KIERRÄTTÄMISEN VAIKEUS

Maailma on tavaraa täynnä. Niin täynnä, että vaikka kuinka haluaisi itselleen tarpeetonta tavaraa kierrättää, se ei aina onnistu. Tavara ei liiku, vaikka ilmaiseksi sen antaisi.

Erityisen hankalia ovat kirjat. Omaa ja perheeni asumisviihtyvyyttä lisätäkseni olen käynyt läpi perheemme kirjoja ja löytänyt parikymmentä teosta, joita emme itse enää tarvitse. No, eipä niitä kukaan muukaan tunnu tarvitsevan... Tietokirjoja varsinkaan, koska lähes kaikki tieto (olipa se sitten oikeaa tai väärää) löytyy nykyään internetistä. Ostajia ei löydy, vaikka kirjalle laittaisi hintaa vain muutamia euroja. Pari puutarha-aiheista kirjaa sain tosin myytyä viidellä eurolla ja muutama taidekirja löysi uuden kodin naapurista, jossa vuosien jälkeen aloitellaan akvarellimaalausta uudelleen. Taidekirjat annoin ilmaiseksi pois. Läjän sisustus- ja askartelukirjoja sain myös pois nurkista lahjoittamalla ne ilmaiseksi, näille oli jopa useampia ottajia - kysyntää alkoi olla heti, kun ilmoitin lahjoittavani kirjat. Viisi euroa/kirja oli ilmeisesti liikaa pyydetty.  

Edelleen poistoon meneviä kirjoja riittää. Olen aina ollut kirjojen ystävä ja ajatus siitä, että joudun mahdollisesti heittämään täysin ehjiä kirjoja paperinkeräykseen, tuntuu äärimmäisen pahalta. Ystäväni ehdotti, että otan turhat kirjat askartelukäyttöön ja näin sitten ehkä teenkin, jos muuta järkevää vaihtoehtoa ei ole.

Vaatteet ovat myös hankalia kierrätettäviä. Tori.fi:ssä on turha edes yrittää myydä vaatteita, kysyntää ei ole. Meille tarpeettomat vaatteet päätyvät vaatekeräyskonttiin ja/tai ystävien ja sukulaisten lapsille. Rikkinäiset leikkelen matonkuteiksi, jos materiaali on sopivaa. Pelastan rikkinäisistä vaatteista myös napit ja ehjät vetoketjut.

Käytetyn tavaran myyntiin ja lahjoittamiseen liittyy muitakin hankaluuksia kuin se, että tavarasta ei olla kiinnostuneita. En lakkaa ihmettelemästä sitä, että joku ilmaisee kiinnostuksensa tarjolla olevaan tavaraan, lupaa tulla noutamaan eikä sitten koskaan tulekaan. Näin on tässä viikon sisällä käynyt jo useamman kerran! Ilmoitin lahjoittavani pois lasten suksisauvat ja eräs henkilö olikin niistä kiinnostunut. Sovin hänen kanssaan noutoajan peräti kolme kertaa - eikä tämä henkilö ikinä ilmaantunut paikalle. Siis mitä ihmettä? Jos ei pääse tulemaan sovittuna aikana, siitä voisi ilmoittaa... Ja mielellään etukäteen. Ei ole kiva odotella tavaran noutajaa turhaan, onhan ihmisellä muutakin tekemistä. Koomista on se, että seuraavakin henkilö, joka oli näistä samoista sauvoista kiinnostunut, jätti tulematta - hän ei löytänyt perille, vaikka emme todellakaan asu missään korvessa ja talon seinässä on kahdessakin kohtaa talon numero. Mielessä on jo käynyt noiden sauvojen osalta se, että taitaa olla helpointa viskata ne roska-astiaan... Mutta jospa kolmas kerta toden sanoisi.

Näistä kokemuksista huolimatta aion jatkaa kierrättämistä. En vain pysty heittämään käyttökelpoista tavaraa roskikseen.