VANHAN TUOLIN UUSI ELÄMÄ

Lähes neljä vuotta sitten raahasin kesämökiltä kotiin isän vanhan, 50-luvulta peräisin olevan tuolin. Tuolin verhoilu oli rikki ja istuinosa lässähtänyt niin pahoin, että jouset painoivat istuessa ahteria. Lisäksi tuoli haisi aivan järkyttävästi homeelle. Tuoli oli jo menossa kaatopaikkakuormaan, kun yhtäkkiä päätinkin viedä sen kotiin ja katsoa, voisiko sille tehdä jotain.

Tuolin purkaminen oli nopeasti tehty. Oli kiinnostavaa nähdä vanhat täytteet ja ylipäätänsä se, miten tuoli oli rakennettu. Käsityötähän se oli, käsityön leima näkyi selvästi kaikessa. Esimerkiksi käsinojat olivat hieman eri korkeudella toisiinsa nähden. Nämä tällaiset pikkuvirheet ovat kuitenkin pikkujuttuja vanhassa huonekalussa, johon liittyy vahva tunnearvo.

En ole koskaan verhoillut tuolia, joten kunnostin tuolin yhteistyössä Maestron kanssa. Maestro tarkisti tuolin rakenteen ja teki muutamia vahvistuksia, jotta runko pysyy kasassa. Sen jälkeen minä hioin ja lakkasin tuolin jalat ja käsinojat. Homeenhajun saimme tuulettamalla pois tuolin rungosta. Kankaisiin haju jäi, mutta ne piti hajusta huolimatta säästää kaavoiksi uuden kankaan leikkaamista varten. Onneksi on autotalli, jossa voi säilöä haiseviakin juttuja... Vanhat pehmusteet sen sijaan lensivät roskikseen. Tuolin jouset olivat hyvässä kunnossa, joten niille emme tehneet mitään.

Sen jälkeen menikin sitten vuosi tai pari, ennen kuin sain ostettua tuoliin mieleisen verhoilukankaan! Sellainen löytyi sattumalta Eurokankaan palalaarista. Pala maksoi noin 30 euroa. Kun kangas oli hankittu, oli intoa ryhtyä puuhaamaan tuoliin pehmusteita. Maestro on rakennellut ja verhoillut autonpenkkejä, joten hyödynsin pehmusteasiassa hänen osaamistaan. Emme lähteneet rakentamaan tuoliin alkuperäisen kaltaisia pehmusteita heinästä ym., heinäallergisia kun olemme. Muutenkin tuntui yksinkertaisemmalta tehdä pehmusteet vaahtomuovista, varsinkin kun sitä löytyi kotoa. Kun pehmusteet oli leikattu, menikin taas sitten aikaa, ennen kuin sain tartuttua taas toimeen... Joskus projektit ovat pitkissä kantimissa!

Viikonloppuna sitten viimein innostuin leikkaamaan ja ompelemaan verhoilukankaat ja tuoli valmistui eilen. Eihän se virheetön ole, mutta olen kuitenkin hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Kankaat kiinnitettiin pääosin niiteillä, alkuperäinen verhoilu oli kiinnitetty nauloin. Istuinosan kappaleet ompelin toisiinsa koneella. Selkänojan takakankaan ompelin kiinni käsin, siinä meni useita tunteja.

Alla ennen ja jälkeen -kuvia. Mitäs tykkäätte lopputuloksesta?

Tuoli on nyt ehjä ja mukava istua. Se ei myöskään enää haise homeelle eikä siten vähennä asumisviihtyvyyttä. Mielestäni tuoli on myös kaunis katsella. Ja ennen kaikkea - se on muisto isästäni. Mukavaa alkavaa viikkoa!

MATTOJA VAI EI?

Ennen joulua kävin vaihtamassa kuulumisia tuttavani luona ja tutustumassa samalla uuteen omakotitaloon, johon he olivat kesällä muuttaneet. Uusi talo oli trendikäs ja pienen perheen tarpeisiin riittävän suuri ja toimiva. Sisustus oli hyvin minimalistinen ja erityisesti silmääni pisti mattojen puuttuminen.

Tämä sai minut pohtimaan mattojen historiaa ja sitä, miksi niitä on ryhdytty käyttämään ja käytetään yhä – onko matoille nykykodeissa oikeasti tarvetta vai ovatko ne vain sisustuselementtejä esim. koristetyynyjen tavoin?

Mattojahan on kudottu jo ainakin 2500 vuoden ajan ja niiden arvellaan olevan aasialaisten paimentolaiskansojen keksintöä. Näille paimentolaismatoilla oli monia käyttötarkoituksia: niitä käytettiin nukkuma- ja istuinalustoina, lämmikkeenä viitan tai takin tapaan, jopa satuloina. Paimentolaismatot oli helppo kääriä rullalle ja ottaa mukaan, kun asuinpaikkaa vaihdettiin ja niitä jätettiin myös lapsille perinnöksi. Monissa kulttuureissa matot olivat ja ovat yhä myös merkittävä itseilmaisun keino niitä kutoville henkilöille, siis tekstiilitaidetta, sekä keino välittää kansan kulttuuria tuleville sukupolville.

Räsymatto puolestaan on suomalainen mattoklassikko, jonka tarina alkoi varsinaisesti 1800-luvulla, ehkä jo aiemminkin, sillä vanhin tunnettu räsymatto on vuodelta 1798. Mattoja kudottiin kodeissa vanhoista vaatteista ja lakanoista, joita saatettiin värjätä kasvivärein. Matot olivat siis hyvin ekologisia, koska ne valmistettiin kierrätysmateriaaleista. Aluksi räsymattoja oli lähinnä varakkaimmissa kodeissa, mutta puuvillan yleistyessä räsymattoja ilmestyi myös työläiskoteihin. Mattoja käytettiin lämmittämään kylmiä lattioita, mutta myös esteettisistä syistä. Usein matoilla peitettiin lattiat kokonaan. Suuri määrä mattoja kertoikin talon varakkuudesta.

kuvat: Pixabay

Entä nykyään? Miksi käytämme mattoja tai emme käytä? Itse koen, että matot ovat esteettisesti kauniita sisustuselementtejä, jotka tuovat tilaan pehmeyttä ja lämpöä. Matoton tila on mielestäni kylmä ja kolkko eikä kovin kodikas. Taloissa, joissa ei ole lattialämmitystä, matot toimivat lattioiden lämmikkeenä, aivan kuten jo 1800-luvulla. Matot myös suojaavat lattiaa lialta ja naarmuuntumiselta. Esimerkiksi lemmikkitalouksissa lattiat ovat usein kovilla ja matto on helpompi ja edullisempi uusia kuin vaikkapa parketti tai laminaatti. Matot myös parantavat kodin akustiikkaa, erityisesti kodeissa, joissa on korkeaa tilaa ja isoja ikkunoita.

