Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 28. syyskuuta 2022

SUUNNITELMIA AITTAAN

Kesämökki on nyt peruskorjattu ja seuraavaksi katse kääntyy aittaan. Kaksikerroksinen, 90-luvulla rakennettu aitta kaipaa katon uusimista, uutta ulkomaalipintaa ja alakerta sisustuksen päivitystä.

 


Aitta on ollut meillä nuorison käytössä ja alakerta on ollut tyttären valtakuntaa. Niinpä kysyin tyttäreni mielipidettä siitä, millainen alakerran sisustuksen tulisi olla. Tytär toivoi "mökkimäistä sisustusta" ja lisää valoa. Aitan valaistusta onkin jo lisätty, mutta jotta pimeään alakertaan saataisiin lisää myös luonnon valoa, asennamme aitan takaseinään toisen ikkunan. Mahdollisesti myös maalaamme sisältä täysin puunvärisen aitan ikkuna- ja ovikarmit sekä oven valkoiseksi - tämä on vielä harkinnassa. Muut pinnat saavat hyväkuntoisina jäädä sellaisiksi kuin ovat.

Alla moodboard eli ideakuvia sisustukseen liittyen. Moodboardin tarkoitus on esitellä asiakkaalle ideoita ja sisustuksen tunnelmaa. Tarkoitus ei ole, että moodboardissa olisi jo valmiina kuvia esimerkiksi tilaan tulevista huonekaluista. 

Tytär näytti vihreää valoa moodboardin nähtyään. Mummola-tyylillä siis mennään ja sinivalkoisella teemalla!

Koska 3D-kuvia on hauskaa piirrellä, tein aitan alakerrasta 3D-luonnoksen. Tekstiilien kuosit ovat luonnoskuvissa viitteellisiä, samoin taulut ym. 3D-kuvat toimivat aitta-suunnitelmassa sekä irtokalustesuunnitelmana että värimaailman/tunnelman havainnollistajina.

Alla ensin pohjakuva, sitten kuvia eri kuvakulmista. Merkittävimmät muutokset entiseen sisustukseen ovat uusi ikkuna, sängyn paikanvaihdos ja värimaailma. Laittelen tänne myöhemmin (ensi kesänä) ennen ja jälkeen- kuvia!





Aitan yläkerta saa toistaiseksi jäädä ennalleen. Se on kalustettu kierrätystavaroilla ja on toistaiseksi ollut niin vähällä käytöllä, ettei sen sisustamiseen kannata tässä vaiheessa enempää panostaa.


Tästä tulee kiva projekti ja innolla odotan jo tulevaa kesää!

keskiviikko 21. syyskuuta 2022

MINNE TUULI KULJETTAA

Näinä epävarmoina aikoina olen välillä pysähtynyt miettimään, missä mahdankaan olla esimerkiksi vuoden kuluttua? Olenko uudessa työssä, opiskelemassa vai työtön? Mikä on muun perheen elämäntilanne tuolloin? Vieläkö kotona on nuorisoa, vai ovatko jo vuoden kuluttua keränneet kimpsunsa ja kampsunsa ja lentäneet maailman tuuliin? Äitini on jo iäkäs ja hänellä on syöpäkin (joka tosin ei toistaiseksi ole pahemmin aiheuttanut oireita), kuinka pitkään hän jaksaa sinnitellä?

Tulevaisuuden pohtiminen on kuitenkin oikeastaan aika turhaa. Jos en muuta ole elämässä oppinut, niin ainakin sen, että mitä vain voi tapahtua ihan kenelle vain ja ihan milloin vain. Tulevaisuuttaan voi suunnitella, mutta suunnitelmat eivät aina toteudu. Tasan eivät mene onnenlahjat eikä myöskään epäonni. On asioita, joihin voi itse vaikuttaa, mutta hyvin paljon on myös niitä, jotka vaan tapahtuvat, vaikka kuinka toisin toivoisi.

