Mökin oleskelunurkkaus

Kuten olen jo useampaankin kertaan kirjoitellut, mökkimme tupa on pieni, keskivertoyksiön kokoa. Tilasuunnittelun avulla saimme kuitenkin mahdutettua tupaan sekä keittiön että tilaa oleskelulle. 

Miniolohuoneemme sijoittui luontevasti mökin järvelle avautuvan ison ikkunan ääreen. Tähän olisi mahtunut pieni sohvakin, mutta koska meitä mökillä on yleensä vain kaksi aikuista, päätimme, että kaksi kevyttä nojatuolia riittää. Tuolit on hankittu Sotkasta, lampaantaljat muistaakseni Rustasta. Jos joskus saamme lapsenlapsia, voi tuolit korvata levitettävällä sohvalla, jossa pienet voivat nukkua - mutta tämä on vain haave, lapsemme eivät todellakaan ole vielä perheitä perustamassa!

Tuolit voi halutessaan kääntää niin, että istuessa voi katsella järvelle. Pieni Jyskistä hankittu pyöreä pöytä toimii laskutilana ja puhelimen latauspaikkana. Oranssi jakkara on ollut mökillä iät ja ajat, sen alkuperää en tiedä. Maton toin kotoa, se on joskus hankittu nuoremman poikamme huoneeseen, mutta ei tällä hetkellä mahdu sinne. Onneksi sopi mökille! Ikkunaan haluaisin joskus Marimekon verhot, jotain musta-valkoista, mutta tässä vaiheessa en ole halukas sijoittamaan 250-300 euroa kesämökin verhoihin. Nuo vanhat halpisverhot istuvat kokonaisuuteen ihan nätisti.

Toistaiseksi emme ole ehtineet nojatuoleissa paljon istuskelemaan, kun on ollut maalaushommia ym. Mutta Ansku-koira on kuluttanut nojatuoleja sitäkin ahkerammin! Ansku pitää pehmeästä ja lämpöisestä lampaantaljasta, joka lisäksi suojaa tuolia likaantumiselta ja koirankynsiltä - edullisempaa on hankkia uusi talja tms. kuin ostaa uusi tuoli likaantuneen ja rikkoutuneen tilalle!

Mökkeilykausi alkaa kohta olla ohi, ainakin tällä meidän ei-talviasuttavalla mökillä. Viimeistään syyskuun lopulla alkaa olla niin viileää, että mökkeily ei enää houkuttele. Tytär tosin mietti, että voisiko mökillä olla yötä talvellakin. No, käytännössä kyllä, yövytäänhän sitä ulkona laavussakin. Ajatus parin päivän syys- tai talviretkestä jäi kyllä mieleen muhimaan...

LUOVUUS VAATII LAISKOTTELUA

Väitöskirjatyöni ohjaaja totesi aikoinaan, että "projekti edistyy, vaikka sinä makoilisit pari päivää sängyssä, syljeskelisit kattoon ja lueskelisit naistenlehtiä". Hänellä oli tapana sanoa ajoittain, että "eiköhän me laiteta pariksi päivää kioski kiinni". Tämä tarkoitti sitä, että pidimme muutaman päivän vapaata vastineeksi siitä, että lähes viikoittaiset näytteenottomatkat venyivät tavallisesti 12-14 tunnin mittaisiksi. Yliopistolla tämä oli mahdollista, koska päivittäistä työaikaa ei oltu määritelty.

Ohjaajani oli ja on varmasti edelleenkin viisas mies. Luovuus tarvitsee laiskottelua. Keho ja mieli tarvitsevat lepoa, että jotain uutta voisi syntyä. Että ihminen voisi olla luova. Minulle laiskottelu ja jouten olo eivät kuitenkaan ole mitään itsestäänselvyyksiä. Tykkään puuhastella. Jopa umpiväsyneenä. Ikävä vain, että puuhastelut eivät yleensä väsyneenä johda mihinkään järkevään.