Matottomuudellakin on puolensa. Jos kodin haluaa olevan mahdollisimman vähäeleinen ja virikkeetön, voi matottomuus olla vaihtoehto. Matoista on myös oma vaivansa: ne likaantuvat ja niitä pitää imuroida, tampata, tuulettaa ja pestä. Varsinkin keinokuituiset matot ovat hankalia puhdistaa, ne keräävät itseensä koiran- ja kissankarvat, hiukset ja muut kuidut. Lemmikit voivat olla varsinaisia mattotuholaisia ja jatkuva lemmikkien oksennusten ja muiden vahinkojen siivoaminen matoilta voi käydä hermoille siinä määrin, että on helpompi heivata matot pois kuin puhdistaa niitä jatkuvasti. Toisaalta matto, kuten muutkin tekstiilit, sitoo itseensä ilmassa leijuvaa pölyä. Parempi pölyhiukkanen matossa kuin hengitysilmassa, sanoo Pölymuija! Lemmikkieläintalouksiin löytyy myös hyviä ja helposti puhdistettavia mattovaihtoehtoja – niistä lisää toisella kertaa.

Kuva: Pixabay

Itse en haluaisi ilman mattoja elää. Matot tuovat mielestäni sisustukseen lämpöä ja viihtyisyyttä. Mattoja ja muita sisustustekstiilejä vaihtamalla voi myös nopeasti muuttaa huoneen ilmeen ja tunnelman toisenlaiseksi. Myöskään akustiikan kannalta mattojen merkitystä ei sovi vähätellä.

Mitä mieltä te lukijat olette mattojen käytöstä? Ovatko matot ehdoton kyllä vai voisiko matottomuus olla vaihtoehto ja jos voisi, niin miksi? Olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitänne!

Mukavaa vuodenvaihdetta!

UUTISIA!

Nyt on uutisia työrintamalta! Pitkällisen harkinnan jälkeen päätin solmia työsopimuksen osuuskunta Verson kanssa ja teen jatkossa sisustussuunnitelmia ja sisustamiseen ja asumisterveyteen liittyvää konsultointia Verson työntekijänä. Tilausasioissa voit ottaa yhteyttä suoraan minuun! Yhteystietoni ja esittelyä toimintaani liittyen löytyy Verson sivuilta. 

Sisustussuunnitelmanhan ei tarvitse aina olla koko tilan tai asunnon hyrskyn myrskyn mullistava, vaan se voi olla esimerkiksi makuuhuonetta koskeva irtokalustesuunnitelma tai olohuoneen tekstiilisuunnitelma. Pienilläkin muutoksilla voi saada ihmeitä aikaan! Sydäntäni lähellä ovat tilojen helppo siivottavuus (siitä liikanimi "Pölymuija"), järkevät säilytystilat ja asiakkaan kukkarolle sopivien vaihtoehtojen löytäminen. Kun tavaransäilytys ja siivousasiat ovat kunnossa, ollaan viihtyvyydessä ja asumisterveydessä jo pitkällä. Jos kodissasi tai työtiloissasi vallitsee kaaos, voin olla avuksi sen kesyttämisessä! Usein jo pelkkä 1-2 tunnin mittainen konsultointikäynti saattaa tuoda riittävän avun.

Kaikissa suunnitelmissani huomioidaan asiakkaan toiveet, mm. värimieltymykset, sekä henkilökohtaiset tarpeet. En tuputa mitään, vaan tehtäväni on olla ikään kuin opas, joka johdattaa asiakasta löytämään ne sisustusratkaisut, jotka ovat juuri hänelle sopivia. Tavoitteena on luoda jokaiselle asiakkaalle juuri hänen persoonaansa sopiva sisustus.

Voin toimia myös "etsijänä", eli puolestasi etsiä esimerkiksi tilojesi mittoihin, tyyliin ja tarpeisiisi sopivat kalustevaihtoehdot. Tämä säästää sinun aikaasi. Aikahan on usein juuri se, mitä ei koskaan ole riittävästi.

Toimin pääosin Keski-Suomen alueella, mutta toki yhteyttä voi ottaa kauempaakin. Rentoa joulunaikaa, juuri sinulle!

SISUSTAMINEN ASUMISTERVEYS HUOMIOIDEN - MITÄ SE TARKOITTAA?

Joitakin kertoja olen törmännyt siihen, että suunnittelupalveluistani kiinnostuneet ihmiset ovat olettaneet minun olevan henkilö, joka tutkii rakenteita, ilmanvaihtoa ja ottaa näytteitä sisäilmasta. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys. Olen työskennellyt kolmekymmentä vuotta tutkijana/asiantuntijana mikrobiologian, työhygienian ja sisäilman parissa, joten näytteenottokin on kyllä tuttua puuhaa, esimerkiksi sisäilman mikrobinäytteitä osaan ottaa vaikka puoliunessa. Tarjotessani sisustussuunnittelua en kuitenkaan toimi tutkijana enkä näytteenottajana, vaan sisustussuunnittelijana, joka huomioi suunnitteluprosessin aikana tekijät, jotka vaikuttavat asumisterveyteen. Missioni on suunnitella ihmisille tiloja, jotka ovat viihtyisiä, mutta myös terveellisiä ja turvallisia.

Asumisterveyteen vaikuttavia asioita ovat mm. ilmanvaihdon toimivuus, sisäilman kemikaalit, mikrobit ja muut hiukkaset, valaistus, sisustuksen ergonomia, ääniolosuhteet, lämpötila ja vetoisuus. Aivan kaikkeen ei sisustuksen keinoin voi vaikuttaa, mutta moneen asiaan kyllä. Esimerkiksi ergonomia ja valaistus ovat asioita, jotka ovat muokattavissa. Kun kalusteet on mitoitettu käyttäjille sopiviksi, tuki- ja liikuntaelinten oireilu voi vähentyä. Turvallisuus esimerkiksi ikäihmisen kotona paranee, kun tavarasäilytys suunnitellaan siten, että tarvetta vaikkapa porrasjakkaran käytölle ei enää ole. Valaistuksen optimointi puolestaan parantaa sekä turvallisuutta että kaiken tiloissa tapahtuvan toiminnan helpottumista. Esimerkiksi päänsäryt voivat vähentyä, kun valaistus on mitoitettu oikein. Ääniolosuhteisiinkin voidaan valittaa mm. tekstiilivalinnoilla.

Itselleni läheisin asumisterveysasia on sisäilman puhtaus. Rummutan edelleen sen puolesta, että mitä helpommin siivottava koti on, sitä parempi on sisäilman laatu. Veljenpoikani ristikin minut "Pölymuijaksi" ja ylpeänä tätä titteliä kannan!

Pölyä kertyy joka ikiseen kotiin ja pöly voi sisältää monenlaisia terveydelle haitallisia partikkeleita. Kotipöly voi sisältää esimerkiksi homeitiöitä, vaikka rakennuksessa ei kosteusvauriota olisikaan – ulkoilma toimii loistavana homeitiöiden lähteenä, erityisesti syksyllä. Ulkoilmasta päätyy sisätiloihin paljon myös muita epäpuhtauksia (raskasmetallit, nokihiukkaset…), jotka voivat aiheuttaa terveyshaittoja. Kyseessä ei siis ole vähäpätöinen asia.

Moni silti vähättelee siivouksen tarpeellisuutta. Koti on luonnollisesti asumista varten, eikä sen tarvitse joka hetki olla kiiltävän puhdas. Kaikkia meitä joskus laiskottaa ja siivoaminen tuntuu varmasti jokaisesta ajoittain vastenmieliseltä – tai sitten siihen yksinkertaisesti ei ole aina aikaa. Pölyn kertyminen heikentää kuitenkin sisäilman laatua ja voi lisätä esimerkiksi allergia- ja astmaoireita. Yksinkertaistettuna:

siivouksen laiminlyönti -> pölyn kertyminen -> sisäilman laadun heikkeneminen -> terveyshaittojen lisääntyminen (kuva alla).

