PIENIÄ SISUSTUSJUTTUJA

SPR:n kirpputori on minulle mieluinen vierailukohde. Tavarat on ryhmitelty selkeästi ja asetettu esille kauniisti. Jos etsinnässä on vaikkapa lasiesine, on valikoima helppo ja nopea käydä lävitse.

Viimeisimmällä kirpparikäynnillä löysin käyttökelpoisen kukkaruukun lisäksi uudistuneeseen olohuoneeseemme täydellisesti sopivat pöytätabletit. Ja halvalla: hintaa näillä hyväkuntoisilla tableteilla oli vain 40 snt/kpl! Toinen tableteista löysi paikkansa olohuoneen arkkupöydän päältä, tähän se kynttiläkippojen alle sopii hyvin. Toisen laitoin TV-tason päälle.

Välillä on mukavaa värkkäillä sisustusjuttuja myös itse, omin käsin. Ihan vain hyvin vuoksi virkkasin Seitsemän Veljestä-langasta työhuoneemme lukunurkkaukseen pyöreän koristetyynyn. Tyynyn koristeluun käytin vuosien varrella laatikon pohjalle kertyneitä askarteluhelmiä. Aika kiva tästäkin tuli, vaikka itse sanonkin. Tyyny on kaksipuoleinen, kumpikin puoli on oman näköisensä. Ompelin myös sisätyynyn itse, kun materiaaleja sattui olemaan valmiina.

Alun perin ajattelin laittaa tyynyn olohuoneeseen, mutta värien puolesta se sopii niin kivasti tuohon isän vanhaan, uudelleen verhoiltuun tuoliin, että saa jäädä tuohon. 

Ja ehkäpä keksin jossain vaiheessa jäljelle jääneille koristehelmille muutakin käyttöä kuin tyynyn koristelu tai koruaskartelu... Tekisi mieli kokeilla jotain tekstiilitaidejuttua. Inspiraatiota odotellessa...

MUMMOLATYYLIÄ AITTAAN

Tytär toivoi syksyllä mökin aitan alakertaan "mökkimäistä" sisustusta ja päädyin ns. mummolatyyliin. Olen aina halunnut virkatun päiväpeiton, mutta en ole sellaista kotiini tehnyt, koska koiraperheessä se on epäkäytännöllinen - aittaan sellainen kuitenkin käy, koska siellä koiramme harvoin on. 

Päätin siis väkertää aitassa olevaan parisänkyyn virkatun päiväpeiton. Isoäidin neliöt ovat aina käyttökelpoisia, mutta halusin tällä kertaa virkata jotain muuta ja päädyin virkkaamaan Pajuneliöitä. Ohjeen löysin netistä, en valitettavasti enää muista, kenen blogissa ohje oli. Mutta googlettamalla löytynee!

Peitteeseen kului lankaa kilokaupalla! Käytin kaikki Seitsemän Veljestä-lankani, kaikki Seiskaveikan kanssa samaa vahvuutta olevat jämälangat ja jouduin ostamaan kaupasta lankaa lisääkin. Kaiken kaikkiaan virkkasin 306 Pajuneliötä. Enemmänkin olisin voinut virkata, mutta päätin kokeilla, miltä peitto näyttää sängyllä sellaisena kuin se nyt on. Tarvittaessa peittoa voi vielä leventää virkkaamalla lisää lappuja.

Alla muutama kuva lopputuloksesta. Aitan sängyn päälle en ole vielä päässyt peitettä sovittelemaan, se onnistuu vasta keväällä sen jälkeen, kun aitasta on siivottu kaikki roju pois... Aitta on siis käytännössä varastona tällä hetkellä!

Opiskelu on puristanut minusta mehut aika totaalisesti, mutta sen verran jaksoin migreenin helpotettua sunnuntaina maalailla, että sain muutaman pienen työn tehtyä. Aihe putkahti mieleen nukkuessa ja toteutin sen sekä akryylivärein (ensimmäinen kuva) ja akvarelleilla (toinen kuva). Molempien töiden koko on A4.

Näiden abstraktien töiden myötä toivotan kaikille mukavaa loppuviikkoa! 

