KELLARIN PORTAIKKO

Remontoimme talomme kellarikerrokseen menevän portaikon ensimmäisen kerran muistaakseni joskus 90-luvulla. Käytävän kattoon jätettiin tuolloin alkuperäinen sormipaneeli, tosin se maalattiin valkoiseksi. Seiniin laitettiin kipsilevyt ja ne maalattiin kirkkaan keltaisiksi. Kuluneet puuportaat ehostimme kirsikanvärisellä laminaatilla.

Vuosien saatossa pinta kuin pinta nuhjaantuu ja alkaa huutaa ehostamista. Näin kävi kellarin portaikollekin. Keltainen maali menetti loistonsa ja kattoon vedetty maali alkoi rapista pois.

Kyllähän se tympäisi ja pitkään. Pari vuotta sitten saimme viimein portaikon remontoitua ja olen ollut siihen nyt tyytyväinen. Poistimme tuolloin katosta sormipaneelin ja laitoimme tilalle leveämpää paneelia, samaa tyyliä, kuin mitä keittiössämme on. Ulkoseinä tapetoitiin pyyhittävällä tapetilla (vinyylitapetti) ja toinen seinä maalattiin vaaleansiniharmaaksi (maalin ostimme muistaakseni Biltemasta tai Rustasta, sävyä en enää muista). 

Samalla korjasimme portaikon yläpäässä olevan siivouskomeron oviaukon siistiksi. Siivouskomeron ovena toimi aikoinaan jonkinlainen haitariliukuovi, joka muutaman käyttövuoden jälkeen meni rikki. Remontin yhteydessä oviaukkoon laitettiin maalatun seinän sävyyn sopiva harmaa verho. Siivouskomeron vieressä on sähkökaappi, jonka beigen värinen metalliovi maalattiin valkoiseksi.

Erikoisuuksina portaikossa ovat köydestä tehty kaide ja seinävalaisimet, jotka ovat ulkovalaisimia. Mukavasti ne kuitenkin istuvat myös sisätiloihin. Valo ei ole kirkas, mutta riittävä.

Seinien alaosat (tiiltä) on rapattu aiemman remontin yhteydessä ja ne jätettiin hyväkuntoisina ennalleen. Väri on kermankeltainen, mutta sen verran vaalea, että se sointuu hyvin yhteen uusien pintojen kanssa. Myös lattia sai jäädä hyväkuntoisena ennalleen.

Portaikon ainoat kalusteet ovat valkoinen penkki, jossa on säilytystilaa - säilytämme siellä muovi- ja kestokasseja - ja vanha vaaleanvihreä puuarkku, jonka pappani on tehnyt minulle, kun olin lapsi. Arkku ei näissä kuvissa nyt näy, sen sijaan otin kuvan vanhoista valokuvista, jotka asettelin seinälle portaikon alapäähän. Kuvissa on sukuani ja perhettäni, vanhin kuvista on otettu vuosien 1927-1931 välillä.

Syyspimeiden tultua virittelin portaikon ikkunaan kynttilälyhdyn. Poltan lyhdyssä ainoastaan patterituikkua, koska Maestron mielestä oikea tuikku olisi vaarallisen lähellä ikkunassa olevaa virkattua pitsikappaa. Ja tässä(kin) asiassa Maestro on varmasti aivan oikeassa. Paloturvallisuus edellä siis mennään!

Hyvää viikonloppua!

KEHYSKUDONTAA JA KYNTTILÄASETELMA

Keittiön pöydällä olevat, valonpuutteesta kärsivät viherkasvit roskasivat sen verran ikävästi ruokapöytää, että siirsin ne toisaalle. Tämän jälkeen pöytä näytti autiolta ja alastomalta - jotain piti keksiä piristykseksi. Päätin rakennella pöydälle kynttiläasetelman pimeiden iltojen ratoksi. Tarvikkeet asetelmaan löytyivät vintiltä, "aarrelaatikoista" ja omasta pihasta/pihapiiristä: muutama ruukku, mehikasveja, sammalta, käpyjä, punaisia helmiä... Pienen rakentelun jälkeen asetelma näytti tältä:

Jotakin kuitenkin puuttui, sillä pöytä näytti edelleen liian tyhjältä ja asetelma orvolta ja yksinäiseltä.

