LIPASTON UUSI ILME

Edesmenneeltä äidiltäni jäi muutamia huonekaluja, jotka otin huostaani, vaikka niille ei juuri sillä hetkellä käyttöä ollutkaan. Minkä hamsteri luonnolleen mahtaa! Matala valkoinen lipasto oli yksi näistä kalusteista. Mietiskelin, että lipastosta voisi tehdä allaskalusteen kesämökille, mutta lipastohan oli siihen käyttöön aivan liian matala.

Maalasin sen kuitenkin kotoa löytyvillä kalustemaaleilla kelta-mustaksi (keltaisen sävy Tikkurilan banaani). Vanhoista keittiökalusteista jääneistä vetimistä löytyi lipastoon sopivat kierrätysnupit. Lipasto seisoi uudessa asussaan aikansa talomme ns. kellarihuoneessa, kunnes sille viimein löytyi järkevä käyttötarkoitus yläkerran työhuoneesta.

Lipaston päällä on nyt Maestron levysoitin. Samalla saimme työhuoneeseen lisää säilytystilaa mm. tulostuspapereille ja muille toimistotarvikkeille. 

Lipaston paikallahan oli aiemmin matala sarjapöydän osa ja sen päällä ruma tulostin. Tulostin siirtyi kaappiin piiloon ja matala pöytä lähtee meikämaalarin käsittelyyn jossakin vaiheessa, saamaan uutta ilmettä. Minulla on koulussa tällä hetkellä menossa erikoismaalauskurssi ja olen hyvin innostunut niin seinien efektimaalauksesta kuin kalusteiden koristemaalauksestakin. Voipi olla, että jatkossa kalusteisiin ilmestyy kaikenlaisia koristekoukeroita... Ja kodin seinille erilaisia efektikokeiluja. Ideoita on!

Mutta tuo lipasto. Melkein roskalavalle päätyneestä halpiskalusteesta tuli vallan käyttökelpoinen ja pirtsakka kaluste työhuoneeseen. Kyllä kannatti, jälleen kerran.

KIERRÄTYSKALUSTEITA TYÖHUONEESEEN

Koska yläkerran WC:n remppa venyy ja paukkuu, laitan tänne välillä kuvia työhuoneestamme. Huonehan remontoitiin noin vuosi sitten, kun tyttäremme muutti omilleen. Koska tavaraa on, työhuone päätettiin tuolloin kalustaa niin pitkälle kuin mahdollista jo olemassa olevilla kalusteilla ja tekstiileillä. Näin toimittiinkin. 

Sen verran uusi työhuone houkutteli kuitenkin satsaamaan, että Maestro, joka autoharrastuksensa puitteissa mm. verhoilee auton penkkejä, päätti hankkia uuden teollisuusompelukoneen käytettynä ostamansa tilalle. Uudelle koneelle löytyi luonteva paikka työhuoneesta, aiempi kone oli sijoitettu kellariin askartelutiloihin (joissa ei ole kovin siistiä tehdä mitään ompelutöitä).

Ompelukoneen yläpuolelle jäi tyhjää tilaa, johon löytyi anopin vintiltä passeli kaluste: appeni nikkaroima keittiön yläkaapisto. Kaapin ovissa oli niin kaunis sinertävä sävy, että päätimme säilyttää kaapisto alkuperäisenä. Olen innokas kunnostamaan kalusteita, mutta tämä kaapisto on niitä harvoja kalusteita, jotka halusin jättää alkuperäiseen kuntoon.

Tilaa ei ole koskaan liikaa, eikä työhuoneessa varsinkaan ole koskaan liikaa laskutilaa. Maestro oli jo pitkään koettanut saada minua luopumaan isoäitini vanhasta mankelista, jolle ei ollut meillä käyttöä. Laite oli toimiva, mutta ei kovin turvallinen. Suostuin luopumaan siitä pitkin hampain ja kyynelten kera (miten hullua itkeä mankelin vuoksi...), mutta jalan halusin säästää. Ostimme puulevyä ja Maestro nikkaroi niistä ja metallijalasta minulle sivupöydän. Tasot käsittelin Osmo Colorin öljyvahalla, sävy tumma tammi. Olen erittäin tyytyväinen tähän sivupöytään! Nyt minulle on lisää laskutilaa ja paikka mm. akryylivärilaatikolle.

