WC:N PIKAREMPPA ALKOI

Olen jo pitkään haaveillut yläkerran pienen, sinisävyisen WC:n päivityksestä. Nyt haave on toteutumassa, sillä olen viimein aloittanut remontin!

Alla on muutama kuva WC:stä sellaisena, kuin se oli rempan alkaessa. Aloitin remontoinnin siivouksella, mikä näkyy kuvissa, tavarat ovat miten sattuu. Se ei kuitenkaan ole olennaista, tavarat löytävät paikoilleen taas remontin jälkeen... Olennaista ovat pinnat, joiden väritys ei enää miellytä. 

Pidän sinisestä, joten sinänsä WC:n värimaailmassa ei ole mitään vikaa. Mutta en pidä enää seiniin asennetuista, epämääräisen värisistä kaakeleista, enkä seinämaalin sävystä, joka riitelee mielestäni ikävästi lattian sinisen sävyn kanssa. Maestro ehdotti, että ottaisimme kaakelit kokonaan pois, mutta se tarkoittaisi isohkoa remppaa, josta lähtisi melkoinen määrä pölyä... En ole halukas sellaiseen tässä vaiheessa, kun olen aloittamassa opintoja ja kesätöitäkin pitäisi löytää. Myöskään kalusteiden vaihto ei ole vielä ajankohtaista, sillä valkoiset kalusteet ovat ehjät ja toimivat.

Siispä remonttisuunnitelmani on tämä:

Katto maalataan valkoisella Nyans-maalilla, jota jäi melko paljon äitini asunnon remontista. Yksi seinistä (kaakelin yläpuolelta) tapetoidaan vinyylipintaisella, pesua kestävällä tapetilla, muiden seinien yläosat maalataan Nyans-maalin sävyllä Tundra (tätäkin maalia sattui sopivasti olemaan varastossa, joten sitäkään ei tarvitse ostaa). Lattia saa jäädä ennalleen, kaakeleiden saumat koetan pestä tai hioa puhtaiksi. Seinäkaakelit maalataan, sävyä en ole vielä valinnut. Teen valinnan sitten, kun näen, miltä tapetti näyttää seinällä. Tapetin ostin RTV:n alennuksesta, rullalle jäi hintaa noin 33 euroa. En laita vielä siitä tänne kuvaa, saapi olla yllätys... Käsisuihku on ilmeisesti uusittava, koska se vuotaa. Suihkun hintaa en vielä tiedä, mutta tuskinpa uuden hankinta konkurssiin vie.

Aloitin WC:n ehostuksen toissapäivänä. Pesin pinnat, kittasin ja hioin katon ja seinät. Silikoneista olen poistanut suurimman osan. Se onkin ollut harvinaisen ikävää puuhaa, sillä silikoni on jämähtänyt tiukasti kiinni. Loput silikonit otan pois sen jälkeen, kun olen maalannut ja tapetoinut seinien yläosat. Allaskaappi on nimittäin otettava irti, jotta kaiken silikonin poisto (ja uuden laitto) onnistuu. Allaskaapin poistaminen helpottaa myös kaakeleiden maalausta.

En ole aiemmin maalannut kaakeleita, jota saapa nähdä, mitä tästä hommasta tulee... Onneksi olen saanut hyviä vinkkejä tuttavalta, joka on kaakeleitakin maalaillut. 

Mitään aikataulua tälle remontille ei ole. WC on käytettävissä kaiken aikaa, valmista tulee sitten kun tulee. Katon saan maalattua tänään. Huomenna on tavoitteena maalata seinien yläosat. Sitä varten on poistettava seinäkaappi ja valaisin. Naulakot ym. olen jo ottanut irti. Sunnuntaina mahdollisesti pääsen tapetoimaan. Sen jälkeen ei olekaan muuta kuin allaskaapin ja silikonien irrotus ja kaakeleiden maalaus. Homma jäänee seuraavalle viikonlopulle, koska maalit ovat vielä kaupassa ja maanantaina aloitan pintakäsittelyalan opiskelut -loppuu tämä kotona löhöily kertaheitolla!

Laittelen tänne kuvia siitä, miten homma edistyy... Ja lopputuloksesta sitten tietenkin myös, onnistuipa se tahi ei! Se on varmaa, että samanlaista WC:tä ei muualta löydy. Lopputulos ei tule olemaan trendikäs, ylellinen eikä edes tyylikäs, vaan tavoitteena on hauska ja persoonallinen vanhan talon WC. Pian nähdään, kuinka hyvin tavoitteen saavutan. Mukavaa viikonloppua!

TÄYDENNYSTÄ OLOHUONEESEEN

Edellisestä postauksesta on aikaa, sillä 2 kk kestänyt työharjoittelu, jouluvalmistelut ja kaamos veivät kaiken ajan ja energian. Voimavaroja blogin ylläpitämiseen ei ole ollut eikä heikko työtilanne ole mielialaa kohentanut. Yritän nyt uuden vuoden alkaessa ryhdistäytyä ja päivittää blogiani useammin! Sisustus- ja muita projektejahan minulla on kuitenkin meneillään kaiken aikaa, vaikkei kukaan niistä mitään maksakaan (mistähän sitä palkkatyötä ja maksavia asiakkaita löytäisi...??? Etsinyt olen kyllä, mutta ei oota ja kiitos, mutta ei kiitosta tulee kaikkialta).

