GLUTEENITTOMAT PIPARKAKUT

Minulla on keliakia ja aina kun leivon, leivon tämän vuoksi gluteenittomia tuotteita. Gluteenittomien leivonnaisten tekeminen ei aina ole ongelmatonta ja koska en ole mikään erityinen jauhopeukalo, en ole edes yrittänyt esim. gluteenittomien pullien leipomista.

Esimerkiksi kuivakakut kuitenkin lähes aina onnistuvat ja tänä vuonna myös joulupiparit onnistuivat poikkeuksellisen hyvin. Valitsin piparireseptiksi suvussamme vuosikymmeniä kulkeneen reseptin, joka on aina ollu minulle "se ainoa oikea" piparkakkujen valmistusohje. Taikinan leivottavuutta parantaakseni muokkasin kuitenkin ohjetta hieman ja lisäksi, tietenkin, vaihdoin vehnäjauhon gluteenittomaan jauhoseokseen.

Alla pipariresepti, jota käytin, sekä ohjeet leivontaan. Piparit voi luonnollisesti leipoa myös vehnäjauhoa käyttäen, mikäli gluteenittomuus ei ole tarpeen!

Leivontaohje:

Munat + sokeri vatkataan keskenään. Lisätään joukkoon sulatettu, jäähdetty voi/margariini ja siirappi. Kuiva-aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään seokseen hyvin sekoittaen. Taikinan annetaan levätä kylmässä yön yli, jonka jälkeen se on valmis kaulittavaksi - lämmetessä taikinasta tulee melko tarttuvaa, joten jauhojen käyttö kaulitsemisen aikana on tarpeen! Taikinan voi myös välillä laittaa hetkeksi kylmään, mikäli se lämpenee liikaa.

Piparit paistetaan 180-190 oC:ssa.

Suosittelen lämpimästi tämän reseptin kokeilemista, vielä ehtii ennen aattoa... Piparkakkutaloa tästä taikinasta ei kuitenkaan kannata lähteä yrittämään, sillä epäilen vahvasti, ettei tämä taikina siihen taivu.

Maukkaita leivontahetkiä!

Joulutunnelmaa kuistille

Vanhan talomme avokuisti on näyttänyt koko syksyn kovin ankealta. Mietin pitkään, mitä kuistille laittaisin, mikä näyttäisi kivalta ja kestäisi talven tuulet ja tuiskut. Päädyin lopulta hyvinkin yksenkertaiseen ratkaisuun: hankitaan kuistille oikea metsäkuusi!

Maestro ei vastustanut ajatusta, joten ryhdyimme tuumasta toimeen ja haimme kuistille kuusen mökiltä samalla kun haimme sieltä sirkkelin pois talveksi. Halpa-Hallista löytyi kuuseen sopiva edullinen valosarja ja edulliset joulupallot, hopeaa ja mustaa. Mitään räikeää en kuuseen halunnut, vaan sellaista yksinkertaista, vanhanajan tunnelmaa. Ja koska koristeet olivat edullisia, ei harmita, jos tuuli sattuu viemään niitä mennessään.

Kuusi on mielestäni kaunis ja oli mukavaa koristella pitkästä aikaa oikea kuusi. Sisällehän emme voi oikeaa kuusta tuoda, koska se nuhanenät vuotamaan. Muovikuusella olemme menneet jo toistakymmentä vuotta. Oikeaa kuusta ei kuitenkaan voita mikään, niinpä olen erittäin mielissäni siitä, että edes ulos sain oikean kuusen... Kuistille voisi ideoida vielä lisääkin jouluista tunnelmaa, mutta mennään nyt hetki näillä ja katsotaan, josko uusia ideoita vielä mieleen juolahtaisi.

Kuusi valoineen tuo mukavasti valoa pimeään iltaan ja yöhön. 

Jouluun on enää hetki. Vielä on paljon valmisteltavaa, mutta eiköhän sitä tänäkin vuonna ajoissa ehditä saamaan kaikki valmiiksi suurta juhlaa varten.

LAKKIAISFIILIKSISSÄ

Viime viikolla meillä oli melkoinen huiske, kun valmistauduimme tyttäremme ylioppilasjuhliin. Siivosimme ja leivoimme oikein urakalla. Lakkiaiset olivat perjantaina Hippoksella ja sunnuntaina juhlittiin kahvin, leipomusten ja skumpan kera. Juhlat vietettiin kotonamme, ahtaissa tiloissa ja kirjavin kattauksin; vieraita tuli reilusti kolmisenkymmentä, eikä puhettakaan, että samanlaisia astioita olisi riittänyt kaikille... Juhlapöydässä nököttivät sulassa sovussa Iittalan siniset Taika-astiat ja ikivanhat Kermansaven kupit. Olipa siellä joukossa Arabian Itkevää Irjaakin. Juhlat olivat kuitenkin onnistuneet ja päätähti oli onnellinen ja tyytyväinen. Se on pääasia! Myös vieraat tuntuivat viihtyvän ja tarjottavaakin riitti kaikille.

