PIENIÄ SISUSTUSPROJEKTEJA

Kiireisen syksyn aikana olen onneksi hieman ehtinyt tuunailla äidiltä perittyjä pienkalusteita sekä ommella viime jouluna lahjaksi saamastani Pentikin kankaasta uudet verhot keittiöön.

Äidin vanhan jakkaran tuunaus oli ns. välipalaprojekti, jonka tein aika vauhdilla. Jakkaran jaloissa oleva valkoinen maali oli lohkeillut ja sen hiominen pois oli työlästä. Juolahti siinä hioessa mieleen, että entäpäs jos hionkin maalin pois vain osittain ja käsittelen näkyviin tulevan puhtaan puun puuvahalla -jämiä kun kotoa löytyi? 

Tuumasta toimeen, näin tein ja tuloksen näette kuvista. Jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut hioa valkoista maalia pois enemmänkin, mutta laiskuus iski tämän asian kanssa. Onneksi jalkoja voi halutessaan hioa lisää ja lisätä puuvahakäsittelyä. Myös jakkaraan kotoa löytyneen verhoilukankaan vaihdan jossain välissä modernimpaan. Varta vasten en viitsi lähteä keskustaan Eurokankaaseen pientä verhoilukankaan palaa ostamaan, teen sen sitten, kun on asiaa keskustaan muutenkin.

Keittiön verhoista tuli kivat, vaikka niiden ompeleminen olikin yhtä tuskaa. Jostain syystä ompelukoneen alalanka teki aivan hirveää sotkua ja myttyä. Tikki näytti toiselta puolelta hyvältä, mutta toinen puoli oli aivan järkyttävää lankasyrttyä. Ei auttanut kuin purkaa ja tehdä uudelleen... Maestron koneelle suorittama puhdistus auttoi onneksi asiaa. Ostin ompelukoneeni pari vuotta sitten ja koko ajan sen kanssa on ollut jotain ongelmaa. Taisi tulla ostettua sekundavehje... No, kyllä sillä meikäläisen ompelut ompelee. Alla kuva verhoista:

Huomenna aloitan työharjoittelun! Koulussa on nyt 1,5 kk opiskeltu huonekalujen ja sisätilojen maalausta, tapetointia, tasoituksia, kittauksia ja hiontaa. Seuraavat 2 kk harjoittelen taitoja työelämässä. Ensi vuodelle on jo suunnitelmia, mutta en vielä tiedä, toteutuvatko ne. Kerron niistä sitten, jos asiat menevät toivomaani suuntaan. Vielä tämän vuoden loppuun saakka ainakin pystyn tekemään sisustussuunnittelu- ja remppakeikkaa Osuuskunta Verson kautta. Ensi vuodesta en vielä osaa sanoa.

Mukavaa marraskuuta kaikille!

JOS ET VOI PEITTÄÄ, KOROSTA!

Blogini on ollut tauolla reilun kuukauden, vaikka mitään taukoa ei ollut tarkoitus pitää. Niin vain kävi. Kevät on ollut raskas, työharjoittelu rakennustöiden parissa on vaatinut veronsa. Lisäksi lähipiiriimme kuulunut meille tärkeä ja rakas ihminen nukkui pois lyhyen ja yllättävän sairausjakson jälkeen. Väsyneenä ja surullisena blogin päivitys ja sisustaminen eivät ole olleet listaykkösenä. 

Työhuone saatiin kuitenkin valmiiksi ja kunhan se on sisustettu, laittelen siitä kuvia. Työhuoneen myötä meni myös kolmen muun tilan sisustus uusiksi. Yksi näistä on olohuoneemme, jonne tuli yllättävän paljon tilaa, kun Maestron työpöytä ja iso työtuoli siirrettiin sieltä pois. Tilalle löytyi vanha senkki anopin vintiltä ja somisteeksi senkin päälle kukkia ja isäni vanha putkiradio.