Ennen joulua tuunailin muutaman pienkalusteen. Olohuoneen seinällä iät ajat nököttänyt mäntyinen kukkateline sai uuden pinnan, kun hioin sen ja käsittelin Osmo Colorin öljyvahalla. Vahan sävy lienee kirsikka, käytin kotoa löytynyttä vahapurkin jämää. Aluksi kukkateline näytti silmääni aika kälyiseltä, mutta kun vein sen olohuoneeseen, huomasin sen sopivan täydellisesti tummaa puuta olevien kalusteiden kaveriksi.

Toinen tuunattava pienkaluste oli äidiltäni peritty vaalean puun värinen hylly. Hyllytaso on melamiinia tms. muovipintaista materiaalia, joten ennen pintavärin vetoa hylly oli käsiteltävä tartuntapohjamaalilla. Pintaväriksi valitsin mustan. Suosin yleensä Tikkurilan huonekalumaaleja, koska niistä minulla on hyviä kokemuksia, mutta päädyin tällä kertaa valitsemaan edullisemman vaihtoehdon paikallisesta marketista. Hyllyn kellastuneet kannattimet hioin ja käsittelin uudelleen puolikiiltävällä Ilves-merkkisellä kalustelakalla.

Olohuoneen sisustus on nyt tältä erää valmis. Olen erittäin tyytyväinen olohuoneen muutokseen. Seuraavaksi muutostyöt jatkuvat yläkerrassa, tarkoitus on ottaa viimeinkin työn alle yläkerran WC sekä yläkertaan johtava portaikko. Omia projekteja siis riittää, mutta aikaa olisi kyllä tehdä suunnittelua, maalausta ja tapetointia myös muille! Teen vielä toistaiseksi sisustussuunnittelua ja pienremontteja Osuuskunta Verson kautta. Kysyntää näille on ollut harmillisen vähän; tuntuu, että kukaan ei nyt uskalla investoida mihinkään. Sisustamisen ja korjausrakentamisen tarve tuskin kuitenkaan on vähentynyt ja uskon vakaasti, ettei tämä heikko taloudellinen tilanne Suomessa voi ikuisesti kestää. 

Parempia päiviä odotellessa siis mennään! Aurinkoisia talvipäiviä kaikille!

OLOHUONEESEEN UUSI ILME TAPETILLA

Maalaus- ja pintatyöt -kurssilta ja kurssiin liittyvästä työharjoittelusta olen saanut sen verran kokemusta ja itsevarmuutta, että uskaltauduin ottamaan työ alle olohuoneemme tapetoinnin. Vanhat tapetit oli asennettu noin 20 vuotta sitten ja olivat jo aikansa eläneet niin kuntonsa kuin kuosinsakin puolesta. 

Uudeksi tapetiksi valikoitui K-Raudassa myynnissä oleva tapetti Decorama Easyup 19 9320. Emme kuitenkaan ostaneet tapetteja K-Raudasta, jossa ne olisivat maksaneet 29,90 euroa/rulla, vaan Maestro tilasi tapetit suoraan Ruotsista, jossa yhden rullan hinta oli tarjouksessa vain reilut 16 euroa! 

Alla yleiskuva olohuoneestamme ennen ja jälkeen tapetoinnin:

Tapetointiurakkaa varten olohuoneesta poistettiin kaikki helposti siirrettävä irtaimisto ja isoja huonekaluja siirrettiin keskemmälle huonetta seinien varsilta, jotta tapetointi onnistuisi. Työ kesti 8 päivää. Jos vanha tapetti olisi irronnut seinistä suosiolla, urakka olisi valmistunut nopeammin. Harmikseni näin ei kuitenkaan käynyt. Vanha tapetti imi vettä kuin sieni, kuivahti todella nopeasti ja irtosi seinästä pieninä soiroina. Apuna irrottamisurakassa oli välillä Maestro, välillä vanhin poikani. Työtä hidasti myös se, että olen arkisin päivät työharjoittelussa - sielläkin on tapetointia ja maalaamista, fyysistä työtä, jonka jälkeen olen usein iltaisin aika uupunut. Ihan joka ilta en siis jaksanut tapetointia kotona jatkaa. Ja olihan sitä välillä käytävä ruokakaupassakin.

Nyt tapetit on kuitenkin asennettu. Olohuoneen ilme muuttui avarammaksi ja valoisammaksi. Vaihdoimme myös hieman kalusteiden järjestystä: iso vitriinikaappi ja TV:n vieressä nököttänyt baarikaappi vaihtoivat paikkaa keskenään. Saimme näin olohuoneen tien puoleiseen päätyyn lisää tilaa. Seinältä baarikaapin päältä poistui myös pieni hyllykkö, jonka tulen korvaamaan pienemmällä.

Olohuoneeseen on tilattu eBay:stä uusi matto, jonka toivoakseni saamme tällä viikolla. Seinälle pitäisi hankkia uusi kello ja radion päälle tuleva hylly maalata. Ihan valmista ei siis vielä ole, mutta voiton puolella ollaan!

Ja uusia projekteja on tulossa ja työn alla...

PIENIÄ SISUSTUSPROJEKTEJA

Kiireisen syksyn aikana olen onneksi hieman ehtinyt tuunailla äidiltä perittyjä pienkalusteita sekä ommella viime jouluna lahjaksi saamastani Pentikin kankaasta uudet verhot keittiöön.