VANHAN TUOLIN UUSI ELÄMÄ

Lähes neljä vuotta sitten raahasin kesämökiltä kotiin isän vanhan, 50-luvulta peräisin olevan tuolin. Tuolin verhoilu oli rikki ja istuinosa lässähtänyt niin pahoin, että jouset painoivat istuessa ahteria. Lisäksi tuoli haisi aivan järkyttävästi homeelle. Tuoli oli jo menossa kaatopaikkakuormaan, kun yhtäkkiä päätinkin viedä sen kotiin ja katsoa, voisiko sille tehdä jotain.

Tuolin purkaminen oli nopeasti tehty. Oli kiinnostavaa nähdä vanhat täytteet ja ylipäätänsä se, miten tuoli oli rakennettu. Käsityötähän se oli, käsityön leima näkyi selvästi kaikessa. Esimerkiksi käsinojat olivat hieman eri korkeudella toisiinsa nähden. Nämä tällaiset pikkuvirheet ovat kuitenkin pikkujuttuja vanhassa huonekalussa, johon liittyy vahva tunnearvo.

En ole koskaan verhoillut tuolia, joten kunnostin tuolin yhteistyössä Maestron kanssa. Maestro tarkisti tuolin rakenteen ja teki muutamia vahvistuksia, jotta runko pysyy kasassa. Sen jälkeen minä hioin ja lakkasin tuolin jalat ja käsinojat. Homeenhajun saimme tuulettamalla pois tuolin rungosta. Kankaisiin haju jäi, mutta ne piti hajusta huolimatta säästää kaavoiksi uuden kankaan leikkaamista varten. Onneksi on autotalli, jossa voi säilöä haiseviakin juttuja... Vanhat pehmusteet sen sijaan lensivät roskikseen. Tuolin jouset olivat hyvässä kunnossa, joten niille emme tehneet mitään.

Sen jälkeen menikin sitten vuosi tai pari, ennen kuin sain ostettua tuoliin mieleisen verhoilukankaan! Sellainen löytyi sattumalta Eurokankaan palalaarista. Pala maksoi noin 30 euroa. Kun kangas oli hankittu, oli intoa ryhtyä puuhaamaan tuoliin pehmusteita. Maestro on rakennellut ja verhoillut autonpenkkejä, joten hyödynsin pehmusteasiassa hänen osaamistaan. Emme lähteneet rakentamaan tuoliin alkuperäisen kaltaisia pehmusteita heinästä ym., heinäallergisia kun olemme. Muutenkin tuntui yksinkertaisemmalta tehdä pehmusteet vaahtomuovista, varsinkin kun sitä löytyi kotoa. Kun pehmusteet oli leikattu, menikin taas sitten aikaa, ennen kuin sain tartuttua taas toimeen... Joskus projektit ovat pitkissä kantimissa!

Viikonloppuna sitten viimein innostuin leikkaamaan ja ompelemaan verhoilukankaat ja tuoli valmistui eilen. Eihän se virheetön ole, mutta olen kuitenkin hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Kankaat kiinnitettiin pääosin niiteillä, alkuperäinen verhoilu oli kiinnitetty nauloin. Istuinosan kappaleet ompelin toisiinsa koneella. Selkänojan takakankaan ompelin kiinni käsin, siinä meni useita tunteja.

Alla ennen ja jälkeen -kuvia. Mitäs tykkäätte lopputuloksesta?

Tuoli on nyt ehjä ja mukava istua. Se ei myöskään enää haise homeelle eikä siten vähennä asumisviihtyvyyttä. Mielestäni tuoli on myös kaunis katsella. Ja ennen kaikkea - se on muisto isästäni. Mukavaa alkavaa viikkoa!

TILKKUTÖITÄ

Törmäsin netissä hauskaan tilkkutyöhön askarteluideoita etsiessäni ja päätin ommelle itsekin muutamia kynttiläaiheisia tabletteja. Keltaista huopaa jouduin ostamaan, mutta muuten tarvikkeet näihin värikkäisiin tilkkutöihin löytyivät kotoa. Yhden pidän itse, muut lähtevät lahjaksi -käyttököön saajat sitten mihin tarkoitukseen haluavat. Nämähän käyvät kattaukseen ja asetelmiin, mutta jos haluaa, niin voihan tämmöisen ripustaa seinällekin. Ripustuslenkit ompelee nopeasti. Itse ajattelin käyttää omaani ihan pöytätablettina ruokapöydällä näin joulun aikaan.

Kiirettä on pitänyt viime aikoina, mutta nyt loppuviikosta pitäisi elämän taas hieman rauhoittua. Uusia kuvioita on tulossa sisustamiseen liittyen, kerron niistä lisää seuraavassa postauksessa!

