KORISTEMAALAUS VANHAAN ARKKUUN

Pappani teki minulle 70-luvun alkupuolella arkun, joka on kulkenut mukanani lapsuudesta saakka. Olen säilyttänyt arkussa kirjeitä, päiväkirjoja, runovihkoja ym. muistoja elämäni varrelta. 

Koristemaalauskurssilla piti valita näyttötyöksi joko kaluste tai seinä. Näyttökalusteeksi olisi soveltunut jokin koulun harjoitusovista, joita on hiottu ja maalattu eri tavoin kymmeniä kertoja. Ovi luonnollisesti olisi näytön jälkeen palautunut uusien opiskelijoiden hiottavaksi ja maalattavaksi. 

Halusin tehdä jotain pysyvämpää. Koska pappani tekemä arkku oli saanut vuosien saatossa monenlaisia kolhuja ja naarmuja eikä värikään oikein enää miellyttänyt, valitsin sen näyttökalusteeksi. 

Koristeluideana minulla oli aluksi steampunk-aiheinen kuva. Käytännössä se ei kuitenkaan toiminut. Olin muutaman päivän aivan jumissa aiheen kanssa, kunnes sattumalta koulun koristemaalauskirjoja selaillessani silmiini osui koristemaalauskuva lohikäärmeestä.

Siitä se idea sitten lähti.

Hioin ja kittasin arkun ja maalasin sen puolihimmeällä Futura Aqua-kalustemaalilla, sävy lootus. Memories-tekstiä varten piirsin ja leikkasin sabluunan, jonka avulla töpöttelin tekstin arkun kanteen käyttäen taideakryylivärejä. Lohikäärmeen kuvan jäljensin kanteen seuraavasti: väritin aluksi paperille tulostetun mallikuvan nurjan puolen vihreällä liidulla. Sen jälkeen asettelin paperin arkun kannelle siihen kohtaan, johon olin kuvaa suunnitellut, liitupuoli arkkua vasten. Kuljetin kuulakärkikynää kuvion ääriviivoja pitkin kevyesti painaen, jolloin paperin nurjalla puolella oleva liitu toimii kalkkeripaperin tavoin: niistä kohdista, joista olin kynällä painanut, jäi kanteen vihreä jälki, ts. kuvion ääriviivat kopioituivat kanteen. 

Koristekuvion olisi saanut tehdä joko kalustemaaleilla, öljyväreillä tai akryyliväreillä. Valitsin akryylivärit, koska niitä minulla oli kotona valmiina (myös koulun värejä olisi voinut käyttää, mutta halusin tehdä työn kotona omassa rauhassani) ja koska ne kuivuvat nopeasti. Ainahan nopea kuivuminen ei ole toivottavaa, silloin on parempi käyttää öljyvärejä... Tai käyttää akryylien kanssa maalausnestettä, joka hidastaa kuivumista. Tässä työssä nopea kuivuminen oli etu ja nopeutti työtä. Tosin akryyliväri on värinä sen verran läpikuultavaa, että jouduin maalaamaan useamman kerroksen peittävää jälkeä saadakseni.

Alla lopputulos. Maalauksen tekeminen oli hidasta ja tarkkaa puuhaa, varsinkin suorien viivojen vetäminen vaati tarkkuutta. Lohikäärmeen maalaamiseen kului aikaa peräti viisi tuntia! En halunnut hutiloida...

Alla vielä toinen kuva arkusta ennen ja jälkeen käsittelyn. 

Olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen ja niin oli opettajakin. Tämä koristemaalaus oli erittäin koukuttavaa, hauskaa ja luovaa puuhaa ja jatkossa, kun maalaan ja tuunailen kalusteita, tulen varmasti tekemään koristeluja lisääkin. Voin tehdä koristemaalausta myös tilauksesta, tilaajan oman mallin pohjalta - tai suunnitella tilaajan antamien ehdotusten ja ideoiden pohjalta mallin ja toteuttaa sen. 

Tulevaisuudessa pidän kirppareita kiertäessäni silmät avoinna ja jos vastaan tulee vanhoja, edullisia kalusteita, ostan pois... Ja tuunailen sitten niistä jotain. Ensimmäinen tuunaus onkin jo työn alla. Siitä myöhemmin lisää.

NÄYTTÖTÖITÄ

Vanhojen huonekalujen kunnostus ja pintakäsittely on mukavaa puuhaa. Niinpä luonteva valinta maalariopinnoissani yhdeksi valinnaisaineeksi oli puupintojen pintakäsittely. 

Valitsin näyttöön kaksi kalustetta: kolmen sarjapöydän sarjasta keskimmäisen sekä vanhan, kulahtaneen emännänkaapin, joka on odottanut käsittelyä anopin vintillä jo parikymmentä vuotta.