Työhuoneemme on iloinen sillisalaatti kalusteita eri aikakausilta, väriäkin löytyy. Mutta minä rakastan tätä huonetta, tämä on kodikas, lämminhenkinen ja inspiroiva. Sekä toimiva! Täällä on hyvä tehdä niin toimistohommia kuin ommella ja taiteillakin. Vanhat kalusteet henkivät historiaa ja niihin liittyy paljon muistoja. Parempaa ei meille voisi olla!

PIENIÄ SISUSTUSJUTTUJA

SPR:n kirpputori on minulle mieluinen vierailukohde. Tavarat on ryhmitelty selkeästi ja asetettu esille kauniisti. Jos etsinnässä on vaikkapa lasiesine, on valikoima helppo ja nopea käydä lävitse.

Viimeisimmällä kirpparikäynnillä löysin käyttökelpoisen kukkaruukun lisäksi uudistuneeseen olohuoneeseemme täydellisesti sopivat pöytätabletit. Ja halvalla: hintaa näillä hyväkuntoisilla tableteilla oli vain 40 snt/kpl! Toinen tableteista löysi paikkansa olohuoneen arkkupöydän päältä, tähän se kynttiläkippojen alle sopii hyvin. Toisen laitoin TV-tason päälle.

Välillä on mukavaa värkkäillä sisustusjuttuja myös itse, omin käsin. Ihan vain hyvin vuoksi virkkasin Seitsemän Veljestä-langasta työhuoneemme lukunurkkaukseen pyöreän koristetyynyn. Tyynyn koristeluun käytin vuosien varrella laatikon pohjalle kertyneitä askarteluhelmiä. Aika kiva tästäkin tuli, vaikka itse sanonkin. Tyyny on kaksipuoleinen, kumpikin puoli on oman näköisensä. Ompelin myös sisätyynyn itse, kun materiaaleja sattui olemaan valmiina.

Alun perin ajattelin laittaa tyynyn olohuoneeseen, mutta värien puolesta se sopii niin kivasti tuohon isän vanhaan, uudelleen verhoiltuun tuoliin, että saa jäädä tuohon. 

Ja ehkäpä keksin jossain vaiheessa jäljelle jääneille koristehelmille muutakin käyttöä kuin tyynyn koristelu tai koruaskartelu... Tekisi mieli kokeilla jotain tekstiilitaidejuttua. Inspiraatiota odotellessa...

KALUSTEMAALAUSTA

Aloitin muutama viikko sitten TE-toimiston/Gradian järjestämän Maalaus ja pintatyöt -kurssin. Kurssi alkoi kalustemaalauksella. Olemme maalanneet koulussa ensimmäiset viikot mm. peili- ja laakaovia sekä asiakkaiden koululle tuomia kalusteita, mutta kouluun sai tuoda myös oman pienkalusteen pintakäsiteltäväksi.

Äidin asunnolta kulkeutui asunnon tyhjennyksen yhteydessä kotiini mm. kolme osaa sisältävä sarjapöytä. Kiikutin pöydistä pienimmän koululle käsittelyyn, sillä pöydän pinta oli kulunut ja naarmuinen eikä värikään oikein miellyttänyt. Minulla ei ollut vielä pöydän hiontavaiheessa käsitystä siitä, millainen pöydästä tulisi, mutta asia selkeni, kun olin saanut pöydän jaloista hiottua lakan pois.

Jalat olivat nimittäin kirjavat, kuin jonkun kissaeläimen turkki. Muutamat kurssikaverit ihastelivat jalkoja ja siitä se ajatus sitten lähti! Päätin, että jalat saavat jäädä kirjaviksi.

