KIRPPARILÖYTÖJÄ

Viikonloppuna kävimme pitkästä aikaa kirpputorikierroksella. Omia suosikkejani kirppareiden joukossa ovat SPR:n ja Sovatek-säätiön kirpputorit, koska tavarat on ryhmitelty siististi: on helppoa käydä läpi esimerkiksi tarjolla olevat lasitavarat, jotka on ryhmitelty omaksi ryhmäkseen ja laitettu selkeästi esille. Mutta löytöjä voi tehdä muualtakin, jos vain jaksaa penkoa valikoimaa.

Tällä kertaa tein löytöjä useammalta eri kirpputorilta. Keräilen hevospatsaita ja -figuureja, erityisesti sellaisia, joissa hevonen seisoo takajaloillaan - joskus tarttuu mukaan muitakin heppoja, esim. yksi posliinikeinuhevonen löytyy kokoelmistani myös. Kokoelma karttui jälleen, lisäksi sorruin ostamaan posliinisen kukon, jonka pitäisi olla Lomonosovin tuotantoa. Maksoin kukosta 7 euroa, en tiedä lainkaan, onko se paljon vai vähän... Osaako joku kertoa?

Lisäksi löysin leimasimia askarteluun, 7 kpl opaalilasisia juomalaseja (näistä päätyi 4 kpl tyttärelle ja 3 kpl mökille, jossa niitä on jo ennestäänkin) ja pieni keltainen peilipöytä/lipasto. Peilipöytä ja kukko päätyivät makuuhuoneen hyllykköön ja musta hevonen olohuoneeseen pianon päälle, jossa on jo runsas joukko pystyyn karanneita hevosia.

Osaako joku muuten kertoa noista sinisistä laseista, kuka ne on valmistanut ja missä? Laseissa ei ollut mitään merkintöjä, mutta muistelen, että mökillä on ollut kyseisiä laseja jo 70-luvulla. Netistä en löytänyt mitään tietoja. Oletan, että lasit ovat ulkomaista halpis-tuotantoa, mutta kauniita ne ovat kuitenkin.

Poikani ihmetteli, miksi tavaraa pitää haalia lisää, eikö sitä ole jo tarpeeksi... No kyllä on. Tarpeettomiahan nuo koriste-esineiksi päätyneet figuurit ja peilipöytä ovat, mutta toisinaan sitä haluaa hemmotella itseään ostamalla jotain kaunista. Ja keräily on hauska harrastus, kunhan se pysyy kohtuudessa. Pyrin kyllä kaiken aikaa aktiivisesti hankkiutumaan eroon tarpeettomasta tavarasta kierrättämällä, yritän hyödyntää jo valmiiksi kotona olevaa tavaraa mahdollisimman paljon ja vältellä uusien tavaroiden ostoa.  Ja mielestäni olen kohtuullisen hyvin tässä onnistunutkin.

Tämän kesän aikana on näitä postauksia tullut harvakseltaan, mutta yritän reipastua syksyn tullen. Kesä on niin täynnä monenlaista puuhaa ja erityisesti puutarhan hoitoon kuluu valtavasti aikaa, ettei tietokoneen ääressä istumiseen riitä aika eikä innostus. Mutta pysykää kanavalla!

Aurinkoista heinäkuuta kaikille!

KIERRÄTTÄMISEN VAIKEUS

Maailma on tavaraa täynnä. Niin täynnä, että vaikka kuinka haluaisi itselleen tarpeetonta tavaraa kierrättää, se ei aina onnistu. Tavara ei liiku, vaikka ilmaiseksi sen antaisi.

Erityisen hankalia ovat kirjat. Omaa ja perheeni asumisviihtyvyyttä lisätäkseni olen käynyt läpi perheemme kirjoja ja löytänyt parikymmentä teosta, joita emme itse enää tarvitse. No, eipä niitä kukaan muukaan tunnu tarvitsevan... Tietokirjoja varsinkaan, koska lähes kaikki tieto (olipa se sitten oikeaa tai väärää) löytyy nykyään internetistä. Ostajia ei löydy, vaikka kirjalle laittaisi hintaa vain muutamia euroja. Pari puutarha-aiheista kirjaa sain tosin myytyä viidellä eurolla ja muutama taidekirja löysi uuden kodin naapurista, jossa vuosien jälkeen aloitellaan akvarellimaalausta uudelleen. Taidekirjat annoin ilmaiseksi pois. Läjän sisustus- ja askartelukirjoja sain myös pois nurkista lahjoittamalla ne ilmaiseksi, näille oli jopa useampia ottajia - kysyntää alkoi olla heti, kun ilmoitin lahjoittavani kirjat. Viisi euroa/kirja oli ilmeisesti liikaa pyydetty.  