Kadehdin välillä koiramme, joka todella osaa ottaa ilon irti elämästä! Välillä paahdetaan tuhatta ja sataa kumilelun tai pallon perässä, sen jälkeen lysähdetään sohvalle tyytyväisenä nukkumaan. Ja kun meidän Ansku nukkuu, niin silloin se nukkuu, eikä hievahdakaan, vaikka kuinka yrittäisimme houkutella sitä ulos. No rusakko-kortti toimii kyllä aika usein. Tai orava.

Olisipa nukkuminen minullekin yhtä helppoa!

Olin viikonvaihteessa muutaman päivän sairaana ja silloin oli pakko levätä. Hyväähän se teki, nukkuminen. Olen myös opetellut hyväksymään sen, että väsyneenä ei ole järkevää tehdä mitään kovin vaativaa. Välillä on päiviä, jolloin tulee huuhailtua sinne tänne ja edes takaisin. Hypisteltyä keskeneräisiä käsitöitä, paukutettua isältä perittyä epävireeseen eksynyttä pianoa ja leikeltyä kangasjämistä tilkkuja, ilman mitään sen järkevämpää suunnitelmaa.

Viime aikoina näitä huuhailupäiviä on ollut useampia. Kevät on jo täällä ja tekee minut levottomaksi. Katse on kääntynyt sisätiloista ulos. Mieli tekisi jo mökille, puutarhatöihin ja riippumattoon. Istuttamaan kukkia ja sisustamaan kuistia. Maalaamaan mökin seiniä ja laittamaan ne paljon puhutut viimeiset listat paikoilleen. Ehkä sitten olisi taas jotain järkevää kirjoitettavaakin tänne blogiini. Väkisin en viitsi tekstiä vääntää... Pitää olla joku idea, eikä niitä tule, jos väsyttää.

Olen oppinut sen, että luovuus tarvitsee lepoa. Mutta on se ollut vaikea läksy.

 

TUNNELMAPALOJA

Päätimme työntäyteisen kesän viime viikonloppuna rentoon oleskeluun uuden ilmeen saaneella kesämökillä. Sauna, takkatuli, hieman punaviiniä ja hyvien ystävien seura... Siihen lisäksi syksyisen viileä sää tuulineen ja auringon kultaama luonto. Mitä parempaa voisi olla?

Takka lämmitti pienestä koostaan huolimatta mökin suloisen lämpimäksi, palella ei tarvinnut, vaikka ulkona ei paljon lämpöasteita ollutkaan.

Myös uusiutunut sauna ylitti kaikki odotukset! Vanha kiuas palveli hyvin yli viisikymmentä vuotta ja antoi ihanan pehmeät löylyt, mutta uusi kiuas ei jäänyt vanhalle kakkoseksi. Ja ne lauteet... Tukevat ja turvalliset, kauniit, miellyttävät istua. Saunan pehmeässä syleilyssä totisesti unhoittuivat arjen surut! Hetkeäkään en kadu, että kesä meni remontin parissa, kyllä kannatti!

Mökkiviikonloppu oli siis perin antoisa ja rentouttava, olisin voinut jäädä mökille pidemmäksikin aikaa, mutta velvollisuudet kutsuivat. Mutta uusiutunut mökki on nyt testattu ja hyväksi havaittu. Kaikenlaista pientä tekemistä mökillä vielä on, mutta suurimmat urakat ovat nyt onneksi takanapäin. 

Hieman on nyt kuitenkin tyhjä fiilis, suuren urakan jälkeen, kuten aina, kun jokin projekti on saatu päätökseen. Olo on levoton ja mieli velloo, ennen kuin rauhoittuu, sen jälkeen aivot alkavat taas raksuttaa ja kehitellä uutta. Vellomisvaihe on raivostuttava, vaikka kuuluukin luovaan toimintaan. Antaapa siis mielen velloa, minä odottelen tässä uutta mahdollisuutta päästä vielä tänä syksynä mökille edes yhdeksi yöksi...