AARTEITA ANOPIN VINTILTÄ

Ikäihmisten vanhojen talojen vintit ovat varsinaisia aarreaittoja! Tämän totesin taas kerran, kun kävin kurkistamassa appivanhempieni vinttiä anoppini kanssa. Anoppi on innostunut raivaamaan tarpeettomia tavaroita pois ja vintin kätköistä löytyy vaikka mitä! On kattiloita, mukeja, palapelejä, verhoja... Kyllä ei maailmasta tavara lopu. 

Matkaani tarttui vintiltä pari peltiastiaa. Toisessa rasiassa on ollut ilmeisesti konjakkipullo tai vastaava. Laitoin siihen maalausvälineitä. Toinen astia on peräisin sairaalasta ja on kuulkaa vahvaa terästä. Tämän astian käyttötarkoitus on vielä avoin. 

Lisäksi sain muutamia kangaspaloja, vihertävää ja oranssia. Värit passaavat oikein mainiosti meidän kotiin. Ompelen näistä luultavasti koristetyynyihin päällisiä - mitäpä muutakaan. Olen hurahtanut tyynynpäällisiin... Niitä on kiva tehdä ja vaihdella.

Uusiakin kankaita tuli hankittua samalla kun ostin uuden päiväpeitekankaan. Taitavat tyynyihin päätyä nämäkin. Kunhan saan taas työpöydälle tilaa, on otettava ompelukone esiin. Tällä hetkellä pöytäni lainehtii maalaustarvikkeita, on iso työ kesken.

Mukavaa tiistaipäivää!

VÄRIÄ MAKUUHUONEESEEN

Olen nyt saanut tarpeekseni harmaudesta, johon pienesti jossakin vaiheessa hurahdin. Elämä on tarpeeksi harmaata muutenkin, kunhan taas päästään tuonne loka-marraskuulle. Pitääkö sitä harmaata olla vielä sisälläkin? Ei kiitos, minulle riitti...

Meillä on ollut makuuhuoneessa harmaa kappaverho ja harmaa sänkypeite. Eilen ne vaihtuivat värikkäämpiin. Ostin Eurokankaasta päiväpeitekankaan, jossa värejä riittää! Mutta vaikka kangas on värikäs, se ei kuitenkaan ole räikeä.

Aluksi etsin vihreää sänkypeitettä, sillä vihreä olisi käynyt kivaksi väripariksi makkarimme turkooseille seinille. Sellaista ei tietenkään kaupoista löytynyt. Alueen marketeissa on tarjolla vain sitä iänikuista harmaata, beigeä, mustaa ja roosaa. Netistä tilaamalla olisi vihreänkin peitteen saanut, mutta haluan nähdä kankaan luonnossa ja hypistellä sitä ennen ostopäätöstä - varmistua värisävyistä ja kankaan laadusta. Siksi marssin Eurokankaaseen.

Eurokankaassa ainoa vihreä päiväpeitekangas oli hyvin haalea vihreä. Ei kiitos haaleutta tänne! Sitäkin on ihan riittävästi ympärillä muutenkin. Ainoa värikäs ja silmää miellyttävä kuosi oli tuo, jonka sitten ostin ja ompelin päiväpeitteeksi.  

Päiväpeiton vaihdettuani vaihdoin myös koristetyynyjen päälliset, maton ja verhot. Haaveissa on vihreät verhot, samaa vihreää, jota on myös tuossa päiväpeitteessä. Toistaiseksi utuisen siniset verhot saavat kelvata. Matonkin voisin vaihtaa vihertävään, tai ehkä virkkaan maton itse - saa nähdä. Matto, jossa olisi turkoosia ja vihreää, olisi kiva.

Sängyn yläpuolella oleva iso taulu menee vaihtoon jossakin vaiheessa. Tuleva taulu on valmiina, mutta vain mielessäni. Se pitää siis ensin maalata. Aiheena tulee olemaan "Enkelihevoseni". 