Lakkasin jalat himmeällä lakalla ja muut osat maalasin puolihimmeällä, mustalla Teknoksen Futura 20 -kalustemaalilla. Alla kuva kalusteesta ennen käsittelyjä ja käsittelyiden jälkeen. Pöydälle löytyi sopiva paikka olohuoneestamme kahden kaapin välistä.

Alla kuvia jakkaran käsittelyvaiheista:

Kukkapöytä onnistui mielestäni hyvin. Ainoastaan se harmittaa, että tason maalipinta naarmuttui hieman siinä vaiheessa, kun lakkasin jalkoja kolmatta kertaa. Pöytä oli lakkauksen aikana ylösalaisin pahvin päällä ja jostain syystä maaliin jäi hankausjälkiä, onneksi tosin vain vähäisiä. Niitä ei juuri huomaa, ellei aivan läheltä katso. Silti harmittaa. Tämä kokemus ei houkuttele käyttämään Teknoksen kalustemaalia jatkossa, sillä Tikkurilan kalustemaalien kanssa minulla ei ole ollut koskaan tämmöistä ongelmaa. Onneksi tason voi maalata uudelleen, jos naarmut alkavat häiritsemään.

Koulussa siirrymme seuraavaksi seinien ja kattojen maalaukseen, mutta kotona minulla on lisää pienkalusteita työn alla. Niistä lisää myöhemmin.

ROMPEPÄIVIEN ANTIA

Olemme Maestron kanssa jo muutaman vuoden ajan harrastaneet lähimatkailua ja tänä kesänä toinen kesälomareissuistamme suuntautui Saarijärvelle Ahvenlammen rompepäiville. Viime vuonna tein siellä mukavia pieniä löytöjä ja tämän vuoden "saalis" oli vielä parempi! 

Olen tyttäreni kanssa hurahtanut keräilemään Dalian Glass Co:n valmistamia Snowflakes-lasiastioita. Astiat ovat kiinalaista tuotantoa, mutta meidän mielestämme kauniita. Äskettäin ostin kirpparilta sarjaan kuuluvia laseja hintaa 50 snt/kpl ja rompepäivillä oli tarjolla useampikin sarjaan kuuluva maljakko. Ostin niitä kaksi, pääväriltään valkoisia. Toinen meni tyttärelle, kuvassa näkyvän pidin itse. Maljakot maksoivat 11 euroa/kpl, halvemmallakin olisi jostain voinut saada, mutta olin ihan tyytyväinen tähän hintaa.

Lisäksi löysin nukkekotiharrastukseen sopivia polkupyöriä (yhteishinta 5 euroa) ja söpön posliinipossun (8 euroa, oli aika hintava). Maestro puolestaan teki löytöjä vinyylilevylaatikoilla.

Rompepäivillä oli myyjiä ja tavaraa joka lähtöön, lasi- ja posliinitavaran lisäksi oli tarjolla myös vanhoja huonekaluja, autonosia, kirjoja, leluja ja paljon muuta. Iskin silmäni 50-luvulla valmistettuun lipastoon ja olisin mielelläni ostanutkin sen, mutta jätin ostamatta, koska lipastolle ei yksinkertaisesti ole nyt tilaa. Muutama muukin kiinnostava tuote jäi ostamatta, koska aivan kaikkea ei yksinkertaisesti ole järkevää ostaa.

Rompepäivien lisäksi kävimme muutamalla muullakin saarijärveläisellä kirpparilla, mutta emme tehneet löytöjä. Päivä oli kuitenkin mukava ja rentouttava, kivaa vaihtelua kotona ja mökillä puuhailuun!

Ensi vuonna sitten uudelleen rompepäiville penkomaan!

KIRPPARILÖYTÖJÄ

Viikonloppuna kävimme pitkästä aikaa kirpputorikierroksella. Omia suosikkejani kirppareiden joukossa ovat SPR:n ja Sovatek-säätiön kirpputorit, koska tavarat on ryhmitelty siististi: on helppoa käydä läpi esimerkiksi tarjolla olevat lasitavarat, jotka on ryhmitelty omaksi ryhmäkseen ja laitettu selkeästi esille. Mutta löytöjä voi tehdä muualtakin, jos vain jaksaa penkoa valikoimaa.