Murehtiminen on ollut helmasyntini ja siitä pyrin nyt eroon aktiivisesti. Tuon tuostakin olen kuullut sanottavan, että "kyllä elämä kantaa". Tällä sanonnalla yritetään ohjata ihmistä pois murehtimisen autuudesta. Itse en aivan lääpälläni ole tähän sanontaan. Vaikka elämä toisia kantaakin, tosiasia on sekin, että ei se kaikkia kanna. Moni lähtee täältä oman käden kautta, kun ei enää jaksa. Heitä elämä ei ole kantanut. Koetan itse ajatella niin, että riittää, että selviän tästä päivästä seuraavaan. Suunnitelmia on hyvä olla, mutta liian pitkälle ei kannata ajatella. Ja vastuu selviytymisestä on minulla itselläni, ei se elämän vastuulla ole. Se, mitä teen tänään tai jätän tekemättä, VOI vaikuttaa siihen, mitä huomenna tapahtuu tai ei tapahdu. Iso osa asioista on kuitenkin sattuman varassa. Siinä mielessä olemme elämän tuulten armoilla.

Annan tuulen kuljettaa, katsotaan, minne puuska roskan riepottaa. Tästä aiheesta syntyi sekatekniikalla työ "Minne tuuli kuljettaa". Ensimmäisessä kuvassa työ on kuvattu valmistumisen jälkeen keinovalossa, toisessa kuva on kehystettynä lasin alla ja kuvattu tänä aamuna luonnonvalossa. Valaistus vaikuttaa väreihin melko paljon.



Tämä työ on nyt toistaiseksi makuu-/työhuoneeni seinällä muistuttamassa minua siitä, että tuuli tuo ja tuuli vie, se on vain elämää.

tiistai 20. syyskuuta 2022

HERKKUSIENELLÄ LÄMPÖÄ SEINÄÄN

Kesällä tuttavani pyysi minulta neuvoa seinien värin valinnassa. Hän oli perheineen äskettäin ostanut omakotitalon, jonka seinät olivat valkoiset ja perheen mielestä valjut. Värivalintaan kaivattiin kuitenkin apua.

Perheellä on keittiössä iso taulu, jonka sävyjä haluttiin myös uuteen kotiin. Poimin Tikkurilan värikartan värilastujen avulla taulusta sävyn Herkkusieni (G467). Tuttavani ihastui tähän värisävyyn ja tauluseinä maalattiin sitten Herkkusienellä.

Alla kuva tauluseinästä valkoisena (vasen kuva) ja maalauksen jälkeen  (oikealla). Kuvissa ero ei ole suuren suuri, mutta selvästi on nähtävissä se, kuinka Herkkusieni tuo lämpöä tauluseinään. Sävy ei kuitenkaan ole niin tumma, että se tekisi tilasta tunkkaisen tai ahtaan oloisen. Eron entiseen huomaa kuvista helpoiten, kun katsoo esim. seinän ja katon rajaa tai huoneen nurkkaa, jossa toisella seinällä on värinä valkoinen. 

Perhe oli harkinnut tätä samaa sävyä myös olohuoneeseen, mutta isännän mielestä sävy oli liian "vaaleanpunainen". Tämän sävyn kaveriksi on onneksi löydettävissä paljon kauniita sävyjä. Vähemmän punertava sävy olisi esim. Tikkurilan Ajopuu (V484) tai Mulperi (H484). Näistä sävyistä Mulperi on lähempänä Herkkusientä, mutta ei aivan niin punertava vaan värikartassa selvästi enemmän harmaaseen taittava. Mulperi on tummempi ja sopisi hyvin vaikka tehosteseinälle.
Värien valinta on haastavaa hommaa, sillä värin sävyyn vaikuttaa niin moni asia: valaistus, maalattava pinta, katsoja silmä... Pienillä värilastuilla väri näyttää usein hyvinkin erilaiselta kuin isolla pinnalla. Sen vuoksi kannattaa joko hankkia pieni purkki testimaalia tai ainakin vähän isompia värilastuja, joiden avulla värisävyjä voi mallailla. Näin säästyy pahimmilta yllätyksiltä.