Uusiksi meni myös olohuoneen värimaailma! Olen jo pitkään katsellut karsaasti olohuoneemme 90-luvun lopulla laitettuja tapetteja. Koska en vielä vähään aikaan pääse niistä eroon, päätin noudattaa yhtä sisustamisen kultaisista säännöistä: Jos et voi peittää, niin korosta. Idea tähän lähti oikeastaan pöytäliinasta, jonka ostimme eräällä kotimaanmatkalla ja joka päätyi olohuoneen pöydälle. Se sointui tapetteihin niin kivasti, että ajatus huoneen värimaailman muutoksesta alkoi itää.

Tuumasta toimeen! Kaivoin vintiltä pääväriltään keltaisen maton, joka oli aikoinaan lastenhuoneessa. Ikkunaan ripustin siniset verhot, joissa on samaa sinisen sävyä kuin matossa. Keltaiset/oranssit tapetit sointuvat nyt kokonaisuuteen. Olohuone on lämpimän värikäs. Tämä väripläjäys on varmasti monelle liikaa, mutta omaan mielialaani tämä istuu nyt hyvin.

Tällä sisustuksella mennään olohuoneessa nyt ainakin kesän yli. Syksyllä sitten katsotaan tilannetta uudelleen.

Hyvää alkavaa kesää kaikille ja onnea kaikille uusille ylioppilaille ja ammattiin valmistuneille!

PITSIÄ JA TUUNAILUJA

Pidän rouheasta sisustuksesta, mutta myös koristeellisuudesta. Vaikka en ole yltiöromanttisen sisustuksen ystävä, tykkään pitsiliinoista ja -verhoista. Erityisesti juuri niiden koristeellisuudesta. Aika paljon olen pitsiliinoja virkannut itsekin, verhoja myös, koska koristeellisuus viehättää.

Kevätauringon ensisäteiden pilkistellessä päätin vaihtaa olohuoneen tummat verhot valoisampiin. Kaivoin kaapista esille äidiltäni saamani valkoiset pitsiverhot ja ripustin ne olohuoneen ikkunoihin. Ikkunoita on kaksi ja verhot ovat keskenään erilaiset. Molemmat ovat kuitenkin valkoiset ja pitsikuvioiset, joten eriparisuus ei haittaa. Ei ainakaan omaa silmääni.

Nämä pitsiverhot ovat ainakin neljäkymmentä vuotta vanhat, sillä muistelen näiden olleen aikoinaan vanhempieni makuuhuoneen ikkunassa, silloin kun olin vielä nuori - ja siitä on kauan, kun olen vanhempieni luona asunut. Hyvin nämä verhot ovat kestäneet käyttöä ja pesua!

Lykkäsin palan pitsiä myös tuunaamaani kukkaruukkuun. Ruukku oli tavallinen valkoinen muoviruukku, aika tylsä ja vähän jo nuhruinenkin. Minulla sattui olemaan pienet määrät mustaa ja ruskeaa liitumaalia, sekoitin ne keskenään ja maalasin tällä mustanruskealla maalilla ruukun sekä myös vanhat, siniset taulunkehykset - vain päästäkseni maalista eroon. Koska kukkaruukku näytti yksivärisenä aika tylsältä, tuunailin sitä hieman lisää käyttämällä pitsiä, paljetteja ja helmiä. Alla tulos. Toinen tyhjä kukkaruukku on löytö SPR:n kirpputorilta. Viehätyin ruukun vanhanaikaiseen ilmeeseen. Viherkasvithan näihin pieniin ruukkuihin pitäisi vielä hankkia...

Alla kuva sinisistä kehyksistä, jotka myös maalasin. Laitoin kehyksiin maalaamani akvarellin. Kuvatessa valo hieman heijasteli kehyksen lasista, joten akvarelli ei aivan pääse kuvassa oikeuksiinsa. Tälle etsin jossain vaiheessa kotoa paikan, pidän tämän kuvan synkeästä tunnelmasta :).

Mutta vaikka synkeä akvarelli viehättää, mieleni ei ole lainkaan synkeä, päinvastoin! Opiskelu on ollut kiinnostavaa ja innostavaa. Vielä pari viikkoa harjoituksia koululla ja sen jälkeen alkaakin sitten työharjoittelu.

