LAATIKOSTO SÄHKÖPÖYDÄN ALLE

Hankin muutama vuosi sitten itselleni kotiin sähköpöydän työpöydäksi säästyäkseni niska-hartiavaivoilta. Olen kuitenkin kaivannut pöydän alle laatikostoa, tavaraa kun on ja osan tavaroista soisi olevan helposti saatavilla, kun pöydän ääressä työskentelen. 

Äidin asunnolta jäi tarpeettomaksi valkoinen yöpöytä 70-luvulta. Otin siitä mitat ja totesin, että pöytä sopii sähköpöytäni alle kuin nakutettu. Maestron suureksi riemuksi (harmiksi) kiikutin yöpöydän(kin) kotiin (olen roudannut meille kassi- ja laatikkokaupalla tavaraa äidin asunnolta...) kunnostettavaksi.

Laatikostojen kädensijoihin suihkautin kevyesti hopean väristä spraymaalia. Muut pinnat hioin kevyesti ja tein kahdesta eri kalustemaalista (jämämaaleja) sekoituksen, jota sitten vetelin yöpöydän pinnoille vaahtomuovitelalla. Täytyy sanoa, että telalla tuli todella kaunis pinta! En enää jatkossa maalaa huonekaluja siveltimellä, kuten olen tehnyt tähän saakka. Tela sen olla pitää!

Alla ennen ja jälkeen -kuva. Laatikostosta tuli kauniin sinivihertävä ja se sopii sähköpöytäni alle meidän työhuoneeseen aivan loistavasti. Eikä maksanut mitään tämä projekti.

Lisää tuunausprojekteja on tulossa, sillä jemmasin äidin asunnolta itselleni myös vanhan jakkaran, pienen lipaston ja nurkkakaapin. Niissäpä riittää hiomista ja maalaamista tulevalle talvelle. Ja hiomista ja maalaamista on tiedossa muutenkin, sillä aloitan ylihuomenna maalaus ja pintakäsittelytyö -kurssin Gradialla!

Kaikesta surusta ja murheesta huolimatta elämä jatkuu. Ihanaa syksyn jatkoa kaikille ja kiitos teille, jotka olette ottaneet osaa suruuni!

KUOLEMAN KOSKETUS

Kuolema on nyt koskettanut minua, perhettäni, sukuani, jopa ystäviäkin. Iäkäs äitini nukkui pois torstaiaamuna. Nyt ei ole voimavaroja blogin ylläpitoon, sisustamiseen, puutarhanhoitoon tai Taideseura Koprun asioiden aktiiviseen hoitoon. Edessä on hautajaisten järjestäminen ja äidin tavaroiden läpikäyminen ja asunnon tyhjentäminen. Se tulee olemaan koskettava ja muistorikas seikkailu, jonka onnekseni saan tehdä yhdessä veljeni kanssa.

Olen onnekas, en ole tämän kaiken keskellä yksin.

Mielessäni kummitteli synkkä kuva Kuoleman Enkelistä. Vangitsin sen paperille öljypastelliliiduilla, pois päästäni.

Tässä hän nyt on. 

Sanotaan, että kuolema on prosessi eikä mikään enkeli tai muu hahmo, joka  vie ihmisen mennessään rajan taa, kun elonpäivät ovat tulleet päätökseen. Näinhän se luonnontieteellisesti ajateltuna on. Sitä prosessia tuli viimeiset viikot seurattua hyvinkin läheltä, sitä ihmisen hiljaista hiipumista, kehon riutumista. Hävisi liikuntakyky, ruokahalu, elämänhalu. Ei ollut kivaa katseltavaa, mutta opettavaista ja mieleenpainuvaa. Kuolema tuli lopulta armollisena vapahtajana ihmiselle, joka ei enää jaksanut elää. "Älkää surko minun kuolemaani, sehän on minulle helpotus."

Päivitän blogiani taas joskus, varmastikin tämän vuoden puolella, mutta sen tarkemmin en osaa ajankohtaa kertoa. Hyvää syksyä teille kaikilla, jotka käytte täällä tarinoitani lukemassa! Tapaamme kyllä vielä ja tästäkin kokemuksesta selviän. Koska onnekseni minä en ole yksin.

KUN TOIMINTAKYKY ALENEE...

...ei aiemmin toimiva sisustus välttämättä enää palvelekaan asukasta. Näin voi käydä esimerkiksi vanhuuden ja/tai sairauden saadessa yliotteen. 

Oma läheiseni on yli 90-vuotias, keuhkosyöpää ja sydämen vajaatoimintaa sairastava heikkonäköinen nainen. Aiemmin omatoimisen ihmisen toimintakyky on nyt elinvuosien ja sairauksien vuoksi alentunut ja niinpä suunnittelin ex tempore hänen kotiinsa uuden järjestyksen. Ideana oli muuttaa irtokalusteiden järjestystä siten, että keittiöön ja WC- ja pesutiloihin on vuoteesta mahdollisimman lyhyt matka; kävely tuottaa potilaalle vaikeuksia hengitysvajeen vuoksi.