Kivaa viikon jatkoa!

perjantai 16. syyskuuta 2022

ERILAISIA MAALAUKSIA

Vuosien varrella on tullut maalailtua ja piirreltyä monenlaista, niin itselle kuin lahjaksikin/myyntiin. Nyt kun on aikaa viimeinkin tehdä erilaisia kokeiluja, otan ilon irti ja leikin akryyliväreillä ja pastelleilla oikein olan takaa...

Olen maalannut eniten eläimiä, lähinnä hevosia, mutta myös kissoja, koiria ja lintuja. Yhden karhu-aiheisen työnkin olen tehnyt ja kettukin löytyy. Kaikkia eläinaiheet eivät miellytä, mutta kummityttö onneksi on poikkeus. Hän toivoi lahjaksi taulua ja arkistojani kaiveltuani löysin kissa-aiheisen pastellityön. Tyttö tykkäsi ja niinpä tämä pieni maalaus lähtee kummitytön hoiviin.

 

Maisemat ovat hyvin suosittuja maalausten aiheita. Esimerkiksi jo edesmennyt serkkuni, joka elätti itsensä taidemaalarina, maalasi lähes yksinomaan Lapin maisemia. Maisemamaalaukset eivät ole koskaan olleet minun juttuni, mutta huvin ja harjoituksen vuoksi aina välillä yritän niitäkin tehdä. Alkuviikosta suttasin pastelleilla alla olevan auringonlaskun. Tästä pienestä työstä tuli aika värikäs eikä mielestäni kovin onnistunut. Maestrolta kysyin rehellistä mielipidettä tyyliin "talteen vai roskiin", ja vastauksen saatuani teos päätyi talteen - itse olisin repinyt sen ja viskannut pois... Ehkä tämäkin työ jostain löytää kodin. Ihmisten mieltymykset toisinaan yllättävät ja siinäpä se elämän rikkaus onkin! Olisi kammottavaa, jos kaikki pitäisivät täsmälleen samanlaisista asioista.


Viimeisin työni on myös kokeilu. Tälle työlle annoin nimeksi "Punaposkinen tyttö". Työ on maalattu akryyliväreillä. 


Kokeilut tulevat jatkumaan...

Mikä näistä kolmesta työstä on sinun suosikkisi? Vai eikö mikään? 

torstai 15. syyskuuta 2022

MÖKIN UUDISTUNUT ULKOASU

Kuluneen kesän tavoitteena meillä oli maalata kesämökin ulkoseinät, uusia kuistin lattia ja rakentaa kuistin eteen portaat. Kelit eivät alkukesästä suosineet vanhan maalin poistourakkaa, joten maalaamaan pääsimme vasta elokuun puolella. 

Valmista kuitenkin tuli! Mökki on nyt maalattu Virtasen Neljän öljyn maalilla, sävy Kuutsalo. Kuistin lattia ja portaat rakennettiin ruskeasta kestopuusta. 


Mökkimmehän on siis rakennettu v. 1969, kuten olen jo monta kertaa todennut, ja ensimmäinen uusintamaalaus tehtiin 90-luvun alkupuolella. Maali (ilmeisesti lateksia), jota tuolloin käytettiin, ei nykytiedon mukaan ollut lainkaan järkevä valinta hirsimökin käsittelyyn, joten sen vuoksi pyrimme poistamaan kaiken vanhan maalin ulkoseinistä ennen kuin maalasimme mökin. Tässä oli aivan järjetön homma, apuna käytettiin maalin poistoon tarkoitettua jyrsintä, käsipelillä emme olisi saaneet maalia ikinä irti. Lopputulos kuitenkin palkitsi ja nyt mökki on käsitelty maalilla, joka ei sulje kosteutta maalipinnan ja hirren väliin. Muutos entiseen on valtava, mökkiä ei samaksi enää tunnistaisi, kuten eräs naapureista totesi.