Mikä avuksi?

Tässä vaiheessa kuvaan astuu mukaan sisustussuunnittelu asumisterveysnäkökulma huomioiden. Kun tilat suunnitellaan niin, että pölyä kertyy käyttäjien toiminta ja mieltymykset huomioiden mahdollisimman vähän, siivoamistiheys voi olla harvempi. Kun tilat suunnitellaan niin, että pinnat ovat siivotessa helposti saavutettavissa ilman pujottelua ahtaissa väleissä ja ilman massiivista kalusteiden siirtelyä, siivoaminen sujuu nopeammin ja helpommin eikä enää tunnu niin vastenmieliseltä.

Asumisterveyttä voidaan parantaa hyvinkin yksinkertaisilla toimenpiteillä. Alla esimerkki pienestä ja edullisesta muutoksesta.

Esimerkki:

Ongelma: Viisihenkisen perheen kotona tyttären huoneen vaatekaapin hyllyt olivat vajaakäytöllä. Hyllyillä, joiden välissä oli korkeutta noin 35 cm, oli vaatteita noin 20 cm:n korkuisina pinoina. Lähes puolet kaapin vetoisuudesta oli siis hyödyntämättä. Samaan aikaan perheenäiti tuskaili säilytystilan puutteen kanssa.

Ratkaisu: Kaapin alimmat hyllyt poistettiin ja tilalle hankittiin ulosvedettäviä koreja. Vaatteet sijoitettiin koreihin ja ylähyllyt saatiin muuhun käyttöön. Muutoksesta innostuneena perhe kävi läpi myös muut vaatekomerot ja teki niihin vastaavia muutoksia.

Hyöty: Tällä edullisella säilytystilan muutoksella saatiin komeroiden ylemmille hyllyille säilytystilaa muille tavaroille. Kun säilytystilaa saatiin lisää, iso osa kodin tasoilla pyörivistä tavaroista saatiin kaappeihin talteen. Pölyä keräävien tavarakasojen väheneminen helpotti siivousta ja kodin ilme siistiytyi. Muutos, sisältäen koripaketit ja sisustussuunnittelijan konsultointipalkkion, maksoi alle 300 euroa.

Pienilläkin toimenpiteillä voidaan siis saada aikaan isoja, viihtyvyyttä ja terveyttä edistäviä muutoksia. Eikä sen tarvitse aina olla edes kovin kallista.

Toivottavasti tämän artikkelin jälkeen lukija ymmärtää paremmin, mitä tarkoittaa sisustussuunnittelu asumisterveysnäkökulma huomioiden. 

Pölymuija kiittää ja kuittaa!

kuvat: canva.com

MÖKKISAUNA VALMISTUI

Mökkisaunamme on nyt viimeistä listaa myöten valmis ja ensimmäiset kunnon löylytkin on jo ehditty nauttia! Iki-kiuas osoittautui erittäin hyväksi ja toimivaksi: löylyt ovat hyvät ja lämpö saunassa säilyy pitkään. Kiuas polttaa puun puhtaasti ja vaikka kiukaan lämmitysaika onkin pidempi kuin vanhan kiukaan, oli kiukaan vaihto vaivan väärti. 

Saunassahan meni uusiksi seiniä lukuun ottamatta aivan kaikki: ovi, ikkuna, lauteet, kiuas, lattia ja katto. Vanhat seinät hiottiin ja käsiteltiin sävytetyllä Satu Saunavahalla. Katto, ovi ja ikkuna puitteineen käsiteltiin värittömällä Satu Saunasuojalla ja lattia Supi lattiaöljyllä. Lauteet ovat lämpökäsiteltyä haapaa ja ne suojakäsiteltiin parafiiniöljyllä.

Saunan irtaimisto on pääosin käytettyä. Vanha, tummunut kuparikiulu puhdistettiin fosforihappokäsittelyllä ja siitä tuli kuin uusi. Seinälle kelpasi vanha naulakko mietelauseineen ja lauteille aiemminkin käytössä ollut laudeliina ja vanhasta pyyhkeestä ompelemani saunatyyny. Kylmävesiastian uusimme, tähän tarkoitukseen hankimme Valion vanhan maitotonkan, johon Maestro asensi hanan ja rakensi jalustan.

Olemme erittäin tyytyväisiä saunaremontin lopputulokseen. Sauna on valoisa, toimiva ja turvallinen. Sisustus on tehty mottoni mukaan, eli asumisterveys huomioiden! 

Mökkisauna oli edesmenneelle isälleni tärkeä paikka ja erityisesti vanha kiuas oli hänelle rakas, mutta uskon, että isäkin hyväksyisi tämän uuden saunan. Ehkäpä hän meitä katselee, sieltä jostain. Kukapa tietää.

AJATUKSIA SISUSTUSSUUNNITTELIJAN TYÖSTÄ

Lempiaineeni koulussa olivat äidinkieli, biologia ja kuvaamataito. Nuorena pohdiskelin kovin, missä ammatissa voisin yhdistää nämä kolme lempiainettani ja tehdä samalla jotain, joka olisi ihmiskunnalle hyödyllistä. 

Jossakin vaiheessa halusin taiteilijaksi. 

Ammatinvalintaa tuskaillessani isäni sanoi, että "nälkätaiteilijaksi et rupea, hankit kunnon ammatin". Pidin isäni sanoja järkevinä ja välivuoden jälkeen hakeuduin opiskelemaan ympäristötieteitä. Sillä tiellä olen edelleen.

En ole koskaan katunut sitä, että lähdin opiskelemaan luonnontieteitä. Nautin opiskeluajasta ja olen nauttinut myös tutkijan työstä yliopistossa sekä nykyisestä laboratoriotyöstä. Edelleen homepesäkkeiden tarkastelu jaksaa viihdyttää, niin oudolta kuin se ehkä ulkopuolisesta tuntuukin. Mikroskoopin läpi tarkasteltuna homesienet ovat usein yllättävänkin kauniita. Kuitenkin, kun vuosia ja vuosia tekee yhtä ja samaa, painiskelee samojen ongelmien parissa ja vuosi toisensa jälkeen joutuu toteamaan aina vain uudelleen sen, että mikään ei muutu, vaikka tiedon luulisi lisääntyvän, alkaa kiinnostavakin työ turhauttaa. Kun kohdalleni osui mahdollisuus toteuttaa pitkäaikainen haave opiskella sisustussuunnittelua, tartuin tilaisuuteen. 