Tämä viikko on huilailtu ja nautiskeltu kukka- ja korttimerestä, jonka ihanat ihmiset toivat lapsellemme.

Koska elämme jo joulukuuta, olin siivouksen yhteydessä ja jo ennen sitäkin laitellut esille joulukoristeita. Sulassa sovussa kukkien ja korttien keskellä ovat nyt kynttiläasetelmat ja tontut. 

Meillä oli siis jouluiset ylioppilasjuhlat. Kotikutoiset, mutta tunnelmalliset. Juhlista jää mukava muisto! 90-vuotias äitinikin jaksoi osallistua juhliin, mikä merkitsi meille ja hänelle paljon.

Onko teillä vietetty ylioppilasjuhlia tänä vuonna?

Onnittelut vielä kaikille nyt syksyllä lakin saaneille ja kaikkea hyvää tulevaisuuteenne!!!

TONTTUJA JA TÄHTIÄ

Vuosien varrella työpisteeni laatikoihin on kertynyt monenlaista pientä helmeä ja muuta tarviketta. Näistä askartelin aikani kuluksi muutaman minitontun. Askarteluun käytin seuraavia tarvikkeita: puuhelmiä (joissa osassa valmiina kasvot), tähtipaljetteja, punaista huopaa ja liimaa.

Minitontut päätyivät seikkailemaan keittiössä olevaan asetelmaan, jota ne mukavasti piristävät. Ruukkuihin voisi lähempänä joulua vaihtaa hyasintit.

Alla olevassa kuvassa lähikuva kolmesta tonttukaveruksesta:

Samalla kun asettelin tontut paikoilleen, vaihdoin keittiöön jouluisemmat verhot. Yleensä minulla on ollut keittiön ikkunoissa kapat, mutta nyt päädyin laittamaan keittiöön sivuverhot, ohutta tähtikuvioista kangasta. Yllättävän mukavasti nämäkin keittiöön istuvat. 

Ruokapöydän lasilevyn alle on vielä vaihdettava jouluisempi liina. Sen jälkeen alkaakin keittiön joulukoristelut olla valmiina!

RUOSTEISTEN LYHTYJEN UUSI ELÄMÄ

Siitä on jo jokunen viikko, kun kävimme mökillä laittamassa paikkoja talvikuntoon. Keräilin tuolloin ulkona lojuvaa tavaraa suojaan tulevan talven tieltä. Huvimajassa useamman kesän roikkuneet lyhdyt näyttivät loppuun ajetuilta: metalliosat olivat pahoin ruostuneet ja lasien värit haalistuneet. Olin jo vähällä siivousintoni vallassa heittää lyhdyt roskikseen, mutta päätinkin sitten antaa niille uuden mahdollisuuden. Periaatteeni kun on, että mitään käyttökelpoista ei heitetä pois. Niinpä kiikutin lyhdyt kotiin ja purin ne osiin.

Lähtötilanne näytti tältä:

Lyhtyjen kunnossa ei siis ollut hurraamista.

Pyynnöstäni Maestro upotti metalliosat fosforihappoon, jota hän käyttää mm. auton osien puhdistamiseen. Sen jälkeen metalliosat maalattiin mattamustalla spraymaalilla.

Lasiosat puhdistin vedellä ja karhealla sienellä, vanha hapertunut väri irtosi melko helposti. Kaappien kätköistä löytyi pari purkkia vanhaa lasimaalia, ja niillä sitten maalasin lasiosat uudelleen.

Lyhdyistä tuli todella hyvän näköiset, vaikka itse sanonkin. Vanhan kunnostaminen kannatti, jälleen kerran! 

Uuden ilmeen saaneille lyhdyille löytyi hyvä paikka eteisen vihernurkkauksesta, vihreän arkun päältä. Laitoin lyhtyihin patterituikut, sillä eteisessä ei ole ketään kaiken aikaa vahtimassa elävää tulta. Turvallisuussyistä siis valitsin patterituikut ja yllättävän aidoilta ne lyhtyjen sisällä näyttävätkin.

Eteisen vihernurkkaus sai näin taas hieman lisää jouluista ilmettä! Mukavaa pian alkavaa joulukuuta kaikille!

