Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 29. marraskuuta 2021

RUOSTEISTEN LYHTYJEN UUSI ELÄMÄ

Siitä on jo jokunen viikko, kun kävimme mökillä laittamassa paikkoja talvikuntoon. Keräilin tuolloin ulkona lojuvaa tavaraa suojaan tulevan talven tieltä. Huvimajassa useamman kesän roikkuneet lyhdyt näyttivät loppuun ajetuilta: metalliosat olivat pahoin ruostuneet ja lasien värit haalistuneet. Olin jo vähällä siivousintoni vallassa heittää lyhdyt roskikseen, mutta päätinkin sitten antaa niille uuden mahdollisuuden. Periaatteeni kun on, että mitään käyttökelpoista ei heitetä pois. Niinpä kiikutin lyhdyt kotiin ja purin ne osiin.

Lähtötilanne näytti tältä:















Lyhtyjen kunnossa ei siis ollut hurraamista.

Pyynnöstäni Maestro upotti metalliosat fosforihappoon, jota hän käyttää mm. auton osien puhdistamiseen. Sen jälkeen metalliosat maalattiin mattamustalla spraymaalilla.

Lasiosat puhdistin vedellä ja karhealla sienellä, vanha hapertunut väri irtosi melko helposti. Kaappien kätköistä löytyi pari purkkia vanhaa lasimaalia, ja niillä sitten maalasin lasiosat uudelleen.

Lyhdyistä tuli todella hyvän näköiset, vaikka itse sanonkin. Vanhan kunnostaminen kannatti, jälleen kerran! 


Uuden ilmeen saaneille lyhdyille löytyi hyvä paikka eteisen vihernurkkauksesta, vihreän arkun päältä. Laitoin lyhtyihin patterituikut, sillä eteisessä ei ole ketään kaiken aikaa vahtimassa elävää tulta. Turvallisuussyistä siis valitsin patterituikut ja yllättävän aidoilta ne lyhtyjen sisällä näyttävätkin.



Eteisen vihernurkkaus sai näin taas hieman lisää jouluista ilmettä! Mukavaa pian alkavaa joulukuuta kaikille!



maanantai 22. marraskuuta 2021

ETEISEN JOULUINEN VIHERNURKKAUS

Hiljalleen on aika ryhtyä luomaan jouluista tunnelmaa kotiin. Tänä vuonna aloitin tunnelmoinnin tuomalla jouluisia asioita eteisen vihernurkkaukseen, jossa oli mukavasti tilaa uusille sisustuselementeille. Appivanhemmilta saatu tonttu-ukko pääsi kesämajoiltaan vintiltämme tutulle paikalleen yläkerran portaikkoon. Ukkelin seuraksi hankin Minimanista huonekuusen ja pari kaunista, tummanpunaista suojaruukkua (kuvissa ruukkujen väri ei valitettavasti pääse oikeuksiinsa), toisen kuuselle ja toisen viherkasville, jolla ei ollut sopivaa suojaruukkua lainkaan.




En pidä kirkkaista valoista, erityisesti talvella haluan olla sisätiloissakin hämärissä. Siksi meillä poltellaan paljon tunnelmavaloja ja kynttilöitä pimeinä iltoina kirkkaiden yleisvalaisimien sijaan. Koska olen heikkona erilaisiin tunnelmavaloihin, valaisin huonekuusen  paristokäyttöisellä valosarjalla. Nyt kuusi on valoineen hyvä, mutta ei liian räikeä valonlähde eteiseen/portaikkoon pimeän tullen.

Eteisen seinällä oli seinävaatteena Kreikasta ostettu  puuvillamatto. Vaihdoin sen valkoiseen ryijyyn, jonka olen saanut parikymmentä vuotta sitten mökkinaapuriltani. Ryijy on jo sen verran vanha ja hauras, että se hieman repeytyi tankokujan kohdalta ripustustankoa pujotellessani, mutta kursin repeämät umpeen. 