Hyvää viikonloppua!!!

MAKKARIN UUDET VERHOT

Minulla on kotona vino pino erilaisia verhoja, enkä todellakaan ole etsinyt mihinkään huoneeseen uusia - mutta kun vastaan tuli edulliset alennusverhot (hinta vaivaiset 10 euroa), niin pitihän ne ostaa. Nämä verhot kun kaupassa näyttivät siltä, että sopivat täydellisesti yhteen aiemmin hankkimani sänkypeiton kanssa.

Ja hyvinhän verhojen kuosi sopii sänkypeiton kuvioihin! Verhoissa on samoja sävyjäkin, kuin värikkäässä peitteessä.

Verhot olisi pitänyt lyhentää, mutta päätin jättää sen toiseen kertaan. Saavat nyt olla ikkunassa tuollaisenaan. Tämä verhohankinta oli kyllä mainio. Joskus kannattaa sortua heräteostoksiin :).

Mukavaa loppuviikkoa kaikille! Nautitaan keväästä!

 

VÄRIÄ MAKUUHUONEESEEN

Olen nyt saanut tarpeekseni harmaudesta, johon pienesti jossakin vaiheessa hurahdin. Elämä on tarpeeksi harmaata muutenkin, kunhan taas päästään tuonne loka-marraskuulle. Pitääkö sitä harmaata olla vielä sisälläkin? Ei kiitos, minulle riitti...

Meillä on ollut makuuhuoneessa harmaa kappaverho ja harmaa sänkypeite. Eilen ne vaihtuivat värikkäämpiin. Ostin Eurokankaasta päiväpeitekankaan, jossa värejä riittää! Mutta vaikka kangas on värikäs, se ei kuitenkaan ole räikeä.

Aluksi etsin vihreää sänkypeitettä, sillä vihreä olisi käynyt kivaksi väripariksi makkarimme turkooseille seinille. Sellaista ei tietenkään kaupoista löytynyt. Alueen marketeissa on tarjolla vain sitä iänikuista harmaata, beigeä, mustaa ja roosaa. Netistä tilaamalla olisi vihreänkin peitteen saanut, mutta haluan nähdä kankaan luonnossa ja hypistellä sitä ennen ostopäätöstä - varmistua värisävyistä ja kankaan laadusta. Siksi marssin Eurokankaaseen.

Eurokankaassa ainoa vihreä päiväpeitekangas oli hyvin haalea vihreä. Ei kiitos haaleutta tänne! Sitäkin on ihan riittävästi ympärillä muutenkin. Ainoa värikäs ja silmää miellyttävä kuosi oli tuo, jonka sitten ostin ja ompelin päiväpeitteeksi.  

Päiväpeiton vaihdettuani vaihdoin myös koristetyynyjen päälliset, maton ja verhot. Haaveissa on vihreät verhot, samaa vihreää, jota on myös tuossa päiväpeitteessä. Toistaiseksi utuisen siniset verhot saavat kelvata. Matonkin voisin vaihtaa vihertävään, tai ehkä virkkaan maton itse - saa nähdä. Matto, jossa olisi turkoosia ja vihreää, olisi kiva.

Sängyn yläpuolella oleva iso taulu menee vaihtoon jossakin vaiheessa. Tuleva taulu on valmiina, mutta vain mielessäni. Se pitää siis ensin maalata. Aiheena tulee olemaan "Enkelihevoseni". 

Meillähän makuuhuoneessa on myös minun työtilani, joka vie noin 1/3 makuuhuoneesta. Tilaa ei ole riittävästi. Ihannetilanne olisi se, että työtila ei olisi makuuhuoneessa lainkaan, mutta kaikkea ei voi saada. Siivoamalla sain työnurkkaukseni jonkinlaiseen kuosiin. Pöydällä lojuu silti edelleen tavaraa, mm. maalausvälineitä, koska niille ei muualla ole tilaa - voi tätä tilanpuutetta... Yhdellä ja samalla pöydällä teen maalaushommia, räplään tietokonetta ja ompelen. Ja tiedän, että tämä on monelle muullekin arkipäivää! Kaikilla ei ole edes tätä yhtä työpöytää vaan työpöytänä toimii keittiön ruokapöytä...

