JUKEBOXIN TAIKAA

Muutamia viikkoja sitten meille tarjottiin mahdollisuutta ostaa edullisesti jukebox ja sekalainen valikoima siihen sopivia vinyylilevyjä. Maestro tarttui tilaisuuteen heti, koska oli jo aiemmin katsellut jukeboxeja "sillä silmällä". Itse hieman emmin tämän hankinnan kanssa, mutta loppujen lopuksi innostuin hankinnasta itsekin.

Laite ei toiminut ja se oli tiedossa jo ostopäätöstä tehdessä. Maestro on kuitenkin kätevä käsistään ja järkikin juoksee - pari iltaa pähkäiltyään ja ährättyään mies sai laitteen kuntoon. Nyt se toimii ja soi moitteettomasti. Laitteeseen asennettiin myös ledvalot tunnelmaa tuomaan. Väriä voi halutessaan vaihtaa tai sen voi laittaa vilkkumaan. Toistaiseksi meillä on ollut käytössä tuo rauhoittava sininen valo.

Tämän laitteen paikka on ilman muuta olohuoneessamme, on se sen verran upea ja erikoinen laite, myös sisustuselementtinä. Jouduimme siirtämään baarikaapin olohuoneesta kellarihuoneeseen, jotta jukeboxille saatiin tilaa, mutta baarikaappi oikeastaan sopiikin paremmin kellariluolaamme kuin olohuoneeseen... Jukebox on ollut nyt päivittäin käytössä ja tuo mukavaa, nostalgista tunnelmaa vanhaan taloomme.

Olohuoneen sisustus meni siis uusiksi juuri kun kuvittelin sen olevan valmis. Myös kellarihuoneen sisustus menee uusiksi. Ennen kuin pääsen järjestämään kellarihuonetta, on remontoitava yläkerran WC loppuun ja maalattava myös yläkerran käytävä ja mielellään myös portaikko. Eli sisustus- ja remontointihommia riittää...

Mutta on tämä jukebox vaan hauska laite! Olen vilpittömän iloinen, että tuli ostettua tämä.

Hyvää viikonloppua!

LAATIKOSTO SÄHKÖPÖYDÄN ALLE

Hankin muutama vuosi sitten itselleni kotiin sähköpöydän työpöydäksi säästyäkseni niska-hartiavaivoilta. Olen kuitenkin kaivannut pöydän alle laatikostoa, tavaraa kun on ja osan tavaroista soisi olevan helposti saatavilla, kun pöydän ääressä työskentelen. 

Äidin asunnolta jäi tarpeettomaksi valkoinen yöpöytä 70-luvulta. Otin siitä mitat ja totesin, että pöytä sopii sähköpöytäni alle kuin nakutettu. Maestron suureksi riemuksi (harmiksi) kiikutin yöpöydän(kin) kotiin (olen roudannut meille kassi- ja laatikkokaupalla tavaraa äidin asunnolta...) kunnostettavaksi.

Laatikostojen kädensijoihin suihkautin kevyesti hopean väristä spraymaalia. Muut pinnat hioin kevyesti ja tein kahdesta eri kalustemaalista (jämämaaleja) sekoituksen, jota sitten vetelin yöpöydän pinnoille vaahtomuovitelalla. Täytyy sanoa, että telalla tuli todella kaunis pinta! En enää jatkossa maalaa huonekaluja siveltimellä, kuten olen tehnyt tähän saakka. Tela sen olla pitää!

Alla ennen ja jälkeen -kuva. Laatikostosta tuli kauniin sinivihertävä ja se sopii sähköpöytäni alle meidän työhuoneeseen aivan loistavasti. Eikä maksanut mitään tämä projekti.

Lisää tuunausprojekteja on tulossa, sillä jemmasin äidin asunnolta itselleni myös vanhan jakkaran, pienen lipaston ja nurkkakaapin. Niissäpä riittää hiomista ja maalaamista tulevalle talvelle. Ja hiomista ja maalaamista on tiedossa muutenkin, sillä aloitan ylihuomenna maalaus ja pintakäsittelytyö -kurssin Gradialla!

Kaikesta surusta ja murheesta huolimatta elämä jatkuu. Ihanaa syksyn jatkoa kaikille ja kiitos teille, jotka olette ottaneet osaa suruuni!

ROMPEPÄIVIEN ANTIA

Olemme Maestron kanssa jo muutaman vuoden ajan harrastaneet lähimatkailua ja tänä kesänä toinen kesälomareissuistamme suuntautui Saarijärvelle Ahvenlammen rompepäiville. Viime vuonna tein siellä mukavia pieniä löytöjä ja tämän vuoden "saalis" oli vielä parempi! 

Olen tyttäreni kanssa hurahtanut keräilemään Dalian Glass Co:n valmistamia Snowflakes-lasiastioita. Astiat ovat kiinalaista tuotantoa, mutta meidän mielestämme kauniita. Äskettäin ostin kirpparilta sarjaan kuuluvia laseja hintaa 50 snt/kpl ja rompepäivillä oli tarjolla useampikin sarjaan kuuluva maljakko. Ostin niitä kaksi, pääväriltään valkoisia. Toinen meni tyttärelle, kuvassa näkyvän pidin itse. Maljakot maksoivat 11 euroa/kpl, halvemmallakin olisi jostain voinut saada, mutta olin ihan tyytyväinen tähän hintaa.

Lisäksi löysin nukkekotiharrastukseen sopivia polkupyöriä (yhteishinta 5 euroa) ja söpön posliinipossun (8 euroa, oli aika hintava). Maestro puolestaan teki löytöjä vinyylilevylaatikoilla.