Äidin vanhan jakkaran tuunaus oli ns. välipalaprojekti, jonka tein aika vauhdilla. Jakkaran jaloissa oleva valkoinen maali oli lohkeillut ja sen hiominen pois oli työlästä. Juolahti siinä hioessa mieleen, että entäpäs jos hionkin maalin pois vain osittain ja käsittelen näkyviin tulevan puhtaan puun puuvahalla -jämiä kun kotoa löytyi? 

Tuumasta toimeen, näin tein ja tuloksen näette kuvista. Jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut hioa valkoista maalia pois enemmänkin, mutta laiskuus iski tämän asian kanssa. Onneksi jalkoja voi halutessaan hioa lisää ja lisätä puuvahakäsittelyä. Myös jakkaraan kotoa löytyneen verhoilukankaan vaihdan jossain välissä modernimpaan. Varta vasten en viitsi lähteä keskustaan Eurokankaaseen pientä verhoilukankaan palaa ostamaan, teen sen sitten, kun on asiaa keskustaan muutenkin.

Keittiön verhoista tuli kivat, vaikka niiden ompeleminen olikin yhtä tuskaa. Jostain syystä ompelukoneen alalanka teki aivan hirveää sotkua ja myttyä. Tikki näytti toiselta puolelta hyvältä, mutta toinen puoli oli aivan järkyttävää lankasyrttyä. Ei auttanut kuin purkaa ja tehdä uudelleen... Maestron koneelle suorittama puhdistus auttoi onneksi asiaa. Ostin ompelukoneeni pari vuotta sitten ja koko ajan sen kanssa on ollut jotain ongelmaa. Taisi tulla ostettua sekundavehje... No, kyllä sillä meikäläisen ompelut ompelee. Alla kuva verhoista:

Huomenna aloitan työharjoittelun! Koulussa on nyt 1,5 kk opiskeltu huonekalujen ja sisätilojen maalausta, tapetointia, tasoituksia, kittauksia ja hiontaa. Seuraavat 2 kk harjoittelen taitoja työelämässä. Ensi vuodelle on jo suunnitelmia, mutta en vielä tiedä, toteutuvatko ne. Kerron niistä sitten, jos asiat menevät toivomaani suuntaan. Vielä tämän vuoden loppuun saakka ainakin pystyn tekemään sisustussuunnittelu- ja remppakeikkaa Osuuskunta Verson kautta. Ensi vuodesta en vielä osaa sanoa.

Mukavaa marraskuuta kaikille!

ASUNTOA MYYMÄSSÄ

Syksy on ollut kiireinen. Äidin kuoleman jälkeen en ole ehtinyt, hieman kärjistetysti sanoen, muuta kuin käymään koulussa ja sen jälkeen kotona syömässä ja nukkumassa. Nyt äiti on saatettu hautaan, perunkirjoitus on hoidettu ja äidiltä jääneet käyttökelpoiset tavarat ovat lähes kaikki saaneet uuden kodin. Lisäksi olen veljeni kanssa remontoinut ja siivonnut äidin 73,5 neliön kerrostalokolmion myyntikuntoon.

Vuonna 2006 rakennetussa talossa sijaitseva 5. kerroksen asunto oli onneksi vanhempieni jälkeen pääosin hyvässä ja siistissä kunnossa. Ainoastaan toisen makuuhuoneen ja olohuoneen tapetit olivat auringonvalon vuoksi palaneet siihen kuntoon, että päätimme repiä ne pois ja maalata seinät. Myös eteisen käytävä oli siinä kunnossa, että seinät oli maalattava uudelleen; äidin sinitarroin kiinnitetty postikorttikokoelma oli jättänyt alkuperäiseen maalipintaan ikäviä jälkiä, jotka eivät lähteneet pesemällä pois.

Remontti ei tietenkään sujunut niin helposti, kuin olin kuvitellut. Makuuhuoneen tapettien poisto kävi kivuttomasti, mutta olohuoneen tapetit istuivat seinässä harvinaisen tiukasti. Kun viimein tapetit oli saatu irti, piti erityisesti olohuoneessa tehdä melkoinen määrä kittausta ja hiontaa, että seinistä saatiin maalauskelpoiset. Seinät olivat täynnä mitä omituisimpia röpelöitä ja epätasaisuuksia, jopa siinä määrin, että ylitasoitus olisi ollut seinien tasoitukseen järkevin vaihtoehto. Sitä en lähtenyt tekemään, koska en ole vielä riittävästi sitä opiskellut ja harjoitellut.

Mutta saimme kuin saimmekin seinät maalauskuntoon. Sen jälkeen tuli ongelmia seinämaalin kanssa. Koska emme halunneet sijoittaa remonttiin mitään suuria rahasummia, ostimme aluksi Biltemasta edullista, valkoista seinä- ja kattomaalia. Tämä oli virhe. Maali oli paksua ja sen levittäminen seinään telalla oli todella vaikeaa! Maali nahkottui muutamissa minuuteissa, mutta oli uudelleen maalattavissa vasta kahdeksan tunnin kuluttua. Työ edistyi hitaasti. Maalattuani makuuhuoneen seinät kolmeen kertaan tulimme veljeni kanssa siihen tulokseen, että nyt riittää! Maali meni vaihtoon, sillä en saanut seiniin tasaista maalipintaa tällä maalilla sitten millään. Eikä siinä onnistunut veljenikään.

