MIETTEITÄ VUODEN VAIHTUESSA

 ”Elämässä on mentävä eteenpäin, eikä taakseen pidä katsoa”. Tätä nuorena saamaani neuvoa olen noudattanut, mutta näin vuoden lähestyessä loppuaan on kuitenkin hyvä vilkaista hieman peräpeiliin ja pohdiskella kuluneen vuoden antia. Sen jälkeen voi taas kaasu pohjassa porhaltaa eteenpäin niin pitkälle kuin baanaa riittää.

Vuosi 2021 on ollut tapahtumarikas, mutta sitä on varjostanut koronasta ja heikentyneestä työtilanteesta johtuva jatkuva epävarmuus. Vuoden alussa oli työpaikallani yt-neuvottelut, jotka johtivat tiimissämme yhden henkilön irtisanomiseen. Viime viikolla päättyivät uudet yt-neuvottelut, jotka johtavat meidän sektorillamme jopa 12 henkilön irtisanomiseen. Olenko yksi niistä, joiden pää putoaa? Epävarmuus jatkuu – niin töissä kuin koronankin suhteen. Epävarmuus on kalvanut koko tiimiämme ja syönyt työmotivaatiota. Pelko koronasta on puolestaan vähentänyt tapaamisia ystävien ja sukulaisten kanssa, mikä on aika ajoin harmittanut.

Syvää suruakin tämä vuosi on tuonut. Eestinhevoseni Roomel menehtyi lokakuussa 23-vuotiaana ähkyyn, kolmentoista vuoden yhteisen taipaleen jälkeen. Tätä surua työstän edelleen, elämässä on yhä hevosen mentävä aukko täytettävänä. Surutyö vie aikansa ja harrastus hevosten parissa etsii yhä uutta suuntaa. Yhdellä ratsastustunnilla jo kävin, 2,5 kk:n ratsastustauon jälkeen ja aion jatkaa tunneilla käyntiä. Hevosista en eroon pääse, se on varmaa, tavalla tai toisella tulen niiden parissa viettämään aikaa elämäni loppuun saakka. Toista Roomelin kaltaista ponia tuskin vastaan tulee, mutta uskon, että jokaisella vastaantulevalla hevosystävällä on jotain annettavaa, jos ei muuta, niin samettinen turpa siliteltäväksi.

Onneksi vuoden aikana on ollut iloisiakin tapahtumia! Olen iloinen ja ylpeä siitä, että tyttäreni sai ylioppilaslakkinsa ja että sekä hän, että molemmat poikani, ovat saaneet mieleisensä jatko-opiskelupaikat. Iloitsen myös siitä, että jaksoin työni ohessa opiskella ja valmistua sisustussuunnittelijaksi.  Kesämökin peruskorjaus- ja sisustusprojekti on myös ilonaiheiden listalla, vaikka projekti onkin vielä hieman kesken. Mittavimmat korjaustyöt sisätiloissa on nyt kuitenkin tehty, sisustus on enää pientä viilailua vailla.

Ei siis niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Uuteen vuoteen lähden rauhallisin mielin, ilman suuria odotuksia tai toiveita. Otan vastaan sen, mitä vuosi tuo tullessaan. Ehkä tulen irtisanotuksi, ehkä en. Aika näyttää. Kävi niin tai näin, aion aloittaa opinnot yrittäjän ammattitutkinnon suorittamiseksi. Mitä sen jälkeen tapahtuu, sitä en vielä tiedä.

Muutoksia uusi vuosi varmasti tuo tullessaan. On vain koetettava pysyä virran mukana, tuli mitä tuli. Tärkeintä on, että oma terveys säilyisi, virran pyörteissä. Uudenvuoden lupaukseni onkin tänä vuonna se, että lupaan pitää itsestäni paremmin huolta kuin aiemmin. Jos en itse ole kunnossa, kuinka voin huolehtia muidenkaan hyvinvoinnista? Ensin on asetettava happinaamari omille kasvoille ja sen jälkeen vasta autettava muita.

Uusia sisustus- ja käsityöprojekteja on tulossa myös, se on varmaa. Mutta niistä lisää sitten ensi vuonna!

Rauhallista vuoden 2021 loppua kaikille ja kaikkea hyvää alkavaan vuoteen!