Rompepäivillä oli myyjiä ja tavaraa joka lähtöön, lasi- ja posliinitavaran lisäksi oli tarjolla myös vanhoja huonekaluja, autonosia, kirjoja, leluja ja paljon muuta. Iskin silmäni 50-luvulla valmistettuun lipastoon ja olisin mielelläni ostanutkin sen, mutta jätin ostamatta, koska lipastolle ei yksinkertaisesti ole nyt tilaa. Muutama muukin kiinnostava tuote jäi ostamatta, koska aivan kaikkea ei yksinkertaisesti ole järkevää ostaa.

Rompepäivien lisäksi kävimme muutamalla muullakin saarijärveläisellä kirpparilla, mutta emme tehneet löytöjä. Päivä oli kuitenkin mukava ja rentouttava, kivaa vaihtelua kotona ja mökillä puuhailuun!

Ensi vuonna sitten uudelleen rompepäiville penkomaan!

UUSI TYÖHUONEEMME

Aloitin yläkerran tyhjentyneessä huoneessa remontin huhtikuussa ja viimein kesäkuun lopulla sain viimeisetkin sisustuselementit huoneessa paikoilleen. Uusi työtilamme palvelee meitä nyt Maestron etätyöpisteenä sekä harrastus- ja työtilana. Huoneessa on työpisteet meille molemmille, lukunurkkaus sekä runsaasti säilytystilaa. Ja kirsikkana kakun päällä, käynti parvekkeelle, jossa voi juoda vaikka päiväkahvit.

Remontti ja sisustaminen tehtiin pienellä budjetilla. Tapetit tilaan maksoivat 3 euroa/rulla, seinämaalia kului 3,6 l (sävy Tikkurilan "merisavu"). Lattia käsiteltiin Osmo Colorin öljyvahalla, sävy "tummatammi". Tilasimme öljyvahan ulkomailta, koska sieltä sen sai huomattavasti halvemmalla kuin Suomesta. Kattoon löysimme röpelöpinta-maalin edullisesti Lidlistä.

Sisustusteemana oli "tutkimusmatka" ja sen vuoksi huoneeseen on haalittu viidakko- ja matkusteluaiheisia elementtejä. Idea lähti verhoista ja tapetista. Sisustaminen tapahtui pääosin niillä esineillä ja huonekaluilla, mitä kotona oli jo valmiina. Ikkunaan ostin yhden verhon lisää ja työtuolien alle ostimme pelimatot suojaamaan lattiaa. Bilteman apinakuvioiset pelimatot olivat humoristinen ja aiheeseen sopiva valinta työtuolien alle. Elämässä pitää olla sekä väriä että huumoria, näin ajattelen! Lisäksi ostin ilmoitustaulun omaan työpisteeseeni maksettavia laskuja ym. varten. Kaikki muu sälä oli jo hankittuna, iso osa löytyi vintiltä.

Alla kuva lukunurkkauksesta kirjahyllyineen. Isän vanha tuoli, jonka olemme kunnostaneet, pääsi nyt hyötykäyttöön, samoin vintillä lojunut vanha valaisin, jonka olen saanut ylioppilaslahjaksi. Tyttären vanha pehmotiikeri pääsi pötköttelemään kirjahyllyn päälle seuranaan taulu, jonka olen maalannut 90-luvulla. Vintiltä löytynyt "aarre" tämäkin.

Maestron työpiste sijoitettiin parhaalle paikalle ikkunan alle. Tämä paikka olisi kelvannut minullekin, mutta nyt sen sai mies, koska hän tekee leipätyötään etänä kotona päivittäin ja työtilan on silloin oltava viihtyisä ja valoisa. Myös Ansku-koira sai oman paikan, missä pötkötellä. 

Oman työpisteeni sijoittelussa oli tärkeää, että luonnonvalo ikkunasta tulee edes osittain vasemman käden puolelta. Näin siksi, että piirrän ja maalaan oikealla kädellä. Kun valo tulee vasemmalta, käsi ei ole varjostamassa työtä. 

Työpisteeni taakse sijoitin vanhan kirjoituspöydän kaapin ja laatikoston "lipastoksi". Koska pöytäpinta oli näissä kalusteissa todella ikävän kulunut, päällystin sen tapetilla. Lipasto on väliaikainen ratkaisu, sen tilalle on tulossa muuta, siitä sitten lisää myöhemmin! 

Tässä huoneessa on onneksi runsaasti säilytystilaa, sillä toinen päätyseinä on pelkkää kaapistoa. Liukuovien taakse mahtuvat kivuttomasti kaikki kankaani ja maalaustarvikkeeni ja paljon muutakin. Peiliovet tuovat valoisaan huoneeseen lisää valoa ja tilantuntua.

Alla vielä muutamia yksityiskohtia huoneesta. Keltaiset metallilaatikot ovat muistaakseni olleet leipälaatikoita, nyt niissä on ompelulankoja. Kultaköynnökset toivon jonakin päivänä kiemurtelevan huoneen seinämillä pitkänä köynnöksenä.

KIRPPARILÖYTÖJÄ

Viikonloppuna kävimme pitkästä aikaa kirpputorikierroksella. Omia suosikkejani kirppareiden joukossa ovat SPR:n ja Sovatek-säätiön kirpputorit, koska tavarat on ryhmitelty siististi: on helppoa käydä läpi esimerkiksi tarjolla olevat lasitavarat, jotka on ryhmitelty omaksi ryhmäkseen ja laitettu selkeästi esille. Mutta löytöjä voi tehdä muualtakin, jos vain jaksaa penkoa valikoimaa.