Vaihtoehdoksi löytyi Rustasta valkoinen Nyans seinämaali. Tämän saman maalin sävyllä koala maalasin keväällä tyttären vuokrayksiön seiniä ja nyt tämän toisenkin maalauskokemuksen jälkeen voin kyllä lämpimästi suositella Nyansin maaleja! Maali on helposti levittyvää, peittää kahdella maalauskerralla (toki maalattava pinta vaikuttaa tähän) ja kuivaa kahdessa tunnissa uudelleen maalattavaksi.

Miksi maalasimme seinät valkoiseksi? Tätä varmasti ihmettelevät ne henkilöt, jotka tuntevat sisustustyylini, en ole suurten valkoisten pintojen ystävä. Valkoinen valikoitui väriksi tässä tapauksessa siksi, että asunto on menossa meille tuntemattomille ihmisille, joiden sisustusmausta meillä ei ole aavistustakaan. Tarkoitus oli tehdä asunnosta siisti, sellainen, jossa ei välttämättä tarvitse heti tehdä remppaa, jos ei halua. Useimpia ihmisiä valkoiset seinät miellyttävät. Jos uusi omistaja ei ole valkoisen ystävä, seinät ovat nyt siinä kunnossa, että ne on helppo maalata mieleisellään sävyllä tai tapetoida.

Remontti on nyt siis taputeltu, asunto on myynnissä Etuovi.comissa ja ensimmäiset näytöt on pidetty. Myymme asuntoa itse. Alla muutamia kuvia.

Esittelykuvien ottaminenkaan ei ollut maailman yksinkertaisin asia, koska sen enempää veljeni kuin minäkään emme ole ammattikuvaajia. Kännykällä otetut kuvat onnistuivat osittain, mutta veljeni mielestä ikkunoiden ja seinien välinen kontrasti oli liian suuri. Yritimme tuoda seinille lisää valoa veljeni studiovaloilla. En ole kuitenkaan koskaan käyttänyt kuvatessani mitään ylimääräisiä valoja, joten en osannut oikein kuvata niiden kanssa. Valmiit kuvat olivat kolkkoja ja tunnelma kylmä. Lopulta kaivoin esiin vanhan järjestelmäkamerani, ylläolevat kuvat on otettu sillä. Ylimääräistä valoa on käytetty ainoastaan saunan ja pesuhuoneen kuvissa.

Jos olet kiinnostunut siististä kerrostaloasunnosta Jyväskylässä, niin minulle voi laittaa viestiä. Asunnossa on 3 h + k + vh + ph/wc + s + erillinen wc + p. Lisätietoja löytyy Etuovi.comista tai kysymällä minulta.

VANHAA TYYLIÄ

Asumme vanhassa talossa, joten kalusteetkin saavat minun puolestani olla vanhoja. Moderneissa kalusteissa ja modernissa tyylissä ei ole mitään vikaa, mutta omaan kotiini sopivat vanhat kalusteet.

Siksi olinkin hyvin iloinen, kun anoppi päätti lahjoittaa itselleen tarpeettoman vanhan kaapin meille! Kaappi sopi eteisen nurkkaan kuin olisi sinne tehty. Nurkkauksessa aiemmin ollut valkoinen, osittain tuunailtu lipasto siirtyi pojan huoneeseen.

Kaapille ei tarvinnut tehdä muuta kuin repiä kaapin sisälle liimattu keltainen, huonokuntoinen tarra pois. JOS kaapille jotain haluaisin tehdä, kaapin pohjan voisi käsitellä puuvahalla tummaksi ja pinnan käsitellä sellakalla. Toistaiseksi kaappi saa olla kuitenkin juuri tuollainen kuin se nyt on.

Tähän eteisen nurkkaukseen olen suunnitellut uutta seinäpintaa ja tuon seinällä olevan taulun, jonka on maalannut edesmennyt serkkuni Hannu Torkko, korvannee peili. Taululle löytyy näkyvä ja hyvä paikka toisaalta. Toistaiseksi kuitenkin oman kodin projektit saavat odottaa, sillä remontoimme äitini asuntoa myyntiin. Maalausta koulussa ja maalausta vapaa-ajalla... Siinäpä se tämä syksy vierähtääkin.

Aurinkoisia syyspäiviä!

KALUSTEMAALAUSTA

Aloitin muutama viikko sitten TE-toimiston/Gradian järjestämän Maalaus ja pintatyöt -kurssin. Kurssi alkoi kalustemaalauksella. Olemme maalanneet koulussa ensimmäiset viikot mm. peili- ja laakaovia sekä asiakkaiden koululle tuomia kalusteita, mutta kouluun sai tuoda myös oman pienkalusteen pintakäsiteltäväksi.

Äidin asunnolta kulkeutui asunnon tyhjennyksen yhteydessä kotiini mm. kolme osaa sisältävä sarjapöytä. Kiikutin pöydistä pienimmän koululle käsittelyyn, sillä pöydän pinta oli kulunut ja naarmuinen eikä värikään oikein miellyttänyt. Minulla ei ollut vielä pöydän hiontavaiheessa käsitystä siitä, millainen pöydästä tulisi, mutta asia selkeni, kun olin saanut pöydän jaloista hiottua lakan pois.

Jalat olivat nimittäin kirjavat, kuin jonkun kissaeläimen turkki. Muutamat kurssikaverit ihastelivat jalkoja ja siitä se ajatus sitten lähti! Päätin, että jalat saavat jäädä kirjaviksi.

