KORISTEMAALAUS VANHAAN ARKKUUN

Pappani teki minulle 70-luvun alkupuolella arkun, joka on kulkenut mukanani lapsuudesta saakka. Olen säilyttänyt arkussa kirjeitä, päiväkirjoja, runovihkoja ym. muistoja elämäni varrelta. 

Koristemaalauskurssilla piti valita näyttötyöksi joko kaluste tai seinä. Näyttökalusteeksi olisi soveltunut jokin koulun harjoitusovista, joita on hiottu ja maalattu eri tavoin kymmeniä kertoja. Ovi luonnollisesti olisi näytön jälkeen palautunut uusien opiskelijoiden hiottavaksi ja maalattavaksi. 

Halusin tehdä jotain pysyvämpää. Koska pappani tekemä arkku oli saanut vuosien saatossa monenlaisia kolhuja ja naarmuja eikä värikään oikein enää miellyttänyt, valitsin sen näyttökalusteeksi. 

Koristeluideana minulla oli aluksi steampunk-aiheinen kuva. Käytännössä se ei kuitenkaan toiminut. Olin muutaman päivän aivan jumissa aiheen kanssa, kunnes sattumalta koulun koristemaalauskirjoja selaillessani silmiini osui koristemaalauskuva lohikäärmeestä.

Siitä se idea sitten lähti.

Hioin ja kittasin arkun ja maalasin sen puolihimmeällä Futura Aqua-kalustemaalilla, sävy lootus. Memories-tekstiä varten piirsin ja leikkasin sabluunan, jonka avulla töpöttelin tekstin arkun kanteen käyttäen taideakryylivärejä. Lohikäärmeen kuvan jäljensin kanteen seuraavasti: väritin aluksi paperille tulostetun mallikuvan nurjan puolen vihreällä liidulla. Sen jälkeen asettelin paperin arkun kannelle siihen kohtaan, johon olin kuvaa suunnitellut, liitupuoli arkkua vasten. Kuljetin kuulakärkikynää kuvion ääriviivoja pitkin kevyesti painaen, jolloin paperin nurjalla puolella oleva liitu toimii kalkkeripaperin tavoin: niistä kohdista, joista olin kynällä painanut, jäi kanteen vihreä jälki, ts. kuvion ääriviivat kopioituivat kanteen. 

Koristekuvion olisi saanut tehdä joko kalustemaaleilla, öljyväreillä tai akryyliväreillä. Valitsin akryylivärit, koska niitä minulla oli kotona valmiina (myös koulun värejä olisi voinut käyttää, mutta halusin tehdä työn kotona omassa rauhassani) ja koska ne kuivuvat nopeasti. Ainahan nopea kuivuminen ei ole toivottavaa, silloin on parempi käyttää öljyvärejä... Tai käyttää akryylien kanssa maalausnestettä, joka hidastaa kuivumista. Tässä työssä nopea kuivuminen oli etu ja nopeutti työtä. Tosin akryyliväri on värinä sen verran läpikuultavaa, että jouduin maalaamaan useamman kerroksen peittävää jälkeä saadakseni.

Alla lopputulos. Maalauksen tekeminen oli hidasta ja tarkkaa puuhaa, varsinkin suorien viivojen vetäminen vaati tarkkuutta. Lohikäärmeen maalaamiseen kului aikaa peräti viisi tuntia! En halunnut hutiloida...

Alla vielä toinen kuva arkusta ennen ja jälkeen käsittelyn. 

Olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen ja niin oli opettajakin. Tämä koristemaalaus oli erittäin koukuttavaa, hauskaa ja luovaa puuhaa ja jatkossa, kun maalaan ja tuunailen kalusteita, tulen varmasti tekemään koristeluja lisääkin. Voin tehdä koristemaalausta myös tilauksesta, tilaajan oman mallin pohjalta - tai suunnitella tilaajan antamien ehdotusten ja ideoiden pohjalta mallin ja toteuttaa sen. 

Tulevaisuudessa pidän kirppareita kiertäessäni silmät avoinna ja jos vastaan tulee vanhoja, edullisia kalusteita, ostan pois... Ja tuunailen sitten niistä jotain. Ensimmäinen tuunaus onkin jo työn alla. Siitä myöhemmin lisää.

LIPASTON UUSI ILME

Edesmenneeltä äidiltäni jäi muutamia huonekaluja, jotka otin huostaani, vaikka niille ei juuri sillä hetkellä käyttöä ollutkaan. Minkä hamsteri luonnolleen mahtaa! Matala valkoinen lipasto oli yksi näistä kalusteista. Mietiskelin, että lipastosta voisi tehdä allaskalusteen kesämökille, mutta lipastohan oli siihen käyttöön aivan liian matala.