Tällä kertaa tein löytöjä useammalta eri kirpputorilta. Keräilen hevospatsaita ja -figuureja, erityisesti sellaisia, joissa hevonen seisoo takajaloillaan - joskus tarttuu mukaan muitakin heppoja, esim. yksi posliinikeinuhevonen löytyy kokoelmistani myös. Kokoelma karttui jälleen, lisäksi sorruin ostamaan posliinisen kukon, jonka pitäisi olla Lomonosovin tuotantoa. Maksoin kukosta 7 euroa, en tiedä lainkaan, onko se paljon vai vähän... Osaako joku kertoa?

Lisäksi löysin leimasimia askarteluun, 7 kpl opaalilasisia juomalaseja (näistä päätyi 4 kpl tyttärelle ja 3 kpl mökille, jossa niitä on jo ennestäänkin) ja pieni keltainen peilipöytä/lipasto. Peilipöytä ja kukko päätyivät makuuhuoneen hyllykköön ja musta hevonen olohuoneeseen pianon päälle, jossa on jo runsas joukko pystyyn karanneita hevosia.

Osaako joku muuten kertoa noista sinisistä laseista, kuka ne on valmistanut ja missä? Laseissa ei ollut mitään merkintöjä, mutta muistelen, että mökillä on ollut kyseisiä laseja jo 70-luvulla. Netistä en löytänyt mitään tietoja. Oletan, että lasit ovat ulkomaista halpis-tuotantoa, mutta kauniita ne ovat kuitenkin.

Poikani ihmetteli, miksi tavaraa pitää haalia lisää, eikö sitä ole jo tarpeeksi... No kyllä on. Tarpeettomiahan nuo koriste-esineiksi päätyneet figuurit ja peilipöytä ovat, mutta toisinaan sitä haluaa hemmotella itseään ostamalla jotain kaunista. Ja keräily on hauska harrastus, kunhan se pysyy kohtuudessa. Pyrin kyllä kaiken aikaa aktiivisesti hankkiutumaan eroon tarpeettomasta tavarasta kierrättämällä, yritän hyödyntää jo valmiiksi kotona olevaa tavaraa mahdollisimman paljon ja vältellä uusien tavaroiden ostoa.  Ja mielestäni olen kohtuullisen hyvin tässä onnistunutkin.

Tämän kesän aikana on näitä postauksia tullut harvakseltaan, mutta yritän reipastua syksyn tullen. Kesä on niin täynnä monenlaista puuhaa ja erityisesti puutarhan hoitoon kuluu valtavasti aikaa, ettei tietokoneen ääressä istumiseen riitä aika eikä innostus. Mutta pysykää kanavalla!

Aurinkoista heinäkuuta kaikille!

JOS ET VOI PEITTÄÄ, KOROSTA!

Blogini on ollut tauolla reilun kuukauden, vaikka mitään taukoa ei ollut tarkoitus pitää. Niin vain kävi. Kevät on ollut raskas, työharjoittelu rakennustöiden parissa on vaatinut veronsa. Lisäksi lähipiiriimme kuulunut meille tärkeä ja rakas ihminen nukkui pois lyhyen ja yllättävän sairausjakson jälkeen. Väsyneenä ja surullisena blogin päivitys ja sisustaminen eivät ole olleet listaykkösenä. 

Työhuone saatiin kuitenkin valmiiksi ja kunhan se on sisustettu, laittelen siitä kuvia. Työhuoneen myötä meni myös kolmen muun tilan sisustus uusiksi. Yksi näistä on olohuoneemme, jonne tuli yllättävän paljon tilaa, kun Maestron työpöytä ja iso työtuoli siirrettiin sieltä pois. Tilalle löytyi vanha senkki anopin vintiltä ja somisteeksi senkin päälle kukkia ja isäni vanha putkiradio.

Uusiksi meni myös olohuoneen värimaailma! Olen jo pitkään katsellut karsaasti olohuoneemme 90-luvun lopulla laitettuja tapetteja. Koska en vielä vähään aikaan pääse niistä eroon, päätin noudattaa yhtä sisustamisen kultaisista säännöistä: Jos et voi peittää, niin korosta. Idea tähän lähti oikeastaan pöytäliinasta, jonka ostimme eräällä kotimaanmatkalla ja joka päätyi olohuoneen pöydälle. Se sointui tapetteihin niin kivasti, että ajatus huoneen värimaailman muutoksesta alkoi itää.

Tuumasta toimeen! Kaivoin vintiltä pääväriltään keltaisen maton, joka oli aikoinaan lastenhuoneessa. Ikkunaan ripustin siniset verhot, joissa on samaa sinisen sävyä kuin matossa. Keltaiset/oranssit tapetit sointuvat nyt kokonaisuuteen. Olohuone on lämpimän värikäs. Tämä väripläjäys on varmasti monelle liikaa, mutta omaan mielialaani tämä istuu nyt hyvin.

Tällä sisustuksella mennään olohuoneessa nyt ainakin kesän yli. Syksyllä sitten katsotaan tilannetta uudelleen.

Hyvää alkavaa kesää kaikille ja onnea kaikille uusille ylioppilaille ja ammattiin valmistuneille!

PITSIÄ JA TUUNAILUJA

Pidän rouheasta sisustuksesta, mutta myös koristeellisuudesta. Vaikka en ole yltiöromanttisen sisustuksen ystävä, tykkään pitsiliinoista ja -verhoista. Erityisesti juuri niiden koristeellisuudesta. Aika paljon olen pitsiliinoja virkannut itsekin, verhoja myös, koska koristeellisuus viehättää.