Lakkasin jalat himmeällä lakalla ja muut osat maalasin puolihimmeällä, mustalla Teknoksen Futura 20 -kalustemaalilla. Alla kuva kalusteesta ennen käsittelyjä ja käsittelyiden jälkeen. Pöydälle löytyi sopiva paikka olohuoneestamme kahden kaapin välistä.

Alla kuvia jakkaran käsittelyvaiheista:

Kukkapöytä onnistui mielestäni hyvin. Ainoastaan se harmittaa, että tason maalipinta naarmuttui hieman siinä vaiheessa, kun lakkasin jalkoja kolmatta kertaa. Pöytä oli lakkauksen aikana ylösalaisin pahvin päällä ja jostain syystä maaliin jäi hankausjälkiä, onneksi tosin vain vähäisiä. Niitä ei juuri huomaa, ellei aivan läheltä katso. Silti harmittaa. Tämä kokemus ei houkuttele käyttämään Teknoksen kalustemaalia jatkossa, sillä Tikkurilan kalustemaalien kanssa minulla ei ole ollut koskaan tämmöistä ongelmaa. Onneksi tason voi maalata uudelleen, jos naarmut alkavat häiritsemään.

Koulussa siirrymme seuraavaksi seinien ja kattojen maalaukseen, mutta kotona minulla on lisää pienkalusteita työn alla. Niistä lisää myöhemmin.

ROMPEPÄIVIEN ANTIA

Olemme Maestron kanssa jo muutaman vuoden ajan harrastaneet lähimatkailua ja tänä kesänä toinen kesälomareissuistamme suuntautui Saarijärvelle Ahvenlammen rompepäiville. Viime vuonna tein siellä mukavia pieniä löytöjä ja tämän vuoden "saalis" oli vielä parempi! 

Olen tyttäreni kanssa hurahtanut keräilemään Dalian Glass Co:n valmistamia Snowflakes-lasiastioita. Astiat ovat kiinalaista tuotantoa, mutta meidän mielestämme kauniita. Äskettäin ostin kirpparilta sarjaan kuuluvia laseja hintaa 50 snt/kpl ja rompepäivillä oli tarjolla useampikin sarjaan kuuluva maljakko. Ostin niitä kaksi, pääväriltään valkoisia. Toinen meni tyttärelle, kuvassa näkyvän pidin itse. Maljakot maksoivat 11 euroa/kpl, halvemmallakin olisi jostain voinut saada, mutta olin ihan tyytyväinen tähän hintaa.

Lisäksi löysin nukkekotiharrastukseen sopivia polkupyöriä (yhteishinta 5 euroa) ja söpön posliinipossun (8 euroa, oli aika hintava). Maestro puolestaan teki löytöjä vinyylilevylaatikoilla.

Rompepäivillä oli myyjiä ja tavaraa joka lähtöön, lasi- ja posliinitavaran lisäksi oli tarjolla myös vanhoja huonekaluja, autonosia, kirjoja, leluja ja paljon muuta. Iskin silmäni 50-luvulla valmistettuun lipastoon ja olisin mielelläni ostanutkin sen, mutta jätin ostamatta, koska lipastolle ei yksinkertaisesti ole nyt tilaa. Muutama muukin kiinnostava tuote jäi ostamatta, koska aivan kaikkea ei yksinkertaisesti ole järkevää ostaa.

Rompepäivien lisäksi kävimme muutamalla muullakin saarijärveläisellä kirpparilla, mutta emme tehneet löytöjä. Päivä oli kuitenkin mukava ja rentouttava, kivaa vaihtelua kotona ja mökillä puuhailuun!

Ensi vuonna sitten uudelleen rompepäiville penkomaan!

KIRPPARILÖYTÖJÄ

Viikonloppuna kävimme pitkästä aikaa kirpputorikierroksella. Omia suosikkejani kirppareiden joukossa ovat SPR:n ja Sovatek-säätiön kirpputorit, koska tavarat on ryhmitelty siististi: on helppoa käydä läpi esimerkiksi tarjolla olevat lasitavarat, jotka on ryhmitelty omaksi ryhmäkseen ja laitettu selkeästi esille. Mutta löytöjä voi tehdä muualtakin, jos vain jaksaa penkoa valikoimaa.

Tällä kertaa tein löytöjä useammalta eri kirpputorilta. Keräilen hevospatsaita ja -figuureja, erityisesti sellaisia, joissa hevonen seisoo takajaloillaan - joskus tarttuu mukaan muitakin heppoja, esim. yksi posliinikeinuhevonen löytyy kokoelmistani myös. Kokoelma karttui jälleen, lisäksi sorruin ostamaan posliinisen kukon, jonka pitäisi olla Lomonosovin tuotantoa. Maksoin kukosta 7 euroa, en tiedä lainkaan, onko se paljon vai vähän... Osaako joku kertoa?

Lisäksi löysin leimasimia askarteluun, 7 kpl opaalilasisia juomalaseja (näistä päätyi 4 kpl tyttärelle ja 3 kpl mökille, jossa niitä on jo ennestäänkin) ja pieni keltainen peilipöytä/lipasto. Peilipöytä ja kukko päätyivät makuuhuoneen hyllykköön ja musta hevonen olohuoneeseen pianon päälle, jossa on jo runsas joukko pystyyn karanneita hevosia.