Maalasin sen kuitenkin kotoa löytyvillä kalustemaaleilla kelta-mustaksi (keltaisen sävy Tikkurilan banaani). Vanhoista keittiökalusteista jääneistä vetimistä löytyi lipastoon sopivat kierrätysnupit. Lipasto seisoi uudessa asussaan aikansa talomme ns. kellarihuoneessa, kunnes sille viimein löytyi järkevä käyttötarkoitus yläkerran työhuoneesta.

Lipaston päällä on nyt Maestron levysoitin. Samalla saimme työhuoneeseen lisää säilytystilaa mm. tulostuspapereille ja muille toimistotarvikkeille. 

Lipaston paikallahan oli aiemmin matala sarjapöydän osa ja sen päällä ruma tulostin. Tulostin siirtyi kaappiin piiloon ja matala pöytä lähtee meikämaalarin käsittelyyn jossakin vaiheessa, saamaan uutta ilmettä. Minulla on koulussa tällä hetkellä menossa erikoismaalauskurssi ja olen hyvin innostunut niin seinien efektimaalauksesta kuin kalusteiden koristemaalauksestakin. Voipi olla, että jatkossa kalusteisiin ilmestyy kaikenlaisia koristekoukeroita... Ja kodin seinille erilaisia efektikokeiluja. Ideoita on!

Mutta tuo lipasto. Melkein roskalavalle päätyneestä halpiskalusteesta tuli vallan käyttökelpoinen ja pirtsakka kaluste työhuoneeseen. Kyllä kannatti, jälleen kerran.

JUKEBOXIN TAIKAA

Muutamia viikkoja sitten meille tarjottiin mahdollisuutta ostaa edullisesti jukebox ja sekalainen valikoima siihen sopivia vinyylilevyjä. Maestro tarttui tilaisuuteen heti, koska oli jo aiemmin katsellut jukeboxeja "sillä silmällä". Itse hieman emmin tämän hankinnan kanssa, mutta loppujen lopuksi innostuin hankinnasta itsekin.

Laite ei toiminut ja se oli tiedossa jo ostopäätöstä tehdessä. Maestro on kuitenkin kätevä käsistään ja järkikin juoksee - pari iltaa pähkäiltyään ja ährättyään mies sai laitteen kuntoon. Nyt se toimii ja soi moitteettomasti. Laitteeseen asennettiin myös ledvalot tunnelmaa tuomaan. Väriä voi halutessaan vaihtaa tai sen voi laittaa vilkkumaan. Toistaiseksi meillä on ollut käytössä tuo rauhoittava sininen valo.

Tämän laitteen paikka on ilman muuta olohuoneessamme, on se sen verran upea ja erikoinen laite, myös sisustuselementtinä. Jouduimme siirtämään baarikaapin olohuoneesta kellarihuoneeseen, jotta jukeboxille saatiin tilaa, mutta baarikaappi oikeastaan sopiikin paremmin kellariluolaamme kuin olohuoneeseen... Jukebox on ollut nyt päivittäin käytössä ja tuo mukavaa, nostalgista tunnelmaa vanhaan taloomme.

Olohuoneen sisustus meni siis uusiksi juuri kun kuvittelin sen olevan valmis. Myös kellarihuoneen sisustus menee uusiksi. Ennen kuin pääsen järjestämään kellarihuonetta, on remontoitava yläkerran WC loppuun ja maalattava myös yläkerran käytävä ja mielellään myös portaikko. Eli sisustus- ja remontointihommia riittää...

Mutta on tämä jukebox vaan hauska laite! Olen vilpittömän iloinen, että tuli ostettua tämä.

Hyvää viikonloppua!

TÄYDENNYSTÄ OLOHUONEESEEN

Edellisestä postauksesta on aikaa, sillä 2 kk kestänyt työharjoittelu, jouluvalmistelut ja kaamos veivät kaiken ajan ja energian. Voimavaroja blogin ylläpitämiseen ei ole ollut eikä heikko työtilanne ole mielialaa kohentanut. Yritän nyt uuden vuoden alkaessa ryhdistäytyä ja päivittää blogiani useammin! Sisustus- ja muita projektejahan minulla on kuitenkin meneillään kaiken aikaa, vaikkei kukaan niistä mitään maksakaan (mistähän sitä palkkatyötä ja maksavia asiakkaita löytäisi...??? Etsinyt olen kyllä, mutta ei oota ja kiitos, mutta ei kiitosta tulee kaikkialta).

Ennen joulua tuunailin muutaman pienkalusteen. Olohuoneen seinällä iät ajat nököttänyt mäntyinen kukkateline sai uuden pinnan, kun hioin sen ja käsittelin Osmo Colorin öljyvahalla. Vahan sävy lienee kirsikka, käytin kotoa löytynyttä vahapurkin jämää. Aluksi kukkateline näytti silmääni aika kälyiseltä, mutta kun vein sen olohuoneeseen, huomasin sen sopivan täydellisesti tummaa puuta olevien kalusteiden kaveriksi.