Kevätauringon ensisäteiden pilkistellessä päätin vaihtaa olohuoneen tummat verhot valoisampiin. Kaivoin kaapista esille äidiltäni saamani valkoiset pitsiverhot ja ripustin ne olohuoneen ikkunoihin. Ikkunoita on kaksi ja verhot ovat keskenään erilaiset. Molemmat ovat kuitenkin valkoiset ja pitsikuvioiset, joten eriparisuus ei haittaa. Ei ainakaan omaa silmääni.

Nämä pitsiverhot ovat ainakin neljäkymmentä vuotta vanhat, sillä muistelen näiden olleen aikoinaan vanhempieni makuuhuoneen ikkunassa, silloin kun olin vielä nuori - ja siitä on kauan, kun olen vanhempieni luona asunut. Hyvin nämä verhot ovat kestäneet käyttöä ja pesua!

Lykkäsin palan pitsiä myös tuunaamaani kukkaruukkuun. Ruukku oli tavallinen valkoinen muoviruukku, aika tylsä ja vähän jo nuhruinenkin. Minulla sattui olemaan pienet määrät mustaa ja ruskeaa liitumaalia, sekoitin ne keskenään ja maalasin tällä mustanruskealla maalilla ruukun sekä myös vanhat, siniset taulunkehykset - vain päästäkseni maalista eroon. Koska kukkaruukku näytti yksivärisenä aika tylsältä, tuunailin sitä hieman lisää käyttämällä pitsiä, paljetteja ja helmiä. Alla tulos. Toinen tyhjä kukkaruukku on löytö SPR:n kirpputorilta. Viehätyin ruukun vanhanaikaiseen ilmeeseen. Viherkasvithan näihin pieniin ruukkuihin pitäisi vielä hankkia...

Alla kuva sinisistä kehyksistä, jotka myös maalasin. Laitoin kehyksiin maalaamani akvarellin. Kuvatessa valo hieman heijasteli kehyksen lasista, joten akvarelli ei aivan pääse kuvassa oikeuksiinsa. Tälle etsin jossain vaiheessa kotoa paikan, pidän tämän kuvan synkeästä tunnelmasta :).

Mutta vaikka synkeä akvarelli viehättää, mieleni ei ole lainkaan synkeä, päinvastoin! Opiskelu on ollut kiinnostavaa ja innostavaa. Vielä pari viikkoa harjoituksia koululla ja sen jälkeen alkaakin sitten työharjoittelu.

Hyvää viikonloppua!!!

AARTEITA ANOPIN VINTILTÄ

Ikäihmisten vanhojen talojen vintit ovat varsinaisia aarreaittoja! Tämän totesin taas kerran, kun kävin kurkistamassa appivanhempieni vinttiä anoppini kanssa. Anoppi on innostunut raivaamaan tarpeettomia tavaroita pois ja vintin kätköistä löytyy vaikka mitä! On kattiloita, mukeja, palapelejä, verhoja... Kyllä ei maailmasta tavara lopu. 

Matkaani tarttui vintiltä pari peltiastiaa. Toisessa rasiassa on ollut ilmeisesti konjakkipullo tai vastaava. Laitoin siihen maalausvälineitä. Toinen astia on peräisin sairaalasta ja on kuulkaa vahvaa terästä. Tämän astian käyttötarkoitus on vielä avoin. 

Lisäksi sain muutamia kangaspaloja, vihertävää ja oranssia. Värit passaavat oikein mainiosti meidän kotiin. Ompelen näistä luultavasti koristetyynyihin päällisiä - mitäpä muutakaan. Olen hurahtanut tyynynpäällisiin... Niitä on kiva tehdä ja vaihdella.

Uusiakin kankaita tuli hankittua samalla kun ostin uuden päiväpeitekankaan. Taitavat tyynyihin päätyä nämäkin. Kunhan saan taas työpöydälle tilaa, on otettava ompelukone esiin. Tällä hetkellä pöytäni lainehtii maalaustarvikkeita, on iso työ kesken.

Mukavaa tiistaipäivää!

MÖKIN TAKKA JA SISÄÄNKÄYNTI

Viimeisiä mökkikuvia viedään! Esittelen tällä kertaa mökkimme uuden takan sekä sisääntulon. 

Kesämökillämmehän ei ole varsinaista eteistä/tuulikaappia, mutta pienen alueen olen lohkaissut tuvasta eteisalueeksi. Kengät jätämme yleensä ulos kuistille, ovat siellä sateensuojassa ja talvellahan mökillä ei juuri käydä, joten kenkäsäilytykselle en katsonut tuvassa olevan tarvetta - kumisaappaat ym. säilytämme aitassa. Perinteisestä hattuhyllyllisestä naulakosta päätin luopua myös, koska se keräsi kaikenlaista roinaa. Vaatesäilytykseen on hyvin riittänyt pieni Habon seinänaulakko.

Kuramatto ovesta sisään astuttaessa on ehdoton! Pihatiet on päällystetty kivituhkalla ja sillä on ikävä taipumus kantautua sisään jalkineiden ja koiran tassujen mukana... Myös laskutilalle on aina tarvetta, joten kunnostin mökillä olevan mäntylipaston maalaamalla sen valkoiseksi. 

Alla kuvia muutoksesta:

Hieman mietin, laittaisinko lipaston päälle peilin, mutta koska seinätilaa on vähän tauluille ym., päätin laittaa seinälle vanhan kalenteripyyhkeen kehyksissä. Halusin sen mökin muistoesineisiin kuuluvana näkyvälle paikalle. Peilata voi pukuhuoneen puolella.

Takka on ollut käytössä aivan loistava ja sisääntulon säilytysratkaisut ovat toimineet myös. Jonkin verran lipaston päälle näyttää kertyvän sekalaista tavaraa, mutta se kuuluu elämään ja niitä täytyy aika ajoin siivota pois, jos tavaravuori alkaa häiritsemään.