Osaako joku muuten kertoa noista sinisistä laseista, kuka ne on valmistanut ja missä? Laseissa ei ollut mitään merkintöjä, mutta muistelen, että mökillä on ollut kyseisiä laseja jo 70-luvulla. Netistä en löytänyt mitään tietoja. Oletan, että lasit ovat ulkomaista halpis-tuotantoa, mutta kauniita ne ovat kuitenkin.

Poikani ihmetteli, miksi tavaraa pitää haalia lisää, eikö sitä ole jo tarpeeksi... No kyllä on. Tarpeettomiahan nuo koriste-esineiksi päätyneet figuurit ja peilipöytä ovat, mutta toisinaan sitä haluaa hemmotella itseään ostamalla jotain kaunista. Ja keräily on hauska harrastus, kunhan se pysyy kohtuudessa. Pyrin kyllä kaiken aikaa aktiivisesti hankkiutumaan eroon tarpeettomasta tavarasta kierrättämällä, yritän hyödyntää jo valmiiksi kotona olevaa tavaraa mahdollisimman paljon ja vältellä uusien tavaroiden ostoa.  Ja mielestäni olen kohtuullisen hyvin tässä onnistunutkin.

Tämän kesän aikana on näitä postauksia tullut harvakseltaan, mutta yritän reipastua syksyn tullen. Kesä on niin täynnä monenlaista puuhaa ja erityisesti puutarhan hoitoon kuluu valtavasti aikaa, ettei tietokoneen ääressä istumiseen riitä aika eikä innostus. Mutta pysykää kanavalla!

Aurinkoista heinäkuuta kaikille!

VANHAA JÄLJITELLEN

Työharjoitteluni päättyi viime viikolla ja samalla koko huoneistosaneeraaja-kurssi - sain todistuksen perjantaina. Työharjoittelujakso oli antoisa, pääsin näkemään ja tekemään aivan uusia asioita, mm. asentamaan radonmattoa ja alapohjan eristeitä, purkamaan ulkoseinää ja näkemään samalla valesokkelirakenteen, piikkaamaan lattiaa ja muuraamaan. 

Viimeisin työmaa oli rintamamiestalon kellarikerros, jonne tehtiin mittavaa remonttia. Kellariin on rakenteilla sauna, pesuhuone, kodinhoitohuone, WC sekä askartelu- ja varastotilaa. Varastotilaan oli kaksi oviaukkoa, joista toinen oli päätetty sulkea. Olin mukana muuraamassa tätä aukkoa umpeen. 

Vanhoissa seinissä (niissä, jotka jätettiin pystyyn) näkyivät muottilaudoituksen jäljet. Talon omistajat eivät halunneet lähteä ylitasoittamaan seiniä, vaan vanha pinta haluttiin jättää näkyviin. Tämä tarkoitti sitä, että myös suljettuun oviaukkoon piti saada vastaavaa pintaa. Harkoilla umpeen muurattuun seinään levitettiin tasoitetta ja sen jälkeen muotoilin siihen vanhaa laudoitusta muistuttavaa kuviointia.

Lopputulos on mielestäni aika onnistunut ja sain myös ohjaajiltani myönteistä palautetta pintakuvioinnista. Harmittaa, että en pääse näkemään valmista lopputulosta, sillä seinät on vielä tarkoitus maalata. Kellarikerros olisi ollut kiva nähdä täysin valmiina, saunoineen päivineen. Mieltä kuitenkin lämmittää ajatus siitä, että olen ollut mm. muurarina ja tasoittajana jättämässä oman kädenjälkeni tähänkin kotiin!

Muuraus- ja tasoitehommat olivat mukavia. Pidin myös maalaamisesta, kaakeloinnista, tapetoinnista ja lattiapinnoitteiden asentamisesta. Purkuhommissakin olin mukana, ne olivat pölyisiä ja raskaita, mutta kuuluvat osana saneeraukseen. Tulevaisuudessa voisin nähdä itseni sekä sisustussuunnittelijana että pintakäsittelijänä. Katsotaan, minne tuuli tytön kuljettaa! Tulevaisuus on vielä tuntematon, muutamia suunnitelmia on, mutta vielä en tiedä, mikä toteutuu ja mikä ei. Monenlaista verkkoa on veteen heitetty! Etsin töitä aktiivisesti kaiken aikaa, niin sisäilmaan, ympäristöasioihin, sisustamiseen kuin remontointiinkin liittyen.

Ja siinä ohessa: nautin kesästä. Aurinkoisia kesäpäiviä sinullekin!

JOS ET VOI PEITTÄÄ, KOROSTA!

Blogini on ollut tauolla reilun kuukauden, vaikka mitään taukoa ei ollut tarkoitus pitää. Niin vain kävi. Kevät on ollut raskas, työharjoittelu rakennustöiden parissa on vaatinut veronsa. Lisäksi lähipiiriimme kuulunut meille tärkeä ja rakas ihminen nukkui pois lyhyen ja yllättävän sairausjakson jälkeen. Väsyneenä ja surullisena blogin päivitys ja sisustaminen eivät ole olleet listaykkösenä. 

Työhuone saatiin kuitenkin valmiiksi ja kunhan se on sisustettu, laittelen siitä kuvia. Työhuoneen myötä meni myös kolmen muun tilan sisustus uusiksi. Yksi näistä on olohuoneemme, jonne tuli yllättävän paljon tilaa, kun Maestron työpöytä ja iso työtuoli siirrettiin sieltä pois. Tilalle löytyi vanha senkki anopin vintiltä ja somisteeksi senkin päälle kukkia ja isäni vanha putkiradio.