Meillähän makuuhuoneessa on myös minun työtilani, joka vie noin 1/3 makuuhuoneesta. Tilaa ei ole riittävästi. Ihannetilanne olisi se, että työtila ei olisi makuuhuoneessa lainkaan, mutta kaikkea ei voi saada. Siivoamalla sain työnurkkaukseni jonkinlaiseen kuosiin. Pöydällä lojuu silti edelleen tavaraa, mm. maalausvälineitä, koska niille ei muualla ole tilaa - voi tätä tilanpuutetta... Yhdellä ja samalla pöydällä teen maalaushommia, räplään tietokonetta ja ompelen. Ja tiedän, että tämä on monelle muullekin arkipäivää! Kaikilla ei ole edes tätä yhtä työpöytää vaan työpöytänä toimii keittiön ruokapöytä...

Kirpparilta bongasin tuon lattialla olevan ison korin. Siellä ovat nyt kaikki keskeneräiset käsityöprojektini, jotka aiemmin lojuivat muovi- ja kangaskasseissa vähän siellä sun täällä. Kori on kätevä, sen voi helposti nostaa esim. imuroinnin ajaksi vaikka sängylle.

Makuuhuoneessa tekemäni muutokset ovat pieniä, mutta huoneen ilme muuttui silti täysin. Samalla tuli siivottua, mikä aina piristää ja lisää kodin viihtyisyyttä.

Vaihdatko sinä kotisi sisustusta vuodenaikojen mukaan? Minulla ainakin vuodenaikojen vaihtuminen vaikuttaa siihen, millaista tunnelmaa kotiini kaipaan.

SUUNNITELMIA AITTAAN

Kesämökki on nyt peruskorjattu ja seuraavaksi katse kääntyy aittaan. Kaksikerroksinen, 90-luvulla rakennettu aitta kaipaa katon uusimista, uutta ulkomaalipintaa ja alakerta sisustuksen päivitystä.

 

Aitta on ollut meillä nuorison käytössä ja alakerta on ollut tyttären valtakuntaa. Niinpä kysyin tyttäreni mielipidettä siitä, millainen alakerran sisustuksen tulisi olla. Tytär toivoi "mökkimäistä sisustusta" ja lisää valoa. Aitan valaistusta onkin jo lisätty, mutta jotta pimeään alakertaan saataisiin lisää myös luonnon valoa, asennamme aitan takaseinään toisen ikkunan. Mahdollisesti myös maalaamme sisältä täysin puunvärisen aitan ikkuna- ja ovikarmit sekä oven valkoiseksi - tämä on vielä harkinnassa. Muut pinnat saavat hyväkuntoisina jäädä sellaisiksi kuin ovat.

Alla moodboard eli ideakuvia sisustukseen liittyen. Moodboardin tarkoitus on esitellä asiakkaalle ideoita ja sisustuksen tunnelmaa. Tarkoitus ei ole, että moodboardissa olisi jo valmiina kuvia esimerkiksi tilaan tulevista huonekaluista. 

Tytär näytti vihreää valoa moodboardin nähtyään. Mummola-tyylillä siis mennään ja sinivalkoisella teemalla!

Koska 3D-kuvia on hauskaa piirrellä, tein aitan alakerrasta 3D-luonnoksen. Tekstiilien kuosit ovat luonnoskuvissa viitteellisiä, samoin taulut ym. 3D-kuvat toimivat aitta-suunnitelmassa sekä irtokalustesuunnitelmana että värimaailman/tunnelman havainnollistajina.

Alla ensin pohjakuva, sitten kuvia eri kuvakulmista. Merkittävimmät muutokset entiseen sisustukseen ovat uusi ikkuna, sängyn paikanvaihdos ja värimaailma. Laittelen tänne myöhemmin (ensi kesänä) ennen ja jälkeen- kuvia!

Aitan yläkerta saa toistaiseksi jäädä ennalleen. Se on kalustettu kierrätystavaroilla ja on toistaiseksi ollut niin vähällä käytöllä, ettei sen sisustamiseen kannata tässä vaiheessa enempää panostaa.

Tästä tulee kiva projekti ja innolla odotan jo tulevaa kesää!

SAUNATYYNY KEITTIÖPYYHKEESTÄ

Eräässä blogissa oli ommeltu kauniita saunatyynyjä Marimekon Pieni unikko-vohvelikankaasta. Ihastuin itsekin kyseiseen kankaaseen, mutta en kuitenkaan sen hintaan. Nuukuus alkoi nostaa päätään.

Eräässä toisessa blogissa oli ommeltu tyynyjä vanhoista pyyhkeistä. Siitäpä sitten juolahti mieleeni, että minullakin on yksi hyllyllinen keittiöpyyhkeitä eli aivan liikaa... Kävin pyyhkeet läpi ja löytyihän niistä yksi, joka oli kelvollinen uusiokäyttöön. Kierrätys kunniaan!