Tällä kertaa tein löytöjä useammalta eri kirpputorilta. Keräilen hevospatsaita ja -figuureja, erityisesti sellaisia, joissa hevonen seisoo takajaloillaan - joskus tarttuu mukaan muitakin heppoja, esim. yksi posliinikeinuhevonen löytyy kokoelmistani myös. Kokoelma karttui jälleen, lisäksi sorruin ostamaan posliinisen kukon, jonka pitäisi olla Lomonosovin tuotantoa. Maksoin kukosta 7 euroa, en tiedä lainkaan, onko se paljon vai vähän... Osaako joku kertoa?

Lisäksi löysin leimasimia askarteluun, 7 kpl opaalilasisia juomalaseja (näistä päätyi 4 kpl tyttärelle ja 3 kpl mökille, jossa niitä on jo ennestäänkin) ja pieni keltainen peilipöytä/lipasto. Peilipöytä ja kukko päätyivät makuuhuoneen hyllykköön ja musta hevonen olohuoneeseen pianon päälle, jossa on jo runsas joukko pystyyn karanneita hevosia.

Osaako joku muuten kertoa noista sinisistä laseista, kuka ne on valmistanut ja missä? Laseissa ei ollut mitään merkintöjä, mutta muistelen, että mökillä on ollut kyseisiä laseja jo 70-luvulla. Netistä en löytänyt mitään tietoja. Oletan, että lasit ovat ulkomaista halpis-tuotantoa, mutta kauniita ne ovat kuitenkin.

Poikani ihmetteli, miksi tavaraa pitää haalia lisää, eikö sitä ole jo tarpeeksi... No kyllä on. Tarpeettomiahan nuo koriste-esineiksi päätyneet figuurit ja peilipöytä ovat, mutta toisinaan sitä haluaa hemmotella itseään ostamalla jotain kaunista. Ja keräily on hauska harrastus, kunhan se pysyy kohtuudessa. Pyrin kyllä kaiken aikaa aktiivisesti hankkiutumaan eroon tarpeettomasta tavarasta kierrättämällä, yritän hyödyntää jo valmiiksi kotona olevaa tavaraa mahdollisimman paljon ja vältellä uusien tavaroiden ostoa.  Ja mielestäni olen kohtuullisen hyvin tässä onnistunutkin.

Tämän kesän aikana on näitä postauksia tullut harvakseltaan, mutta yritän reipastua syksyn tullen. Kesä on niin täynnä monenlaista puuhaa ja erityisesti puutarhan hoitoon kuluu valtavasti aikaa, ettei tietokoneen ääressä istumiseen riitä aika eikä innostus. Mutta pysykää kanavalla!

Aurinkoista heinäkuuta kaikille!

TAPETTI TAIPUU MONEEN

Tapettia voi hyödyntää muutoinkin kuin seinän pintamateriaalina. Sain koulusta ilmaiseksi tarpeettomia tapetteja ja niistä kauneimmasta otin pätkän ja kehystin eteisen seinälle kukkanurkkaukseen - se on sellainen paikka, johon on todella vaikeaa löytää pitkään silmää miellyttävää taulua..

Tapettitaulusta tuli kiva. Hyödynsin tapetin jämiä myös päällystämällä muutaman pahvilaatikon säilytysrasioiksi.

Aika kivat tuli näistäkin, täyttyvät tavaroilla aikanaan... Tytär on nyt muuttamassa kotoa pois, joten täällä on piakkoin kämppä hyrsky myrskyn ja tavarat saavat uusia paikkoja, kun pääsen remontoimaan ja sisustamaan tyttären huoneen uuteen uskoon. Silloin ovat nämäkin rasiat varmasti tarpeen.