Päätin hyödyntää asetelmassa tabletin, jonka taannoin kudoin kudontakehyksellä. Kudontakehys on monelle varmasti tuttu väline koulun käsityötunneilta. Itse tutustuin kehyskudontaan ensimmäisen kerran ala-asteella. Kehystä, joka oli paksua muovia, kutsuttiin tuolloin nimellä "Valpuri". Muistan, kuinka innoissani olin lankojen pujottelusta ja tekemäni värikäs pannunalunen hapsuineen on vieläkin jossain tallessa. 

Nyt käyttöön ottamani tabletin kudoin hieman isommalla kudontakehyksellä, jonka tilasin alkusyksystä Lankavalta. Aluksi kudonta oli aikamoista ähräämistä. Jouduin aloittamaan työn alusta jopa kolmeen kertaan, ennen kuin homma alkoi sujua. Ensimmäisillä kerroilla työ lähti ikävästi kapenemaan lupaavan alun jälkeen, enkä toki halunnut, että tabletista tulee muotopuoli. Tähän ensimmäiseen kokeiluversioon käytin lankavarastoni puuvillaisia jämälankoja sekä ohutta kultalankaa.

Lopputulokseen olen tyytyväinen ja tabletti istui mukavasti myös asetelmaan, kun sijoitin sen päälle lahjaksi saamani kynttilähurrikaanin.

Nyt ruokapöytä ei enää näytä niin autiolta ja asetelmaa voi joulun lähestyessä täydentää jouluisilla koristeilla, jos siltä tuntuu. Ruukuissa olevat mehikasvit on helppo myös korvata, jos kaupassa sattuu tulemaan vastaan ruukkuihin sopivia, kukkivia huonekasveja.

Kaikki materiaalit asetelmaan löytyivät kotoa / luonnosta, joten asetelman hinnaksi tuli 0 euroa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

VUODENAIKOJEN VÄRIT, osa II: syksy

Suomessa on virallisesti neljä vuodenaikaa, mutta minä jaan syksyn mielessäni kahteen eri osaan: alkusyksyyn (syys-lokakuu) ja loppusyksyyn (loka-marraskuu). En tiedä, onko marraskuu jo virallisesti talvikuukausi, tämä riippunee lämpötiloista, mutta itse miellän sen vielä syksyn kuukaudeksi. Tässä artikkelissa pohdiskelen alku- ja loppusyksyn värimaailmaa.

Alkusyksy on ruskan ja huikean väriloiston aikaa, jos säät suosivat. Erityisesti syyskyy on parhaimmillaan upea ulkoilukuukausi: lämmin, aurinkoinen ja värikäs. Puut hehkuvat keltaisen, punaisen ja ruskean sävyissä, myös maaruska voi olla värikäs, erityisesti Lapissa. Aurinkoisina päivinä taivas on huikaisevan sininen. Viljapellot hehkuvat erilaisissa ruskean ja keltaisen sävyissä, pilvisenä päivänä maisema on harmaampi.

Jos syyskuu on sateinen, kaunis ruska voi jäädä haaveeksi. Viimeistään lokakuussa lehdet alkavat väistämättä putoilla puista ja ruska katoaa. Jäljelle jää likaisen harmaa ja ruskea ankeus, jota kuorruttaa läpitunkematon pimeys. Pakkanen voi aika ajoin tuoda pientä piristystä harmauteen, korkeapaineella taivaan peittävä harmaa rätti saattaa hetkeksi repeytyä ja jos on onnekas, voi nähdä pilkahduksen sinistä taivasta. Aurinkoiset päivät ovat lokakuussa kuitenkin aika harvinaisia.