Viihdyn mökillä hyvin ja siellä on aina levollinen mieli. Olen pohdiskellut, että se johtuu varmasti hyvin pitkälti siitä, että tavaran määrä on mökillä rajallinen. Sieltä on remontin yhteydessä karsittu pois kaikki tarpeeton ja kaikelle tarpeelliselle löytyy oma paikkansa. 

Ainakin minun kohdallani pätee se, että kun asuinympäristö on järjestyksessä, on mielikin rauhallisempi.

Mukavaa viikon jatkoa!

Mökin oleskelunurkkaus

Kuten olen jo useampaankin kertaan kirjoitellut, mökkimme tupa on pieni, keskivertoyksiön kokoa. Tilasuunnittelun avulla saimme kuitenkin mahdutettua tupaan sekä keittiön että tilaa oleskelulle. 

Miniolohuoneemme sijoittui luontevasti mökin järvelle avautuvan ison ikkunan ääreen. Tähän olisi mahtunut pieni sohvakin, mutta koska meitä mökillä on yleensä vain kaksi aikuista, päätimme, että kaksi kevyttä nojatuolia riittää. Tuolit on hankittu Sotkasta, lampaantaljat muistaakseni Rustasta. Jos joskus saamme lapsenlapsia, voi tuolit korvata levitettävällä sohvalla, jossa pienet voivat nukkua - mutta tämä on vain haave, lapsemme eivät todellakaan ole vielä perheitä perustamassa!

Tuolit voi halutessaan kääntää niin, että istuessa voi katsella järvelle. Pieni Jyskistä hankittu pyöreä pöytä toimii laskutilana ja puhelimen latauspaikkana. Oranssi jakkara on ollut mökillä iät ja ajat, sen alkuperää en tiedä. Maton toin kotoa, se on joskus hankittu nuoremman poikamme huoneeseen, mutta ei tällä hetkellä mahdu sinne. Onneksi sopi mökille! Ikkunaan haluaisin joskus Marimekon verhot, jotain musta-valkoista, mutta tässä vaiheessa en ole halukas sijoittamaan 250-300 euroa kesämökin verhoihin. Nuo vanhat halpisverhot istuvat kokonaisuuteen ihan nätisti.

Toistaiseksi emme ole ehtineet nojatuoleissa paljon istuskelemaan, kun on ollut maalaushommia ym. Mutta Ansku-koira on kuluttanut nojatuoleja sitäkin ahkerammin! Ansku pitää pehmeästä ja lämpöisestä lampaantaljasta, joka lisäksi suojaa tuolia likaantumiselta ja koirankynsiltä - edullisempaa on hankkia uusi talja tms. kuin ostaa uusi tuoli likaantuneen ja rikkoutuneen tilalle!

Mökkeilykausi alkaa kohta olla ohi, ainakin tällä meidän ei-talviasuttavalla mökillä. Viimeistään syyskuun lopulla alkaa olla niin viileää, että mökkeily ei enää houkuttele. Tytär tosin mietti, että voisiko mökillä olla yötä talvellakin. No, käytännössä kyllä, yövytäänhän sitä ulkona laavussakin. Ajatus parin päivän syys- tai talviretkestä jäi kyllä mieleen muhimaan...

MÖKKIKEITTIÖ

Laitan nyt viimeinkin tänne valokuvia ja tarinaa mökkimme uudesta keittiöstä! 

Pienen mökkimme tilathan jakautuvat tuvassa keittiöön, oleskelutilaan ja eteiseen. Sen lisäksi on makuusoppi ja sauna pukuhuoneineen. Tässä postauksessa esittelen keittiönurkkauksen.

Mökkikeittiö oli alun perin nykyisen makuusopen paikalla (kts. alla oleva kuva), ahdas ja pimeä. Vanhan keittiön kalusteet 90-luvulta olivat epäkäytännölliset ja kuluneet, aurinkosähköllä toimivaa jääkaappia lukuun ottamatta. Vanha kaasuliesi ei enää vastannut tämän päivän vaatimuksia. Kaatoallasta ei ollut, mikä hankaloitti ruoan valmistusta: ei ole kovin näppärää kipittää kuuman perunakattilan kanssa ulos heittämään keitinvettä pusikkoon... Riski kaataa kiehuva vesi kintuille oli aika suuri! 

Tuvankin puolella oli ongelmia, sillä vaikka tuvassa oleva vanha pirtinpöytä penkkeineen oli tukeva, se oli pieneen tilaan aivan liian iso. Parisänky ja pöytä haukkasivat pienen tuvan pinta-alasta lähes 3/4, oleskelutilaa ei ollut. Kalusteet ja pinnat olivat nuhruiset. Isolle muutokselle oli siis tilausta! Keittiön osalta hankintalistalle laitettiin uudet kaapit, tasot, liesi ja ruokailuryhmä.

Uudet, valkoiset keittiönkaapit ostimme Ikeasta, tasot paikallisesta rautakaupasta. Tasot käsiteltiin puuöljyllä. Uusi kaasuliesi, jossa on uuni sekä sähköllä toimiva sytytys, on italialainen ja toiminut hyvin, uunia tosin emme ole vielä kokeilleet. Ei enää turaamista tulitikkujen tai sytyttimen kanssa, jos haluaa saada lieden tulille! Ruokailuryhmän ostimme Stemmasta ja uuden kattovalaisimen paikka mitoitettiin ruokailuryhmän päälle - aiemmin tuvassa oli vain yksi kattovalaisin.  Uusiksi menivät myös matot ja pikkuikkunoiden verhot ym. tekstiilejä. Tupaan sopivat matot löytyivät edullisesti MattoKympistä, kappaverhot, pöytäliinat ja patalaput ompelin itse.