Kerrostalokolmiosta, jonka jokainen huone oli aikaisemmin ollut hyötykäytössä, otettiin nyt tehokäyttöön keittiön ja WC:n läheisyydessä sijaitseva olohuone. Olohuoneesta siirrettiin makuuhuoneisiin sohva, pyörivä nojatuoli, lattiavalaisin ja sohvapöytä (kuvassa). TV ja TV:n vieressä oleva kirjahylly saivat jäädä paikoilleen, samoin TV:n edessä ollut keinutuoli.

Sohvan paikalle tuotiin seniorisänky, jossa on nousutuki ja hygieniasuojattu patja. Sängyn vierelle mahtuivat yöpöydät ja sängyn läheisyyteen saatiin myös portatiivi, jota läheiseni käyttää silloin, kun voimat eivät riitä kulkea WC-tiloihin saakka. Maton paikkaa vaihdettiin.

Hyviä päivinä ikäihminen voi istua ikkunanurkkaukseen sijoitetussa nojatuolissa, jossa on koroke helpottamassa ylösnousemista. Olohuoneeseen jätettiin myös pari muuta istuinta, jotka palvelevat vierailijoita.

Vaikka ihminen olisi sairas tai vanha, ei se, miltä koti näyttää, ole yhdentekevää. Läheiselleni oli tärkeää saada yöpöydille tietyt liinat ja olohuoneeseen jääville pikkupöydille tietyt esineet. Koska läheiseni näkee heikosti, tulee tavaroiden (esim. lääkkeet ja puhelin) olla yöpöydille tietyssä järjestyksessä ja helposti saavutettavissa. 

Uusi järjestys on helpottanut läheiseni kotona oloa huomattavasti. Eikä muutos maksanut mitään, vain huonekalujen siirtämisen vaivan! Jatkoa ajatellen on mahdollista hankkia apuvälinelainaamosta pyörillä varustettu vuodepöytä, jotta asuja voi ruokailla nousematta sängystä pois. Toistaiseksi läheiseni on ruokaillut keittiössä tai käyttänyt rollaattorin tasoa pöytänä. 

Tämänkin tyyppisen muutoksen suunnittelu on osa sisustussuunnittelijan työtä. Olen asiakkaitani varten, etsimässä juuri sinulle sopivia ratkaisua sinun kotiisi!

SAIRAAT PELARGONIAT

Ostin muutamia vuosia sitten kesäalesta kolme pelargoniaa yhden euron kappalehintaan. Kukat ovat kiva sisustuselementti niin sisällä kuin ulkona kuistillakin, joten mielelläni niitä ostelen, jos edullisesti saan. Usein hieman rupuisiltakin näyttävät kasvit piristyvät, kun ne pääsevät hyvään multaan, isompaan ruukkuun ja saavat säännöllisesti hoitoa.

Pelargoniat kukkivat pari kesää, talvehtivat hyvin talven ja toisenkin ja keväällä alkoivat hyvissä ajoin puskemaan vihreää, jopa nuppujakin.

Sitten tapahtui dramaattinen käänne: punainen pelargonia alkoi kellastua ja punertua. Lehdet saivat syksyisen värin, vaikka kukka kukki ja näytti muuten voivan hyvin. Aluksi luulin, että olen kastellut kasvia liikaa. Tästä ei kuitenkaan ollut kyse.

Maestro löysi netistä syyn ongelmaan: pelargonialla oli sienitauti. Todennäköisesti oireiden syynä oli mullan kautta leviävä Pythium-sieni, joka aiheuttaa juuriston tummumista ja lehtien kellastumista ja tippumista. Tautiin ei käsitykseni mukaan ole muuta hoitoa kuin mullan ja ruukun vaihto. 

Myös kaksi muuta pelargoniaa sairastui. Niidenkin lehdet alkoivat kellastua eikä kukintakaan kovin loisteliasta ole ollut. Toisen (kuvassa vasemmalla) olen jo vaihtanut uuteen multaan ja uuteen ruukkuun, toisen annoin olla. Aika vaivaisilta näyttävät vielä molemmat, vaikka molemmissa on nyt nuppuja ja kukkia. Kuistilla oleva valkoinen pelargonia näyttäisi toipuvan ilman mullanvaihtoa. Miten lie käy tuolle toiselle sitten.

Punaisen pelargonian sain pelastettua multaa ja ruukkua vaihtamalla ja se näyttää nyt terveeltä. Enpä silti tiedä, viitsinkö enää ensi talvea pyöritellä näitä kasveja nurkissani. 

PIHAPROJEKTI

Mitäpä olisi kesä ilman pihaprojektia? Tai ylipäätänsä projektia? Kesällähän ei missään nimessä voi keskittyä pelkästään lomailuun ja lepäämiseen... 

Pihamme myllättiin kunnolla viimeksi 90-luvulla. Alapihalle jäi tuolloin alaoven ja autotallien ovien eteen alue, jossa on runsaasti savipitoista maata. Maa on herkästi routivaa ja erityisesti uudemman tallin oven edessä maa nousee talvisin jopa parikymmentä senttiä. Tästä on ollut harmia, sillä kun maa nousee, autotallin ovia ei saa kunnolla auki. Ja sekös miesväkeä keljuttaa.