Alla muutama kuva mökistämme eri aikakausina havainnollistamaan muutosta:

Jos mökki on muuttunut, niin on tehnyt myös pihapiiri. Alun perin mökkitontti oli täysin metsittynyt, puiden ja kivien lomassa kulki muhkuraisia polkuja. Oli varjoisaa, itikoita piisasi. Nyt tontti on puutarhamainen/puistomainen ja polkujen tilalla on leveät kivituhkareitit, joita pitkin voi kulkea lastenvaunuilla, rollaattorilla tai vaikka pyörätuolilla. Auton saa ajettua tarvittaessa mökin viereen. Etupiha on laatoitettu ja rannalla on reilusti hiekkaa. Ennen varjoisa tontti kylpee valossa ja auringon lämmössä. Ja itikoita on reilusti vähemmän kuin aiemmin! Piha vaatii säännöllistä hoitoa ja varsinkin hiekkarannan pitäminen kasveista puhtaana on isohko urakka, mutta entiseen pihaan en enää vaihtaisi. Piha on nyt meidän näköisemme.

Mutta vaikka mökki pihoineen muuttuu, niin sama tunnelma, mikä siellä vallitsi kun olin lapsi, on yhä löydettävissä.


Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tällä kertaa.

tiistai 13. syyskuuta 2022

AURINGONKUKKANAINEN JA AVAUTUMISTA

Avaudun tässä nyt hieman työkuvioistani samalla kun esittelen teille uusimman maalaukseni. 

Olen koulutukseltani ympäristöhygieenikko (FT) ja olen käynyt sen lisäksi vuoden mittaisen sisustussuunnittelijan koulutuksen. Tähän saakka merkittävimmän työurani olen tehnyt sisäilmalaboratoriossa asumisterveysmikrobiologian asiantuntijana; peräti 17 vuotta tuli tiirailtua mikroskooppiin. Mutta nyt se on loppu. Laboratoriomme on kuluneen vuoden aikana vaihtanut omistajaa kahdesti ja viimeisin omistaja päätti lakkauttaa koko toimipisteemme. Minut ja henkilökuntaan kuuluneet neljä muuta ihmistä irtisanottiin toukokuussa ja laboratorion toiminta päättyi kesäkuun lopulla.

Pitkän työuran tehneenä minulla on myös pitkä irtisanomisaika, 6 kk. Teen nyt töitä kotona, ts. päivystän puhelinta klo 8-16. Käytännössä voin tehdä ihan mitä haluan, kunhan olen työnantajan tavoitettavissa em. aikana. Ja tokihan minä olen. Jos työtehtäviä tulee, hoidan ne. 

Alkuvuodesta aloitin yrittäjyysopinnot, koska aavistelin, että labramme käy huonosti. Mielessäni siinsi unelma omasta sisustusalan yrityksestä. Opinnot päättyvät loppuvuodesta, samaan aikaan jään virallisesti työttömäksi, ellen sitä ennen löydä uutta toimea.

Nyt joku lukijoista miettii, että entäs se sisustussuunnittelu ja oma yritys? Kyllä, sisustussuunnittelu on intohimoni ja sitä haluaisin tehdä päätyökseni! Unelma omasta yrityksestä on edelleen olemassa. Missioni on suunnitella ihmisille toimivia, käytännöllisiä ja samalla kauniita koteja, joissa olisi terveellistä ja turvallista elää. Ajat ovat nyt kuitenkin sen verran huonot, että päätoimisena yrittäjänä toimiminen ei houkuttele eikä sisustussuunnittelijoille ole avoimia työpaikkojakaan tarjolla, ainakaan virallisilla kanavilla. Jatkan kyllä sisustussuunnittelutöiden tekemistä sivutoimisena laskutusyrittäjänä, mutta päätoimeksi siitä ei ainakaan vielä tässä vaiheessa ole. Palkkatyötä pitäisi löytää. Helpommin sanottu kuin tehty.