Ja hyvä oli, että tartuin. Opin lyhyessä ajassa paljon ja oivalsin, että sisustaminen ei ole vain asumisviihtyvyyden lisäämistä, vaan sillä on suuri merkitys myös asumisterveyteen. Voin sisustussuunnittelijan luovassa työssä hyödyntää kaikkea, mitä olen ympäristöhygieenikkona ja asumisterveysmikrobiologian asiantuntijana oppinut. Ja mikä parasta: myös sisustussuunnittelijan työssä voin auttaa ihmisiä! Koska sehän on suunnittelun tavoite: luoda jotain, joka helpottaa elämää ja tuo siihen jotain parempaa kuin mitä ennen oli. Suunnittelijan tehtävä on kuunnella ihmisiä ja luoda tiloja, jotka palvelevat niiden käyttäjiä. Tästä asiasta ihmisillä on usein vääriä käsityksiä; kuvitellaan, että suunnittelija tulee "määräämään", miltä vaikkapa olohuoneen pitäisi näyttää tai millaiset keittiön kaapit pitäisi hankkia. Näinhän asia ei ole! Suunnittelutyö tehdään asiakkaan ehdoilla ja hänen toiveitaan ja budjettiaan kunnioittaen. Ja juuri tässä on työn suola: työssä on haasteita ja ongelmia ratkottavaksi. Kahta samanlaista kohdetta ei ole! Se on yksi syy, miksi haluan tehdä sisustussuunnittelua.

Ihmisillä on erilaisia käsityksiä myös siitä, mitä suunnittelijan työ vaatii. Sehän ei riitä, että osaa tehdä 3D-kuvat ja seinäprojektiot. Ideointiin ja sopivien tuotteiden etsimiseen kuluu valtavasti aikaa ja juuri ideointi vaatii sitä paljon puhuttua luovuutta, jota ihmisellä joko on tai ei ole. Myös dokumenttien piirtäminen ja kirjoittaminen vie oman aikansa, samoin käynnit suunnittelukohteessa. Tunnissa tai kahdessa ei suunnitelmaa laadita ja se valitettavasti näkyy myös suunnittelun hinnassa. 

Jos vaikkapa kylpyhuoneen suunnitteluun kuluu kaksi päivää, olisitko valmis tekemään sen sellaiseen hintaan, että kaikkien verojen ja työeläkemaksujen, matkakulujen ym. jälkeen sinulle jäisi käteen 100 euroa? Minä en ole, koska haluan työlläni elättää itseni ja perheeni.

Väitän kuitenkin, että sisustussuunnittelijan käyttäminen kannattaa, vaikka sillä onkin hintansa. Omaan ympäristöönsä turtuu aivan samalla tavalla, kuin esimerkiksi hitaasti etenevän sairauden oireisiin voi turtua ja tottua. Hankalissa paikoissa olevat huonekalut oppii kiertämään ja huonossa valossa lukiessa alkaa huomaamattaan siristellä silmiään ymmärtämättä, että lisävalo helpottaisi elämää huomattavasti. Kun johonkin tilanteeseen tottuu, ongelmille sokeutuu. Kun paikalle kutsutaan ulkopuolinen ammattilainen, hän näkee helposti epäkohdat, joita muuttamalla tilasta voi saada toimivamman ja viihtyisämmän. Eikä tämä välttämättä aina vaadi koko tilan räjäyttämistä atomeiksi - pienilläkin muutoksilla voi saada aikaan suuren muutoksen. Suunnittelijaa käyttämällä voi myös säästää rahaa: kun tulee kerralla hyvä ja remontti tehdään oikeantyyppisiä materiaaleja käyttäen, ei remonttia ole tarve tehdä muutaman vuoden kuluttua uudelleen. Hyvin suunnitellen saadaan aikaa ja käyttöä kestäviä tiloja.

Ongelmana on, että ammattitaitoisen sisustussuunnitelman tuoman lisäarvon huomaa usein vasta sitten, kun suunnitelma on tehty ja toteutettu. Kynnys pyytää sisustussuunnittelija apuun näyttää olevan monille liian korkea, koska suunnitelman tuomaa lisäarvoa ei heti prosessin alussa nähdä. Toivottavasti osaan tässä blogissani tuoda esille asioita, jotka kirkastavat lukijoille sisustussuunnittelun tuomia etuja ja hyötyjä ja valaisevat sen tavoitteita ja prosessin kulkua.

SAUNASUUNNITELMA

Sain äskettäin valmiiksi saunasuunnitelman 50-luvun rintamiestalotyyppiseen omakotitaloon. Tämän vanhan talon sauna on viimeksi remontoitu 90-luvulla ja omistajat kaipasivat tilaan pintojen päivitystä (laatoituksia lukuun ottamatta, niitä ei haluttu lähteä purkamaan), uutta puukiuasta ja uusia lauteita. Kyseessä oli siten ns. pienemmän budjetin suunnitelma, jossa kaikkea vanhaa ei räjäytetä atomeiksi ja laiteta uusiksi. Pienelläkin muutoksella voi saada tilaan uutta ilmettä.

Alla muutama kuva siitä, millainen sauna on tällä hetkellä. Saunan remontti toteutettaneen kesällä.

Tämä oli mielenkiintoinen suunnittelukohde, koska kyseessä oli nykyaikaisiin sauna- ja pesutiloihin verrattuna matala tila: korkeus lattiasta kattoon on vain 205 cm. Tämä toi mukanaan muutamia haasteita: koska ylälauteen on oltava vähintään 1 m etäisyydellä katosta (suositeltava etäisyys on lähteestä riippuen 1-1,3 m), alalauteet on pakko sijoittaa tavanomaista alemmas. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että koska suositusten mukaan kiukaan yläpinnan tulisi olla enintään alalauteiden tasolla, ei tilaan voinut hankkia kovin korkeaa kiuasta. Tästä johtuen yläkuvassa kiukaan alla oleva koroke sovittiin purettavaksi. 

Kiukaaksi ehdotin Narvi Kota Kuru 20-kiuasta, joka soveltuu 10-20 kuution kokoiseen saunaan. Tämän kiukaan korkeus on noin 650 cm. Kiukaan yläreuna ylittää siis jonkin verran alalauteiden yläpinnan, mutta on kuitenkin selvästi alempana kuin aiemmin. Tässä kohden jouduin tekemään kompromissin, koska matalampaa kiuasta, jossa olisi tilaan riittävästi tehoja, en löytänyt, eikä laudekorkeutta voi lisätä mikäli ylälauteilla haluaa mahtua istumaan. Oma lukunsa oli löytää myös sopivan kokoinen, kaksitasoinen nousujakkara, käyttäjien toiveen mukaan. Sellainen onneksi löytyi.

Käyttäjien toiveena oli, että vanhat seinä- ja kattopaneelit säilytettäisiin ja ne vain käsiteltäisiin uudelleen. Tämän asian päätin jättää remontin toteuttajan harteille: mikäli paneelit ovat niin hyvässä kunnossa, että ne kannattaa hioa ja käsitellä uudelleen, niin mikäs siinä. Jos kunto on huono, paneelit uusitaan. Ehdotin paneelien käsittelyyn Satu Saunasuojaa: kattoon valkoinen sävy T3073 ja seiniin vaaleanruskea sävy T8021. Lauteet (haapaa) öljytään. Vanha saunanovi vaihdetaan kokolasiseen oveen. Valaistus oli käyttäjien mielestä riittävä, joten ehdotin, että valaisimen paikka jätetään ennalleen ja ainoastaan valaisin vaihdetaan.

Jos kyseessä olisi oma saunani, purkaisin kyllä paneelit pois. Samalla olisi mahdollisuus tarkistaa, mikä on rakenteiden kunto paneelien alla. Kattopaneelin uusimalla saisi myös peittoon kiukaan yläpuolella olevan paneelia vailla olevan kohdan; tarvittaessa kattoon voi laittaa suojapellin, mikäli paloturvallisuus sitä vaatii. Ehdotin käyttäjille myös ikkunan kunnon tarkistamista ja tiivistämistä, sillä ikkunan kohdalla kävi melkoinen veto. 

