PIHAPROJEKTI

Mitäpä olisi kesä ilman pihaprojektia? Tai ylipäätänsä projektia? Kesällähän ei missään nimessä voi keskittyä pelkästään lomailuun ja lepäämiseen... 

Pihamme myllättiin kunnolla viimeksi 90-luvulla. Alapihalle jäi tuolloin alaoven ja autotallien ovien eteen alue, jossa on runsaasti savipitoista maata. Maa on herkästi routivaa ja erityisesti uudemman tallin oven edessä maa nousee talvisin jopa parikymmentä senttiä. Tästä on ollut harmia, sillä kun maa nousee, autotallin ovia ei saa kunnolla auki. Ja sekös miesväkeä keljuttaa.

Maestro sai viimein tarpeekseen tästä ongelmasta ja nyt on aloitettu operaatio maanvaihto. Kaivamme savipitoisen maan pois, kuskaamme sen mökille ja laitamme tilalle mursketta. Samalla uusimme seinän viereen 90-luvulla ladotun laatoituksen: kivet otetaan ylös, maata muokataan (erityisesti kallistuksia) ja sen jälkeen vanhat kivet ladotaan takaisin. Ja mikäli intoa ja aikaa riittää, siistimme myös talon perustuksen edes tältä yhdeltä seinustalta, viimeinkin... Siistimistä kaipaisivat myös autotallin ovet!

Samalla toteutamme pihaprojektin myös mökillä: huussin taakse tulee alue, jonne laitamme uuden lämpökompostorin (toki se pitää ensin ostaa jostakin). Vanha kompostori jää jälkikypsytystä varten. Alueella on kompostorien lisäksi tarkoitus varastoida mm. kalkki- ja lannoitesäkkejä ym. puutarhanhoidossa tarvittavaa tavaraa. Maisemoin alueen niin, että säkit ja muut roinat eivät heti pistä silmään, kun tuvan ikkunasta vilkaisee ulos. Suunnitelma on jo aika pitkälti hahmoteltu mielessäni ja odotan innolla, että pääsen toteuttamaan sitä...

Projektia siis riittää, tänäkin kesänä. Aitta jäänee sisustamatta ja samoin huussi, mutta onhan se kesä ensivuonnakin. Ja syksylläkin ehtii tehdä monenlaista. 

Hoidetaan nyt nämä pihaprojektit ensin!

ROMPEPÄIVIEN ANTIA

Olemme Maestron kanssa jo muutaman vuoden ajan harrastaneet lähimatkailua ja tänä kesänä toinen kesälomareissuistamme suuntautui Saarijärvelle Ahvenlammen rompepäiville. Viime vuonna tein siellä mukavia pieniä löytöjä ja tämän vuoden "saalis" oli vielä parempi! 

Olen tyttäreni kanssa hurahtanut keräilemään Dalian Glass Co:n valmistamia Snowflakes-lasiastioita. Astiat ovat kiinalaista tuotantoa, mutta meidän mielestämme kauniita. Äskettäin ostin kirpparilta sarjaan kuuluvia laseja hintaa 50 snt/kpl ja rompepäivillä oli tarjolla useampikin sarjaan kuuluva maljakko. Ostin niitä kaksi, pääväriltään valkoisia. Toinen meni tyttärelle, kuvassa näkyvän pidin itse. Maljakot maksoivat 11 euroa/kpl, halvemmallakin olisi jostain voinut saada, mutta olin ihan tyytyväinen tähän hintaa.

Lisäksi löysin nukkekotiharrastukseen sopivia polkupyöriä (yhteishinta 5 euroa) ja söpön posliinipossun (8 euroa, oli aika hintava). Maestro puolestaan teki löytöjä vinyylilevylaatikoilla.

Rompepäivillä oli myyjiä ja tavaraa joka lähtöön, lasi- ja posliinitavaran lisäksi oli tarjolla myös vanhoja huonekaluja, autonosia, kirjoja, leluja ja paljon muuta. Iskin silmäni 50-luvulla valmistettuun lipastoon ja olisin mielelläni ostanutkin sen, mutta jätin ostamatta, koska lipastolle ei yksinkertaisesti ole nyt tilaa. Muutama muukin kiinnostava tuote jäi ostamatta, koska aivan kaikkea ei yksinkertaisesti ole järkevää ostaa.