Pyyhkeessä oli joitakin tahroja, jotka eivät olleet lähteneet pesussa pois. Leikkasin tyynyyn kankaat kohdista, joissa tahroja ei ollut tai ne olivat hyvin huomaamattomia. Tyynyn toisen puoliskon jouduin tekemään kahdesta osasta, mutta mitäpä väliä sillä on.

Käytin tyynyn täytteenä polyesterivanua. Tyynystä tuli hieman muhkurainen ja kaikin puolin muotopuoli - ei mikään maailman kaunein ja tyylikkäin tyyny. Mutta eiköhän tämä toimi mökkisaunassa siinä missä kalliimpikin versio. 

Tosin se Marimekon Pieni unikko-vohvelikangas houkuttelee minua edelleen... Näinköhän sorrun siihen jossain vaiheessa kuitenkin? :)

SOHVATYYNYT - HYÖDYKE VAI TURHAKE?

 Aika ajoin voi nähdä esimerkiksi televisiossa pyörivissä komediasarjoissa väännettävän vitsiä sohvatyynyistä ja niiden ylenpalttisesta runsaudesta. Sketseissä me naisihmiset haalimme sohvat ja sängyt niin täyteen röyhelöisiä ja monenkirjavia koristetyynyjä, että huonekalujen varsinainen käyttötarkoitus ei pääse toteutumaan tai ainakin hankaloituu - ainakin perheen miesväen mielestä.

Liika on toki aina liikaa. Kohtuus kaikessa, näin sanoo vanha sananlaskukin. Mutta pieni määrä sohvatyynyjä on ainakin meillä hyödyke, ei turhake. Tyynyjen päällä nojaillaan ja rötkötetään ja otetaan päiväunia. Ne toimivat mukavana päänalusena niin koiralle, miehelle, nuorille kuin vaimollekin. Usein tyynyistä on jopa kiistaa - onneksi niitä on makuuhuoneessa lisää!

Ja koska ainakin meillä myös koira kuratassuineen ja karvoineen tykkää köllötellä tyynyjen päällä, tarvitaan myös koristetyynyjen päällisiä useampia. Onhan niitä välillä pestäväkin.

Niinpä tässä taannoin sorruin taas kerran Eurokankaan palalaareilla ostamaan kangasta, josta ompelin olohuoneeseemme pari uutta koristetyynynpäällistä. 

Tämmöiset niistä tuli (älkää kiinnittäkö huomiota koirien nyöläämään ja kuluneeseen sohvaan...):

Mites teillä, ovatko koristetyynyt vain koristeena, vai käytetäänkö niitä myös?

Asumisviihtyvyyden kannalta tyynyt - sisustustekstiilit yleensäkin - tuovat tiloihin pehmeyttä ja visuaalisuutta ja vähentävät tilojen kaikua. Vaikka tyynyt olisivatkin vain koristeita, on niillä sellaisinakin siten käyttöarvoa. (Pöly)allergisen tosin kannattaa huomioida tekstiilien pölyäminen ja valita tyynyihin kankaita, jotka pölyävät mahdollisimman vähän. Palaan allergiaystävälliseen sisustukseen myöhemmin vain sille omistetun artikkelin muodossa.

Mukavaa loppuviikkoa!

ARABIAN TUUNAUSTA JA TILKKUILUA

Isompien sisustusprojektien ollessa vielä jäissä olen tuunaillut esineitä, maalannut ja ommellut. Sain viimein ommeltua loppuun mm. punavalkoisen tilkkupeiton, joka on jo ainakin vuoden odotellut tikkausta ja reunojen kanttausta. 

Tikkaukset tein käsin, koska ison peiton tikkaaminen ompelukoneella ei minulta onnistu. Ei ole tilaa eikä oikein taitojakaan. Käsin tikkaaminen on hidasta, mutta lopputulos miellyttää ainakin omaa silmääni.

Käsin tikkaamisessa olisi järkevintä käyttää vahattua lankaa, mutta sellaista minulla ei ole. Tyydyin virkkauslankaan, johon matkan varrella tuli solmu jos toinenkin. Nyt peitto on kuitenkin valmis ja jos se ei muille kelpaa, niin Ansku-koiralle ainakin!