Maestro sai viimein tarpeekseen tästä ongelmasta ja nyt on aloitettu operaatio maanvaihto. Kaivamme savipitoisen maan pois, kuskaamme sen mökille ja laitamme tilalle mursketta. Samalla uusimme seinän viereen 90-luvulla ladotun laatoituksen: kivet otetaan ylös, maata muokataan (erityisesti kallistuksia) ja sen jälkeen vanhat kivet ladotaan takaisin. Ja mikäli intoa ja aikaa riittää, siistimme myös talon perustuksen edes tältä yhdeltä seinustalta, viimeinkin... Siistimistä kaipaisivat myös autotallin ovet!

Samalla toteutamme pihaprojektin myös mökillä: huussin taakse tulee alue, jonne laitamme uuden lämpökompostorin (toki se pitää ensin ostaa jostakin). Vanha kompostori jää jälkikypsytystä varten. Alueella on kompostorien lisäksi tarkoitus varastoida mm. kalkki- ja lannoitesäkkejä ym. puutarhanhoidossa tarvittavaa tavaraa. Maisemoin alueen niin, että säkit ja muut roinat eivät heti pistä silmään, kun tuvan ikkunasta vilkaisee ulos. Suunnitelma on jo aika pitkälti hahmoteltu mielessäni ja odotan innolla, että pääsen toteuttamaan sitä...

Projektia siis riittää, tänäkin kesänä. Aitta jäänee sisustamatta ja samoin huussi, mutta onhan se kesä ensivuonnakin. Ja syksylläkin ehtii tehdä monenlaista. 

Hoidetaan nyt nämä pihaprojektit ensin!

ROMPEPÄIVIEN ANTIA

Olemme Maestron kanssa jo muutaman vuoden ajan harrastaneet lähimatkailua ja tänä kesänä toinen kesälomareissuistamme suuntautui Saarijärvelle Ahvenlammen rompepäiville. Viime vuonna tein siellä mukavia pieniä löytöjä ja tämän vuoden "saalis" oli vielä parempi! 

Olen tyttäreni kanssa hurahtanut keräilemään Dalian Glass Co:n valmistamia Snowflakes-lasiastioita. Astiat ovat kiinalaista tuotantoa, mutta meidän mielestämme kauniita. Äskettäin ostin kirpparilta sarjaan kuuluvia laseja hintaa 50 snt/kpl ja rompepäivillä oli tarjolla useampikin sarjaan kuuluva maljakko. Ostin niitä kaksi, pääväriltään valkoisia. Toinen meni tyttärelle, kuvassa näkyvän pidin itse. Maljakot maksoivat 11 euroa/kpl, halvemmallakin olisi jostain voinut saada, mutta olin ihan tyytyväinen tähän hintaa.

Lisäksi löysin nukkekotiharrastukseen sopivia polkupyöriä (yhteishinta 5 euroa) ja söpön posliinipossun (8 euroa, oli aika hintava). Maestro puolestaan teki löytöjä vinyylilevylaatikoilla.

Rompepäivillä oli myyjiä ja tavaraa joka lähtöön, lasi- ja posliinitavaran lisäksi oli tarjolla myös vanhoja huonekaluja, autonosia, kirjoja, leluja ja paljon muuta. Iskin silmäni 50-luvulla valmistettuun lipastoon ja olisin mielelläni ostanutkin sen, mutta jätin ostamatta, koska lipastolle ei yksinkertaisesti ole nyt tilaa. Muutama muukin kiinnostava tuote jäi ostamatta, koska aivan kaikkea ei yksinkertaisesti ole järkevää ostaa.

Rompepäivien lisäksi kävimme muutamalla muullakin saarijärveläisellä kirpparilla, mutta emme tehneet löytöjä. Päivä oli kuitenkin mukava ja rentouttava, kivaa vaihtelua kotona ja mökillä puuhailuun!

Ensi vuonna sitten uudelleen rompepäiville penkomaan!

PUUTARHAKALUSTEET KUNTOON

Mökillemme on vuosien saatossa kertynyt melkoinen määrä erilaisia puutarhakalusteita. Löydettyäni sattumalta paikallisen liikkeen poistomyynnistä harmaata kalusteille sopivaa käsittelyainetta (Waldcolor kuullote) naurettavan halpaan 4,5 euron hintaan, päätin aloittaa kalusteiden kunnostamisen.

Alkukesästä kunnostin ruskean puutarhapenkin. Lopputulos oli onnistunut ja siitä innostuneena otin viikonloppuna käsittelyyn myös muutaman tuolin.

Näitä tuoleja on yhteensä 6 kpl. Koska tuoleista vain kolme oli kuivia ja muut sateessa kastuneita, en saanut käsiteltyä kolmea tuolia enempää. Loput tuolit laitoin aitan kuistille sateen suojaan kuivamaan ja jatkan käsittelyprojektia, kunhan seuraavan kerran pääsen mökille.

Näiden tuolien lisäksi käsittelyä odottaa pyöreä pöytä ja siihen kuuluvat neljä tuolia. Näinköhän tuo kuullote riittää kaikkien käsittelyyn?