Väitöskirjatyöni ohjaaja totesi aikoinaan, että "projekti edistyy, vaikka sinä makoilisit pari päivää sängyssä, syljeskelisit kattoon ja lueskelisit naistenlehtiä". Hänellä oli tapana sanoa ajoittain, että "eiköhän me laiteta pariksi päivää kioski kiinni". Tämä tarkoitti sitä, että pidimme muutaman päivän vapaata vastineeksi siitä, että lähes viikoittaiset näytteenottomatkat venyivät tavallisesti 12-14 tunnin mittaisiksi. Yliopistolla tämä oli mahdollista, koska päivittäistä työaikaa ei oltu määritelty.
Ohjaajani oli ja on varmasti edelleenkin viisas mies. Luovuus tarvitsee laiskottelua. Keho ja mieli tarvitsevat lepoa, että jotain uutta voisi syntyä. Että ihminen voisi olla luova. Minulle laiskottelu ja jouten olo eivät kuitenkaan ole mitään itsestäänselvyyksiä. Tykkään puuhastella. Jopa umpiväsyneenä. Ikävä vain, että puuhastelut eivät yleensä väsyneenä johda mihinkään järkevään.
Kadehdin välillä koiramme, joka todella osaa ottaa ilon irti elämästä! Välillä paahdetaan tuhatta ja sataa kumilelun tai pallon perässä, sen jälkeen lysähdetään sohvalle tyytyväisenä nukkumaan. Ja kun meidän Ansku nukkuu, niin silloin se nukkuu, eikä hievahdakaan, vaikka kuinka yrittäisimme houkutella sitä ulos. No rusakko-kortti toimii kyllä aika usein. Tai orava.
Olisipa nukkuminen minullekin yhtä helppoa!
Olin viikonvaihteessa muutaman päivän sairaana ja silloin oli pakko levätä. Hyväähän se teki, nukkuminen. Olen myös opetellut hyväksymään sen, että väsyneenä ei ole järkevää tehdä mitään kovin vaativaa. Välillä on päiviä, jolloin tulee huuhailtua sinne tänne ja edes takaisin. Hypisteltyä keskeneräisiä käsitöitä, paukutettua isältä perittyä epävireeseen eksynyttä pianoa ja leikeltyä kangasjämistä tilkkuja, ilman mitään sen järkevämpää suunnitelmaa.
Viime aikoina näitä huuhailupäiviä on ollut useampia. Kevät on jo täällä ja tekee minut levottomaksi. Katse on kääntynyt sisätiloista ulos. Mieli tekisi jo mökille, puutarhatöihin ja riippumattoon. Istuttamaan kukkia ja sisustamaan kuistia. Maalaamaan mökin seiniä ja laittamaan ne paljon puhutut viimeiset listat paikoilleen. Ehkä sitten olisi taas jotain järkevää kirjoitettavaakin tänne blogiini. Väkisin en viitsi tekstiä vääntää... Pitää olla joku idea, eikä niitä tule, jos väsyttää.
Olen oppinut sen, että luovuus tarvitsee lepoa. Mutta on se ollut vaikea läksy.
Itse olen prosessia tarkkaillessa huomannut että silloin kun tekee jotain luovaa, kirjoittaa esim niin se mitä teeet on päässäsi valmiina, pienin korjauksin siitä tulee se mitä olet ajatellut eli sitä vain purkaa jotain jo keksittyä, ideoitua ja jos niitä ideoita ei ole purettavaksi niin se luovuus huitelee sinne tänne, ilman päämäärää ja lopulta ei saa aikaiseksi mitään järkevää. Joskin aikaa kuluu kohtuu miellyttävällä tavalla.
VastaaPoistaTarvitsee siis levätä ja kelata välillä, pitää taukoa tekemisissään, juuri niin kuin koirasi sinua yrittää opetttaa, silloin kun tehdäään niin tehdään, muutoin maataan mutkilla ja mietitään mitä seuraavaksi tekisi, ideoidaan että on mitä purkaa.
Ihania lojumiskuvia koiruudesta;D
P.s. onneksi aloin seuraamaan, sulla on ajoittain mielenkiintoisia aiheita joita jään kelaamaan, siis virikkeellistä lukemista, kiitos.
Kiitos :). Tarkoitus onkin ollut kirjoittaa ihan asiasta ja herätellä ihmisiä miettimään sisustus- ja sisäilma-asioita (miksei muutakin) uudesta vinkkelistä. Asiakirjoitusten väliin tulee sitten kaikenlaista "hömppää ja huttua", kun tulee harrasteltua ja puuhailtua vähän sitä sun tätä. Hassu juttu, useimpia kiinnostaa juuri se hömppä, sekä kauniit valokuvat. Mukavaa, että joku viitsii ihan ajatuksen kanssa lukea tekstejäkin. Hyvää viikonloppua!
PoistaKyllä tyypit lukee niitä asiakirjoituksiakin, eivät vaan kommentoi niin hanakasti, hömppää on helppoa ja turvallista kommentoida. tämä some-maailma on tehnyt osasta porukkaa aika arkaa, toiset revittelee senkin edestä, usein miettimättä.
PoistaTietona vapauttava, mutta vaikeammin toteutettavissa :)
VastaaPoistaNäinpä se juuri on!
Poista