MINNE TUULI KULJETTAA

Näinä epävarmoina aikoina olen välillä pysähtynyt miettimään, missä mahdankaan olla esimerkiksi vuoden kuluttua? Olenko uudessa työssä, opiskelemassa vai työtön? Mikä on muun perheen elämäntilanne tuolloin? Vieläkö kotona on nuorisoa, vai ovatko jo vuoden kuluttua keränneet kimpsunsa ja kampsunsa ja lentäneet maailman tuuliin? Äitini on jo iäkäs ja hänellä on syöpäkin (joka tosin ei toistaiseksi ole pahemmin aiheuttanut oireita), kuinka pitkään hän jaksaa sinnitellä?

Tulevaisuuden pohtiminen on kuitenkin oikeastaan aika turhaa. Jos en muuta ole elämässä oppinut, niin ainakin sen, että mitä vain voi tapahtua ihan kenelle vain ja ihan milloin vain. Tulevaisuuttaan voi suunnitella, mutta suunnitelmat eivät aina toteudu. Tasan eivät mene onnenlahjat eikä myöskään epäonni. On asioita, joihin voi itse vaikuttaa, mutta hyvin paljon on myös niitä, jotka vaan tapahtuvat, vaikka kuinka toisin toivoisi.

Murehtiminen on ollut helmasyntini ja siitä pyrin nyt eroon aktiivisesti. Tuon tuostakin olen kuullut sanottavan, että "kyllä elämä kantaa". Tällä sanonnalla yritetään ohjata ihmistä pois murehtimisen autuudesta. Itse en aivan lääpälläni ole tähän sanontaan. Vaikka elämä toisia kantaakin, tosiasia on sekin, että ei se kaikkia kanna. Moni lähtee täältä oman käden kautta, kun ei enää jaksa. Heitä elämä ei ole kantanut. Koetan itse ajatella niin, että riittää, että selviän tästä päivästä seuraavaan. Suunnitelmia on hyvä olla, mutta liian pitkälle ei kannata ajatella. Ja vastuu selviytymisestä on minulla itselläni, ei se elämän vastuulla ole. Se, mitä teen tänään tai jätän tekemättä, VOI vaikuttaa siihen, mitä huomenna tapahtuu tai ei tapahdu. Iso osa asioista on kuitenkin sattuman varassa. Siinä mielessä olemme elämän tuulten armoilla.

Annan tuulen kuljettaa, katsotaan, minne puuska roskan riepottaa. Tästä aiheesta syntyi sekatekniikalla työ "Minne tuuli kuljettaa". Ensimmäisessä kuvassa työ on kuvattu valmistumisen jälkeen keinovalossa, toisessa kuva on kehystettynä lasin alla ja kuvattu tänä aamuna luonnonvalossa. Valaistus vaikuttaa väreihin melko paljon.

Tämä työ on nyt toistaiseksi makuu-/työhuoneeni seinällä muistuttamassa minua siitä, että tuuli tuo ja tuuli vie, se on vain elämää.