VAATEKAAPIT SIISTIKSI

Raivausinto jatkuu, koska tavaraa on edelleenkin liikaa tiloihin nähden. Nuoriso ei mielellään päästä minua tonkimaan nurkkiaan, mutta pojan vaatekaapin sain otettua työn alle.

Pojan pieni kaappi pursuili vaatteita ja sekalaista tavaraa. Puhtaita vaatteita oli mahdotonta enää sulloa kaappiin ja puolipitoiset lojuivat pojan sohvalla. Yhdessä pojan kanssa kävimme vaatteet läpi ja uskokaa tai älkää, kaapista lähti kaksi muovikassillista vaatteita kierrätykseen!!! Pari tavarahyllyä on vielä raivaamatta, mutta jonain päivänä vielä nekin syynätään...

Kaiken muun lisäksi kaapissa lattiatasolla oli vanha lelulaatikko, joka oli täynnä epämääräistä, sekalaista sälää. Kävimme läpi myös sen. Suurin osa laatikossa olleesta tavarasta oli roskaa! Rikkinäistä elektroniikkaa, vanhoja koulukirjoja ja monisteita, toimimattomia tussikyniä, muutama rikkinäinen silmälasikotelo, puhelinten kuoria, nuhruisia kynäpenaaleja... Lajittelin tavarat ja ne on nyt kierrätetty. Käyttöön tai jatkojalostukseen jäi laatikon sisällöstä vain noin 1/5. Kylläpä kannatti tätäkin laatikkoa pyöritellä kaapissa vuosikaudet, voi hyvänen aika sentään... Raivaaminen kannattaa!

Alla vielä kuva pojan vaatehyllyistä ennen raivausta ja sen jälkeen. HUOM! En ole mestari vaatteiden viikkaamisessa, tiedän, että vaatteet voisivat olla hyllyillä siistimminkin... Mutta pointti tässä on se, kuinka paljon tilaa hyllyille tuli lisää raivaamisen jälkeen. Romulaatikkokin päätyi tyhjänä vintille, kaappiin saatiin säilöön kenkälaatikoita (tyhjiä), jotka poikani jostain syystä (jota en ymmärrä) haluaa säilyttää. Ovatpahan nekin pois huoneen nurkasta pyörimästä, siivousta ovat hankaloittaneet.

Järjestelin myös makuuhuoneemme ison peiliovikaapiston. Maestron vaatteisiin en koskenut, mutta kaiken muun pistin uuteen uskoon. Koska omat vaatteeni olivat hyllyillä sikin sokin, enkä ikinä löytänyt juuri sitä vaatetta, jota olin etsimässä, ostin koreja ja lajittelin vaatteet niihin. Toimii! Samalla tuli käytyä vaatevarasto läpi. Kierrätykseen lähti kassillinen vaatteita sekä lisäksi pieni määrä sisustustekstiilejä. Säilytykseen jääviä lankoja, verhoja ym. varten ostin muovilaatikoita, jotka ovat mitoiltaan paremmin kaappiin sopivia kuin aiemmin käytössä olleet - hukkatilaa jää vähemmän.

Tavaroiden järjestys kaapissa ei ollut toimiva, joten muutin sitäkin. Tavaraa on edelleen liikaa, mutta tavarat ovat nyt minun kannaltani järkevämmässä järjestyksessä kuin aiemmin. 

Kaapin tilojen 100% hyödyntäminen vaatisi hyllyjen siirtoa ja mahdollisesti uusien korivaunujen hankintaa - ja tavaroiden karsintaa edelleen. Tämä olisi vaatinut panostusta myös Maestrolta, mutta hänellä ei ollut nyt sellaiseen aikaa muiden projektien vuoksi. Nämä minun tekemäni pienet uudistukset helpottavat kuitenkin meidän arkea ja isomman uudistuksen teemme sitten, kun olemme talossamme kahden. Siinä vaiheessa on helpompi hahmottaa, mitä ja millaisia säilytysratkaisuja tarvitsemme ja kuinka paljon.

Pölymuija toivottelee täältä tavarapaljouden keskeltä raivausintoa sinullekin! Tavaraa saa olla, mutta aika ajoin on fiksua käydä tavarat läpi ja laittaa pois ne, joille ei ole enää käyttöä.

KIERRÄTTÄMISEN VAIKEUS

Maailma on tavaraa täynnä. Niin täynnä, että vaikka kuinka haluaisi itselleen tarpeetonta tavaraa kierrättää, se ei aina onnistu. Tavara ei liiku, vaikka ilmaiseksi sen antaisi.