Näyttöön vaadittiin useampia erilaisia pintakäsittelyjä: lakkausta, vahausta ja maalausta. Käsittelin pikkupöydän kannen  Osmo Colorin öljyvahalla, sävy tumma tammi ja jalat kiiltävällä lakalla. Olen jo aiemmin käsitellyt pöytäsarjan pienimmän osan. Tuolloin hioin jalat siten, että ne jäivät täplikkäiksi. Koska haluan pitää pöydät toisiinsa sopivina, hioin myös keskimmäisen pöydän jalat samalla tyylillä.

Tämän pienen kalusteen sain valmiiksi jo keväällä. Emännänkaapin kanssa olikin sitten enemmän tekemistä. Kesällä en jaksanut panostaa kunnostustyöhön, koska olin töissä hautausmaalla ja työ oli fyysisesti hyvin raskasta ja väsyttävää. Otin kaapin työn alle syksyllä ja sain urakan valmiiksi marraskuussa.

Kaappi on ollut alun perin vaalean vihertävä. Jossain vaiheessa se oli maalattu punaiseksi. Hioin lähes kaiken punaisen maalin pois ja kittasin vuosien saatossa syntyneet kolot. Niitä riitti! Yksi kaapin jaloista oli lahonnut pahasti. Muotoilin senkin uudelleen kalustekitillä.

Maalaminenkaan ei ollut maailman helpoin tehtävä. Valitsin maaliksi Helmi kalustemaalin (sävy denim) ja sanonpa vaan, että en ainakaan aloitteleville maalareille suosittele tätä maalia. Olen käyttänyt Helmeä ennenkin, mutta en näin suureen kalusteeseen. Futurua Aqua olisi ollut parempi vaihtoehto, sitä myös opettajani suosittelivat. Helmi nahkottuu todella nopeasti, suurien pintojen maalaaminen ei meinannut onnistua lainkaan niin, että minä perfektionistina olisin ollut tyytyväinen. Myös värisävy tuotti ongelmia. Denim sävytetään C-pohjaan mikä tarkoittaa sitä, että maalissa ei ole valkoista. Silloin se ei myöskään peitä kovin hyvin. Kahden maalauskerran sijaan pinnat oli maalattava neljään, jopa viiteen kertaan!

Tuskailua riitti. Lopulta päädyin siihen, että siveltimen sijaan maalaan kaapin telalla - pidän telan jäljestä muutenkin enemmän. Vaahtomuovitela on oivallinen väline huonekalujen maalaamiseen.

Nupit kaapinoviin ostimme Biltemasta.

Alla kuva kaapista (osina) ennen käsittelyä ja käsittelyn jälkeen. Valmis kaappi päätyi pojallemme vaatekaapiksi. Ja niin... Sain muuten kiitettävän näistä maalaustöistä :).

Ja kalustemaalaukset jatkuvat! Sain äskettäin valmiiksi tuttavan ruokaryhmän kunnostuksen ja nyt kellarissa odottaa kunnostusta vanha piironki, jonka laatikoiden etulevyihin olen miettinyt koristekuvioiden maalaamista... Puuhaa piisaa. Ensin on kuitenkin hoidettava alta pois uudisrakennusmaalauksen näyttö!

LIPASTON UUSI ILME

Edesmenneeltä äidiltäni jäi muutamia huonekaluja, jotka otin huostaani, vaikka niille ei juuri sillä hetkellä käyttöä ollutkaan. Minkä hamsteri luonnolleen mahtaa! Matala valkoinen lipasto oli yksi näistä kalusteista. Mietiskelin, että lipastosta voisi tehdä allaskalusteen kesämökille, mutta lipastohan oli siihen käyttöön aivan liian matala.

Maalasin sen kuitenkin kotoa löytyvillä kalustemaaleilla kelta-mustaksi (keltaisen sävy Tikkurilan banaani). Vanhoista keittiökalusteista jääneistä vetimistä löytyi lipastoon sopivat kierrätysnupit. Lipasto seisoi uudessa asussaan aikansa talomme ns. kellarihuoneessa, kunnes sille viimein löytyi järkevä käyttötarkoitus yläkerran työhuoneesta.

Lipaston päällä on nyt Maestron levysoitin. Samalla saimme työhuoneeseen lisää säilytystilaa mm. tulostuspapereille ja muille toimistotarvikkeille. 

Lipaston paikallahan oli aiemmin matala sarjapöydän osa ja sen päällä ruma tulostin. Tulostin siirtyi kaappiin piiloon ja matala pöytä lähtee meikämaalarin käsittelyyn jossakin vaiheessa, saamaan uutta ilmettä. Minulla on koulussa tällä hetkellä menossa erikoismaalauskurssi ja olen hyvin innostunut niin seinien efektimaalauksesta kuin kalusteiden koristemaalauksestakin. Voipi olla, että jatkossa kalusteisiin ilmestyy kaikenlaisia koristekoukeroita... Ja kodin seinille erilaisia efektikokeiluja. Ideoita on!

Mutta tuo lipasto. Melkein roskalavalle päätyneestä halpiskalusteesta tuli vallan käyttökelpoinen ja pirtsakka kaluste työhuoneeseen. Kyllä kannatti, jälleen kerran.