Vihaan lokakuuta. Vihaan myös marraskuuta, vaikka silloin saadaankin tavallisesti nauttia jo kirpakoista pakkasaamuista ja piristävästä huurrekuorrutuksesta maassa. Värien puolesta marraskuu on kuitenkin yhtä ankea kuin lokakuukin.

Alla on kuvakollaasieni väreistä koostetut väripaletit, alkusyksylle omansa ja loppusyksylle omansa. Siniset, vihreät, ruskeat ja harmaat sävyt ovat alkusyksyn päävärejä. Mukaan mahtuu myös ripaus violettiin taipuvia sävyjä sekä punaista. 

Alkusyksyn väripaletissa on paljon värejä, joista pidän, ja jotka sointuvat kauniisti yhteen. Toisaalta värien runsaus on aika pakahduttavaa enkä itse ainakaan haluaisi sisustuksessa tuoda koko tätä väripalettia esille, vaan poimisin sieltä 3-5 toisiinsa sointuvaa tai toisiaan korostavaa väriä ja käyttäisin niitä.

Loppusyksyn väripaletti onkin sitten jo toisenlainen. Maisemaa värittävät siniset, ruskeat ja harmaat, punaiset ja keltaiset puuttuvat. Sävyt ovat selvästi hillitympiä kuin alkusyksyn paletissa. Yleisilme on harmoninen, kaikkea muuta kuin räikeä ja värikäs. Jokin yksittäinen väripilkku saattaa vielä mahtua mukaan, mutta yleisilme on hyvin harmaa- ja sinivoittoinen. Onko tämä nyt sitä paljon puhuttua skandinaavista värimaailmaa, vai onko se löydettävissä aidoimmillaan vasta talven sävyistä? 

Sinisen sävyt ovat mielestäni kauniita ja paletin värit sointuvat kauniisti toisiinsa. Itse kaipaisin ehkä kuitenkin hieman enemmän väriä tähän väripalettiin. Ripaus murrettua keltaista voisi esimerkiksi tuoda piristystä ja korostaisi kauniisti sekä sinisiä että harmaita sävyjä. Myös valkoinen toisi kivaa kontrastia näille hillityille sävyille.

Olen värien ystävä, mutta kyllä tämä loppusyksyn väripaletti kuitenkin, yllättävää kyllä, miellyttää silmääni enemmän kuin tuo alkusyksyn väri-ilotulitus. Tämä on aika hämmentävä huomio. Alkusyksyn paletissa värejä on ikään kuin liikaa ja ne ovat kovin voimakkaita. Loppusyksyn sävyjen kanssa niistä voisi saada kuitenkin hyvinkin kauniita yhdistelmiä.

PIENTÄ PIRISTYSTÄ OLOHUONEESEEN

Rintamiestalomme olohuone on remontoitu viimeksi 90-luvulla. Oranssinkeltaiset tapetit ovat tuon ajan tuote ja vuosien varrella saaneet osumaa kerran jos toisenkin. Värikään ei enää silmääni oikein miellytä. Vaihtoon joutaisivat! Myös maalattu kipsilevykatto ja laminaattilattia olisivat kipeästi pintaremontin tarpeessa. Tällä hetkellä elämäntilanteemme on kuitenkin sellainen, että remontin teko ei onnistu. Talo on täynnä ihmisiä ja tavaraa, olohuoneen tyhjentäminen remonttia varten ei vaan ole mahdollista ilman, että koko huusholli päätyy kaaokseen. Ja kaaoksen keskellä emme nyt ole valmiita asumaan (siitäkin on kokemusta).