Edelleen poistoon meneviä kirjoja riittää. Olen aina ollut kirjojen ystävä ja ajatus siitä, että joudun mahdollisesti heittämään täysin ehjiä kirjoja paperinkeräykseen, tuntuu äärimmäisen pahalta. Ystäväni ehdotti, että otan turhat kirjat askartelukäyttöön ja näin sitten ehkä teenkin, jos muuta järkevää vaihtoehtoa ei ole.

Vaatteet ovat myös hankalia kierrätettäviä. Tori.fi:ssä on turha edes yrittää myydä vaatteita, kysyntää ei ole. Meille tarpeettomat vaatteet päätyvät vaatekeräyskonttiin ja/tai ystävien ja sukulaisten lapsille. Rikkinäiset leikkelen matonkuteiksi, jos materiaali on sopivaa. Pelastan rikkinäisistä vaatteista myös napit ja ehjät vetoketjut.

Käytetyn tavaran myyntiin ja lahjoittamiseen liittyy muitakin hankaluuksia kuin se, että tavarasta ei olla kiinnostuneita. En lakkaa ihmettelemästä sitä, että joku ilmaisee kiinnostuksensa tarjolla olevaan tavaraan, lupaa tulla noutamaan eikä sitten koskaan tulekaan. Näin on tässä viikon sisällä käynyt jo useamman kerran! Ilmoitin lahjoittavani pois lasten suksisauvat ja eräs henkilö olikin niistä kiinnostunut. Sovin hänen kanssaan noutoajan peräti kolme kertaa - eikä tämä henkilö ikinä ilmaantunut paikalle. Siis mitä ihmettä? Jos ei pääse tulemaan sovittuna aikana, siitä voisi ilmoittaa... Ja mielellään etukäteen. Ei ole kiva odotella tavaran noutajaa turhaan, onhan ihmisellä muutakin tekemistä. Koomista on se, että seuraavakin henkilö, joka oli näistä samoista sauvoista kiinnostunut, jätti tulematta - hän ei löytänyt perille, vaikka emme todellakaan asu missään korvessa ja talon seinässä on kahdessakin kohtaa talon numero. Mielessä on jo käynyt noiden sauvojen osalta se, että taitaa olla helpointa viskata ne roska-astiaan... Mutta jospa kolmas kerta toden sanoisi.

Näistä kokemuksista huolimatta aion jatkaa kierrättämistä. En vain pysty heittämään käyttökelpoista tavaraa roskikseen. 

TAITEILUA JA UUDENVUODENLUPAUKSIA

En ole viime vuosina tehnyt uudenvuodenlupauksia, koska niiden pitäminen on useimmiten osoittautunut liian hankalaksi. Nyt kuitenkin olen luvannut itselleni seuraavaa: maalaan tai piirrän vuonna 2023 joka päivä jotakin, edes jotain pientä. Tätä varten askartelin itselleni taidepäiväkirjan. Laitan siitä tänne ehkä myöhemmin kuvia, mikäli saan lupaukseni pidettyä. Tavoitteenani on kehittyä taiteilijana ja ilman harjoittelua ei sekään onnistu. A5-kokoiseen taidepäiväkirjaani voin tehdä pienessä koossa luonnoksia ja erilaisia tekniikka-kokeiluja. Sinne voi purkaa myös päivän tuntoja vaikka vaan suttaamalla värejä, jotka kuvastavat senhetkistä mielialaa.

Vuoden 2022 viimeiset maalaustyöt tein joulun jälkeen, toettuni joululahjaksi saamastani flunssasta. "Lumimyrskyssä" on mixed media-työ, johon olen akryyli- ja vesivärein maalannut sanomalehtipaperisilpun päälle. "Marraskuu" on pääosin palettiveitsellä tehty akryylivärimaalaus. Maalauksen innoittajana toimi kesämökillä marraskuussa otettu valokuva.