Rompepäivien lisäksi kävimme muutamalla muullakin saarijärveläisellä kirpparilla, mutta emme tehneet löytöjä. Päivä oli kuitenkin mukava ja rentouttava, kivaa vaihtelua kotona ja mökillä puuhailuun!

Ensi vuonna sitten uudelleen rompepäiville penkomaan!

PUUTARHAKALUSTEET KUNTOON

Mökillemme on vuosien saatossa kertynyt melkoinen määrä erilaisia puutarhakalusteita. Löydettyäni sattumalta paikallisen liikkeen poistomyynnistä harmaata kalusteille sopivaa käsittelyainetta (Waldcolor kuullote) naurettavan halpaan 4,5 euron hintaan, päätin aloittaa kalusteiden kunnostamisen.

Alkukesästä kunnostin ruskean puutarhapenkin. Lopputulos oli onnistunut ja siitä innostuneena otin viikonloppuna käsittelyyn myös muutaman tuolin.

Näitä tuoleja on yhteensä 6 kpl. Koska tuoleista vain kolme oli kuivia ja muut sateessa kastuneita, en saanut käsiteltyä kolmea tuolia enempää. Loput tuolit laitoin aitan kuistille sateen suojaan kuivamaan ja jatkan käsittelyprojektia, kunhan seuraavan kerran pääsen mökille.

Näiden tuolien lisäksi käsittelyä odottaa pyöreä pöytä ja siihen kuuluvat neljä tuolia. Näinköhän tuo kuullote riittää kaikkien käsittelyyn? 

UUSI TYÖHUONEEMME

Aloitin yläkerran tyhjentyneessä huoneessa remontin huhtikuussa ja viimein kesäkuun lopulla sain viimeisetkin sisustuselementit huoneessa paikoilleen. Uusi työtilamme palvelee meitä nyt Maestron etätyöpisteenä sekä harrastus- ja työtilana. Huoneessa on työpisteet meille molemmille, lukunurkkaus sekä runsaasti säilytystilaa. Ja kirsikkana kakun päällä, käynti parvekkeelle, jossa voi juoda vaikka päiväkahvit.

Remontti ja sisustaminen tehtiin pienellä budjetilla. Tapetit tilaan maksoivat 3 euroa/rulla, seinämaalia kului 3,6 l (sävy Tikkurilan "merisavu"). Lattia käsiteltiin Osmo Colorin öljyvahalla, sävy "tummatammi". Tilasimme öljyvahan ulkomailta, koska sieltä sen sai huomattavasti halvemmalla kuin Suomesta. Kattoon löysimme röpelöpinta-maalin edullisesti Lidlistä.

Sisustusteemana oli "tutkimusmatka" ja sen vuoksi huoneeseen on haalittu viidakko- ja matkusteluaiheisia elementtejä. Idea lähti verhoista ja tapetista. Sisustaminen tapahtui pääosin niillä esineillä ja huonekaluilla, mitä kotona oli jo valmiina. Ikkunaan ostin yhden verhon lisää ja työtuolien alle ostimme pelimatot suojaamaan lattiaa. Bilteman apinakuvioiset pelimatot olivat humoristinen ja aiheeseen sopiva valinta työtuolien alle. Elämässä pitää olla sekä väriä että huumoria, näin ajattelen! Lisäksi ostin ilmoitustaulun omaan työpisteeseeni maksettavia laskuja ym. varten. Kaikki muu sälä oli jo hankittuna, iso osa löytyi vintiltä.

Alla kuva lukunurkkauksesta kirjahyllyineen. Isän vanha tuoli, jonka olemme kunnostaneet, pääsi nyt hyötykäyttöön, samoin vintillä lojunut vanha valaisin, jonka olen saanut ylioppilaslahjaksi. Tyttären vanha pehmotiikeri pääsi pötköttelemään kirjahyllyn päälle seuranaan taulu, jonka olen maalannut 90-luvulla. Vintiltä löytynyt "aarre" tämäkin.

Maestron työpiste sijoitettiin parhaalle paikalle ikkunan alle. Tämä paikka olisi kelvannut minullekin, mutta nyt sen sai mies, koska hän tekee leipätyötään etänä kotona päivittäin ja työtilan on silloin oltava viihtyisä ja valoisa. Myös Ansku-koira sai oman paikan, missä pötkötellä. 

Oman työpisteeni sijoittelussa oli tärkeää, että luonnonvalo ikkunasta tulee edes osittain vasemman käden puolelta. Näin siksi, että piirrän ja maalaan oikealla kädellä. Kun valo tulee vasemmalta, käsi ei ole varjostamassa työtä. 