Alla muutamia 3D-kuvia siitä, miltä sauna tulisi remontin jälkeen näyttämään:

Suunnitelma on aina pelkkä suunnitelma. Se, miten se toteutetaan, osittain vai kokonaan vai eikö ollenkaan, on aivan oma lukunsa. Tilanne voi elää remontin edetessä ja suunnitelmaan voi tulla muutoksia. Vanhoissa taloissa voi vastaan tulla yllätyksiä eikä muutoinkaan aina ole niin sanottu, että se, mikä on paperille suunniteltu, olisi käytännössä toteutettavissa. Käyttäjät itse yhdessä remontin toteuttajan kanssa päättävät viime kädessä toteutukseen liittyvät asiat. Suunnittelija suunnittelee ja rakentaja rakentaa. Näin se menee. Mutta toki toivon, että lopputulos olisi samankaltainen, kuin mitä olen suunnitellut.

Jännityksellä kyllä odotan tämän remontin alkamista ja lopputulosta!

ALLERGIAYSTÄVÄLLINEN SISUSTAMINEN

Hyvä sisäilma on tärkeää kaikille, mutta erityisesti hengityselinsairauksia, esimerkiksi (pöly)allergioita ja astmaa, poteville: hengitysilman tulisi olla mahdollisimman puhdasta ja pölytöntä. Myöskään voimakkaat tuoksut (aromaattiset öljyt, tuoksukynttilät, voimakkaasti hajustetut pesuaineet ym.) eivät välttämättä sovi allergiakotiin. Sisustusesineistä löytyy onneksi myös tuoksuttomia vaihtoehtoja.

Tavarat paikoilleen ja kiertoon! Oikeantyyppisellä sisustamisella voidaan merkittävästi vaikuttaa kodin allergiaystävällisyyteen. Ensimmäinen askel pölyttömämpään kotiin on miettiä, onko kodissa liikaa tavaraa. Mitä enemmän on tavaraa, sitä hankalampaa on löytää kaikelle säilytystilaa. Kun säilytystilat täyttyvät, tavaraa alkaa kertyä tasoille, huonekalujen päälle ja lattioille. Tämä puolestaan vaikeuttaa siivousta. Jos siivous on tavarapaljouden vuoksi vaikeaa, siivouskerrat voivat harventua. Kotiin alkaa tavaran lisäksi kertyä likaa ja pölyä. (kuvat: Pixabay)

Pölyyn sitoutuu monenlaisia sisä- ja ulkoilman epäpuhtauksia: mikrobeja ja niiden itiöitä, siitepölyä, nokihiukkasia… Nämä kaikki voivat hankaloittaa allergisen ja astmaatikon elämää oireilua lisäämällä.

Jos siis haluat pölyttömämmän kodin, aloita siitä, että etsit tavaroille järkevää säilytystilaa ja laitat ylimääräisen tavaran kiertoon! Tavarat olisi hyvä säilyttää ovin varustetuissa kaapeissa, joko hyllyillä, hengareissa tai vaikkapa ulosvedettävissä koreissa. Säilytysjärjestelmiä on tarjolla monentyyppisiä. Jos kaappitila ei riitä, voi avuksi ottaa kannellisia laatikoita, joita nykyään löytyy monenlaiseen makuun. Kauniit laatikot voivat olla hauska sisustuselementti esimerkiksi lastenhuoneessa. Koriste- tai keräilyesineille voi hankkia lasivitriinin ja valokuvat voi kehystää seinälle tauluiksi. Avohyllyjä en suosittele allergiakotiin, niin muodikkaita kuin ne nykyään ovatkin esimerkiksi keittiöissä.

Tekstiilit ja kalusteet. Tekstiileistä irtoaa paljon pölyä. Makuuhuone on, kokemukseni mukaan, kodin pölyisin huone, vaikka nimenomaan makuuhuoneessa pitäisi satsata hyvään sisäilmaan. Allergiakotiin tulisikin valita mahdollisimman vähän pölyäviä tekstiilejä, erityisesti makuuhuoneeseen, ja pitää sänky pedattuna päivisin. Vuodevaatteiksi kannattaa valita tuotteita, jotka ovat Allergia- ja astmaliiton suosittelemia. Lakanoiden mankelointi/silitys vähentää niistä irtoavan pölyn määrää. Tyyny on hyvä vaihtaa 1-2 vuoden välein ja peitot ja patjat suositusten mukaisesti.

Paljon pölyä kerääviä samettikankaita en suosittele allergiakotiin. Myös ryijyjen, torkkupeittojen ja liinojen määrä olisi hyvä pitää maltillisena, koska ne sekä keräävät pölyä että voivat tuottaa sitä, materiaalista riippuen. Jos sisustustekstiilejä haluaa käyttää runsaasti, kannattaa valita sileäpintaisia, helposti imuroitavia ja puisteltavia materiaaleja, esimerkiksi puuvillaa, sintsiä tai polyesteriä. Paksujen nukkamattojen sijaan voi valita laadukkaan villamaton tai tiukkaan kudotun puuvilla- tai silkkimaton. Myös paperinarumatot ovat hyvä vaihtoehto. Huonekaluista esimerkiksi nahkasohva on helpompi pitää puhtaana ja pölyttömänä kuin kangassohva. Sileät kaapinovet ja väliovet keräävät vähemmän pölyä ja ovat helpommin pyyhittävissä, kuin uritetut ja koristeelliset. Myös irtokalusteiden kanssa on säilytettävä maltti, tiloja ei kannata kalustaa liian täyteen, koska liian täyteen ahdettu tila on vaikeasti siivottava sekä usein epäkäytännöllinen ja jopa turvatonkin, jos kulkureitit jäävät liian ahtaiksi. Ammattitaitoinen sisustussuunnittelija on oiva apu myös irtokalusteiden sijoittelua suunniteltaessa! (kuvat: Pixabay)

Pintamateriaalit. Kaikissa asunnoissa ei ole mahdollista itse vaikuttaa pintamateriaaleihin, mutta jos se on mahdollista, kannattaa pintakäsittelyssä suosia M1-merkittyjä tuotteita. M1-luokitus asettaa raja-arvot materiaalien ja kalusteiden orgaanisten haihtuvien yhdisteiden (VOC), formaldehydin ja ammoniakin päästöille. Näiden lisäksi arvioidaan tuotteen hajun hyväksyttävyys. M1-merkintä siis tarkoittaa, että tuote on vähäpäästöinen M1-vaatimusten mukaisesti eikä haise.  Kokolattiamatto ei mielestäni kuulu allergiakotiin. Lisätietoja rakennusmateriaaleista ja allergiasta löytyy mm. Allergia-, Iho- ja Astmaliitto ry:n sivuilta.