Kirpparilta bongasin tuon lattialla olevan ison korin. Siellä ovat nyt kaikki keskeneräiset käsityöprojektini, jotka aiemmin lojuivat muovi- ja kangaskasseissa vähän siellä sun täällä. Kori on kätevä, sen voi helposti nostaa esim. imuroinnin ajaksi vaikka sängylle.

Makuuhuoneessa tekemäni muutokset ovat pieniä, mutta huoneen ilme muuttui silti täysin. Samalla tuli siivottua, mikä aina piristää ja lisää kodin viihtyisyyttä.

Vaihdatko sinä kotisi sisustusta vuodenaikojen mukaan? Minulla ainakin vuodenaikojen vaihtuminen vaikuttaa siihen, millaista tunnelmaa kotiini kaipaan.

MÖKIN MAKUUSOPPI

Mökkimme makuusopesta on jo vilahdellutkin täällä muutamia kuvia, mutta tässä tulee niitä nyt hieman lisää. 

Makuusopen tilallahan oli aiemmin keittiö. Keittiössä oli toisella pitkällä seinällä yhden hengen sänky, ns. "isännän peti" ja toisella kaappeja. Keittiöön mahtui siis nukkumaan yksi henkilö (isäni), muu perhe nukkui tuvassa levitettävässä hetekassa tai vanhassa, aikaa sitten puretussa aitassa, jota kutsuimme Pikkumökiksi. 

90-luvulla keittiössä tehtiin muutoksia, mm. sänky purettiin. Viime kesän remontissa koko keittiö siirrettiin tuvan puolelle ja tilalle hankittiin 180 cm leveä sänky, joka käytännössä täyttää koko vanhan keittiön tilan.

Tänä kesänä viimeistelin makuusopen sisustuksen. Seinälle laitettiin mökillä iät ja ajat pyörinyt kartta, jossa mökkijärvemmekin näkyy. Oviaukon eteen asennettiin pimennysverho. Seinälle hankittiin myös pieni hylly, jolle voi jättää makuusopen nurkassa olevan TV:n kaukosäätimen ja vaikka kirjan tai silmälasit. Hylly hankittiin Halpa-Hallista. Olisin halunnut seinälle jonkun antiikkisemman mallin, joko hyllyn tai pienen kaapin, mutta sopivaa ei ole toistaiseksi tullut vastaan. Halpishyllyllä siis mennään.

Makuusoppi on ollut hyvä. Sänky on niin leveä, että koirallekin on hyvin tilaa, Ansku luonnollisesti nukkuu meidän vieressämme... Pimennysverholla saa aamuauringon valon pidettyä loitolla, mikäli haluaa nukkua hieman pidempään, verhon taakse voi myös peittää petaamattoman sängyn, mikäli petaamista ei jaksa tehdä. Muutamia tyynyjä aion hankkia sängylle lisää. Sängyssä katsotaan TV:tä ja tyynyt ovat toimineet ikään kuin sohvan selkänojana ja tyynyistä on jatkuvasti kiistaa Maestron kanssa... Lisää siis tarvitaan! Mutta muita muutoksia sisustukseen ei näillä näkymin ole luvassa.

Muutamia mökkipostauksia on vielä luvassa tämän syksyn aikana, sen jälkeen on tämän hirsimökin uusittu sisustus esitelty. Hyvää alkavaa syyskuuta!

Mökin oleskelunurkkaus

Kuten olen jo useampaankin kertaan kirjoitellut, mökkimme tupa on pieni, keskivertoyksiön kokoa. Tilasuunnittelun avulla saimme kuitenkin mahdutettua tupaan sekä keittiön että tilaa oleskelulle. 