Tulevaisuus on siis täysin hämärän peitossa, mutta en jaksa murehtia sitä tässä vaiheessa. Olen nauttinut kesästä ja nyt nautin syksystä. Luovuus virtaa ja ideariihi päässäni raksuttaa kaiken aikaa, välillä turhankin kiivaasti. Ensimmäistä kertaa vuosiin minulla on aikaa maalata, piirtää, musisoida, lukea, askarrella... Tehdä ihan mitä vaan! Aikaa on myös ikääntyvälle äidille aivan eri tavalla kuin aiemmin. Huonomminkin asiat voisivat siis olla!

Viimeisin maalaukseni on Auringonkukkanainen. Tämä on akryylimaalaus kankaalle, koko 50 x 70 cm. Innoituksen kuvaan sain Instagramissa olleesta kauniista valokuvasta. Maalaus ei esitä ketään tiettyä henkilöä, tarkoituksella en tehnyt tästä muotokuvaa.


Tämä työ päätyy myytävien töiden joukkoon, omalle seinälle ja kotiemme väreihin tämä ei käy eikä tällä hetkellä mahdu. Eli jos maalaus kiinnostaa, ota yhteyttä!

Maalauksia tulee syntymään jatkossa aivan eri tahtiin kuin aiemmin. Myös sisustusprojekteja on suunnitteilla ja yksi valmistunut kohde pitäisi käydä kuvaamassa. Samalla kun uppoudun näihin luoviin projekteihini, annan alitajunnan raksuttaa. Uskon, että jossain vaiheessa minulle kirkastuu, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Vaihtoehtoja on, ja opiskelu on yksi niistä. Varmaa on se, että "en jää kotiin masentumaan", kuten eräs opiskelutovereistani pelkäsi.

Katsotaan, minne tuuli tytön kuljettaa. Täältä tullaan, elämä!

tiistai 6. syyskuuta 2022

MÖKIN TAKKA JA SISÄÄNKÄYNTI

Viimeisiä mökkikuvia viedään! Esittelen tällä kertaa mökkimme uuden takan sekä sisääntulon. 

Kesämökillämmehän ei ole varsinaista eteistä/tuulikaappia, mutta pienen alueen olen lohkaissut tuvasta eteisalueeksi. Kengät jätämme yleensä ulos kuistille, ovat siellä sateensuojassa ja talvellahan mökillä ei juuri käydä, joten kenkäsäilytykselle en katsonut tuvassa olevan tarvetta - kumisaappaat ym. säilytämme aitassa. Perinteisestä hattuhyllyllisestä naulakosta päätin luopua myös, koska se keräsi kaikenlaista roinaa. Vaatesäilytykseen on hyvin riittänyt pieni Habon seinänaulakko.

Kuramatto ovesta sisään astuttaessa on ehdoton! Pihatiet on päällystetty kivituhkalla ja sillä on ikävä taipumus kantautua sisään jalkineiden ja koiran tassujen mukana... Myös laskutilalle on aina tarvetta, joten kunnostin mökillä olevan mäntylipaston maalaamalla sen valkoiseksi. 

Alla kuvia muutoksesta:




Hieman mietin, laittaisinko lipaston päälle peilin, mutta koska seinätilaa on vähän tauluille ym., päätin laittaa seinälle vanhan kalenteripyyhkeen kehyksissä. Halusin sen mökin muistoesineisiin kuuluvana näkyvälle paikalle. Peilata voi pukuhuoneen puolella.

Takka on ollut käytössä aivan loistava ja sisääntulon säilytysratkaisut ovat toimineet myös. Jonkin verran lipaston päälle näyttää kertyvän sekalaista tavaraa, mutta se kuuluu elämään ja niitä täytyy aika ajoin siivota pois, jos tavaravuori alkaa häiritsemään.

Viihdyn mökillä hyvin ja siellä on aina levollinen mieli. Olen pohdiskellut, että se johtuu varmasti hyvin pitkälti siitä, että tavaran määrä on mökillä rajallinen. Sieltä on remontin yhteydessä karsittu pois kaikki tarpeeton ja kaikelle tarpeelliselle löytyy oma paikkansa. 

Ainakin minun kohdallani pätee se, että kun asuinympäristö on järjestyksessä, on mielikin rauhallisempi.

Mukavaa viikon jatkoa!