Jotta vanhan mökin tunnelma ei tyystin katoaisi, mökille jätettiin myös vanhoja tavaroita, mm. suurin osa astioista. Lieden yläpuolella oleva maustehylly pelastettiin vanhasta keittiöstä. Hyllyllä on tavaroita, jotka ovat olleet mökillä niin kauan kuin muistan, esim. vanhat Pauligin kahvipurkit. Kirsikanvärinen vitriinikaappi on joskus muinoin ollut meillä kotona ja päätynyt mökille jo vuosia sitten. Kaapin päälle olen kerustellut vanhoja tavaroita, siellä on myös vanhempieni hääkuva muistuttamassa siitä, ketkä mökin ovat rakentaneet. Keltainen naulakko lieden vierellä on vanha, samoin ruokapöydällä oleva öljylamppu ja seinällä oleva ristipistotyö; sen on tarinan mukaan ommellut äitini enon vaimo, joka kuoli synnytykseen. Kello on kirppislöytö.

Ruokailuryhmälle löysin sisustussuunnitelmaa tehdessäni sopivan tilan tienpuoleisen ikkunan alta. Ikkuna oli aiemmin pienempi, remontissa sitä isonnettiin. Näin saatiin lisää valoa tupaan sekä näkymä ulos. Kaikki ikkunat uusittiin, nyt ikkunoissa on sälekaihtimet ja tuuletusikkunoissa hyönteisverkot - pientä luksusta mökkioloissa!

Makuusopesta avautuu viehättävä näkymä uuteen keittiönurkkaukseen, varsinkin auringonlaskun aikaan.

Mitä tällä uudistuksella saavutettiin?

- keittiö on siisti ja säilytystilaa on riittävästi 

- lieden viereen sijoitettu pieni kaatoallas lisää turvallisuutta ja mukavuutta ruoanlaitossa; vedet päätyvät pusikon sijaan lain kirjaimen täyttävään viemärijärjestelmään

- uusi kaasuliesi on näppärä ja mahdollistaa aiempaa monipuolisemman ruoanlaiton

- keittiö/tupa ei ole enää ahdas eikä pimeä, kun tilaan valittiin oikeankokoiset kalusteet; tilantuntua saatiin myös maalaamalla katto ja lattia vaaleiksi. Tilaa jäi myös oleskeluun.

- hyönteisverkot ja sälekaihtimet ikkunoissa lisäävät mökin käyttömukavuutta.

Muutostyö oli iso prosessi, suunnittelusta lähtien. Mutta olen enemmän kuin tyytyväinen, että tämä työ tuli tehtyä! Olemme saaneet myös mökillä vierailuilla käyneiltä sukulaisilta ja ystäviltä paljon positiivista palautetta. Kaikki ovat hämmästelleet, kuinka tilava ja valoista pienestä tuvasta tulikaan. Ei siis mennyt sisustussuunnittelukoulutuksen opinnäytetyö aivan hukkaan...

Meidän pikkuinen mökki. Meidän oma kesäparatiisi.

MÖKKISAUNA VALMISTUI

Mökkisaunamme on nyt viimeistä listaa myöten valmis ja ensimmäiset kunnon löylytkin on jo ehditty nauttia! Iki-kiuas osoittautui erittäin hyväksi ja toimivaksi: löylyt ovat hyvät ja lämpö saunassa säilyy pitkään. Kiuas polttaa puun puhtaasti ja vaikka kiukaan lämmitysaika onkin pidempi kuin vanhan kiukaan, oli kiukaan vaihto vaivan väärti. 

Saunassahan meni uusiksi seiniä lukuun ottamatta aivan kaikki: ovi, ikkuna, lauteet, kiuas, lattia ja katto. Vanhat seinät hiottiin ja käsiteltiin sävytetyllä Satu Saunavahalla. Katto, ovi ja ikkuna puitteineen käsiteltiin värittömällä Satu Saunasuojalla ja lattia Supi lattiaöljyllä. Lauteet ovat lämpökäsiteltyä haapaa ja ne suojakäsiteltiin parafiiniöljyllä.

Saunan irtaimisto on pääosin käytettyä. Vanha, tummunut kuparikiulu puhdistettiin fosforihappokäsittelyllä ja siitä tuli kuin uusi. Seinälle kelpasi vanha naulakko mietelauseineen ja lauteille aiemminkin käytössä ollut laudeliina ja vanhasta pyyhkeestä ompelemani saunatyyny. Kylmävesiastian uusimme, tähän tarkoitukseen hankimme Valion vanhan maitotonkan, johon Maestro asensi hanan ja rakensi jalustan.

Olemme erittäin tyytyväisiä saunaremontin lopputulokseen. Sauna on valoisa, toimiva ja turvallinen. Sisustus on tehty mottoni mukaan, eli asumisterveys huomioiden! 

Mökkisauna oli edesmenneelle isälleni tärkeä paikka ja erityisesti vanha kiuas oli hänelle rakas, mutta uskon, että isäkin hyväksyisi tämän uuden saunan. Ehkäpä hän meitä katselee, sieltä jostain. Kukapa tietää.

MAITOTONKASTA KYLMÄVESIASTIA SAUNAAN

Perjantaina heitin ilmoille kysymyksen, MINNE ja MIHIN KÄYTTÖTARKOITUKSEEN kuvassa näkyvä maitotonkka on hankittu. Ja tässä tulee vastaus:

Hankimme maitotonkan kesämökin saunaan kylmävesiastiaksi! Tonkkaan asennetaan hana, lisäksi tonkan alle rakennetaan jalusta, joka nostaa tonkan sopivalle korkeudelle veden laskemista varten. 