Miniolohuoneemme sijoittui luontevasti mökin järvelle avautuvan ison ikkunan ääreen. Tähän olisi mahtunut pieni sohvakin, mutta koska meitä mökillä on yleensä vain kaksi aikuista, päätimme, että kaksi kevyttä nojatuolia riittää. Tuolit on hankittu Sotkasta, lampaantaljat muistaakseni Rustasta. Jos joskus saamme lapsenlapsia, voi tuolit korvata levitettävällä sohvalla, jossa pienet voivat nukkua - mutta tämä on vain haave, lapsemme eivät todellakaan ole vielä perheitä perustamassa!

Tuolit voi halutessaan kääntää niin, että istuessa voi katsella järvelle. Pieni Jyskistä hankittu pyöreä pöytä toimii laskutilana ja puhelimen latauspaikkana. Oranssi jakkara on ollut mökillä iät ja ajat, sen alkuperää en tiedä. Maton toin kotoa, se on joskus hankittu nuoremman poikamme huoneeseen, mutta ei tällä hetkellä mahdu sinne. Onneksi sopi mökille! Ikkunaan haluaisin joskus Marimekon verhot, jotain musta-valkoista, mutta tässä vaiheessa en ole halukas sijoittamaan 250-300 euroa kesämökin verhoihin. Nuo vanhat halpisverhot istuvat kokonaisuuteen ihan nätisti.

Toistaiseksi emme ole ehtineet nojatuoleissa paljon istuskelemaan, kun on ollut maalaushommia ym. Mutta Ansku-koira on kuluttanut nojatuoleja sitäkin ahkerammin! Ansku pitää pehmeästä ja lämpöisestä lampaantaljasta, joka lisäksi suojaa tuolia likaantumiselta ja koirankynsiltä - edullisempaa on hankkia uusi talja tms. kuin ostaa uusi tuoli likaantuneen ja rikkoutuneen tilalle!

Mökkeilykausi alkaa kohta olla ohi, ainakin tällä meidän ei-talviasuttavalla mökillä. Viimeistään syyskuun lopulla alkaa olla niin viileää, että mökkeily ei enää houkuttele. Tytär tosin mietti, että voisiko mökillä olla yötä talvellakin. No, käytännössä kyllä, yövytäänhän sitä ulkona laavussakin. Ajatus parin päivän syys- tai talviretkestä jäi kyllä mieleen muhimaan...

PASTELLIA KEITTIÖÖN

Selailin keväällä kauppojen kangastarjontaa ja törmäsin Pentikin Pastelli-kankaaseen. Kuosi ihastutti. Tarkoitukseni oli ostaa kangasta noin metri ja laittaa se kehystettynä eteiseen tauluksi valkoisen ryijyn paikalle. Kävi kuitenkin niin, että myymälässä oli tarjolla 1,5 m pala edullisemmin kuin mitä metri kangasta suoraan pakasta olisi maksanut. Ostin tuon palan ja enhän minä sitten raaskinut leikellä sitä tauluksi... 

Eteiseen syntyi akryyliväreillä taulu "Pumpulitaivas" (kiitos kaikille taululle nimeä ehdottaneille!) ja Pastelli-kangas päätyi keittiöön verhoiksi.

Kangas sopii mielestäni oivallisesti keittiömme väreihin. 

Olen huomannut, että musta-harmaa-valkoinen-violetti/vaaleanpunainen-väriyhdistelmä miellyttää minun silmääni. Aika moneen maalaukseenkin tuo violetti eksyy kuin itsestään. Se on mielenkiintoista, koska jos minulta kysytään mitä värejä haluan käyttää sisustuksessa mustan ja valkoisen lisäksi, vastaisin "vihreää ja sinistä". Violettia en mainitsisi. Mutta tunnehan näissä väriasioissa valintoja ohjaa, eikä sitä todellakaan aina tiedosta ja pysty sanoiksi pukemaan, mistä oikeasti pitää. Sisustamisessa voi onneksi värien kanssa mennä täysin fiilispohjalla! Ei ole oikeaa tai väärää.

Ja kyllä sitä vihreääkin meiltä löytyy... Ja sinistä. Kuten kuvasta näkyy!

Mukavaa helteistä elokuuta kaikille!