraansa aloitteleva enkeli, jonka siivet sitten kokemusten myötä kasvavat ja vahvistuvat.

Enkeliinkin tarvittava materiaali löytyi omista nurkista. Materiaalia tuntuu riittävän ja riittävän, joten kaikenlaisia projekteja on mahdollista toteuttaa ex tempore. Hyvä niin!

Näiden hupsujen maskottien myötä toivotan kaikille mukavaa alkanutta viikkoa!