Tonkan paikka pienessä mökkisaunassamme on vielä hakusessa. Maestro ehdotti, että tonkka laitettaisiin kiukaan viereen (kuten kuvassa), mutta minusta tonkalle olisi parempi paikka oven vieressä. Paikka löytynee kokeilemalla, koska tonkkaahan on jalustoineen päivineen kuitenkin helppo siirtää.

Arvauksia tonkkaan liittyen tuli vain neljä, eikä yksikään vastauksista ollut täysin oikein. Tytti arvasi, että voisimme käyttää tonkkaa veden säilytykseen, mutta vastauksesta jäi puuttumaan paikka, mihin tonkka on hankittu. Koska tämä vastaus on kuitenkin lähimpänä oikeaa, niin pieni yllätyspalkinto lähtee Tytille. Laittaisitko, Tytti, sähköpostiini yhteystietosi, niin postitan palkinnon sinulle?

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

MYSTEERITONKKA

Ostimme pari päivää sitten kuvassa näkyvän, 40 litran maitotonkan. Viikonlopun ratoksi ja maailmalta tulvivien synkeiden uutisten vastapainoksi tulee nyt pieni leikkimielinen arvauskilpailu: osaatteko arvata, minne ja mihin tarkoitukseen tämä tonkka on hankittu?

 

Oikein arvanneiden kesken arvon pienen palkinnon. Hyvää viikonloppua ja aurinkoisia päiviä! Pidetään huolta toisistamme!

Päivitys: Arvonta on päättynyt (25.4.22)

ARABIAN TUUNAUSTA JA TILKKUILUA

Isompien sisustusprojektien ollessa vielä jäissä olen tuunaillut esineitä, maalannut ja ommellut. Sain viimein ommeltua loppuun mm. punavalkoisen tilkkupeiton, joka on jo ainakin vuoden odotellut tikkausta ja reunojen kanttausta. 

Tikkaukset tein käsin, koska ison peiton tikkaaminen ompelukoneella ei minulta onnistu. Ei ole tilaa eikä oikein taitojakaan. Käsin tikkaaminen on hidasta, mutta lopputulos miellyttää ainakin omaa silmääni.

Käsin tikkaamisessa olisi järkevintä käyttää vahattua lankaa, mutta sellaista minulla ei ole. Tyydyin virkkauslankaan, johon matkan varrella tuli solmu jos toinenkin. Nyt peitto on kuitenkin valmis ja jos se ei muille kelpaa, niin Ansku-koiralle ainakin!

Tilkkupeitto ei istu väriensä puolesta parhaalla mahdollisella tavalla olohuoneeseemme, mutta saa olla siellä toistaiseksi tuomassa väriä elämään! Ehkä opin jossain vaiheessa jopa tykkäämään punaisesta väristä sisustuksessa, tähän saakka se ei ole ollut suosikkejani.

Vaihtaessani kukkia multiin löysin vanhan Arabian lautasen. Tämä vanha lautanen on ollut jossain vaiheessa ruukunalusena, mutta nyt päätin ottaa sen parempaan käyttöön - tein siitä valokuvakehyksen. Lautanen on sen verran huonokuntoinen, että astiaksi siitä ei enää ole, mutta tuunailuun se soveltui loistavasti. Koreassa kehyksessä on nyt kuva edesmenneestä ponistani. 

Alun perin tarkoitus oli hankkia lautaseen ripustin ja laittaa se seinälle. Kuinka ollakaan, Maestron varastoista löytyi kuin vahingossa lautasteline, joka oli kuin tehty tälle Arabian lautaselle. Ponini kuva päätyi työpisteeni sälähyllyyn, jossa on jos jonkin näköistä rasiaa ja purnukkaa (pitäisi raivata tämä hylly jossain vaiheessa). Siellä se saa toistaiseksi olla.

Sana "toistaiseksi" vilahtelee tekstissäni aika usein. Tämä johtuu siitä, että sisustamisen suhteen tilanne on meillä tällä hetkellä väliaikainen. Tilaa ei ole kaikille toiminnoille tarpeeksi. Tyhjästä on vaikeaa neliöitä taikoa, mutta muuttamaankaan emme halua. Nuoriso kasvaa ja aikuistuu, pian tilaa löytyy, myös minun työpisteelleni. Siihen saakka asumme näin, toiminnot ja tavarat sullottuna vähän sinne sun tänne.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

VIHERKASVIT UUSIIN MULTIIN

Viherkasvit ovat loistava sisustuselementti, mutta vain, jos ne voivat hyvin. Omista huonekasveistani osa oli päätynyt aika kurjaan kuntoon. Tähän on monia syitä: talven pimeys, huoneilman kuivuus, epäsäännöllinen kastelu... Tyttäreni ylioppilaslahjaksi saama jouluruusu oli myös selvästi kärsinyt kuljetuksesta ja saanut kylmää. 

Käytin lauantaipäivän kasvien pelastustoimiin. Istutin jouluruusun uuteen multaan ja karsin kuivuneet osat pois. Jälkeenpäin sain tietää, että jouluruusu pitäisi altakastelusta, no, nyt kukka ei ole sellaisessa ruukussa, että se onnistuisi - eli luultavasti joudun istuttamaan sen vielä uudelleen. Katsotaan... Äidiltä kesällä saamani kirjopeipin istutin myös uuteen multaan ja parempaan ruukkuun. Viime vuona kesäkukkana toiminut kirjopeippini kupsahti, tänä vuonna olen näköjään osannut hoitaa sitä hieman paremmin. Välillä tosin kastelin sitä selkeästi aivan liikaa!