Toinen tuunattava pienkaluste oli äidiltäni peritty vaalean puun värinen hylly. Hyllytaso on melamiinia tms. muovipintaista materiaalia, joten ennen pintavärin vetoa hylly oli käsiteltävä tartuntapohjamaalilla. Pintaväriksi valitsin mustan. Suosin yleensä Tikkurilan huonekalumaaleja, koska niistä minulla on hyviä kokemuksia, mutta päädyin tällä kertaa valitsemaan edullisemman vaihtoehdon paikallisesta marketista. Hyllyn kellastuneet kannattimet hioin ja käsittelin uudelleen puolikiiltävällä Ilves-merkkisellä kalustelakalla.

Olohuoneen sisustus on nyt tältä erää valmis. Olen erittäin tyytyväinen olohuoneen muutokseen. Seuraavaksi muutostyöt jatkuvat yläkerrassa, tarkoitus on ottaa viimeinkin työn alle yläkerran WC sekä yläkertaan johtava portaikko. Omia projekteja siis riittää, mutta aikaa olisi kyllä tehdä suunnittelua, maalausta ja tapetointia myös muille! Teen vielä toistaiseksi sisustussuunnittelua ja pienremontteja Osuuskunta Verson kautta. Kysyntää näille on ollut harmillisen vähän; tuntuu, että kukaan ei nyt uskalla investoida mihinkään. Sisustamisen ja korjausrakentamisen tarve tuskin kuitenkaan on vähentynyt ja uskon vakaasti, ettei tämä heikko taloudellinen tilanne Suomessa voi ikuisesti kestää. 

Parempia päiviä odotellessa siis mennään! Aurinkoisia talvipäiviä kaikille!

PIENIÄ SISUSTUSPROJEKTEJA

Kiireisen syksyn aikana olen onneksi hieman ehtinyt tuunailla äidiltä perittyjä pienkalusteita sekä ommella viime jouluna lahjaksi saamastani Pentikin kankaasta uudet verhot keittiöön.

Äidin vanhan jakkaran tuunaus oli ns. välipalaprojekti, jonka tein aika vauhdilla. Jakkaran jaloissa oleva valkoinen maali oli lohkeillut ja sen hiominen pois oli työlästä. Juolahti siinä hioessa mieleen, että entäpäs jos hionkin maalin pois vain osittain ja käsittelen näkyviin tulevan puhtaan puun puuvahalla -jämiä kun kotoa löytyi? 

Tuumasta toimeen, näin tein ja tuloksen näette kuvista. Jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut hioa valkoista maalia pois enemmänkin, mutta laiskuus iski tämän asian kanssa. Onneksi jalkoja voi halutessaan hioa lisää ja lisätä puuvahakäsittelyä. Myös jakkaraan kotoa löytyneen verhoilukankaan vaihdan jossain välissä modernimpaan. Varta vasten en viitsi lähteä keskustaan Eurokankaaseen pientä verhoilukankaan palaa ostamaan, teen sen sitten, kun on asiaa keskustaan muutenkin.

Keittiön verhoista tuli kivat, vaikka niiden ompeleminen olikin yhtä tuskaa. Jostain syystä ompelukoneen alalanka teki aivan hirveää sotkua ja myttyä. Tikki näytti toiselta puolelta hyvältä, mutta toinen puoli oli aivan järkyttävää lankasyrttyä. Ei auttanut kuin purkaa ja tehdä uudelleen... Maestron koneelle suorittama puhdistus auttoi onneksi asiaa. Ostin ompelukoneeni pari vuotta sitten ja koko ajan sen kanssa on ollut jotain ongelmaa. Taisi tulla ostettua sekundavehje... No, kyllä sillä meikäläisen ompelut ompelee. Alla kuva verhoista:

Huomenna aloitan työharjoittelun! Koulussa on nyt 1,5 kk opiskeltu huonekalujen ja sisätilojen maalausta, tapetointia, tasoituksia, kittauksia ja hiontaa. Seuraavat 2 kk harjoittelen taitoja työelämässä. Ensi vuodelle on jo suunnitelmia, mutta en vielä tiedä, toteutuvatko ne. Kerron niistä sitten, jos asiat menevät toivomaani suuntaan. Vielä tämän vuoden loppuun saakka ainakin pystyn tekemään sisustussuunnittelu- ja remppakeikkaa Osuuskunta Verson kautta. Ensi vuodesta en vielä osaa sanoa.

Mukavaa marraskuuta kaikille!

KALUSTEMAALAUSTA

Aloitin muutama viikko sitten TE-toimiston/Gradian järjestämän Maalaus ja pintatyöt -kurssin. Kurssi alkoi kalustemaalauksella. Olemme maalanneet koulussa ensimmäiset viikot mm. peili- ja laakaovia sekä asiakkaiden koululle tuomia kalusteita, mutta kouluun sai tuoda myös oman pienkalusteen pintakäsiteltäväksi.

