Viimeiset seitsemän arkipäivää olemme koulussa harjoitelleet märkätilojen kosteudenhallintaa ja laatoitusta. Ensimmäinen harjoituslattia ja ensimmäiset harjoitusseinät ovat nyt saumaamista ja silikoneja vaille valmiit. Teemme vielä toisen harjoituslattian, sen jälkeen todennäköisesti siirrymme puutöiden pariin.
Olen oppinut joka päivä uutta - myös sen, että rakentaminen on fyysistä ja kuntoa vaativaa työtä. Olen kyykkinyt, kontannut, maannut lattialla kyljelläni, kurotellut, kantanut, kiskonut... Eilen olin niin uupunut, että menin jo ennen klo 22 nukkumaan ja nukuin kymmenen tuntia putkeen. Heräsin kammottavaan päänsärkyyn ja siihen, että koko selkäruotoni oli aivan jumissa. Tätä kokovartalokangistusta olen tänään yrittänyt hoidella, jotta olisin taas maanantaina iskussa. (Kivuista huolimatta kävin ratsastamassa, sitähän ei tietenkään voinut jättää väliin...)
Alla muutama kuva harjoituslaatoituksista:
En tiedä, tulenko koskaan laatoittamaan työkseni tai tekemään muitakaan remonttihommia ammattilaisena. Jos työharjoittelu menee hyvin ja minulle tarjotaan alan töitä, niin mikä ettei, lähden kyllä tekemään... Jos vaan kroppa kestää. Siitä on aika paljon kiinni. Mutta vaikka ei kestäisikään, koulutus ei silti mene hukkaan. Koulua on käyty vasta kolme viikkoa ja jo nyt olen oppinut paljon sellaista, mistä on hyötyä sisustussuunnitelmia tehdessäni. On huomattavasti helpompi suunnitella esim. kylpyhuonetta, kun on tietoa lattian kaadoista, vesieristyksestä ja laatoituksesta. Myös omien kohteiden remontointi onnistuu entistä helpommin saneerauskurssin käytyäni. Ja niitä omia remonttejahan riittää...
Remonttihenkilön kroppa varmaan kehittyy jokaisen remontin myötä kestävämmäksi ;D
VastaaPoistaSuunnittelijan on varmasti helpompi ymmärtää asioita kun on noin konkreettisesti päässyt testailemaan asioita.