Uusiksi meni myös olohuoneen värimaailma! Olen jo pitkään katsellut karsaasti olohuoneemme 90-luvun lopulla laitettuja tapetteja. Koska en vielä vähään aikaan pääse niistä eroon, päätin noudattaa yhtä sisustamisen kultaisista säännöistä: Jos et voi peittää, niin korosta. Idea tähän lähti oikeastaan pöytäliinasta, jonka ostimme eräällä kotimaanmatkalla ja joka päätyi olohuoneen pöydälle. Se sointui tapetteihin niin kivasti, että ajatus huoneen värimaailman muutoksesta alkoi itää.

Tuumasta toimeen! Kaivoin vintiltä pääväriltään keltaisen maton, joka oli aikoinaan lastenhuoneessa. Ikkunaan ripustin siniset verhot, joissa on samaa sinisen sävyä kuin matossa. Keltaiset/oranssit tapetit sointuvat nyt kokonaisuuteen. Olohuone on lämpimän värikäs. Tämä väripläjäys on varmasti monelle liikaa, mutta omaan mielialaani tämä istuu nyt hyvin.

Tällä sisustuksella mennään olohuoneessa nyt ainakin kesän yli. Syksyllä sitten katsotaan tilannetta uudelleen.

Hyvää alkavaa kesää kaikille ja onnea kaikille uusille ylioppilaille ja ammattiin valmistuneille!

SISUSTUSTEEMANA TUTKIMUSMATKA

Yläkerrasta vapautui huone tyttären muutettua kotoa pois ja remontoin sitä nyt yhdessä Maestron kanssa työhuoneeksi. 

Huone sisustetaan teemalla "tutkimusmatka". Idea lähti tapetista; pitkällisen etsinnän jälkeen mieleinen tapetti huoneeseen löytyi RTV:n alennuslaarista hintaan 3 euroa/rulla. Näin edulliseen löytöön oli pakko tarttua! Alla ideakuvaa huoneen sisustamiseen; lattiaan tulee Osmo Colorin Öljyvahaa (tumma tammi) ja pari seinää maalataan Tikkurilan sävyllä "serpentiini". Kalusteet löytyvät pääosin kotoa, samoin tekstiilit. Jotain pientä joutunen ostamaan, katsotaan nyt...

 

Alla kuvia myös lähtötilanteesta eli huoneesta ennen remontin alkua. Huone on viimeksi remontoitu nuoremman poikani huoneeksi, mutta päätyi tyttäreni käyttöön. Huoneen sävyt ovat poikani valitsemat ja vaikka mm. tapetti oli vielä hyväkuntoinen, haluan huoneeseen toisenlaista tunnelmaa ja värimaailmaa.

Remontti alkoi tapetin poistolla. Sen jälkeen hiottiin lattia, joka oli aiemmin käsitelty Osmo Colorin valkoisella öljyvahalla. Vahan hiomiseen tarvittiin sen verran järeä hiomakone, ettei sen käsittely onnistunut minulta vanhan rasitusvamman vuoksi. Yritin kyllä hiontaa kevyemmällä laitteella, mutta se ei purrut öljyvahaan. Lattian hiominen jäi Maestrolle, jolla on lihasvoimaa huomattavasti enemmän kuin minulla... Lattian suojaamisen, katon ja seinien kittaukset ja hionnat sain sentään hoidettua, mutta katon maalaus jää Maestrolle. En yksinkertaisesti pysty tekemään pitkään sellaista työtä, jossa on pidettävä käsiä koholla pään yläpuolella ja samalla pideltävä käsissä jotain työvälinettä! Katon maalausyritys päättyi surkeaan maalausjälkeen ja aikaansai yläselän jämähtämisen siten, että makasin eilisen päivän sohvalla jäätävästä päänsärystä kärsien... Tähän kaatui todennäköisesti ajatukseni lähteä opiskelemaan pintakäsittelyä. Ainakaan kattojen maalausta en pysty tekemään.

Maestro maalannee katon uudelleen tänään. Löysimme kattoon tekstuurimaalia, joten maalausjäljestä pitäisi tulla röpelöinen. Röpelöisyys toivottavasti peittää katossa nyt näkyvät kipsilevyjen saumausjäljet tai ainakin hämää katsojan silmää niin, etteivät ne korostu.

Alla vielä kuva huoneesta tapetin poiston jälkeen. Kovin on valkoista!

Näihin tunnelmiin päätän tällä kertaa. Mukavaa viikonloppua!

MAALAUSTA JA TAPETOINTIA

Työharjoitteluni on alkanut tällä viikolla ja olen jo nyt päässyt tutustumaan ja oppimaan todella monipuolisesti asioita. Haikein mielin silti muistelen harjoittelupäiviä koululla. Meillä oli siellä mukavaa porukkaa ja oli hauskaa hääräillä omassa pikkukopissa milloin minkäkin harjoitustyön parissa.

Viimeisiä harjoituksia olivat seinä- ja kattopintojen tasoitetyöt ja maalaus sekä tapetointi. Innostuin värikkäiden maalien myötä hieman leikittelemään ja maalasin koppiini epäsymmetrisen "talon". Kaksi seinää tapetoin, ensin Vallilan tapetilla ja toisen kerran hieman paksummalla kuviollisella tapetilla.

