Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 12. marraskuuta 2021

KELLARIN PORTAIKKO

Remontoimme talomme kellarikerrokseen menevän portaikon ensimmäisen kerran muistaakseni joskus 90-luvulla. Käytävän kattoon jätettiin tuolloin alkuperäinen sormipaneeli, tosin se maalattiin valkoiseksi. Seiniin laitettiin kipsilevyt ja ne maalattiin kirkkaan keltaisiksi. Kuluneet puuportaat ehostimme kirsikanvärisellä laminaatilla.

Vuosien saatossa pinta kuin pinta nuhjaantuu ja alkaa huutaa ehostamista. Näin kävi kellarin portaikollekin. Keltainen maali menetti loistonsa ja kattoon vedetty maali alkoi rapista pois.

Kyllähän se tympäisi ja pitkään. Pari vuotta sitten saimme viimein portaikon remontoitua ja olen ollut siihen nyt tyytyväinen. Poistimme tuolloin katosta sormipaneelin ja laitoimme tilalle leveämpää paneelia, samaa tyyliä, kuin mitä keittiössämme on. Ulkoseinä tapetoitiin pyyhittävällä tapetilla (vinyylitapetti) ja toinen seinä maalattiin vaaleansiniharmaaksi (maalin ostimme muistaakseni Biltemasta tai Rustasta, sävyä en enää muista). 

Samalla korjasimme portaikon yläpäässä olevan siivouskomeron oviaukon siistiksi. Siivouskomeron ovena toimi aikoinaan jonkinlainen haitariliukuovi, joka muutaman käyttövuoden jälkeen meni rikki. Remontin yhteydessä oviaukkoon laitettiin maalatun seinän sävyyn sopiva harmaa verho. Siivouskomeron vieressä on sähkökaappi, jonka beigen värinen metalliovi maalattiin valkoiseksi.

Erikoisuuksina portaikossa ovat köydestä tehty kaide ja seinävalaisimet, jotka ovat ulkovalaisimia. Mukavasti ne kuitenkin istuvat myös sisätiloihin. Valo ei ole kirkas, mutta riittävä.
















Seinien alaosat (tiiltä) on rapattu aiemman remontin yhteydessä ja ne jätettiin hyväkuntoisina ennalleen. Väri on kermankeltainen, mutta sen verran vaalea, että se sointuu hyvin yhteen uusien pintojen kanssa. Myös lattia sai jäädä hyväkuntoisena ennalleen.

Portaikon ainoat kalusteet ovat valkoinen penkki, jossa on säilytystilaa - säilytämme siellä muovi- ja kestokasseja - ja vanha vaaleanvihreä puuarkku, jonka pappani on tehnyt minulle, kun olin lapsi. Arkku ei näissä kuvissa nyt näy, sen sijaan otin kuvan vanhoista valokuvista, jotka asettelin seinälle portaikon alapäähän. Kuvissa on sukuani ja perhettäni, vanhin kuvista on otettu vuosien 1927-1931 välillä.
















Syyspimeiden tultua virittelin portaikon ikkunaan kynttilälyhdyn. Poltan lyhdyssä ainoastaan patterituikkua, koska Maestron mielestä oikea tuikku olisi vaarallisen lähellä ikkunassa olevaa virkattua pitsikappaa. Ja tässä(kin) asiassa Maestro on varmasti aivan oikeassa. Paloturvallisuus edellä siis mennään!

Hyvää viikonloppua!


1 kommentti:

  1. Kivoja toteutuksia. Portaikot on vähän hankalia. Meiltä löytyy kahdet. Tällä hetkellä toimivat, mutta mielessä on jo käynyt, että mitenkähän kauan.

    VastaaPoista

Kiva kun vierailit blogissani!