Tilkkupeitto ei istu väriensä puolesta parhaalla mahdollisella tavalla olohuoneeseemme, mutta saa olla siellä toistaiseksi tuomassa väriä elämään! Ehkä opin jossain vaiheessa jopa tykkäämään punaisesta väristä sisustuksessa, tähän saakka se ei ole ollut suosikkejani.

Vaihtaessani kukkia multiin löysin vanhan Arabian lautasen. Tämä vanha lautanen on ollut jossain vaiheessa ruukunalusena, mutta nyt päätin ottaa sen parempaan käyttöön - tein siitä valokuvakehyksen. Lautanen on sen verran huonokuntoinen, että astiaksi siitä ei enää ole, mutta tuunailuun se soveltui loistavasti. Koreassa kehyksessä on nyt kuva edesmenneestä ponistani. 

Alun perin tarkoitus oli hankkia lautaseen ripustin ja laittaa se seinälle. Kuinka ollakaan, Maestron varastoista löytyi kuin vahingossa lautasteline, joka oli kuin tehty tälle Arabian lautaselle. Ponini kuva päätyi työpisteeni sälähyllyyn, jossa on jos jonkin näköistä rasiaa ja purnukkaa (pitäisi raivata tämä hylly jossain vaiheessa). Siellä se saa toistaiseksi olla.

Sana "toistaiseksi" vilahtelee tekstissäni aika usein. Tämä johtuu siitä, että sisustamisen suhteen tilanne on meillä tällä hetkellä väliaikainen. Tilaa ei ole kaikille toiminnoille tarpeeksi. Tyhjästä on vaikeaa neliöitä taikoa, mutta muuttamaankaan emme halua. Nuoriso kasvaa ja aikuistuu, pian tilaa löytyy, myös minun työpisteelleni. Siihen saakka asumme näin, toiminnot ja tavarat sullottuna vähän sinne sun tänne.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

NAPPIHAMEHIPISTÄ TILDAILUUN

Työtilani hyllykössä vuosia nököttänyt puinen mallinukke sai viimein kyytiä, kun tuunasin sen uuteen uskoon! Ostin tämän mallinuken aikoinaan maalausprojektejani varten vain huomatakseni, että netistä löytyvät valokuvat toimivat ihmishahmojen mallina huomattavasti paremmin kuin tämä puinen, kömpelö hökötys. Tuunaamiseen sain innoituksen Anna Wildrosen upeasta kierrätystaiteesta. Käytin mallinuken tuunaukseen kotoa löytämiäni tilkkuja ja ohutta huopaa, ompelulankaa, helmiä, akryylivärejä, kasvoihin lehdestä leikatun kasvokuvan, liimalakkaa, huovutusvillaa, nyöriä ja koristenauhaa. Lopputuloksena syntyi Nappihamehippi, josta tulee "ateljeeni" maskotti.

Mieluummin minä tätä hippityttöä katselen, kuin alastonta puu-ukkelia...

Samaan aikaan tuunausprojektin kanssa toteutin Tildan ohjeilla muutaman sydämen eteisen ikkunaan sekä enkelin, joka päätyi työnurkkaukseeni Nappihamehipin seuraksi. Kaavoja piirtäessäni mokailin, joten enkelistä tuli aika tavalla pienempi ja laihempi kuin mitä alkuperäisen ohjeen mukaan olisi tullut. Tämä on kuitenkin vain hyvä asia, koska isolle enkelille ei olisi ollut tilaa.

Enkelin vaatteet toteutin osittain Tildan kaavoilla, osittain omaa luovuutta käyttäen. Selkäänsä enkeli sai minikokoiset siivet. Ehkä hän on vielä enkelinuraansa aloitteleva enkeli, jonka siivet sitten kokemusten myötä kasvavat ja vahvistuvat.

Enkeliinkin tarvittava materiaali löytyi omista nurkista. Materiaalia tuntuu riittävän ja riittävän, joten kaikenlaisia projekteja on mahdollista toteuttaa ex tempore. Hyvä niin!

Näiden hupsujen maskottien myötä toivotan kaikille mukavaa alkanutta viikkoa!

 

OHJE: YSTÄVYYDEN LINTU

Minulta on pyydetty ohjetta Ystävyyden lintuun ja tässä sellainen nyt tulee. Mainitsen vielä kertaalleen, että idea ei ole omani; alkuperäinen ohje on julkaistu Suuri Käsityö -lehdessä useita vuosia sitten. Yritin etsiä arkistoistani tätä kyseistä lehteä ja alkuperäistä ohjetta, mutta en valitettavasti sitä löytänyt.