Alla muutama kuva näistä harjoituksista. Olisi kyllä aivan mahtavaa päästä suunnittelemaan ja toteuttamaan seinämaalaus vaikka lastenhuoneen tai päiväkodin seinälle! Kotonakin on onneksi sen verran maalausta kaipaavaa pintaa, että halutessani pääsen ideoimaan seinämaalauksia kotona. Ainakin yläkerran portaikon korkeaan tilaan voisi kehitellä jotain...

Olen harkinnut, että tulevaisuudessa voisin opiskella lisää vaikkapa pintakäsittelyä. Media-alakin kiinnostaisi. Katsotaan nyt, kuinka työharjoittelu sujuu ja miten työllistyminen onnistuu vai onnistuuko. Sisustussuunnittelua jatkan sivutoimisena osuuskunnan kautta. Jatkossa tarjoan todennäköisesti myös pintaremontointipalvelua!

Aurinkoista kevään jatkoa kaikille!

 

VUOKRA-ASUNNON EHOSTUS

Tytär päätti viimein lentää siivilleen ja muuttaa vuokrayksiöön! Edullinen yksiö sijaitsee v. 1969 rakennetussa kerrostalossa ja on valoisa ja pohjaltaan järkevä. Keittiön kaapit ovat siistit ja kylpyhuone remontoitu nykyaikaiseksi. Lattiakin vielä menettelee, vaikka laminaattien asennus ei kaikin osin ollutkaan ihan onnistunut. Eteisen seinät valkenivat pesulla.

Mutta olihan tuolla sanomistakin. Huoneen yksi seinä oli tapetoitu ja tapetti oli muutamasta kohdasta repeytynyt. Tapetointi oli myös tehty todella mielenkiintoisella tavalla erikokoisista paloista, ehkä säästösyistä. Huoneen muilla seinillä oli lasikuitutapetti, jota oli kittailtu miten sattuu ja joka oli aika nuhruinen. Myös keittiön vaaleat seinät olivat nuhjuiset ja kolosia täynnä. Kuvissa asunnon osittainen nuhjuisuus ei tule kovin hyvin esille, mutta kämppä kaipasi pintaremonttia, se on totuus.

Huoneiston omistajan kanssa sovittiin vuokranalennuksesta maalausremppaa vastaan. Tapetoimaan emme nyt lähteneet, koska tytär halusi muuttaa mahdollisimman pian, vaikka mielelläni olisin kyllä tapetoinutkin. Maalauksella nyt kuitenkin mentiin! Huoneen seiniin valittiin neutraali sävy Rustan seinämaalivalikoimista, sävy Koala. Keittiön seinät maalasin kahteen kertaan kotoa löytyneellä valkoisella seinämaalilla. Keittiöön löytyi varastosta myös pieni pöytätaso, joka asennettiin paikoilleen.

Muutamalla tipalla maalia ja parilla pienellä korjauksella keittiö kohentui kummasti!

Huoneen lasikuitutapetti oli valkoista ja kaapiston takana oleva seinä sinapinkeltainen/ruskea. Kaapiston päädyssä oli iso lommo, aivan kuin joku olisi iskenyt siihen nyrkillä (mikä on täysin mahdollista). Huoneen kolme seinää maalasin Koalalla kahteen kertaan. Kaapiston päädyn kittasin ja hioin ja maalasin sen jälkeen valkoiseksi. Alla kuvia ennen ja jälkeen muutoksen.

Huoneiston saattamiseksi muuttokuntoon meni maalauksineen ja siivouksineen kolme päivää. Lopputulos oli kuitenkin kaikille mieleinen, niin tekijälle kuin asunnon tulevalle asukillekin. On se vaan uskomatonta, kuinka suuren muutoksen ja raikastuksen voi saada aikaan tuubillisella kittiä ja muutamalla litralla maalia!

TAPETTI TAIPUU MONEEN

Tapettia voi hyödyntää muutoinkin kuin seinän pintamateriaalina. Sain koulusta ilmaiseksi tarpeettomia tapetteja ja niistä kauneimmasta otin pätkän ja kehystin eteisen seinälle kukkanurkkaukseen - se on sellainen paikka, johon on todella vaikeaa löytää pitkään silmää miellyttävää taulua..

Tapettitaulusta tuli kiva. Hyödynsin tapetin jämiä myös päällystämällä muutaman pahvilaatikon säilytysrasioiksi.

Aika kivat tuli näistäkin, täyttyvät tavaroilla aikanaan... Tytär on nyt muuttamassa kotoa pois, joten täällä on piakkoin kämppä hyrsky myrskyn ja tavarat saavat uusia paikkoja, kun pääsen remontoimaan ja sisustamaan tyttären huoneen uuteen uskoon. Silloin ovat nämäkin rasiat varmasti tarpeen.

Mutta vielä tapeteista; tapetti taipuu myös maalausalustaksi! Kotoa löytyi näytepätkä harmaankirjavaa vinyylitapettia. Kokeilin siihen öljypastelliliituja ja väri tarttui hyvin ja oli myös helppo levittää liukkaalla pinnalla. Alla kuva tapetista ennen kuin aloin piirrellä siihen.

Pienen piirtelyn myötä syntyi Auringonlasku, kokoa 40 x 40 cm. Taidanpa käyttää jatkossakin tapetteja maalausalustana, kun tulee sopivan värisiä vastaan!