Yksi sisustuksen perusperiaatteita on, että jos et voi piilottaa, niin korosta. Koska en tällä hetkellä pääse eroon olohuoneen tapeteista, päätin korostaa tapettien väriä tuomalla ripauksen oranssia ja keltaista tekstiileihin. Idea tähän syntyi Eurokankaan palalaarien äärellä, bongasin sieltä nimittäin sattumalta täsmälleen olohuoneen tapettien väreihin sointuvan kankaan, joka oli mielestäni kaikin puolin kuosiltaan kaunis. Ompelin kankaasta pari uutta koristetyynynpäällistä tyynyihin, joiden vakiopaikka on mustalla nahkasohvallamme. Ompeluprojekti on oma tarinansa - uuden ompelukoneen käyttö vaatii vielä harjoittelua...

Viikkosiivousta tehdessäni vaihdoin olohuoneen pöydällä olevalle kynttilälautaselle uuden pitsiliinan, omaa tuotantoa tietenkin, ja asettelin uudet tuikut TV-tasolla oleviin lasisiin kynttiläkippoihin. Hämärän tullen oli mukava viettää lauantai-iltaa kynttilän valossa koiraa rapsutellen, uusiin sohvatyynyihin nojaillen :). 

Näiden hämyisten kuvien kera toivotan mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

HUONEKASVIT JA ASUMISTERVEYS

Aika ajoin saan sisäilmamikrobiologian asiantuntijana vastata kysymykseen ”voivatko huonekasvit aiheuttaa sisäilmaan homeongelmaa?”. Vastaukseni on, että kyllä ja ei, riippuen siitä, mitä ongelmalla tarkoitetaan.

Huonekasvien kasvualustanahan on tyypillisesti multa, joka ei ole steriiliä, eikä sen sitä pidäkään olla. Mullassa on aina mikrobeja, myös homeitiöitä. Mullan homeitiöt muodostuvat kuitenkin ongelmaksi vasta siinä vaiheessa, kun mullan pinnalla on havaittavissa näkyvää homekasvua. Esimerkiksi puutarhureille tuttu kanelihome muodostaa mullan pinnalle oranssinruskeaa, jauhomaista kasvustoa. Jos mullan pinnalla näkyy kasvustoa, on mahdollista, että mullasta voi vapautua homeitiöitä huoneilmaan. Itiöintiin vaikuttavat mm. homelaji ja kosteusolosuhteet.

Mutta ennen kuin paniikki iskee, on muistettava se, että ei sisäilmakaan ole steriiliä. Sekä sisä- että ulkoilmassa esiintyy homeitiöitä, ne kuuluvat ihmisen luonnolliseen asumisympäristöön. Sisällä home muodostuu ongelmaksi vasta silloin, kun sitä on tavanomaista enemmän, tai jos sille on jo aiemmin herkistynyt. Oireiluun vaikuttavat voimakkaasti ihmisen omat henkilökohtaiset ominaisuudet. On ihmisiä, jotka voivat ns. ”työntää päänsä homepönttöön”, kuten eräs luennoitsija muinoin asian värikkäästi ilmaisi, saamatta mitään oireita. Osa ihmisistä puolestaan reagoi hyvinkin pieniin pitoisuuksiin. Tässä on kyseessä sama asia kuin missä tahansa allergiassa: heinäallerginen saa oireita kävellessään heinäpellon poikki, mutta se, jolla ei tätä allergiaa ole, ei oireita saa. Viherkasvien hankintaa harkitsevan on siis mietittävä, mikä tilanne on omalla kohdalla.

Homeen lisäksi mullassa voi olla myös muita mikrobeja, jotka aiheuttavat oireita. Mullalle oireileva voi korvata mullan muilla kasvualustoilla, esimerkiksi kookoskuidun, kaarnan, lecasoran, perliitin, molersaven, vermikuliitin ja hiilen sekoituksilla. Yksi vaihtoehto on jättää huonekasvit hankkimatta ja käyttää sisustuksessa korvaavia elementtejä, vaikkapa kuiva- tai leikkokukkia.