Mutta vielä tapeteista; tapetti taipuu myös maalausalustaksi! Kotoa löytyi näytepätkä harmaankirjavaa vinyylitapettia. Kokeilin siihen öljypastelliliituja ja väri tarttui hyvin ja oli myös helppo levittää liukkaalla pinnalla. Alla kuva tapetista ennen kuin aloin piirrellä siihen.

Pienen piirtelyn myötä syntyi Auringonlasku, kokoa 40 x 40 cm. Taidanpa käyttää jatkossakin tapetteja maalausalustana, kun tulee sopivan värisiä vastaan!

PITSIÄ JA TUUNAILUJA

Pidän rouheasta sisustuksesta, mutta myös koristeellisuudesta. Vaikka en ole yltiöromanttisen sisustuksen ystävä, tykkään pitsiliinoista ja -verhoista. Erityisesti juuri niiden koristeellisuudesta. Aika paljon olen pitsiliinoja virkannut itsekin, verhoja myös, koska koristeellisuus viehättää.

Kevätauringon ensisäteiden pilkistellessä päätin vaihtaa olohuoneen tummat verhot valoisampiin. Kaivoin kaapista esille äidiltäni saamani valkoiset pitsiverhot ja ripustin ne olohuoneen ikkunoihin. Ikkunoita on kaksi ja verhot ovat keskenään erilaiset. Molemmat ovat kuitenkin valkoiset ja pitsikuvioiset, joten eriparisuus ei haittaa. Ei ainakaan omaa silmääni.

Nämä pitsiverhot ovat ainakin neljäkymmentä vuotta vanhat, sillä muistelen näiden olleen aikoinaan vanhempieni makuuhuoneen ikkunassa, silloin kun olin vielä nuori - ja siitä on kauan, kun olen vanhempieni luona asunut. Hyvin nämä verhot ovat kestäneet käyttöä ja pesua!

Lykkäsin palan pitsiä myös tuunaamaani kukkaruukkuun. Ruukku oli tavallinen valkoinen muoviruukku, aika tylsä ja vähän jo nuhruinenkin. Minulla sattui olemaan pienet määrät mustaa ja ruskeaa liitumaalia, sekoitin ne keskenään ja maalasin tällä mustanruskealla maalilla ruukun sekä myös vanhat, siniset taulunkehykset - vain päästäkseni maalista eroon. Koska kukkaruukku näytti yksivärisenä aika tylsältä, tuunailin sitä hieman lisää käyttämällä pitsiä, paljetteja ja helmiä. Alla tulos. Toinen tyhjä kukkaruukku on löytö SPR:n kirpputorilta. Viehätyin ruukun vanhanaikaiseen ilmeeseen. Viherkasvithan näihin pieniin ruukkuihin pitäisi vielä hankkia...

Alla kuva sinisistä kehyksistä, jotka myös maalasin. Laitoin kehyksiin maalaamani akvarellin. Kuvatessa valo hieman heijasteli kehyksen lasista, joten akvarelli ei aivan pääse kuvassa oikeuksiinsa. Tälle etsin jossain vaiheessa kotoa paikan, pidän tämän kuvan synkeästä tunnelmasta :).

Mutta vaikka synkeä akvarelli viehättää, mieleni ei ole lainkaan synkeä, päinvastoin! Opiskelu on ollut kiinnostavaa ja innostavaa. Vielä pari viikkoa harjoituksia koululla ja sen jälkeen alkaakin sitten työharjoittelu.

Hyvää viikonloppua!!!

MOSAIIKKIA

Koulussa on viimeisimmät viikot harjoiteltu lattian ja seinien laatoittamista. Koska onnekseni opin nopeasti eikä poissaolojakaan ole tullut, jäi minulle aikaa askarrella yhdelle laattaseinälle pieni mosaiikkikuvio.

Mosaiikin tekeminen on kiinnostanut jo pitkään ja nyt oli oivallinen tilaisuus kokeilla sitä! Leikkelin laatanjämistä laattaleikkurilla epämääräisen kokoisia valkoisia ja harmaita palasia ja kokosin niistä mosaiikin, jonka saumasin seuraavana päivänä harmaalla saumalaastilla.