Ja lisää lupauksia tulee tässä... Olen julistanut vuoden 2023 vuodeksi, jolloin en hanki mitään sellaista tavaraa, mitä en ihan oikeasti tarvitse. Näin siksi, että kotini on jo muutenkin aivan liian täynnä tavaraa, en tarvitse mitään turhaa krääsää. Toinen syy on puhtaasti taloudellinen. Menetettyäni päätyöni on pakko hieman kiristää kukkaron nyörejä, varsinkin nyt, kun kaikki tuntuu kallistuvan ja kallistuvan. Lisäksi nautin haasteista: on helppoa sisustaa, jos "pinkka on kunnossa" ja voi ostaa kaupasta ihan mitä haluaa. Mutta entäpä, jos uudistus on tehtävä tietyn, joskus tiukankin, budjetin puitteissa? Silloin suunnittelusta tulee haastavaa ja tämän tyyppisistä haasteista nautin! Kun haluaa sisustaa säästäen, on katsottava tarkkaan, mitä hankkii ja kierrätettävä tavaraa mahdollisimman paljon.

Tästä päästään toiseen aiheeseen, jota olen viime päivinä mietiskellyt. Kaikkialla hehkutetaan nyt hankkiutumaan eroon turhasta tavarasta ja sitä olen yrittänyt itsekin tehdä, jotta saisin kotiini enemmän tilaa ja tavarat järjestykseen. MUTTA MILLOIN TAVARA ON OIKEASTI TURHA? 

Minulla on esimerkiksi kaapissani talvitakki, joka on malliltaan jo hieman vanhentunut ja jota en viime talvena pitänyt kertaakaan. Jonkun mittarin mukaan vaate olisi turha ja joutaisi keräykseen. Nyt kun kuitenkin elämme aika tiukkoja aikoja eikä kukaan tiedä, kuinka tiukaksi taloustilanne vielä menee, olen pohdiskellut, kannattaa sittenkään laittaa pois sellaista vaatetta, joka on ehjä ja mahtuu päälle? Vain siksi, että sen malli on hieman alkanut kyllästyttää? Onko sellainen vaate turha -kuitenkaan? 

Tätä aihetta aion pohtia vielä lisää ja toivon kommentteja myös lukijoilta! Samalla aion osallistua Laura Holmströmin haasteeseen, jossa laitetaan viikon ajan (huomisesta maanantaista alkaen) pois 10 tavaraa/päivä. Siinä tavaroita pyöritellessä tulee varmasti mietittyä, mikä tavara on oikeasti turhaa ja mille saattaisi vielä löytyä kotoa järkevää käyttöä.

Loppuun kuvat aamulenkeiltä 31.12.22 ja 1.1.23. Hyvää uutta vuotta!!!

PASKAAN HUKKUNEET

Tein alkuvuodesta toisenkin paperisilpputyön. Tämä kuluttamiseen ja jätevuorien kasvuun kantaa ottava aihe on pyörinyt mielessäni jo pitkään ja sai nyt näkyvän muodon tällä tavoin. Annoin työlle nimeksi Paskaan hukkuneet. Nimi on hieman rouhea eikä kuvakaan ehkä sovi heikkohermoisille. Se ei sovi myöskään sisustusesineeksi kotiimme, ainakaan tällä hetkellä. Ehkä joskus, jonnekin. Näyttelyyn tämän voisi kesällä kiikuttaa, jos perinteinen harrastajataiteilijoiden kesänäyttely Wanhalla Woimalalla toteutuu tänä vuonna. 

Olen kirjoittanut blogiini yhden jutun Tavarataivaasta, jossa elämme, enkä lähde nyt asiasta uutta tarinaa iskemään. Edelleen yritän hillitä omaa kulutustani, käyttää tavarat loppuun ja ostaa uutta niin vähän kuin mahdollista. Toivon, että tämä paperisilpputyöni herättelee jokaista miettimään sitä roskan määrää, joka päätyy luontoon, esimerkiksi valtameriin, ja mitä tuhoa jäte luonnossa saa aikaan. 