Myös itse kasvit voivat olla allergisoivia. Helposti allergisoivia kasveja ovat esimerkiksi lyyra- ja limoviikuna, traakkipuu, oleanteri, rahapuu, kiinanruusu, jukkapalmu, saniaiset sekä useat fiikukset. Kukkivista huonekasveista allergiaa aiheuttavat helposti krysanteemit ja gerbera. Allergiset ihmiset ovat usein herkkiä myös voimakkaille tuoksuille. Huonekasvien hankinnassa on hyvä huomioida tämäkin.

Palataan vielä hetkeksi homeasiaan. Vaikka huonekasvin mullassa kasvaisikin näkyvää homerihmastoa, se voi aiheuttaa oireilua, mutta se ei aiheuta ongelmia rakenteisiin. Homeitiöt eivät lähde kasvamaan esim. huonekalujen tai seinärakenteiden pinnoilla, ellei niille ole riittävästi kosteutta. Homehtunut kukkamulta ei siis aiheuta sen suurempaa ongelmaa sisäilmalle/rakenteille kuin esim. homehtunut leipä tai hedelmä.

Viherkasveja ei tarvitse homeen vuoksi myöskään hävittää. Mullanvaihto riittää ensiavuksi ja sen jälkeen kasville sopiva, oikeaoppinen kastelutapa ja -rytmi.

Toinen huonekasveihin ja asumisterveyteen liittyvä asia ovat VOC-yhdisteet, eli haihtuvat, orgaaniset yhdisteet. NASAn vuonna 1989 tekemässä tutkimuksessa todettiin, että monet huonekasvit kykenevät poistamaan ilmasta haitallisia yhdisteitä, esimerkiksi formaldehydiä. Drexelin yliopiston (Philadelphia, USA) vuonna 2019 tekemässä tutkimuksessa kuitenkin tultiin toisenlaiseen johtopäätökseen. Yliopiston tiedotteessa apulaisprofessori Michael Waring totesi, että vaikka kasvit ovat mahtavia, ne eivät puhdista sisäilmaa niin nopeasti, että sillä olisi vaikutusta kodin tai toimistojen sisäilman laatuun. Tutkijoiden mukaan aiempien tutkimusten perusvirheenä on ollut, että laboratorio-oloissa tehtyjä mittauksia on liikaa yleistetty tiloihin, joissa ihmiset normaalisti viettävät aikaa. Huonekasvit eivät kykene korvaamaan toimivaa ilmanvaihtoa, oli se sitten passiivinen tai koneellinen.

Mutta vaikka kasveista ei nykytiedon mukaan ilmanpuhdistajiksi olekaan, on niistä silti monenlaista iloa. Kasvit ovat kauniita ja lisäävät viihtyvyyttä, tuovat kappaleen luontoa myös sisätiloihin ja ovat monipuolinen sisustuselementti. Niitä voi hoitava ja niille voi jutella. Kasvit lisäävät myös huoneilman kosteutta, erityisesti gerbera, fiikus, sulkasaniainen, kulta- ja pensaspalmu, kultaköynnös, kääpiöbanaani, muratti ja traakkipuut mainitaan sisäilman kosteutta lisäävinä huonekasveina. Joidenkin lähteiden mukaan kasvit voivat sitoa itseensä ilmassa leijuvia hiukkasia ja sitä kautta parantaa sisäilman laatua. Kasvien hoito ja kasvatus on monille myös paljon iloa tuottava harrastus.

Minulla on tällä hetkellä kodissani yhdeksän huonekasvia. Enemmänkin niitä hankkisin, jos olisi tilaa. Minulla on todettu heinä- ja pölyallergia sekä astma, mutta en ole huomannut, että kasveista olisi minulle terveydellistä haittaa. Heinäkasveista sisätiloissa olisi, mutta niitä ei kotoani löydykään.

Jos sinulla on kysyttävää huonekasveihin ja asumisterveyteen liittyen, laita kommenttia, yritän vastata kysymyksiin parhaani mukaan!