Viherkasvit. Viherkasvit ovat kaunis sisustuselementti. Yleisesti ottaen allergiakotiin ei suositella viherkasveja. Ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä, joten ei allergian tai astman vuoksi tarvitse välttämättä luopua kasveista. Tarjolla olevasta, laajasta kasvivalikoimasta voi hyvinkin löytyä kasveja, jotka eivät lisää oireilua. Mikäli kukkamulta aiheuttaa oireilua, voi valita kasveja, joille sopii toisentyyppinen kasvualusta. (kuva: Outi Tolvanen)

Muutama sana myös siivouksesta, vaikka se ei sisustamiseen suoranaisesti liitykään. Markkinoilla on runsaasti erilaisia tuotevaihtoehtoja ja välineitä siivoukseen. Allergiakotiin suosittelen omasta kokemuksestani tuoksuttomia tai vain miedosti tuoksuvia pesuaineita. Desinfioivia aineita ei tarvita kuin korkeintaan WC-pöntön puhdistuksessa – tarvitseeko senkään olla steriili? Jos lika ei pääse pinttymään, pintojen puhdistukseen voi hyvin riittää imurointi ja pyyhintä nihkeällä mikrokuituliinalla. Vuodevaatteiden ja mattojen tuuletus on hyvä tehdä talvella, pakkassäässä. Keväällä ja kesällähän riesana ovat katu- ja siitepöly, syksy puolestaan on homeitiöiden kulta-aikaa. Jos ulkoilman hiukkasista huolimatta haluaa viedä matot ulos kesäisinkin, kannattaa matot viedä sisälle heti tamppauksen jälkeen eikä jättää niitä ulos pölyyntymään ja kostumaan. (kuva: Pixabay & Canva.com)

Elänkö itse, kuten opetan? Vastaus on, että en, vaikka yritystä onkin! Suutarin lapsella ei ole kenkiä, tässäkään asiassa. Mutta tavoitteena on meilläkin pölyttömämpi ja astmaystävällisempi koti ja ajan kanssa ehkä pääsenkin tavoitteeseeni. Varsinkin keväällä, katu- ja siitepölyaikana, siivouksen tärkeä merkitys korostuu meilläkin astmaoireiden lisääntyessä.

Muuta kysyttävää? Vastaan mielelläni aiheeseen liittyviin kysymyksiin oman ammattitaitoni ja koulutukseni puitteissa! 

SOHVATYYNYT - HYÖDYKE VAI TURHAKE?

 Aika ajoin voi nähdä esimerkiksi televisiossa pyörivissä komediasarjoissa väännettävän vitsiä sohvatyynyistä ja niiden ylenpalttisesta runsaudesta. Sketseissä me naisihmiset haalimme sohvat ja sängyt niin täyteen röyhelöisiä ja monenkirjavia koristetyynyjä, että huonekalujen varsinainen käyttötarkoitus ei pääse toteutumaan tai ainakin hankaloituu - ainakin perheen miesväen mielestä.

Liika on toki aina liikaa. Kohtuus kaikessa, näin sanoo vanha sananlaskukin. Mutta pieni määrä sohvatyynyjä on ainakin meillä hyödyke, ei turhake. Tyynyjen päällä nojaillaan ja rötkötetään ja otetaan päiväunia. Ne toimivat mukavana päänalusena niin koiralle, miehelle, nuorille kuin vaimollekin. Usein tyynyistä on jopa kiistaa - onneksi niitä on makuuhuoneessa lisää!

Ja koska ainakin meillä myös koira kuratassuineen ja karvoineen tykkää köllötellä tyynyjen päällä, tarvitaan myös koristetyynyjen päällisiä useampia. Onhan niitä välillä pestäväkin.

Niinpä tässä taannoin sorruin taas kerran Eurokankaan palalaareilla ostamaan kangasta, josta ompelin olohuoneeseemme pari uutta koristetyynynpäällistä. 

Tämmöiset niistä tuli (älkää kiinnittäkö huomiota koirien nyöläämään ja kuluneeseen sohvaan...):

Mites teillä, ovatko koristetyynyt vain koristeena, vai käytetäänkö niitä myös?

Asumisviihtyvyyden kannalta tyynyt - sisustustekstiilit yleensäkin - tuovat tiloihin pehmeyttä ja visuaalisuutta ja vähentävät tilojen kaikua. Vaikka tyynyt olisivatkin vain koristeita, on niillä sellaisinakin siten käyttöarvoa. (Pöly)allergisen tosin kannattaa huomioida tekstiilien pölyäminen ja valita tyynyihin kankaita, jotka pölyävät mahdollisimman vähän. Palaan allergiaystävälliseen sisustukseen myöhemmin vain sille omistetun artikkelin muodossa.

Mukavaa loppuviikkoa!

HUONEKASVIT JA ASUMISTERVEYS

Aika ajoin saan sisäilmamikrobiologian asiantuntijana vastata kysymykseen ”voivatko huonekasvit aiheuttaa sisäilmaan homeongelmaa?”. Vastaukseni on, että kyllä ja ei, riippuen siitä, mitä ongelmalla tarkoitetaan.

Huonekasvien kasvualustanahan on tyypillisesti multa, joka ei ole steriiliä, eikä sen sitä pidäkään olla. Mullassa on aina mikrobeja, myös homeitiöitä. Mullan homeitiöt muodostuvat kuitenkin ongelmaksi vasta siinä vaiheessa, kun mullan pinnalla on havaittavissa näkyvää homekasvua. Esimerkiksi puutarhureille tuttu kanelihome muodostaa mullan pinnalle oranssinruskeaa, jauhomaista kasvustoa. Jos mullan pinnalla näkyy kasvustoa, on mahdollista, että mullasta voi vapautua homeitiöitä huoneilmaan. Itiöintiin vaikuttavat mm. homelaji ja kosteusolosuhteet.

Mutta ennen kuin paniikki iskee, on muistettava se, että ei sisäilmakaan ole steriiliä. Sekä sisä- että ulkoilmassa esiintyy homeitiöitä, ne kuuluvat ihmisen luonnolliseen asumisympäristöön. Sisällä home muodostuu ongelmaksi vasta silloin, kun sitä on tavanomaista enemmän, tai jos sille on jo aiemmin herkistynyt. Oireiluun vaikuttavat voimakkaasti ihmisen omat henkilökohtaiset ominaisuudet. On ihmisiä, jotka voivat ns. ”työntää päänsä homepönttöön”, kuten eräs luennoitsija muinoin asian värikkäästi ilmaisi, saamatta mitään oireita. Osa ihmisistä puolestaan reagoi hyvinkin pieniin pitoisuuksiin. Tässä on kyseessä sama asia kuin missä tahansa allergiassa: heinäallerginen saa oireita kävellessään heinäpellon poikki, mutta se, jolla ei tätä allergiaa ole, ei oireita saa. Viherkasvien hankintaa harkitsevan on siis mietittävä, mikä tilanne on omalla kohdalla.

Homeen lisäksi mullassa voi olla myös muita mikrobeja, jotka aiheuttavat oireita. Mullalle oireileva voi korvata mullan muilla kasvualustoilla, esimerkiksi kookoskuidun, kaarnan, lecasoran, perliitin, molersaven, vermikuliitin ja hiilen sekoituksilla. Yksi vaihtoehto on jättää huonekasvit hankkimatta ja käyttää sisustuksessa korvaavia elementtejä, vaikkapa kuiva- tai leikkokukkia.

Myös itse kasvit voivat olla allergisoivia. Helposti allergisoivia kasveja ovat esimerkiksi lyyra- ja limoviikuna, traakkipuu, oleanteri, rahapuu, kiinanruusu, jukkapalmu, saniaiset sekä useat fiikukset. Kukkivista huonekasveista allergiaa aiheuttavat helposti krysanteemit ja gerbera. Allergiset ihmiset ovat usein herkkiä myös voimakkaille tuoksuille. Huonekasvien hankinnassa on hyvä huomioida tämäkin.