Erityisen hankalia ovat kirjat. Omaa ja perheeni asumisviihtyvyyttä lisätäkseni olen käynyt läpi perheemme kirjoja ja löytänyt parikymmentä teosta, joita emme itse enää tarvitse. No, eipä niitä kukaan muukaan tunnu tarvitsevan... Tietokirjoja varsinkaan, koska lähes kaikki tieto (olipa se sitten oikeaa tai väärää) löytyy nykyään internetistä. Ostajia ei löydy, vaikka kirjalle laittaisi hintaa vain muutamia euroja. Pari puutarha-aiheista kirjaa sain tosin myytyä viidellä eurolla ja muutama taidekirja löysi uuden kodin naapurista, jossa vuosien jälkeen aloitellaan akvarellimaalausta uudelleen. Taidekirjat annoin ilmaiseksi pois. Läjän sisustus- ja askartelukirjoja sain myös pois nurkista lahjoittamalla ne ilmaiseksi, näille oli jopa useampia ottajia - kysyntää alkoi olla heti, kun ilmoitin lahjoittavani kirjat. Viisi euroa/kirja oli ilmeisesti liikaa pyydetty.  

Edelleen poistoon meneviä kirjoja riittää. Olen aina ollut kirjojen ystävä ja ajatus siitä, että joudun mahdollisesti heittämään täysin ehjiä kirjoja paperinkeräykseen, tuntuu äärimmäisen pahalta. Ystäväni ehdotti, että otan turhat kirjat askartelukäyttöön ja näin sitten ehkä teenkin, jos muuta järkevää vaihtoehtoa ei ole.

Vaatteet ovat myös hankalia kierrätettäviä. Tori.fi:ssä on turha edes yrittää myydä vaatteita, kysyntää ei ole. Meille tarpeettomat vaatteet päätyvät vaatekeräyskonttiin ja/tai ystävien ja sukulaisten lapsille. Rikkinäiset leikkelen matonkuteiksi, jos materiaali on sopivaa. Pelastan rikkinäisistä vaatteista myös napit ja ehjät vetoketjut.

Käytetyn tavaran myyntiin ja lahjoittamiseen liittyy muitakin hankaluuksia kuin se, että tavarasta ei olla kiinnostuneita. En lakkaa ihmettelemästä sitä, että joku ilmaisee kiinnostuksensa tarjolla olevaan tavaraan, lupaa tulla noutamaan eikä sitten koskaan tulekaan. Näin on tässä viikon sisällä käynyt jo useamman kerran! Ilmoitin lahjoittavani pois lasten suksisauvat ja eräs henkilö olikin niistä kiinnostunut. Sovin hänen kanssaan noutoajan peräti kolme kertaa - eikä tämä henkilö ikinä ilmaantunut paikalle. Siis mitä ihmettä? Jos ei pääse tulemaan sovittuna aikana, siitä voisi ilmoittaa... Ja mielellään etukäteen. Ei ole kiva odotella tavaran noutajaa turhaan, onhan ihmisellä muutakin tekemistä. Koomista on se, että seuraavakin henkilö, joka oli näistä samoista sauvoista kiinnostunut, jätti tulematta - hän ei löytänyt perille, vaikka emme todellakaan asu missään korvessa ja talon seinässä on kahdessakin kohtaa talon numero. Mielessä on jo käynyt noiden sauvojen osalta se, että taitaa olla helpointa viskata ne roska-astiaan... Mutta jospa kolmas kerta toden sanoisi.

Näistä kokemuksista huolimatta aion jatkaa kierrättämistä. En vain pysty heittämään käyttökelpoista tavaraa roskikseen. 

RAIVAUSRIENTO KÄYNNISSÄ

Osallistun tällä viikolla Laura Holmströmin miniraivausrientoon, jossa poistetaan viikon ajan 10 tavaraa/pvä.

Poistoon on lähtenyt kolmen päivän aikana mm. seuraavia asioita:

- toistakymmentä purkillista vanhentuneita lääkkeitä ja kemikaaleja

- koppuraksi kuivunut pensseli, paperikasseja, maalitahrainen lasipurkki ja askarteluja varten jemmattuja juttuja, joita tuskin ikinä tulen käyttämään, koska materiaalia kertyy koko ajan lisää muutenkin

- maalitahrainen T-paita, henkselit, pohjasta läpinäkyviksi hiutuneet sukat ja löpsähtäneitä rintsikoita, joita ei enää kehtaa käyttää

- satulahuopa, jonka meinasin laittaa myyntiin, mutta jonka huomasinkin olevan sen verran rikkinäinen ja kulunut, että se ei kelpaa myytäväksi

Osa tavaroista on kierrätettävissä, esim. noita henkseleitä ajattelin tarjota kummitytölle ja lääkkeet, lasi, pahvit ja paperit päätyvät omiin keräysastioihinsa. Loput menevät kaatopaikalle.