Äidin asunnolta kulkeutui asunnon tyhjennyksen yhteydessä kotiini mm. kolme osaa sisältävä sarjapöytä. Kiikutin pöydistä pienimmän koululle käsittelyyn, sillä pöydän pinta oli kulunut ja naarmuinen eikä värikään oikein miellyttänyt. Minulla ei ollut vielä pöydän hiontavaiheessa käsitystä siitä, millainen pöydästä tulisi, mutta asia selkeni, kun olin saanut pöydän jaloista hiottua lakan pois.

Jalat olivat nimittäin kirjavat, kuin jonkun kissaeläimen turkki. Muutamat kurssikaverit ihastelivat jalkoja ja siitä se ajatus sitten lähti! Päätin, että jalat saavat jäädä kirjaviksi.

Lakkasin jalat himmeällä lakalla ja muut osat maalasin puolihimmeällä, mustalla Teknoksen Futura 20 -kalustemaalilla. Alla kuva kalusteesta ennen käsittelyjä ja käsittelyiden jälkeen. Pöydälle löytyi sopiva paikka olohuoneestamme kahden kaapin välistä.

Alla kuvia jakkaran käsittelyvaiheista:

Kukkapöytä onnistui mielestäni hyvin. Ainoastaan se harmittaa, että tason maalipinta naarmuttui hieman siinä vaiheessa, kun lakkasin jalkoja kolmatta kertaa. Pöytä oli lakkauksen aikana ylösalaisin pahvin päällä ja jostain syystä maaliin jäi hankausjälkiä, onneksi tosin vain vähäisiä. Niitä ei juuri huomaa, ellei aivan läheltä katso. Silti harmittaa. Tämä kokemus ei houkuttele käyttämään Teknoksen kalustemaalia jatkossa, sillä Tikkurilan kalustemaalien kanssa minulla ei ole ollut koskaan tämmöistä ongelmaa. Onneksi tason voi maalata uudelleen, jos naarmut alkavat häiritsemään.

Koulussa siirrymme seuraavaksi seinien ja kattojen maalaukseen, mutta kotona minulla on lisää pienkalusteita työn alla. Niistä lisää myöhemmin.

LAATIKOSTO SÄHKÖPÖYDÄN ALLE

Hankin muutama vuosi sitten itselleni kotiin sähköpöydän työpöydäksi säästyäkseni niska-hartiavaivoilta. Olen kuitenkin kaivannut pöydän alle laatikostoa, tavaraa kun on ja osan tavaroista soisi olevan helposti saatavilla, kun pöydän ääressä työskentelen. 

Äidin asunnolta jäi tarpeettomaksi valkoinen yöpöytä 70-luvulta. Otin siitä mitat ja totesin, että pöytä sopii sähköpöytäni alle kuin nakutettu. Maestron suureksi riemuksi (harmiksi) kiikutin yöpöydän(kin) kotiin (olen roudannut meille kassi- ja laatikkokaupalla tavaraa äidin asunnolta...) kunnostettavaksi.

Laatikostojen kädensijoihin suihkautin kevyesti hopean väristä spraymaalia. Muut pinnat hioin kevyesti ja tein kahdesta eri kalustemaalista (jämämaaleja) sekoituksen, jota sitten vetelin yöpöydän pinnoille vaahtomuovitelalla. Täytyy sanoa, että telalla tuli todella kaunis pinta! En enää jatkossa maalaa huonekaluja siveltimellä, kuten olen tehnyt tähän saakka. Tela sen olla pitää!

Alla ennen ja jälkeen -kuva. Laatikostosta tuli kauniin sinivihertävä ja se sopii sähköpöytäni alle meidän työhuoneeseen aivan loistavasti. Eikä maksanut mitään tämä projekti.

Lisää tuunausprojekteja on tulossa, sillä jemmasin äidin asunnolta itselleni myös vanhan jakkaran, pienen lipaston ja nurkkakaapin. Niissäpä riittää hiomista ja maalaamista tulevalle talvelle. Ja hiomista ja maalaamista on tiedossa muutenkin, sillä aloitan ylihuomenna maalaus ja pintakäsittelytyö -kurssin Gradialla!

Kaikesta surusta ja murheesta huolimatta elämä jatkuu. Ihanaa syksyn jatkoa kaikille ja kiitos teille, jotka olette ottaneet osaa suruuni!

PUUTARHAKALUSTEET KUNTOON

Mökillemme on vuosien saatossa kertynyt melkoinen määrä erilaisia puutarhakalusteita. Löydettyäni sattumalta paikallisen liikkeen poistomyynnistä harmaata kalusteille sopivaa käsittelyainetta (Waldcolor kuullote) naurettavan halpaan 4,5 euron hintaan, päätin aloittaa kalusteiden kunnostamisen.

Alkukesästä kunnostin ruskean puutarhapenkin. Lopputulos oli onnistunut ja siitä innostuneena otin viikonloppuna käsittelyyn myös muutaman tuolin.