Kun mosaiikki oli saumattu, piti odotella seuraavaan päivään että saan saumattua seinälaatat. Torstaina pääsin saumaaman nurkat silikonilla ja perjantaina tulikin sitten opettajan työlle antaman hyväksynnän jälkeen käsky purkaa kaikki pois ja levyttää harjoittelutila uudelleen panelointiharjoituksia varten.

Tuntuihan se hurjalta - ensin hikipäässä laatoitat ja saumaat ja sitten kun kaikki on valmista, pitää koko höskä pistää palasiksi ja kärrätä jätteisiin... Mutta näin se koulussa menee.

Siinä sorkkaraudan kanssa purkuhommissa heiluessani mietin, mitä teen mosaiikille - heitänkö jätelavalle vai säästänkö?

Päätin säästää mosaiikin. Opiskelutoverin avustuksella leikkasimme kuvion timanttisahalla irti laatoituksesta ja nyt mosaiikkilätkä on minulla kotona odottamassa jatkokäsittelyä. Ensin ajattelin tehdä siitä taulun, mutta sitten tuli mieleen, että voisihan siitä tehdä vaikka pöydän... Tätä ideaa lähden jossain vaiheessa toteuttamaan. Samalla kun saan kivan kalusteen, saan myös kivan muiston huoneistosaneeraus-koulutuksesta. Olen nimittäin viihtynyt siellä erittäin hyvin! Olen nauttinut jokaisesta hetkestä ja oppinut todella paljon uutta! Olen myös saanut työharjoittelupaikan, jossa toivoakseni opin vielä lisää!

 

Mosaiikin tekeminen oli yllättävän helppoa ja mukavaa. Näitä voisi tehdä enemmänkin, esimerkiksi kukkaruukkuja voisi päällystää mosaiikeilla. Kirppiksiltä löytynee materiaaleja tähänkin tarkoitukseen, luulisin. Tällä hetkellä koulu vie kuitenkin energiani siinä määrin, että en jaksa tehdä kotona juuri muuta kuin huilailla...

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!!!

KAAPPI SININEN

Pieni seinälle asennettava nurkkakaappi on nyt valmis ja siitä tuli vaaleansininen! Oveen laitoin Lidlistä ostamaani kontaktimuovin tyyppistä kangastarraa - en muista, mikä tämän tuotteen virallinen nimi oli :) Hyvin tarttui ja tuli siisti, vaikka kangas oli hiukan venyvää sorttia. Lasi oli aiemmin ovessa kiinni listoin, nyt se kiinnitettiin akryylimassalla.

Alla muutama kuva. Maalin sävy on alemmassa kuvassa vääristynyt vihertäväksi, yläkuvassa sävy näyttää siltä mikä se oikeasti on, eli vaaleansininen. 

On se vaan ihmeellistä, miten ison muutoksen pieni tippa maalia tekee!!! Kaapista tuli niin söpö, että en ole enää lainkaan varma siitä, haluanko viedä tämän kesämökille aittaan... Juuri nyt kaappi ei kotiin mahdu, mutta eteiseen on tulossa kesällä pieniä muutoksia, ehkä pienelle nurkkakaapille siinä yhteydessä löytyy tilaa... Aika näyttää.

Talviunet on nyt nukuttu, on hyvä draivi päällä. Olen saanut loppuun useampia keskeneräisiä töitä, mm. pitkään roikkuneita käsitöitä. Pää pursuaa ideoita ja odotan kovasti opintojen alkamista. Olen harjoitellut myös WordPress-ohjelman käyttöä ja jossain vaiheessa tässä keväällä saan ehkä julkaistua omat kotisivut Design Odeamalialle. 

Mahtavaa viikonloppua kaikille!!!

KAAPPIPROJEKTI

Vaikka eletään vasta helmikuuta, on minulla mielessä jo kesä ja kesän projektit kesämökillä!