Ensi viikolla olen talvilomalla ja toivon, että kierrätykseen liittyen olisi aikaa tehdä pitkästä aikaa kierros kirpputoreilla. Olen jo pitkään etsinyt kesämökille sopivaa pientä pöytää, jospa sellaisen viimein löytäisin? Lomaohjelmassa on myös suunnitteilla taulun maalausta, ompelua ja saunasuunnitelman viimeistelyä. Toivottavasti  myös ystävien tapaamista. Ja nukkumista - taidan pistää herätyskelloni loman ajaksi pöytälaatikkoon piiloon...

Oikukkaista kevätsäistä huolimatta uskallan toivottaa aurinkoista loppuviikkoa! Henkilökohtaisesti aion nauttia lomastani, oli sää mikä tahansa :).

TAVARATAIVASÄHKY

Ensimmäiset 40 vuotta ihminen haalii itselleen tavaraa, ja seuraavat 40 vuotta hän yrittää päästä siitä eroon.

Siltä ainakin minusta tuntuu. Kaapit, laatikot, kellari ja vintti pursuilevat mitä moninaisempia kapistuksia vajaista maalipurkeista verhoihin ja tyynyihin. Löytyy lankoja, tarroja, tilkkutyökankaita, kenkiä, tuikkukippoja ja maljakoita. On mukeja, pöytäliinoja ja T-paitoja. Tavaraa on niin paljon, että on vaikea edes muistaa, mitä kaikkea omistaa. Ja jos muisti pelaakin, voi olla lähes mahdotonta löytää etsimäänsä esinettä kaiken roinan keskeltä. Eikä tämä ole vain minun ongelmani, vaan mikäli olen käsittänyt oikein, suurin osa lähipiiriini kuuluvista ihmisistä kärsii tästä samasta asiasta.

Vaivalle olen keksinyt nimenkin: tavarataivasähky. Tämä sana kuvaa sitä fiilistä, joka minulle on tullut pursuilevien kaappieni äärellä. Liiallinen tavaran määrä ahdistaa ja hankaloittaa elämää, kun säilytystilat täyttyvät eikä tavaroiden pitäminen järjestyksessä enää onnistu. Yksi kassillinen kierrätykseen, kas, tulipa kaupasta kaksi tilalle, kun sattui kohdalle alennusmyynti. Tätä tämä pahimmillaan on!

Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät halua heittää mitään ehjää tavaraa roskikseen. Siksi lahjoitan ja myyn vanhaa tavaraa, jos niille vain ottajaa ja ostajaa löytyy. Aina ei löydy ja tavara jää ns. hyllyyn. Nuhruisillekin esineille yritän epätoivoisesti löytää uutta elämää, koska en haluaisi kuormittaa ympäristöä lisäämällä jätteen määrää. Pitkin hampain heitän siivousraivon iskiessä pois tavaroita, joista ei enää käyttökelpoisia saa. Napit pitää kuitenkin vanhoista tekstiileistä pelastaa – ja vetoketjut, ehdottomasti, jos ne vain toimivat! Onpa niitäkin kertynyt, vetoketjuja… Ja matonkuteita. Ja erinäisiä paperin- ja pahvinpaloja, joista joskus ehkä kenties mahdollisesti voisi askarrella jotakin. Varastot paisuvat paisumistaan eikä mistään voi luopua, koska ”tuotakin SAATTAA tarvita vielä joskus…”.

Ihminen kyllästyy ja kaipaa vaihtelua, se on selvä. Verhoja on mukava välillä vaihtaa, samoin kalusteiden järjestystä. Uusi matto ilahduttaa ja välillä on kiva juoda kahvi erilaisesta mukista kuin yleensä. Eihän tässä mitään väärää ole ja ainakin markkinat kiittävät, kun ihminen kuluttaa. Mutta henkilökohtaisesti olen ainakin siinä tilanteessa, että mukeja on jo vuoden jokaiselle viikolle, mattoja useammankin kodin sisustamiseen, verhoista nyt puhumattakaan.