Näitä tuoleja on yhteensä 6 kpl. Koska tuoleista vain kolme oli kuivia ja muut sateessa kastuneita, en saanut käsiteltyä kolmea tuolia enempää. Loput tuolit laitoin aitan kuistille sateen suojaan kuivamaan ja jatkan käsittelyprojektia, kunhan seuraavan kerran pääsen mökille.

Näiden tuolien lisäksi käsittelyä odottaa pyöreä pöytä ja siihen kuuluvat neljä tuolia. Näinköhän tuo kuullote riittää kaikkien käsittelyyn? 

KAAPPI SININEN

Pieni seinälle asennettava nurkkakaappi on nyt valmis ja siitä tuli vaaleansininen! Oveen laitoin Lidlistä ostamaani kontaktimuovin tyyppistä kangastarraa - en muista, mikä tämän tuotteen virallinen nimi oli :) Hyvin tarttui ja tuli siisti, vaikka kangas oli hiukan venyvää sorttia. Lasi oli aiemmin ovessa kiinni listoin, nyt se kiinnitettiin akryylimassalla.

Alla muutama kuva. Maalin sävy on alemmassa kuvassa vääristynyt vihertäväksi, yläkuvassa sävy näyttää siltä mikä se oikeasti on, eli vaaleansininen. 

On se vaan ihmeellistä, miten ison muutoksen pieni tippa maalia tekee!!! Kaapista tuli niin söpö, että en ole enää lainkaan varma siitä, haluanko viedä tämän kesämökille aittaan... Juuri nyt kaappi ei kotiin mahdu, mutta eteiseen on tulossa kesällä pieniä muutoksia, ehkä pienelle nurkkakaapille siinä yhteydessä löytyy tilaa... Aika näyttää.

Talviunet on nyt nukuttu, on hyvä draivi päällä. Olen saanut loppuun useampia keskeneräisiä töitä, mm. pitkään roikkuneita käsitöitä. Pää pursuaa ideoita ja odotan kovasti opintojen alkamista. Olen harjoitellut myös WordPress-ohjelman käyttöä ja jossain vaiheessa tässä keväällä saan ehkä julkaistua omat kotisivut Design Odeamalialle. 

Mahtavaa viikonloppua kaikille!!!

KAAPPIPROJEKTI

Vaikka eletään vasta helmikuuta, on minulla mielessä jo kesä ja kesän projektit kesämökillä!

Piirtelin viime syksynä mökillä olevasta aitasta 3D-kuvia ja tein aitan alakertaan suuntaa antavan sisustussuunnitelman. Aitta on tarkoitus sisustaa tyttären toiveen mukaisesti ns. mummola-tyyliin ja sisustamisessa käytetään mahdollisimman paljon jo olemassa olevaa tavaraa ja kierrätystavaroita.

Yksi aittaan tulevista esineistä on Maestron 8. luokalla rakentama mäntypuinen nurkkakaappi. Maestro itse oli sitä mieltä, että kaappi joutaa roskalavalle, mutta minä halusin säästää sen. Pienellä tuunauksella siitä saisi kivan kalusteen aittaan.

Viime viikolla otin kaapin käsittelyyn. Alla muutama kuva kaapista alkuperäisessä asussaan:

Kaappi on nyt hiottu ja maalattu -väriä en vielä paljasta. Ovessa ollut jääkukkamaali oli mennyt huonoon kuntoon, joten rapsuttelin/pesin sen pois. Tilalle tuli muuta. Tällä hetkellä kaappi on saranoiden kiinnitystä vaille valmis, joten piakkoin pääsen kuvaamaan lopputuloksen... Tähän postaukseen kuva ei vielä ehdi. Sanottakoon kuitenkin, että pienellä vaivalla kaapista tuli aivan toisen näköinen ja se tulee sopimaan aivan täydellisesti aittaan!

Sitten vielä uutinen: aloitan maanantaina koulun! Opiskelen kevään ajan (noin 4 kk) huoneistosaneerausta. Halusin täydentää osaamistani ja kehittää itseäni, hain koulutukseen ja pääsin. Aivan mahtavaa! Odotan innolla opintojen alkua. Tiedossa on teoriaa mm. asbesti- ja haitta-aineista, pölynhallinnasta työmaalla ja määrälaskennasta. Käytännössä tulemme harjoittelemaan laatoitusta (märkätilat), panelointia, maalausta, tapetointia... Olen niin innoissani tästä! Maalaushommiahan olen jo paljon tehnytkin, mutta muu remontointi on tapahtunut Maestron kanssa yhdessä ja hänen johdollaan. Tavoitteeni on tuon koulutuksen jälkeen päästä tekemään alan töitä ja henkilökohtaisella rintamalla tehdä mökin uuden huussin sisustustyöt loppuun. 

Jos kymmenen vuotta sitten joku olisi sanonut minulle, että vuonna 2023 olet sisustussuunnittelija ja lähdet opiskelemaan huoneistosaneerausta, en olisi uskonut kertojaa. Tulevaisuudennäkymät olivat silloin aivan toiset kuin nyt, samoin elämäntilanne. Tilanteet kuitenkin muuttuvat ja unelmatkin muuttavat muotoaan ja tarkentuvat. Tässä sitä nyt ollaan, taas uuden kynnyksellä ja intoa täynnä! Pienin askelin kuljen kohti unelmiani. 