Pidän linnuista ja lintuhahmoista ja olen vuosien saatossa hyödyntänyt Ystävyyden linnun ohjetta ompelemalla ikkunakoristeita, applikaatioita ja heijastimia. Kuten alla olevissa ohjeissakin olen maininnut, vain mielikuvitus on rajana oman lintuhahmon luomisessa. 

Lintuja on mukava askarrella kangastilkuista ja Ystävyyden linnun voi toteuttaa myös yhteisenä askartelu- ja käsityönä pienten lasten kanssa, esim. leikkaamalla osat huovasta ja ompelemalla ne oikealta puolelta yhteen. 

Toivotan näiden ohjeiden kera kaikille asiasta innostuneille mukavia luomishetkiä!

PIRISTYSTÄ KEITTIÖÖN

Keittiö näytti kovin tyhjältä ja värittömältä sen jälkeen, kun olin laittanut pois jouluverhot ikkunoista ja kynttiläasetelmat pöydältä. Mietin pitkään, millaiset verhot kevään ajaksi ikkunaan laittaisin, ja päädyin Vallilan koiraverhoihin. Tämä kuosi saa minut hyvälle tuulelle ja aihe sopii koiraperheeseen.

Pöydälle piti saada jokin asetelma. Koirateemaan sopi hyvin tyttäreni lahjaksi saama suloisen ruttuinen koirapatsas (tai oikeastaan rasia, koiran pää nousee kannen tavoin ja sisällä on säilytystilaa). Ostin keittiöön lisäksi muutaman paavalinkukan, jotka istutin tuunaamiini saviruukkuihin. Lisäksi tyttärellä sattui sopivasti olemaan syntymäpäivä, joten saimme myös leikkokukkia keittiötä piristämään.

Ikkunaan ripustin muutamia Ystävyyden lintuja, jotka ompelin itse. Ohje lintuun oli vuosia sitten Suuri Käsityö-lehdessä.

Ruokapöydän lasilevyn alle asettelin kolme virkattua liinaa. Kaksi liinoista olen virkannut itse luonnonvalkoisesta kalalangasta. Kolmas liina on puhtaan valkoinen, sen olen saanut äidiltäni. Liinan alkuperä ei ole tiedossa, mutta olettaisin, että on teollisesti tehty. Kaunis siitä huolimatta!

Tällä kattauksella menemme meillä kevättä kohti! Vaikka elämme vasta tammikuuta, linnut laulavat aurinkoisina päivinä jo täyttä kurkkua iloista titityytään, ja päivähän pitenee kaiken aikaa... Ihana kevät, sieltä se taas tulee pitkän odotuksen jälkeen!!!

MARRASKUUN HYYTÄVÄ HARMAUS

Marraskuu on aina minulle vaikeaa aikaa, koska on niin pimeää ja kosteaa. Sisustamiseen ei ole ollut puhtia, mutta olen yrittänyt olla muuten aktiivinen -makoilu valitettavasti pahentaa kaamosväsymystä ja -masennusta. Olen neulonut joululahjaneuleita (enimmäkseen lapasia ja sukkia), lenkkeillyt ja puuhastellut Ansku-koiran ja Maestron kanssa, touhunnut mökillä ja kaivannut mennyttä kesää, aurinkoa ja lämpöä. 

Olen myös kaivannut ja surrut edesmennyttä hevosystävääni. Suru on suuri ja syvä. Kaipaan tallitouhuja, mutta en ole vielä saanut irti itsestäni sen vertaa, että olisin käynyt tallilla rapsuttelemassa toisten hevosia. Ehkä on vielä liian aikaista... Hevosen jättämää tyhjää tilaa olen koettanut täyttää lenkkeilemällä ja kotitöillä, nythän niidenkin tekemiseen on enemmän aikaa. 

Kaupungin iltaelämääkin olemme Maestron ja ystävien kanssa käyneet ihmettelemässä, monen kuukauden tauon jälkeen. Mukavaahan se oli, käydä ulkona syömässä, ja tavata rakkaita ihmisiä.

Vähemmän mukavaa on se, että työpaikallani alkoi yt-neuvottelut. Tiedossa on lomautuksia/irtisanomisia. Taas kerran sitä ollaan tuntemattomien tuulten riepoteltavana. Mutta sitähän se elämä on. Muutosta, muutosta ja muutosta. 