Valkoinen ryijy pääsisi paremmin oikeuksiinsa, jos seinä olisi tummempi. Haaveilenkin siitä, että voisin tapetoida tuon seinänpätkän sekä portaikon korkean seinän tummalla tapetilla. Esimerkiksi harmaan ja mustan kirjava tiili- tai kivikuvioinen tapetti voisi olla kiva. Toistaiseksi joudun kuitenkin tyytymään tähän Tikkurilan parmesaani-sävyyn.

Eteisen vihernurkkauksessa on nyt hieman jo joulutunnelmaa. Joulukuun aikana nurkkaukseen voi vielä lisätä jouluisia elementtejä. Toistaiseksi nämä riittävät.

torstai 18. marraskuuta 2021

MARRASKUUN HYYTÄVÄ HARMAUS

Marraskuu on aina minulle vaikeaa aikaa, koska on niin pimeää ja kosteaa. Sisustamiseen ei ole ollut puhtia, mutta olen yrittänyt olla muuten aktiivinen -makoilu valitettavasti pahentaa kaamosväsymystä ja -masennusta. Olen neulonut joululahjaneuleita (enimmäkseen lapasia ja sukkia), lenkkeillyt ja puuhastellut Ansku-koiran ja Maestron kanssa, touhunnut mökillä ja kaivannut mennyttä kesää, aurinkoa ja lämpöä. 

Olen myös kaivannut ja surrut edesmennyttä hevosystävääni. Suru on suuri ja syvä. Kaipaan tallitouhuja, mutta en ole vielä saanut irti itsestäni sen vertaa, että olisin käynyt tallilla rapsuttelemassa toisten hevosia. Ehkä on vielä liian aikaista... Hevosen jättämää tyhjää tilaa olen koettanut täyttää lenkkeilemällä ja kotitöillä, nythän niidenkin tekemiseen on enemmän aikaa. 

Kaupungin iltaelämääkin olemme Maestron ja ystävien kanssa käyneet ihmettelemässä, monen kuukauden tauon jälkeen. Mukavaahan se oli, käydä ulkona syömässä, ja tavata rakkaita ihmisiä.

Vähemmän mukavaa on se, että työpaikallani alkoi yt-neuvottelut. Tiedossa on lomautuksia/irtisanomisia. Taas kerran sitä ollaan tuntemattomien tuulten riepoteltavana. Mutta sitähän se elämä on. Muutosta, muutosta ja muutosta. 

Tein pienen kuvakollaasin marraskuun puuhailuista ja tunnelmista. Mainittakoon, että kuvan minusta ja Maestrosta on ottanut ystäväni ja hevoskuvan, jossa on kukkaseppele, on ottanut hevostani hoidellut Saila-tyttönen. Muut kuvat ovat omiani.















Vaikka tämä syksy on tuonut tullessaan monenlaista kurjuutta ja harmia, niin yksi iloinenkin asia joukkoon mahtuu: tyttäreni pääsi ylioppilaaksi! Joulukuussa meillä on yo-juhlat ja niihin valmistaudumme huolella. Juhlavalmisteluihin liittyen tulee paneuduttua taas sisustuspuuhiinkin, jos ei muuten, niin stailaamassa huushollista ylimääräinen roina pois... :) Joulukin lähestyy, joten joulukoristeitakin voisi jo alkaa ottaa esille.

Näissä tunnelmissa, kuulumisiin!

perjantai 12. marraskuuta 2021

KELLARIN PORTAIKKO

Remontoimme talomme kellarikerrokseen menevän portaikon ensimmäisen kerran muistaakseni joskus 90-luvulla. Käytävän kattoon jätettiin tuolloin alkuperäinen sormipaneeli, tosin se maalattiin valkoiseksi. Seiniin laitettiin kipsilevyt ja ne maalattiin kirkkaan keltaisiksi. Kuluneet puuportaat ehostimme kirsikanvärisellä laminaatilla.

Vuosien saatossa pinta kuin pinta nuhjaantuu ja alkaa huutaa ehostamista. Näin kävi kellarin portaikollekin. Keltainen maali menetti loistonsa ja kattoon vedetty maali alkoi rapista pois.