VANHAN TUOLIN UUSI ELÄMÄ

Lähes neljä vuotta sitten raahasin kesämökiltä kotiin isän vanhan, 50-luvulta peräisin olevan tuolin. Tuolin verhoilu oli rikki ja istuinosa lässähtänyt niin pahoin, että jouset painoivat istuessa ahteria. Lisäksi tuoli haisi aivan järkyttävästi homeelle. Tuoli oli jo menossa kaatopaikkakuormaan, kun yhtäkkiä päätinkin viedä sen kotiin ja katsoa, voisiko sille tehdä jotain.

Tuolin purkaminen oli nopeasti tehty. Oli kiinnostavaa nähdä vanhat täytteet ja ylipäätänsä se, miten tuoli oli rakennettu. Käsityötähän se oli, käsityön leima näkyi selvästi kaikessa. Esimerkiksi käsinojat olivat hieman eri korkeudella toisiinsa nähden. Nämä tällaiset pikkuvirheet ovat kuitenkin pikkujuttuja vanhassa huonekalussa, johon liittyy vahva tunnearvo.

En ole koskaan verhoillut tuolia, joten kunnostin tuolin yhteistyössä Maestron kanssa. Maestro tarkisti tuolin rakenteen ja teki muutamia vahvistuksia, jotta runko pysyy kasassa. Sen jälkeen minä hioin ja lakkasin tuolin jalat ja käsinojat. Homeenhajun saimme tuulettamalla pois tuolin rungosta. Kankaisiin haju jäi, mutta ne piti hajusta huolimatta säästää kaavoiksi uuden kankaan leikkaamista varten. Onneksi on autotalli, jossa voi säilöä haiseviakin juttuja... Vanhat pehmusteet sen sijaan lensivät roskikseen. Tuolin jouset olivat hyvässä kunnossa, joten niille emme tehneet mitään.

Sen jälkeen menikin sitten vuosi tai pari, ennen kuin sain ostettua tuoliin mieleisen verhoilukankaan! Sellainen löytyi sattumalta Eurokankaan palalaarista. Pala maksoi noin 30 euroa. Kun kangas oli hankittu, oli intoa ryhtyä puuhaamaan tuoliin pehmusteita. Maestro on rakennellut ja verhoillut autonpenkkejä, joten hyödynsin pehmusteasiassa hänen osaamistaan. Emme lähteneet rakentamaan tuoliin alkuperäisen kaltaisia pehmusteita heinästä ym., heinäallergisia kun olemme. Muutenkin tuntui yksinkertaisemmalta tehdä pehmusteet vaahtomuovista, varsinkin kun sitä löytyi kotoa. Kun pehmusteet oli leikattu, menikin taas sitten aikaa, ennen kuin sain tartuttua taas toimeen... Joskus projektit ovat pitkissä kantimissa!

Viikonloppuna sitten viimein innostuin leikkaamaan ja ompelemaan verhoilukankaat ja tuoli valmistui eilen. Eihän se virheetön ole, mutta olen kuitenkin hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Kankaat kiinnitettiin pääosin niiteillä, alkuperäinen verhoilu oli kiinnitetty nauloin. Istuinosan kappaleet ompelin toisiinsa koneella. Selkänojan takakankaan ompelin kiinni käsin, siinä meni useita tunteja.

Alla ennen ja jälkeen -kuvia. Mitäs tykkäätte lopputuloksesta?

Tuoli on nyt ehjä ja mukava istua. Se ei myöskään enää haise homeelle eikä siten vähennä asumisviihtyvyyttä. Mielestäni tuoli on myös kaunis katsella. Ja ennen kaikkea - se on muisto isästäni. Mukavaa alkavaa viikkoa!

MÖKIN TAKKA JA SISÄÄNKÄYNTI

Viimeisiä mökkikuvia viedään! Esittelen tällä kertaa mökkimme uuden takan sekä sisääntulon. 

Kesämökillämmehän ei ole varsinaista eteistä/tuulikaappia, mutta pienen alueen olen lohkaissut tuvasta eteisalueeksi. Kengät jätämme yleensä ulos kuistille, ovat siellä sateensuojassa ja talvellahan mökillä ei juuri käydä, joten kenkäsäilytykselle en katsonut tuvassa olevan tarvetta - kumisaappaat ym. säilytämme aitassa. Perinteisestä hattuhyllyllisestä naulakosta päätin luopua myös, koska se keräsi kaikenlaista roinaa. Vaatesäilytykseen on hyvin riittänyt pieni Habon seinänaulakko.

Kuramatto ovesta sisään astuttaessa on ehdoton! Pihatiet on päällystetty kivituhkalla ja sillä on ikävä taipumus kantautua sisään jalkineiden ja koiran tassujen mukana... Myös laskutilalle on aina tarvetta, joten kunnostin mökillä olevan mäntylipaston maalaamalla sen valkoiseksi. 