Palataan vielä hetkeksi homeasiaan. Vaikka huonekasvin mullassa kasvaisikin näkyvää homerihmastoa, se voi aiheuttaa oireilua, mutta se ei aiheuta ongelmia rakenteisiin. Homeitiöt eivät lähde kasvamaan esim. huonekalujen tai seinärakenteiden pinnoilla, ellei niille ole riittävästi kosteutta. Homehtunut kukkamulta ei siis aiheuta sen suurempaa ongelmaa sisäilmalle/rakenteille kuin esim. homehtunut leipä tai hedelmä.

Viherkasveja ei tarvitse homeen vuoksi myöskään hävittää. Mullanvaihto riittää ensiavuksi ja sen jälkeen kasville sopiva, oikeaoppinen kastelutapa ja -rytmi.

Toinen huonekasveihin ja asumisterveyteen liittyvä asia ovat VOC-yhdisteet, eli haihtuvat, orgaaniset yhdisteet. NASAn vuonna 1989 tekemässä tutkimuksessa todettiin, että monet huonekasvit kykenevät poistamaan ilmasta haitallisia yhdisteitä, esimerkiksi formaldehydiä. Drexelin yliopiston (Philadelphia, USA) vuonna 2019 tekemässä tutkimuksessa kuitenkin tultiin toisenlaiseen johtopäätökseen. Yliopiston tiedotteessa apulaisprofessori Michael Waring totesi, että vaikka kasvit ovat mahtavia, ne eivät puhdista sisäilmaa niin nopeasti, että sillä olisi vaikutusta kodin tai toimistojen sisäilman laatuun. Tutkijoiden mukaan aiempien tutkimusten perusvirheenä on ollut, että laboratorio-oloissa tehtyjä mittauksia on liikaa yleistetty tiloihin, joissa ihmiset normaalisti viettävät aikaa. Huonekasvit eivät kykene korvaamaan toimivaa ilmanvaihtoa, oli se sitten passiivinen tai koneellinen.

Mutta vaikka kasveista ei nykytiedon mukaan ilmanpuhdistajiksi olekaan, on niistä silti monenlaista iloa. Kasvit ovat kauniita ja lisäävät viihtyvyyttä, tuovat kappaleen luontoa myös sisätiloihin ja ovat monipuolinen sisustuselementti. Niitä voi hoitava ja niille voi jutella. Kasvit lisäävät myös huoneilman kosteutta, erityisesti gerbera, fiikus, sulkasaniainen, kulta- ja pensaspalmu, kultaköynnös, kääpiöbanaani, muratti ja traakkipuut mainitaan sisäilman kosteutta lisäävinä huonekasveina. Joidenkin lähteiden mukaan kasvit voivat sitoa itseensä ilmassa leijuvia hiukkasia ja sitä kautta parantaa sisäilman laatua. Kasvien hoito ja kasvatus on monille myös paljon iloa tuottava harrastus.

Minulla on tällä hetkellä kodissani yhdeksän huonekasvia. Enemmänkin niitä hankkisin, jos olisi tilaa. Minulla on todettu heinä- ja pölyallergia sekä astma, mutta en ole huomannut, että kasveista olisi minulle terveydellistä haittaa. Heinäkasveista sisätiloissa olisi, mutta niitä ei kotoani löydykään.

Jos sinulla on kysyttävää huonekasveihin ja asumisterveyteen liittyen, laita kommenttia, yritän vastata kysymyksiin parhaani mukaan!

PIENEN HIRSIMÖKIN REMONTOINTI JA SISUSTAMINEN, OSA IV

Juhannusjuhlat jäivät meiltä tänä vuonna väliin, sillä juhannus meni tuvan pintoja hioessa ja maalatessa. Alla kuvakollaasi tuvasta ja hiomisprosessista. 

Hionnan jälkeen pinnat imuroitiin ja lattia ja seinät suojattiin pahvilla / muovilla. Sen jälkeen oli vuorossa katon maalaaminen.

Pidän maalaushommista, mutta katon maalaaminen oli kyllä ikävää puuhaa!!! Muovitettu huone oli tukalan kuuma ja työasento ikävä. En ole kovin pitkä, mutta koska tupa on matala, vain 2100 mm, yletyin nippa nappa maalaamaan ilman jakkaraa. Silti työ oli hankalaa. Sain tärvättyä ensimmäisen maalikerroksen levittämiseen kolmisen tuntia. Sen jälkeen olin aivan uuvuksissa. Niska jumitti, hartioita särki ja silmän päällä sykki alkava migreeni. Toimistotyöntekijän kroppa ei sovellu näihin fyysisiin töihin ihan noin vaan... 

Katto piti maalata kahteen kertaan ja Maestro sai kunnian maalata toisen kerroksen, koska minä en jaksanut. Maestron huhkiessa minulle jäi kivasti aikaa uimiseen, koiran kanssa leikkimiseen ja puutarhan ja maisemien ihailuun. 

Työ tekijänsä palkitsee. Katosta tuli oikein hyvä. Totta kai tulos olisi ollut parempi, jos kattopaneelit olisi uusittu kokonaan. Sama juttu lattian kanssa. Sekä kattopaneelit että lattialankut ovat laadultaan vähän mitä sattuu, niissä on oksanreikiä ym. ja laudan raotkin ovat paikoin leveämpiä, paikoin kapeampia. Halusin kuitenkin säilyttää mökillä niin paljon vanhaa, kuin se järkevästi ajatellen on mahdollista. Käytännön syistä ja turvallisuuden vuoksi mm. ikkunat, keittiö, piiput, kiuas ym. uusitaan. Mutta kattojen ja lattioiden uusiminen ei mielestäni ollut tarpeellista. Pelkkä maali riitti tässä kohteessa näiden pintojen raikastamiseen.

Eilen käsittelin tuvan seinät samalla hirsivahalla, millä pukuhuonekin käsiteltiin. Ensimmäisen kerroksen jälkeen tuvan seinät näyttivät niin kivoilta, että päätimme jättää toisen vahakerroksen levittämättä. Pukuhuoneessa vaadittiin kaksi käsittelykertaa, jotta hionnan jälkeen hirsiin jäänyt kirjavuus saatiin peitettyä. Tuvassa hiottu hirsipinta ei kuitenkaan jäänyt kirjavaksi, joten yksi käsittelykerta tuotti toivotun tuloksen. Hirsien kuviointi näkyy ohuen hirsivaha-kerroksen alta niin kauniisti!

Mökissä on käytetty hirsien välissä tilkkeenä mineraalivillaa. Sitä pursuili hionnan yhteydessä huoneilmaan, ja varmasti sitä on sieltä vapautunut ilmaan aiemminkin. Mineraalivilla ei onneksi nykytietämyksen mukaan ole esim. karsinogeenistä eikä aiheuta pysyviä terveyhaittoja. Ärsytysoireita se kuitenkin voi aiheuttaa, mm. ihon ja silmien kutinaa sekä hengityselinoireita. Hirsien käsittelyn yhteydessä vetelin hirsivahaa ronskisti myös mineraalivillatilkkeiden päälle. Näin villaa ei jatkossa pääse vapautumaan sisäilmaan eikä aiheuttamaan oireilua.