Kyllähän se tympäisi ja pitkään. Pari vuotta sitten saimme viimein portaikon remontoitua ja olen ollut siihen nyt tyytyväinen. Poistimme tuolloin katosta sormipaneelin ja laitoimme tilalle leveämpää paneelia, samaa tyyliä, kuin mitä keittiössämme on. Ulkoseinä tapetoitiin pyyhittävällä tapetilla (vinyylitapetti) ja toinen seinä maalattiin vaaleansiniharmaaksi (maalin ostimme muistaakseni Biltemasta tai Rustasta, sävyä en enää muista). 

Samalla korjasimme portaikon yläpäässä olevan siivouskomeron oviaukon siistiksi. Siivouskomeron ovena toimi aikoinaan jonkinlainen haitariliukuovi, joka muutaman käyttövuoden jälkeen meni rikki. Remontin yhteydessä oviaukkoon laitettiin maalatun seinän sävyyn sopiva harmaa verho. Siivouskomeron vieressä on sähkökaappi, jonka beigen värinen metalliovi maalattiin valkoiseksi.

Erikoisuuksina portaikossa ovat köydestä tehty kaide ja seinävalaisimet, jotka ovat ulkovalaisimia. Mukavasti ne kuitenkin istuvat myös sisätiloihin. Valo ei ole kirkas, mutta riittävä.
















Seinien alaosat (tiiltä) on rapattu aiemman remontin yhteydessä ja ne jätettiin hyväkuntoisina ennalleen. Väri on kermankeltainen, mutta sen verran vaalea, että se sointuu hyvin yhteen uusien pintojen kanssa. Myös lattia sai jäädä hyväkuntoisena ennalleen.

Portaikon ainoat kalusteet ovat valkoinen penkki, jossa on säilytystilaa - säilytämme siellä muovi- ja kestokasseja - ja vanha vaaleanvihreä puuarkku, jonka pappani on tehnyt minulle, kun olin lapsi. Arkku ei näissä kuvissa nyt näy, sen sijaan otin kuvan vanhoista valokuvista, jotka asettelin seinälle portaikon alapäähän. Kuvissa on sukuani ja perhettäni, vanhin kuvista on otettu vuosien 1927-1931 välillä.
















Syyspimeiden tultua virittelin portaikon ikkunaan kynttilälyhdyn. Poltan lyhdyssä ainoastaan patterituikkua, koska Maestron mielestä oikea tuikku olisi vaarallisen lähellä ikkunassa olevaa virkattua pitsikappaa. Ja tässä(kin) asiassa Maestro on varmasti aivan oikeassa. Paloturvallisuus edellä siis mennään!

Hyvää viikonloppua!


perjantai 5. marraskuuta 2021

KEHYSKUDONTAA JA KYNTTILÄASETELMA

Keittiön pöydällä olevat, valonpuutteesta kärsivät viherkasvit roskasivat sen verran ikävästi ruokapöytää, että siirsin ne toisaalle. Tämän jälkeen pöytä näytti autiolta ja alastomalta - jotain piti keksiä piristykseksi. Päätin rakennella pöydälle kynttiläasetelman pimeiden iltojen ratoksi. Tarvikkeet asetelmaan löytyivät vintiltä, "aarrelaatikoista" ja omasta pihasta/pihapiiristä: muutama ruukku, mehikasveja, sammalta, käpyjä, punaisia helmiä... Pienen rakentelun jälkeen asetelma näytti tältä:















Jotakin kuitenkin puuttui, sillä pöytä näytti edelleen liian tyhjältä ja asetelma orvolta ja yksinäiseltä.

Päätin hyödyntää asetelmassa tabletin, jonka taannoin kudoin kudontakehyksellä. Kudontakehys on monelle varmasti tuttu väline koulun käsityötunneilta. Itse tutustuin kehyskudontaan ensimmäisen kerran ala-asteella. Kehystä, joka oli paksua muovia, kutsuttiin tuolloin nimellä "Valpuri". Muistan, kuinka innoissani olin lankojen pujottelusta ja tekemäni värikäs pannunalunen hapsuineen on vieläkin jossain tallessa. 