Alla kuvia muutoksesta:

Hieman mietin, laittaisinko lipaston päälle peilin, mutta koska seinätilaa on vähän tauluille ym., päätin laittaa seinälle vanhan kalenteripyyhkeen kehyksissä. Halusin sen mökin muistoesineisiin kuuluvana näkyvälle paikalle. Peilata voi pukuhuoneen puolella.

Takka on ollut käytössä aivan loistava ja sisääntulon säilytysratkaisut ovat toimineet myös. Jonkin verran lipaston päälle näyttää kertyvän sekalaista tavaraa, mutta se kuuluu elämään ja niitä täytyy aika ajoin siivota pois, jos tavaravuori alkaa häiritsemään.

Viihdyn mökillä hyvin ja siellä on aina levollinen mieli. Olen pohdiskellut, että se johtuu varmasti hyvin pitkälti siitä, että tavaran määrä on mökillä rajallinen. Sieltä on remontin yhteydessä karsittu pois kaikki tarpeeton ja kaikelle tarpeelliselle löytyy oma paikkansa. 

Ainakin minun kohdallani pätee se, että kun asuinympäristö on järjestyksessä, on mielikin rauhallisempi.

Mukavaa viikon jatkoa!

JAKKARA nro 2

Koiramme pureskeleman jakkaran kunnostus tässä aiemmin onnistui sen verran mukavasti, että kunnostin toisenkin, samanlaisen jakkaran. Tämän jakkaran olen jo kerran kunnostanutkin, ruskealla kalkkimaalilla, joka alkoi kulua nopeasti pois niiltä pinnoilta, joihin kohdistui rasitetta. Koirakaan ei malttanut jättää kunnostettua jakkaraa rauhaan, joten hampaan jälkiä oli, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

Ennen uudelleen käsittelyä jakkarasta piti saada kaikki vanha maali pois, koska en voinut olla varma siitä, kuinka uusi maali kestäisi tuon kalkkimaalin päällä. 

Maalasin tämän jakkaran siniseksi, koska on tylsää, jos kaikki on vedetty samalla värillä. Sinistä maalia sattui onneksi olemaan vielä varastossa kesämökillä kunnostetun penkin käsittelyn jäljiltä. Istuimessa oleva kuva on askartelukartonkia, joka on kiinnitetty liimalakalla jakkaraan samaan tapaan kuin tein aiemminkin. Kuvassa jakkarasta puuttuu vielä lakkaus (tulee siis tuon kartongin päälle) ja huovat jalkojen alta.

Tässä ne nyt ovat, "jakkarasisarukset"! Samanlaiset, mutta kuitenkin erilaiset. Vähän niin kuin meidän lapset - samasta puusta veistettyjä, mutta kaikki kuitenkin yksilöitä.

Seuraavaksi pitäisi kunnostaa isän vanha tuoli... Kunnostustyö on jo aloitettu, nyt se jumittaa lähinnä siinä, että vanhoista verhoilukankaista pitäisi piirtää kaavat ja leikata uusi kangas - tätä vaihetta olen lykännyt epäonnistumisen pelossa. Toisaalta, verhoilukangas maksoi vain 30 euroa, joten jos nyt sattuisinkin leikkaamaan sen väärin, niin eipä tuossa suurta taloudellista tappiota tule. Mutta palaan tähän projektiin myöhemmin! Aurinkoista sunnuntain jatkoa kaikille!

KOIRAN KALUAMAN JAKKARAN UUSI ILME

Sain viime viikonloppuna viimein päätökseen Ansku-koiran kaluaman jakkaran kunnostuksen. Projektinahan tämä ei ollut iso, mutta yllättävän kauan sain siihen kuitenkin aikaa kulumaan, koska jouduin pitkään miettimään sitä, millä ja miten päällystän jakkaran istuinosan. 

Päädyin askartelukartonkiin ja käyttämään liimalakka-tekniikkaa. Kartonki on siis yksinkertaisesti liimattu liimalakalla tuoliin kiinni. Liimalakan kuivuttua (annoin kuivua useampia päiviä) lakkasin istuinosan himmeällä lakalla kolmeen kertaan, jotta siitä tulisi kestävämpi.

Jakkaran väri oli helppo valita: maalasin sen samalla Tikkurilan Tiffany-sävyllä mitä olin käyttänyt aiemmin äitini vanhan lipaston maalaamiseen. Nyt jakkara sointuu mukavasti yhteen lipaston kanssa, molemmilla on paikkansa makuuhuoneessamme.