Alla vielä kuvat tuvasta ennen katon ja seinien käsittelyä sekä käsittelyjen jälkeen. Tänään olisi tarkoitus maalata lattia  ja loppuviikolla ehkä pääsemmekin jo kasaamaan uutta keittiötä... 

SISUSTUSSUUNNITTELU TUO LISÄARVOA MYÖS ASUMISTERVEYSASIOISSA

Tervetuloa tutustumaan uuteen blogiini! Näin aluksi kirjoitan huomioita liittyen asumisterveyteen ja -viihtyvyyteen. Olen tehnyt pitkän uran asumisterveysmikrobiologian ja sisäilma-asioiden parissa ja sisustussuunnittelua opiskellessani havaitsin, kuinka kiinnostavalla tavalla sisustussuunnittelu, asumisviihtyvyys ja asumisterveys kietoutuvat toisiinsa.

Asumisviihtyvyydellähän tarkoitetaan asukkaan kokemusta omasta ympäristöstään. Kyseessä on siis subjektiivinen kokemus, joka voi vaihdella eri yksilöiden kesken. Asumisterveydellä puolestaan tarkoitetaan asuntojen ja julkisten tilojen terveydellisiä olosuhteita, jotka useimmiten ovat mitattavissa (esim. radon, melu, sisäilman mikrobipitoisuus…). Kaikille lienee selvää se, että sisustussuunnittelulla voimme vaikuttaa asumisviihtyvyyteen sisätiloissa; omaan silmään kaunis ympäristö tuo viihtyvyyttä. Se voi kuitenkin unohtua, että yksi osa asumisviihtyvyyttä ovat terveydelliset olosuhteet, esimerkiksi hyvä sisäilma. Myös tähän voidaan vaikuttaa sisustussuunnittelulla.

Sisustaminen ymmärretään usein vain värien, kalusteiden ja tekstiilien valinnaksi ja kalusteiden sijoitteluksi, ”sohvatyynyjen pöyhinnäksi”. Sisustussuunnittelu on kuitenkin paljon muutakin kuin visuaalisesti silmää miellyttävien tilojen luomista. Hyvä sisustussuunnitelma huomioi visuaalisuuden lisäksi myös tilojen käytännöllisyyden ja käytettävyyden, jotka mielestäni ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä asioita kuin se, onko uusi sohva valkoinen vai harmaa tai kenties jotain aivan muuta. Huolellisella suunnittelulla voidaan visuaalisuuden lisäksi vaikuttaa suoraan sekä asumisviihtyvyyteen että asumisterveyteen. Toimiva ja käytännöllinen sisustus on paitsi kaunis, myös terveellinen ja turvallinen.

Terveellisessä ja turvallisessa tilassa on huomioitu käyttäjät. Huomiota kiinnitetään suunnittelussa mm. tilojen valaistukseen, äänitasoihin, siivottavuuteen ja materiaaleihin. Erilaiset toiminnot on sijoiteltu siten, että loukkaantumisriskit on minimoitu ja käyttömukavuus maksimoitu. Esimerkiksi valaistus vaikuttaa suuresti kaikkien tilojen käyttömukavuuteen ja turvallisuuteen. Hyvä valaistus ei ole itsestään selvyys ja se, millaista valaistusta vaaditaan, riippuu käyttäjistä ja heidän tarpeistaan. Valaistuksen työpisteellä, jossa mahdollisesti tehdään tarkkaa näkemistä vaativaa työtä, tulee olla erilainen kuin esim. oleskelutiloissa, joissa kenties keskitytään TV:n katseluun, seurusteluun ystävien ja perheen kanssa ja rentoutumiseen. Ikääntyneen henkilön valon tarve on erilainen kuin nuorten, näkövammaisen henkilön valaistustarpeet kotona ja työpaikalla eivät välttämättä ole lähimainkaan samat kuin normaalisti näkevän.

Olen astmaatikko ja pölyallerginen, joten henkilökohtaisesti minulle tärkeä asia on tilojen siivottavuus. Ulkoilma on merkittävä homeitiöiden lähde sisätiloissa erityisesti syksyisin ja itiöt kertyvät tasopinnoille muun pölyn joukkoon, mikäli siivouksesta ei huolehdita. Pinnoilta pöly myös herkästi vapautuu hengitysilmaan ilmanvaihdon virtausten mukana, kulkeutuu tilasta toiseen ja voi aiheuttaa oireilua. Siivouksen taso vaikuttaa siten suoraan asumisviihtyvyyteen ja -terveyteen: mitä enemmän pölyä, sen enemmän sisäilmassa on homeitiöitä ja muita hiukkasia, jotka voivat aiheuttaa terveyshaittaa.

Sisäilmaongelman aiheuttajana ei aina välttämättä ole siis rakenteissa piilevä kosteusvaurio vaan oireilun taustalla voi olla myös heikko siivouksen taso tilan käyttöön ja tavaramäärään nähden. On luonnollista, että mitä hankalampia tilat ovat siivota, sitä helpommin siivous jätetään tekemättä tai se hoidetaan huonosti. Tämä on inhimillistä ja ymmärrettävää ja asia, joka sisustussuunnittelua tehtäessä kannattaa huomioida, varsinkin allergikkojen kodeissa. Esimerkiksi korkean tilan katossa roikkuvat valaisimet voivat olla kauniita ja tyylikkäitä, mutta kuinka helposti puhdistettavia ne ovat? Entä tuleeko yläpölyjä siivottua kuin kerran, pari vuodessa, onko kaappien päälle kertynyt niin paljon tavaraa riittävien säilytystilojen puuttuessa, että siivous ei edes onnistu?

Pölyn kannalta ongelmallisia tiloja asunnoissa ovat erityisesti makuuhuoneet ja muut tilat, joissa käsitellään tekstiilejä. Myös lemmikit lisäävät usein tilojen siivoustarvetta, tämän itsekin koiran omistajana tiedän; ei riitä, että koiran karvaa on kaikkialla, sen lisäksi lattioille ja kalusteille voi päätyä hiekkaa, rapaa, oksennusta, virtsaa ja ulosteita. Helposti puhdistettavat materiaalit nousevat tällöin arvoon arvaamattomaan. Toimistoissa puolestaan pöydillä irtonaisina lojuvat paperit ja mapit keräävät helposti pölyä.

Kun tilat eivät ole liian ahtaasti kalustettuja, ovin tai kansin suljettavaa säilytystilaa on riittävästi ja tilaan valitaan helposti puhdistettavia ja pölyämättömiä materiaaleja, siivous helpottuu ja parhaimmassa tapauksessa siivouksen tarve vähenee. Samalla sisäilman laatu paranee. Materiaalien valinnalla voidaan vaikuttaa myös sisätiloihin vapautuvien haihtuvien, orgaanisten yhdisteiden  määrään. 

Ei ole siis yhdentekevää, millaiseksi tilojen sisustus suunnitellaan. Sisustussuunnittelussa aionkin itse kiinnittää erityistä huomiota visuaalisuuden lisäksi nimenomaan tilojen terveellisyyttä ja turvallisuutta lisääviin seikkoihin, jotta tiloista tulisi sekä viihtyisät että terveelliset.