Hyvä tapa pitää kodin tavaramäärää kurissa olisi jättää uusi tavara ostamatta ja hyödyntää varastossa olevaa materiaalia. Tavaran pitäisi kiertää ja fiksua olisi käyttää kaikki tavara loppuun, ennen kuin ostaa uutta. Tarvitsenko välttämättä uudet verhot tai maton – löytyisikö vintiltä sopivat? Tai ekologisuuden nimissä, vaikka kirpparilta? Saattaisi löytyäkin, jos olisi aikaa kiertää kirpputoreilla penkomassa tarjontaa. Tavaraa on, mutta aikaa niukemmalti. Eikä omistakaan kätköistä aina sopivaa löydy. Siksi ainakin minä usein päädyn ostamaan uuden tuotteen, vaikka kierrätys ja kulutuksen vähentäminen ovatkin sydäntäni lähellä. Ostaminen samanaikaisesti sekä ihastuttaa että vihastuttaa. Pyrinkin välttämään heräteostoksia ja ostamaan vain tuotteita, joita oikeasti tarvitsen, tai ainakin kuvittelen tarvitsevani. Totuus kuitenkin on se, että tavaraa on aivan liian paljon säilytystiloihin ja tarpeeseen nähden. Tästä ei pääse yli eikä ympäri, vaikka kuinka asiaa koettaisi kaunistella.

Elämäntapamme on viime vuosikymmeninä muuttunut. Vielä parikymmentä vuotta sitten oli järkevää korjauttaa esimerkiksi pesukone, jos se rikkoutui. Nykyään tulee usein halvemmaksi ostaa uusi, kuin korjata vanhaa. Vanha tuote saattaa jäädä nurkkiin pyörimään, jos se ei ole täysin hajalla. Tuotteiden laatukin on heikentynyt, mikä lisää kulutusta ja tarvetta ostaa uutta. Esimerkiksi tekstiilit eivät kestä enää samalla tavoin käyttöä kuin ennen. Olen muutamia kertoja ostanut valmisverhot, jotka ovat menneet jo ensimmäisessä pesussa pilalle, vaikka olen pessyt ne pesuohjeiden mukaan. Olen silti säästänyt ne ajatellen, että ”ehkä näistä joskus voisi ommella jotain”. Ja jälleen tavaramäärä lisääntyy… Sekä tarve ostaa uutta. Vaatteetkin nyppyyntyvät tänä päivänä nopeammin kuin aiemmin ja sukat kuluvat puhki alta aikayksikön. Silloin tällöin parsin rikkoutuneita sukkia, vaikka ne eivät kaupassa montaa euroa maksa – olenko vanhanaikainen? Tavaroiden laatu on heikentynyt, siitä ei pääse mihinkään. Elämme kertakäyttökulttuurin aikaa. Osta – käytä hetki – heitä pois – osta uutta. Samaan aikaan rummutetaan ilmastonmuutoksesta, kierrätyksestä ja kulutuksen vähentämisestä.

Tavaroiden heikon laadun lisäksi kulutusta ja tavaramäärää kodeissa lisäävät vaihtuvat trendit, myös sisustuksessa. Trendien sijaan tulisi mielestäni kuitenkin pyrkiä sisustamaan omien makumieltymyksiensä mukaan, eikä muotia seuraten. Miksi kodin pitäisi näyttää samalta kuin sisustuslehtien tai asuntomessujen mallikodit? Mitä ideaa on siinä, että kaikkien kodit näyttävät samanlaisilta? Koti on ihmistä varten. Sinua ja minua varten. Oma persoona saa kodissa näkyä. Jos rakastat kalusteita, jotka hankit jo kaksikymmentä vuotta sitten, miksi et käyttäisi niitä yhä, vaikka muoti onkin muuttunut? Muodin seuraaminen ja trendikkyys ei tee meistä parempia ihmisiä, hyvyys tulee sisältäpäin. On ekologisempaa olla lähtemättä mukaan jokaiseen mediassa vilahtavaan trendiin vain siksi, että näyttäisi muiden silmissä trendikkäältä ja fiksulta, aikaansa seuraavalta ihmiseltä. Ideoitahan erilaisista muotivirtauksista toki voi poimia ja ehkä trendejä voisikin ajatella enemmän ideavirtoina kuin ”tätä täytyy nyt olla, jotta olen muotitietoinen ja tulen hyväksytyksi”-seikkoina.

Elämäni ensimmäiset 40 vuotta olen haalinut tavaraa. Nyt yritän seuraavat 40 vuotta, jos elämää riittää, päästä tavarasta eroon. Samalla hankin sitä lisää, enemmän tai vähemmän ekologisesti ja luontoa säästäen tai tuhoten. Olen sisustaja, keräilijä ja hamstraaja. Olen ihminen.

(kuvat: Pixabay)