Alla vielä kuva jakkarasta ennen ja jälkeen käsittelyn:

Näitä jakkaroita on meillä kaksi, myös toinen vaatisi kunnostuksen. Olen sen tosin kertaalleen jo maalannutkin. Käytin silloin maalaamiseen kovasti muodissa olevaa kalkki/liitumaalia vain todetakseni, että se ei käytössä kestä, ellei pintaan vedä asianmukaista suojakerrosta (mitä en tietenkään ollut pintaan vetänyt). Maalin kulumisen lisäksi tuo toinenkin jakkara on saanut koiranhampaista osansa, joten uudelleenkäsittely on paikallaan. 

Kaikenlaista pientä puuhailua siis riittää! Mukavaa viikonloppua!

 

KOIRAN SYÖMÄ JAKKARA

Kuten useimmat tietävät, pentukoirilla on harmillinen tapa pureskella kaikkea, mikä mukavasti hampaissa ratisee. Meillä on tuhottu mattoja, kenkiä, viherkasveja, legoja, Barbie-nukkeja, tyynyjä ja jopa kokonainen sohvakalusto... Sekä tuoreimman koiruuden toimesta pari jakkaraa, joista toinen näkyy alla olevassa kuvassa. 

Koska en halua heittää tavaraa kaatopaikalle, päätin kunnostaa jakkaran (ja sen toisenkin, josta ei nyt kuvaa ole). Jakkara on minulle tarpeen, koska olen aika lyhyt, ja tarvitsen tuolia tai jakkaraa tuon tuostakin, kun kaivelen tavaroita kaappien ylähyllyiltä.

Jakkara on nyt purettu, hiottu ja kitattu. Maalikin on valmiina odottamassa ja tarkoitus on suorittaa maalaus tässä viikonlopun aikana. Mutta mitäs sen jälkeen? Haluaisin tuohon jakkaran istuinosaan jotain jänskää. En vain osaa päättää, että mitä... Onko ehdotuksia? Omat vaihtoehtoni ovat:

- jokin kiva kuva tai kuosi decoupe-tekniikalla kiinnitettynä 

- pehmuste ja kangaspäällinen (löytyisi sopiva pala Marimekon kangasta tähän tarkoitukseen)

- jokin kuvio sabluunalla maalaten (sabluunan voisin tehdä ehkä itse).

Silloin kun en osaa päättää, annan asian yleensä hautua enkä ala tekemään päätöstä väkisin. Luovissa projekteissa päähän tupsahtaa tavallisesti jossakin vaiheessa visio siitä, miltä työn alla olevan jutun pitäisi näyttää. Nyt minulla on useita visioita, enkä osaa valita... Kaikkiin vaihtoehtoihin sisältyy epäonnistumisen riski ja esimerkiksi tuolle Marimekon kangaspalalle olisi muutakin käyttöä, kuin jakkaran päällystäminen. Joten, vaikeaa on nyt päättää istuimen kohtalosta.

Jos teillä on ideoita, niin nyt niille olisi käyttöä, mieluusti kuulisin lukijoiden näkemyksiä siitä, mitä tuolle istuimelle voisi tehdä! Kivaa viikonloppua!

RUOSTEISTEN LYHTYJEN UUSI ELÄMÄ

Siitä on jo jokunen viikko, kun kävimme mökillä laittamassa paikkoja talvikuntoon. Keräilin tuolloin ulkona lojuvaa tavaraa suojaan tulevan talven tieltä. Huvimajassa useamman kesän roikkuneet lyhdyt näyttivät loppuun ajetuilta: metalliosat olivat pahoin ruostuneet ja lasien värit haalistuneet. Olin jo vähällä siivousintoni vallassa heittää lyhdyt roskikseen, mutta päätinkin sitten antaa niille uuden mahdollisuuden. Periaatteeni kun on, että mitään käyttökelpoista ei heitetä pois. Niinpä kiikutin lyhdyt kotiin ja purin ne osiin.

Lähtötilanne näytti tältä:

Lyhtyjen kunnossa ei siis ollut hurraamista.

Pyynnöstäni Maestro upotti metalliosat fosforihappoon, jota hän käyttää mm. auton osien puhdistamiseen. Sen jälkeen metalliosat maalattiin mattamustalla spraymaalilla.

Lasiosat puhdistin vedellä ja karhealla sienellä, vanha hapertunut väri irtosi melko helposti. Kaappien kätköistä löytyi pari purkkia vanhaa lasimaalia, ja niillä sitten maalasin lasiosat uudelleen.

Lyhdyistä tuli todella hyvän näköiset, vaikka itse sanonkin. Vanhan kunnostaminen kannatti, jälleen kerran! 

Uuden ilmeen saaneille lyhdyille löytyi hyvä paikka eteisen vihernurkkauksesta, vihreän arkun päältä. Laitoin lyhtyihin patterituikut, sillä eteisessä ei ole ketään kaiken aikaa vahtimassa elävää tulta. Turvallisuussyistä siis valitsin patterituikut ja yllättävän aidoilta ne lyhtyjen sisällä näyttävätkin.

Eteisen vihernurkkaus sai näin taas hieman lisää jouluista ilmettä! Mukavaa pian alkavaa joulukuuta kaikille!