Ostin muutamia vuosia sitten kesäalesta kolme pelargoniaa yhden euron kappalehintaan. Kukat ovat kiva sisustuselementti niin sisällä kuin ulkona kuistillakin, joten mielelläni niitä ostelen, jos edullisesti saan. Usein hieman rupuisiltakin näyttävät kasvit piristyvät, kun ne pääsevät hyvään multaan, isompaan ruukkuun ja saavat säännöllisesti hoitoa.
Pelargoniat kukkivat pari kesää, talvehtivat hyvin talven ja toisenkin ja keväällä alkoivat hyvissä ajoin puskemaan vihreää, jopa nuppujakin.
Sitten tapahtui dramaattinen käänne: punainen pelargonia alkoi kellastua ja punertua. Lehdet saivat syksyisen värin, vaikka kukka kukki ja näytti muuten voivan hyvin. Aluksi luulin, että olen kastellut kasvia liikaa. Tästä ei kuitenkaan ollut kyse.
Maestro löysi netistä syyn ongelmaan: pelargonialla oli sienitauti. Todennäköisesti oireiden syynä oli mullan kautta leviävä Pythium-sieni, joka aiheuttaa juuriston tummumista ja lehtien kellastumista ja tippumista. Tautiin ei käsitykseni mukaan ole muuta hoitoa kuin mullan ja ruukun vaihto.
Myös kaksi muuta pelargoniaa sairastui. Niidenkin lehdet alkoivat kellastua eikä kukintakaan kovin loisteliasta ole ollut. Toisen (kuvassa vasemmalla) olen jo vaihtanut uuteen multaan ja uuteen ruukkuun, toisen annoin olla. Aika vaivaisilta näyttävät vielä molemmat, vaikka molemmissa on nyt nuppuja ja kukkia. Kuistilla oleva valkoinen pelargonia näyttäisi toipuvan ilman mullanvaihtoa. Miten lie käy tuolle toiselle sitten.
Punaisen pelargonian sain pelastettua multaa ja ruukkua vaihtamalla ja se näyttää nyt terveeltä. Enpä silti tiedä, viitsinkö enää ensi talvea pyöritellä näitä kasveja nurkissani.
Minä en koskaan jaksa talvetella pelargonioita. Yleensä ne ovat kesäisin todella vahvoja kukkia vielä pitkälle syksyyn. Ostin keväällä mökille tarjouspelakuita ja se oli tosi onnistunut ostos. Eihän sitä koskaan tiedä, jos onkin joku vaiva kukalla.
VastaaPoista