ETEISEN JOULUINEN VIHERNURKKAUS

Hiljalleen on aika ryhtyä luomaan jouluista tunnelmaa kotiin. Tänä vuonna aloitin tunnelmoinnin tuomalla jouluisia asioita eteisen vihernurkkaukseen, jossa oli mukavasti tilaa uusille sisustuselementeille. Appivanhemmilta saatu tonttu-ukko pääsi kesämajoiltaan vintiltämme tutulle paikalleen yläkerran portaikkoon. Ukkelin seuraksi hankin Minimanista huonekuusen ja pari kaunista, tummanpunaista suojaruukkua (kuvissa ruukkujen väri ei valitettavasti pääse oikeuksiinsa), toisen kuuselle ja toisen viherkasville, jolla ei ollut sopivaa suojaruukkua lainkaan.

En pidä kirkkaista valoista, erityisesti talvella haluan olla sisätiloissakin hämärissä. Siksi meillä poltellaan paljon tunnelmavaloja ja kynttilöitä pimeinä iltoina kirkkaiden yleisvalaisimien sijaan. Koska olen heikkona erilaisiin tunnelmavaloihin, valaisin huonekuusen  paristokäyttöisellä valosarjalla. Nyt kuusi on valoineen hyvä, mutta ei liian räikeä valonlähde eteiseen/portaikkoon pimeän tullen.

Eteisen seinällä oli seinävaatteena Kreikasta ostettu  puuvillamatto. Vaihdoin sen valkoiseen ryijyyn, jonka olen saanut parikymmentä vuotta sitten mökkinaapuriltani. Ryijy on jo sen verran vanha ja hauras, että se hieman repeytyi tankokujan kohdalta ripustustankoa pujotellessani, mutta kursin repeämät umpeen. 

Valkoinen ryijy pääsisi paremmin oikeuksiinsa, jos seinä olisi tummempi. Haaveilenkin siitä, että voisin tapetoida tuon seinänpätkän sekä portaikon korkean seinän tummalla tapetilla. Esimerkiksi harmaan ja mustan kirjava tiili- tai kivikuvioinen tapetti voisi olla kiva. Toistaiseksi joudun kuitenkin tyytymään tähän Tikkurilan parmesaani-sävyyn.

Eteisen vihernurkkauksessa on nyt hieman jo joulutunnelmaa. Joulukuun aikana nurkkaukseen voi vielä lisätä jouluisia elementtejä. Toistaiseksi nämä riittävät.

MARRASKUUN HYYTÄVÄ HARMAUS

Marraskuu on aina minulle vaikeaa aikaa, koska on niin pimeää ja kosteaa. Sisustamiseen ei ole ollut puhtia, mutta olen yrittänyt olla muuten aktiivinen -makoilu valitettavasti pahentaa kaamosväsymystä ja -masennusta. Olen neulonut joululahjaneuleita (enimmäkseen lapasia ja sukkia), lenkkeillyt ja puuhastellut Ansku-koiran ja Maestron kanssa, touhunnut mökillä ja kaivannut mennyttä kesää, aurinkoa ja lämpöä. 

Olen myös kaivannut ja surrut edesmennyttä hevosystävääni. Suru on suuri ja syvä. Kaipaan tallitouhuja, mutta en ole vielä saanut irti itsestäni sen vertaa, että olisin käynyt tallilla rapsuttelemassa toisten hevosia. Ehkä on vielä liian aikaista... Hevosen jättämää tyhjää tilaa olen koettanut täyttää lenkkeilemällä ja kotitöillä, nythän niidenkin tekemiseen on enemmän aikaa. 

Kaupungin iltaelämääkin olemme Maestron ja ystävien kanssa käyneet ihmettelemässä, monen kuukauden tauon jälkeen. Mukavaahan se oli, käydä ulkona syömässä, ja tavata rakkaita ihmisiä.

Vähemmän mukavaa on se, että työpaikallani alkoi yt-neuvottelut. Tiedossa on lomautuksia/irtisanomisia. Taas kerran sitä ollaan tuntemattomien tuulten riepoteltavana. Mutta sitähän se elämä on. Muutosta, muutosta ja muutosta. 

Tein pienen kuvakollaasin marraskuun puuhailuista ja tunnelmista. Mainittakoon, että kuvan minusta ja Maestrosta on ottanut ystäväni ja hevoskuvan, jossa on kukkaseppele, on ottanut hevostani hoidellut Saila-tyttönen. Muut kuvat ovat omiani.

Vaikka tämä syksy on tuonut tullessaan monenlaista kurjuutta ja harmia, niin yksi iloinenkin asia joukkoon mahtuu: tyttäreni pääsi ylioppilaaksi! Joulukuussa meillä on yo-juhlat ja niihin valmistaudumme huolella. Juhlavalmisteluihin liittyen tulee paneuduttua taas sisustuspuuhiinkin, jos ei muuten, niin stailaamassa huushollista ylimääräinen roina pois... :) Joulukin lähestyy, joten joulukoristeitakin voisi jo alkaa ottaa esille.

Näissä tunnelmissa, kuulumisiin!