Nyt käyttöön ottamani tabletin kudoin hieman isommalla kudontakehyksellä, jonka tilasin alkusyksystä Lankavalta. Aluksi kudonta oli aikamoista ähräämistä. Jouduin aloittamaan työn alusta jopa kolmeen kertaan, ennen kuin homma alkoi sujua. Ensimmäisillä kerroilla työ lähti ikävästi kapenemaan lupaavan alun jälkeen, enkä toki halunnut, että tabletista tulee muotopuoli. Tähän ensimmäiseen kokeiluversioon käytin lankavarastoni puuvillaisia jämälankoja sekä ohutta kultalankaa.

Lopputulokseen olen tyytyväinen ja tabletti istui mukavasti myös asetelmaan, kun sijoitin sen päälle lahjaksi saamani kynttilähurrikaanin.



Nyt ruokapöytä ei enää näytä niin autiolta ja asetelmaa voi joulun lähestyessä täydentää jouluisilla koristeilla, jos siltä tuntuu. Ruukuissa olevat mehikasvit on helppo myös korvata, jos kaupassa sattuu tulemaan vastaan ruukkuihin sopivia, kukkivia huonekasveja.

Kaikki materiaalit asetelmaan löytyivät kotoa / luonnosta, joten asetelman hinnaksi tuli 0 euroa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

maanantai 1. marraskuuta 2021

VUODENAIKOJEN VÄRIT, osa II: syksy

Suomessa on virallisesti neljä vuodenaikaa, mutta minä jaan syksyn mielessäni kahteen eri osaan: alkusyksyyn (syys-lokakuu) ja loppusyksyyn (loka-marraskuu). En tiedä, onko marraskuu jo virallisesti talvikuukausi, tämä riippunee lämpötiloista, mutta itse miellän sen vielä syksyn kuukaudeksi. Tässä artikkelissa pohdiskelen alku- ja loppusyksyn värimaailmaa.

Alkusyksy on ruskan ja huikean väriloiston aikaa, jos säät suosivat. Erityisesti syyskyy on parhaimmillaan upea ulkoilukuukausi: lämmin, aurinkoinen ja värikäs. Puut hehkuvat keltaisen, punaisen ja ruskean sävyissä, myös maaruska voi olla värikäs, erityisesti Lapissa. Aurinkoisina päivinä taivas on huikaisevan sininen. Viljapellot hehkuvat erilaisissa ruskean ja keltaisen sävyissä, pilvisenä päivänä maisema on harmaampi.
















Jos syyskuu on sateinen, kaunis ruska voi jäädä haaveeksi. Viimeistään lokakuussa lehdet alkavat väistämättä putoilla puista ja ruska katoaa. Jäljelle jää likaisen harmaa ja ruskea ankeus, jota kuorruttaa läpitunkematon pimeys. Pakkanen voi aika ajoin tuoda pientä piristystä harmauteen, korkeapaineella taivaan peittävä harmaa rätti saattaa hetkeksi repeytyä ja jos on onnekas, voi nähdä pilkahduksen sinistä taivasta. Aurinkoiset päivät ovat lokakuussa kuitenkin aika harvinaisia.

Vihaan lokakuuta. Vihaan myös marraskuuta, vaikka silloin saadaankin tavallisesti nauttia jo kirpakoista pakkasaamuista ja piristävästä huurrekuorrutuksesta maassa. Värien puolesta marraskuu on kuitenkin yhtä ankea kuin lokakuukin.














Alla on kuvakollaasieni väreistä koostetut väripaletit, alkusyksylle omansa ja loppusyksylle omansa. Siniset, vihreät, ruskeat ja harmaat sävyt ovat alkusyksyn päävärejä. Mukaan mahtuu myös ripaus violettiin taipuvia sävyjä sekä punaista. 


Alkusyksyn väripaletissa on paljon värejä, joista pidän, ja jotka sointuvat kauniisti yhteen. Toisaalta värien runsaus on aika pakahduttavaa enkä itse ainakaan haluaisi sisustuksessa tuoda koko tätä väripalettia esille, vaan poimisin sieltä 3-5 toisiinsa sointuvaa tai toisiaan korostavaa väriä ja käyttäisin niitä.