Tässä kolmen päivän aikana olen huomannut, että on yllättävän helppoa löytää kotoa tavaraa, jota ei tarvitse. Eikä raivaaminen tunnu raskaalta, kun ottaa yhden hyllyn tai laatikon kerrallaan käsittelyyn. Tahti 10 tavaraa/pvä ei kuormita liikaa ja luulenpa, että jatkan tätä raivausrientoa vielä tämän viikon jälkeenkin... Nuorison huoneista löytyy varmasti poistoon laitettavaa helposti 10-30 tavaraa/pvä ja omissakin kaapeissa on vielä koluamista. Samalla tulee järjesteltyä säilytystiloja ja tehtyä kevätsiivousta, pikku hiljaa...

Vielä ehdit sinäkin mukaan raivausrientoon, jos et ole jo mukana!

TAITEILUA JA UUDENVUODENLUPAUKSIA

En ole viime vuosina tehnyt uudenvuodenlupauksia, koska niiden pitäminen on useimmiten osoittautunut liian hankalaksi. Nyt kuitenkin olen luvannut itselleni seuraavaa: maalaan tai piirrän vuonna 2023 joka päivä jotakin, edes jotain pientä. Tätä varten askartelin itselleni taidepäiväkirjan. Laitan siitä tänne ehkä myöhemmin kuvia, mikäli saan lupaukseni pidettyä. Tavoitteenani on kehittyä taiteilijana ja ilman harjoittelua ei sekään onnistu. A5-kokoiseen taidepäiväkirjaani voin tehdä pienessä koossa luonnoksia ja erilaisia tekniikka-kokeiluja. Sinne voi purkaa myös päivän tuntoja vaikka vaan suttaamalla värejä, jotka kuvastavat senhetkistä mielialaa.

Vuoden 2022 viimeiset maalaustyöt tein joulun jälkeen, toettuni joululahjaksi saamastani flunssasta. "Lumimyrskyssä" on mixed media-työ, johon olen akryyli- ja vesivärein maalannut sanomalehtipaperisilpun päälle. "Marraskuu" on pääosin palettiveitsellä tehty akryylivärimaalaus. Maalauksen innoittajana toimi kesämökillä marraskuussa otettu valokuva.

Ja lisää lupauksia tulee tässä... Olen julistanut vuoden 2023 vuodeksi, jolloin en hanki mitään sellaista tavaraa, mitä en ihan oikeasti tarvitse. Näin siksi, että kotini on jo muutenkin aivan liian täynnä tavaraa, en tarvitse mitään turhaa krääsää. Toinen syy on puhtaasti taloudellinen. Menetettyäni päätyöni on pakko hieman kiristää kukkaron nyörejä, varsinkin nyt, kun kaikki tuntuu kallistuvan ja kallistuvan. Lisäksi nautin haasteista: on helppoa sisustaa, jos "pinkka on kunnossa" ja voi ostaa kaupasta ihan mitä haluaa. Mutta entäpä, jos uudistus on tehtävä tietyn, joskus tiukankin, budjetin puitteissa? Silloin suunnittelusta tulee haastavaa ja tämän tyyppisistä haasteista nautin! Kun haluaa sisustaa säästäen, on katsottava tarkkaan, mitä hankkii ja kierrätettävä tavaraa mahdollisimman paljon.

Tästä päästään toiseen aiheeseen, jota olen viime päivinä mietiskellyt. Kaikkialla hehkutetaan nyt hankkiutumaan eroon turhasta tavarasta ja sitä olen yrittänyt itsekin tehdä, jotta saisin kotiini enemmän tilaa ja tavarat järjestykseen. MUTTA MILLOIN TAVARA ON OIKEASTI TURHA? 

Minulla on esimerkiksi kaapissani talvitakki, joka on malliltaan jo hieman vanhentunut ja jota en viime talvena pitänyt kertaakaan. Jonkun mittarin mukaan vaate olisi turha ja joutaisi keräykseen. Nyt kun kuitenkin elämme aika tiukkoja aikoja eikä kukaan tiedä, kuinka tiukaksi taloustilanne vielä menee, olen pohdiskellut, kannattaa sittenkään laittaa pois sellaista vaatetta, joka on ehjä ja mahtuu päälle? Vain siksi, että sen malli on hieman alkanut kyllästyttää? Onko sellainen vaate turha -kuitenkaan? 

Tätä aihetta aion pohtia vielä lisää ja toivon kommentteja myös lukijoilta! Samalla aion osallistua Laura Holmströmin haasteeseen, jossa laitetaan viikon ajan (huomisesta maanantaista alkaen) pois 10 tavaraa/päivä. Siinä tavaroita pyöritellessä tulee varmasti mietittyä, mikä tavara on oikeasti turhaa ja mille saattaisi vielä löytyä kotoa järkevää käyttöä.

Loppuun kuvat aamulenkeiltä 31.12.22 ja 1.1.23. Hyvää uutta vuotta!!!