Muutamia vuosia sitten saamani tulilatva (oletan, että kyseessä on tulilatva) oli kasvattanut puolimetrisen haaran. Katkaisin sen ja laitoin vesilasiin juurtumaan. Jäljelle jääneen kasvin istutin uuteen ruukkuun, koska juurakko näytti hyvin puskevan uutta kasvustoa. 

Nuupahtaneimmat viherkasvit nostin keittiön pöydälle, jossa ne saavat hyvin valoa:

Olohuoneeseen noin vuosi sitten ostamani viirivehka oli kasvanut valtavasti. Juurakko hajosi helposti kolmeen eri osaan ja nyt minulla on siis kolme pientä viirivehkaa kasvamassa. Yksi jäi olohuoneeseen, loput nostin eteisen arkun päälle, jossa useimmat kasveistani ovat viihtyneet erinomaisesti. Tuo eteisen nurkkahan on viileämpi paikka kuin esim. olo- ja makuuhuoneemme, vanhassa talossa kun ollaan. Ehkä se on yksi syy siihen, miksi kasvit viihtyvät siellä. Valoakin tulee kahdesta ikkunasta.

 
Otin käyttöön myös vanhan saviruukun, jonka erään käsityölehden inspiroimana koristelin öljyväreillä noin kolmisenkymmentä vuotta sitten. Ihmeen hyvin koristelut ovat ruukussa kestäneet, vain pieniä kosteuden aiheuttamia vaurioita näkyy paikka paikoin.

Ja koska ruukkujen tuunaaminen ja yleensäkin kaikenlainen näpertely on isompia sisustusprojekteja odotellessa niin kivaa, koristelin vielä yhden saviruukun paperisilpulla liimalakka-tekniikkaa käyttäen...

Tähän ruukkuun istutan tuon juurtumaan laittamani tulilatvan, ellen muuta keksi. Ruukku on tosin lakattava vielä ensin, jotta koristelu varmasti kestää.

Nyt vain odotellaan ja seurataan, miten kasvit viihtyvät uusissa ruukuissaan. Ruukkujen suhteen on menty nyt kirpparimeiningillä, yhtään uutta en ostanut, vaan kaivelin vintiltä ja ulkovarastosta ja otin käyttöön, mitä käsiini sain. Vanhaan taloon sopii hyvin kerroksellisuus ja eriparisuus.

Myös jääkaapissa minulla on yksi istutusprojekti menossa... Mutta siitä lisää myöhemmin. Mukavaa viikkoa kaikille!

SISUSTUSTEKSTIILEJÄ MÖKILLE

Käsityöt ovat olleet minulle tärkeä ja rakas harrastus jo vuosikymmenien ajan. Olen neulonut, virkannut, ommellut ja huovuttanut. Olen värjännyt villalankoja luonnonkasveilla ja kokeillut kehräämistä. 

Nykyään tulee harvemmin ommeltua vaatteita, mutta sisustustekstiilejä teen mielelläni. Tällä hetkellä olen ihastunut erityisesti Marimekon ja Finlaysonin kankaisiin. Käväisin kesällä Eurokankaassa ja sieltä tarttui muutamia kankaita mukaani. Näistä kankaista ompelin mökille tyynyjä, verhoja ja pöytäliinoja. Tyynyt päätyivät makuusoppeemme, joka on myös Ansku-koiramme lempipaikkoja mökille. Tyynyjen joukossa on sininen tyyny, johon olen saanut kankaan lahjoituksena anopiltani. Mielestäni se istuu hyvin tuonne Marimekon ja Finlaysonin kankaista ommeltujen joukkoon.

Koska mökissä ei ole sohvaa ja TV on tuolla makuusopen nurkassa, toimii sänky sohvana ja tyynyt selkänojana. Tarvittaessa hankin tuonne vielä muutaman ison tyynyn lisää, jos nuo nykyiset eivät riitä.

Verhoja en ole vielä saanut ikkunoihin, koska ikkunoiden vaihto mökille on vielä kesken eikä verhotankojakaan ole vielä asennettu kuin tuvan kahteen isoon ikkunaan. 

Tuvan pöydälle sain kuitenkin jo laitettua ompelemani kaitaliinan. Halusin pöydälle myös tabletit. En kuitenkaan löytänyt kaupoista riittävän pieniä tabletteja, joten turvauduin vanhaan konstiin: kun kaupasta ei löydy mieleistä, on tehtävä itse. 

Virkkasin tabletit iltapuhteina ilman mitään sen kummempaa ohjetta. Tabletteihin käytetyt puuvillalangat löytyivät lankakorini kätköistä. Olen enemmän kuin iloinen, kun keksin näillekin langoille järkevää käyttöä! En enää edes muista, mihin tarkoitukseen nämäkin langat olin alun perin hankkinut!

Tuvan pöydällä on koristeena vanha öljylamppu, joka on ollut mökillä niin kauan kuin muistan. Käytössä se ei ole ollut vuosiin, tuskin enää on toimintakuntoinenkaan. Mutta kaunis se on ja muistona lapsuuden ajoista, jolloin mökillämme ei ollut minkäänlaista sähkövaloa. Kynttilänvalossa luin iltaisin Aku Ankkoja ja piirtelin paperinukkeja.

Toin mökille myös muutamia muita vanhoja esineitä, koska kotona niille ei ole sellaista paikkaa, että ne saisi esille: keltaisen Arabian teekannun, vanhan häämukin ja termoskannun. Tavaroiden joukossa on kirpparilta ostetuissa kehyksissä mökin rakentajien eli vanhempieni hääkuva. 

Seuraavassa päivityksessä kerron mökin ikkunoiden vaihdosta ja kattoremontista. Eli yksi osa lisää tulossa vielä kuitenkin mökin remontoinnista kertovaan sarjaan.