Tein pienen kuvakollaasin marraskuun puuhailuista ja tunnelmista. Mainittakoon, että kuvan minusta ja Maestrosta on ottanut ystäväni ja hevoskuvan, jossa on kukkaseppele, on ottanut hevostani hoidellut Saila-tyttönen. Muut kuvat ovat omiani.

Vaikka tämä syksy on tuonut tullessaan monenlaista kurjuutta ja harmia, niin yksi iloinenkin asia joukkoon mahtuu: tyttäreni pääsi ylioppilaaksi! Joulukuussa meillä on yo-juhlat ja niihin valmistaudumme huolella. Juhlavalmisteluihin liittyen tulee paneuduttua taas sisustuspuuhiinkin, jos ei muuten, niin stailaamassa huushollista ylimääräinen roina pois... :) Joulukin lähestyy, joten joulukoristeitakin voisi jo alkaa ottaa esille.

Näissä tunnelmissa, kuulumisiin!

SISUSTUSTEKSTIILEJÄ MÖKILLE

Käsityöt ovat olleet minulle tärkeä ja rakas harrastus jo vuosikymmenien ajan. Olen neulonut, virkannut, ommellut ja huovuttanut. Olen värjännyt villalankoja luonnonkasveilla ja kokeillut kehräämistä. 

Nykyään tulee harvemmin ommeltua vaatteita, mutta sisustustekstiilejä teen mielelläni. Tällä hetkellä olen ihastunut erityisesti Marimekon ja Finlaysonin kankaisiin. Käväisin kesällä Eurokankaassa ja sieltä tarttui muutamia kankaita mukaani. Näistä kankaista ompelin mökille tyynyjä, verhoja ja pöytäliinoja. Tyynyt päätyivät makuusoppeemme, joka on myös Ansku-koiramme lempipaikkoja mökille. Tyynyjen joukossa on sininen tyyny, johon olen saanut kankaan lahjoituksena anopiltani. Mielestäni se istuu hyvin tuonne Marimekon ja Finlaysonin kankaista ommeltujen joukkoon.

Koska mökissä ei ole sohvaa ja TV on tuolla makuusopen nurkassa, toimii sänky sohvana ja tyynyt selkänojana. Tarvittaessa hankin tuonne vielä muutaman ison tyynyn lisää, jos nuo nykyiset eivät riitä.

Verhoja en ole vielä saanut ikkunoihin, koska ikkunoiden vaihto mökille on vielä kesken eikä verhotankojakaan ole vielä asennettu kuin tuvan kahteen isoon ikkunaan. 

Tuvan pöydälle sain kuitenkin jo laitettua ompelemani kaitaliinan. Halusin pöydälle myös tabletit. En kuitenkaan löytänyt kaupoista riittävän pieniä tabletteja, joten turvauduin vanhaan konstiin: kun kaupasta ei löydy mieleistä, on tehtävä itse. 

Virkkasin tabletit iltapuhteina ilman mitään sen kummempaa ohjetta. Tabletteihin käytetyt puuvillalangat löytyivät lankakorini kätköistä. Olen enemmän kuin iloinen, kun keksin näillekin langoille järkevää käyttöä! En enää edes muista, mihin tarkoitukseen nämäkin langat olin alun perin hankkinut!

Tuvan pöydällä on koristeena vanha öljylamppu, joka on ollut mökillä niin kauan kuin muistan. Käytössä se ei ole ollut vuosiin, tuskin enää on toimintakuntoinenkaan. Mutta kaunis se on ja muistona lapsuuden ajoista, jolloin mökillämme ei ollut minkäänlaista sähkövaloa. Kynttilänvalossa luin iltaisin Aku Ankkoja ja piirtelin paperinukkeja.

Toin mökille myös muutamia muita vanhoja esineitä, koska kotona niille ei ole sellaista paikkaa, että ne saisi esille: keltaisen Arabian teekannun, vanhan häämukin ja termoskannun. Tavaroiden joukossa on kirpparilta ostetuissa kehyksissä mökin rakentajien eli vanhempieni hääkuva. 

Seuraavassa päivityksessä kerron mökin ikkunoiden vaihdosta ja kattoremontista. Eli yksi osa lisää tulossa vielä kuitenkin mökin remontoinnista kertovaan sarjaan.