Työpisteeni taakse sijoitin vanhan kirjoituspöydän kaapin ja laatikoston "lipastoksi". Koska pöytäpinta oli näissä kalusteissa todella ikävän kulunut, päällystin sen tapetilla. Lipasto on väliaikainen ratkaisu, sen tilalle on tulossa muuta, siitä sitten lisää myöhemmin! 

Tässä huoneessa on onneksi runsaasti säilytystilaa, sillä toinen päätyseinä on pelkkää kaapistoa. Liukuovien taakse mahtuvat kivuttomasti kaikki kankaani ja maalaustarvikkeeni ja paljon muutakin. Peiliovet tuovat valoisaan huoneeseen lisää valoa ja tilantuntua.

Alla vielä muutamia yksityiskohtia huoneesta. Keltaiset metallilaatikot ovat muistaakseni olleet leipälaatikoita, nyt niissä on ompelulankoja. Kultaköynnökset toivon jonakin päivänä kiemurtelevan huoneen seinämillä pitkänä köynnöksenä.

KIRPPARILÖYTÖJÄ

Viikonloppuna kävimme pitkästä aikaa kirpputorikierroksella. Omia suosikkejani kirppareiden joukossa ovat SPR:n ja Sovatek-säätiön kirpputorit, koska tavarat on ryhmitelty siististi: on helppoa käydä läpi esimerkiksi tarjolla olevat lasitavarat, jotka on ryhmitelty omaksi ryhmäkseen ja laitettu selkeästi esille. Mutta löytöjä voi tehdä muualtakin, jos vain jaksaa penkoa valikoimaa.

Tällä kertaa tein löytöjä useammalta eri kirpputorilta. Keräilen hevospatsaita ja -figuureja, erityisesti sellaisia, joissa hevonen seisoo takajaloillaan - joskus tarttuu mukaan muitakin heppoja, esim. yksi posliinikeinuhevonen löytyy kokoelmistani myös. Kokoelma karttui jälleen, lisäksi sorruin ostamaan posliinisen kukon, jonka pitäisi olla Lomonosovin tuotantoa. Maksoin kukosta 7 euroa, en tiedä lainkaan, onko se paljon vai vähän... Osaako joku kertoa?

Lisäksi löysin leimasimia askarteluun, 7 kpl opaalilasisia juomalaseja (näistä päätyi 4 kpl tyttärelle ja 3 kpl mökille, jossa niitä on jo ennestäänkin) ja pieni keltainen peilipöytä/lipasto. Peilipöytä ja kukko päätyivät makuuhuoneen hyllykköön ja musta hevonen olohuoneeseen pianon päälle, jossa on jo runsas joukko pystyyn karanneita hevosia.

Osaako joku muuten kertoa noista sinisistä laseista, kuka ne on valmistanut ja missä? Laseissa ei ollut mitään merkintöjä, mutta muistelen, että mökillä on ollut kyseisiä laseja jo 70-luvulla. Netistä en löytänyt mitään tietoja. Oletan, että lasit ovat ulkomaista halpis-tuotantoa, mutta kauniita ne ovat kuitenkin.

Poikani ihmetteli, miksi tavaraa pitää haalia lisää, eikö sitä ole jo tarpeeksi... No kyllä on. Tarpeettomiahan nuo koriste-esineiksi päätyneet figuurit ja peilipöytä ovat, mutta toisinaan sitä haluaa hemmotella itseään ostamalla jotain kaunista. Ja keräily on hauska harrastus, kunhan se pysyy kohtuudessa. Pyrin kyllä kaiken aikaa aktiivisesti hankkiutumaan eroon tarpeettomasta tavarasta kierrättämällä, yritän hyödyntää jo valmiiksi kotona olevaa tavaraa mahdollisimman paljon ja vältellä uusien tavaroiden ostoa.  Ja mielestäni olen kohtuullisen hyvin tässä onnistunutkin.

Tämän kesän aikana on näitä postauksia tullut harvakseltaan, mutta yritän reipastua syksyn tullen. Kesä on niin täynnä monenlaista puuhaa ja erityisesti puutarhan hoitoon kuluu valtavasti aikaa, ettei tietokoneen ääressä istumiseen riitä aika eikä innostus. Mutta pysykää kanavalla!

Aurinkoista heinäkuuta kaikille!