Loppusyksyn väripaletti onkin sitten jo toisenlainen. Maisemaa värittävät siniset, ruskeat ja harmaat, punaiset ja keltaiset puuttuvat. Sävyt ovat selvästi hillitympiä kuin alkusyksyn paletissa. Yleisilme on harmoninen, kaikkea muuta kuin räikeä ja värikäs. Jokin yksittäinen väripilkku saattaa vielä mahtua mukaan, mutta yleisilme on hyvin harmaa- ja sinivoittoinen. Onko tämä nyt sitä paljon puhuttua skandinaavista värimaailmaa, vai onko se löydettävissä aidoimmillaan vasta talven sävyistä? 















Sinisen sävyt ovat mielestäni kauniita ja paletin värit sointuvat kauniisti toisiinsa. Itse kaipaisin ehkä kuitenkin hieman enemmän väriä tähän väripalettiin. Ripaus murrettua keltaista voisi esimerkiksi tuoda piristystä ja korostaisi kauniisti sekä sinisiä että harmaita sävyjä. Myös valkoinen toisi kivaa kontrastia näille hillityille sävyille.

Olen värien ystävä, mutta kyllä tämä loppusyksyn väripaletti kuitenkin, yllättävää kyllä, miellyttää silmääni enemmän kuin tuo alkusyksyn väri-ilotulitus. Tämä on aika hämmentävä huomio. Alkusyksyn paletissa värejä on ikään kuin liikaa ja ne ovat kovin voimakkaita. Loppusyksyn sävyjen kanssa niistä voisi saada kuitenkin hyvinkin kauniita yhdistelmiä.


maanantai 25. lokakuuta 2021

PIENTÄ PIRISTYSTÄ OLOHUONEESEEN

Rintamiestalomme olohuone on remontoitu viimeksi 90-luvulla. Oranssinkeltaiset tapetit ovat tuon ajan tuote ja vuosien varrella saaneet osumaa kerran jos toisenkin. Värikään ei enää silmääni oikein miellytä. Vaihtoon joutaisivat! Myös maalattu kipsilevykatto ja laminaattilattia olisivat kipeästi pintaremontin tarpeessa. Tällä hetkellä elämäntilanteemme on kuitenkin sellainen, että remontin teko ei onnistu. Talo on täynnä ihmisiä ja tavaraa, olohuoneen tyhjentäminen remonttia varten ei vaan ole mahdollista ilman, että koko huusholli päätyy kaaokseen. Ja kaaoksen keskellä emme nyt ole valmiita asumaan (siitäkin on kokemusta).

Yksi sisustuksen perusperiaatteita on, että jos et voi piilottaa, niin korosta. Koska en tällä hetkellä pääse eroon olohuoneen tapeteista, päätin korostaa tapettien väriä tuomalla ripauksen oranssia ja keltaista tekstiileihin. Idea tähän syntyi Eurokankaan palalaarien äärellä, bongasin sieltä nimittäin sattumalta täsmälleen olohuoneen tapettien väreihin sointuvan kankaan, joka oli mielestäni kaikin puolin kuosiltaan kaunis. Ompelin kankaasta pari uutta koristetyynynpäällistä tyynyihin, joiden vakiopaikka on mustalla nahkasohvallamme. Ompeluprojekti on oma tarinansa - uuden ompelukoneen käyttö vaatii vielä harjoittelua...



Viikkosiivousta tehdessäni vaihdoin olohuoneen pöydällä olevalle kynttilälautaselle uuden pitsiliinan, omaa tuotantoa tietenkin, ja asettelin uudet tuikut TV-tasolla oleviin lasisiin kynttiläkippoihin. Hämärän tullen oli mukava viettää lauantai-iltaa kynttilän valossa koiraa rapsutellen, uusiin sohvatyynyihin nojaillen :). 

Näiden hämyisten kuvien kera toivotan mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!