YSTÄVÄ LÄHTI

Lupasin viimeksi, että seuraava postaus olisi asiapitoisempi. No, eipä ole. En ole kyennyt keskittymään asiapitoisen tekstin kirjoittamiseen, sillä menetin viime viikon tiistain ja keskiviikon välisenä yönä 23-vuotiaan eestinhevosruunani Roomelin. Poni menehtyi äkillisesti alkaneen kaasuähkyn seurauksena, ilmeisesti suolikierteeseen. Ponin lopettaminen oli ainoa vaihtoehto. Eläinlääkärin mukaan poni olisi joka tapauksessa kuollut kipuun ja shokkiin.

Kokemus oli kokonaisuudessaan traumaattinen, vaikka olinkin jollain tasolla jo osannut varautua siihen, että iäkkäälle ponille voi tulla lähtö milloin vain. Mutta loppupelissä tuollaiseen ei koskaan voi olla täysin valmistautunut.

Roomel eli hyvän ja pitkän elämän, 25.6.1998-6.10.2021. Meille kertyi yhteistä taivalta 13 vuotta.

Kaiken lisäksi olen ollut kuumeessa jo viikon. Olen silti yrittänyt setviä ponin jäämistöä ja jossain vaiheessa laitan varusteita myyntiin. Vielä en jaksa enkä kykene. En tiedä, jatkanko enää hevosharrastustanikaan. Aika näyttää.

Varusteiden lisäksi ponista jäi muistoksi varustearkku, jonka ostin noin kolme vuotta sitten, nippu häntäjouhia ja hevosenkenkiä. Jouhet pitää pestä, sen jälkeen askartelen niistä jotain muistoksi rakkaasta ponistani. Myös hevosenkengistä olen ajatellut värkätä jotakin. Onko ideoita?

Arkku jää kotiin sisustusesineeksi. Väliaikainen paikka löytyi eteisestä. Tytär päätti, että ei vielä muutakaan kotoa pois, joten toistaiseksi arkulle ei ole parempaakaan paikkaa.

Näin se elämä menee, välillä valossa, välillä varjossa. Minun elämässäni on nyt hetki kulkea kadun varjoisaa puolta.

HÄMÄRÄN TULLEN

Illan syliin hämärään, hetkeksi mä vielä jään.

Loimussa valon kynttilän selkeemmin nään tän elämän:

nuo hetket ohi kiitävät

niin usein huolen, kiireen täyttämät.

Niin paljon turhaa juoksemista, joutavaa on jauhamista!

Hämärään kun pysähtyy,

sielu lepää, virkistyy, olennainen kirkastuu.

Tulehen kun tuijottaa, näin viisautta siitä saa?

Syksyn tuuliin, lehtimereen heitän mikä mieltä kalvaa,

katson minne pohjatuuli tytön tämän kuljettaa.

Syksy on saapunut ja muutoksen tuulet puhaltavat. Tytär suunnittelee muuttoa ensimmäiseen omaan vuokra-asuntoon. Tyttären muuttohalut olivat tiedossa, mutta silti tämä asia on nyt toteutumassa nopeammin, kuin mitä olin ajatellut. Mieli laahaa vielä elokuussa, vaikka lokakuun tuulet jo soivat... Lasten aikuistuminen ja kotoa pois lähtö ovat luonnollisia asioita, mutta muutos tuo aina jonkinlaisen stressin tullessaan. On sopeuduttava uuteen. Sitähän tämä elämä on. Sopeutumista.

Ilmassa on paljon kysymyksiä, mm. terveyteen ja työelämään liittyen. Mieltä rauhoittaa kaiken myllerryksen keskellä, kun pimeinä syksyn iltoina voi käpertyä sohvalle käsityön kera ja nautin tunnelmavaloista, joita olen kotiimme viritellyt. 

"Tuijota tuleen, niin saat viisautta". Näin sanoi vanha kansa, kun olin lapsi. Ei liene haittaa, jos tätä kokeilee...

Ensi kerralla asiapitoisempi postaus.