Piirtelin viime syksynä mökillä olevasta aitasta 3D-kuvia ja tein aitan alakertaan suuntaa antavan sisustussuunnitelman. Aitta on tarkoitus sisustaa tyttären toiveen mukaisesti ns. mummola-tyyliin ja sisustamisessa käytetään mahdollisimman paljon jo olemassa olevaa tavaraa ja kierrätystavaroita.

Yksi aittaan tulevista esineistä on Maestron 8. luokalla rakentama mäntypuinen nurkkakaappi. Maestro itse oli sitä mieltä, että kaappi joutaa roskalavalle, mutta minä halusin säästää sen. Pienellä tuunauksella siitä saisi kivan kalusteen aittaan.

Viime viikolla otin kaapin käsittelyyn. Alla muutama kuva kaapista alkuperäisessä asussaan:

Kaappi on nyt hiottu ja maalattu -väriä en vielä paljasta. Ovessa ollut jääkukkamaali oli mennyt huonoon kuntoon, joten rapsuttelin/pesin sen pois. Tilalle tuli muuta. Tällä hetkellä kaappi on saranoiden kiinnitystä vaille valmis, joten piakkoin pääsen kuvaamaan lopputuloksen... Tähän postaukseen kuva ei vielä ehdi. Sanottakoon kuitenkin, että pienellä vaivalla kaapista tuli aivan toisen näköinen ja se tulee sopimaan aivan täydellisesti aittaan!

Sitten vielä uutinen: aloitan maanantaina koulun! Opiskelen kevään ajan (noin 4 kk) huoneistosaneerausta. Halusin täydentää osaamistani ja kehittää itseäni, hain koulutukseen ja pääsin. Aivan mahtavaa! Odotan innolla opintojen alkua. Tiedossa on teoriaa mm. asbesti- ja haitta-aineista, pölynhallinnasta työmaalla ja määrälaskennasta. Käytännössä tulemme harjoittelemaan laatoitusta (märkätilat), panelointia, maalausta, tapetointia... Olen niin innoissani tästä! Maalaushommiahan olen jo paljon tehnytkin, mutta muu remontointi on tapahtunut Maestron kanssa yhdessä ja hänen johdollaan. Tavoitteeni on tuon koulutuksen jälkeen päästä tekemään alan töitä ja henkilökohtaisella rintamalla tehdä mökin uuden huussin sisustustyöt loppuun. 

Jos kymmenen vuotta sitten joku olisi sanonut minulle, että vuonna 2023 olet sisustussuunnittelija ja lähdet opiskelemaan huoneistosaneerausta, en olisi uskonut kertojaa. Tulevaisuudennäkymät olivat silloin aivan toiset kuin nyt, samoin elämäntilanne. Tilanteet kuitenkin muuttuvat ja unelmatkin muuttavat muotoaan ja tarkentuvat. Tässä sitä nyt ollaan, taas uuden kynnyksellä ja intoa täynnä! Pienin askelin kuljen kohti unelmiani. 

VAATEKAAPIT SIISTIKSI

Raivausinto jatkuu, koska tavaraa on edelleenkin liikaa tiloihin nähden. Nuoriso ei mielellään päästä minua tonkimaan nurkkiaan, mutta pojan vaatekaapin sain otettua työn alle.

Pojan pieni kaappi pursuili vaatteita ja sekalaista tavaraa. Puhtaita vaatteita oli mahdotonta enää sulloa kaappiin ja puolipitoiset lojuivat pojan sohvalla. Yhdessä pojan kanssa kävimme vaatteet läpi ja uskokaa tai älkää, kaapista lähti kaksi muovikassillista vaatteita kierrätykseen!!! Pari tavarahyllyä on vielä raivaamatta, mutta jonain päivänä vielä nekin syynätään...

Kaiken muun lisäksi kaapissa lattiatasolla oli vanha lelulaatikko, joka oli täynnä epämääräistä, sekalaista sälää. Kävimme läpi myös sen. Suurin osa laatikossa olleesta tavarasta oli roskaa! Rikkinäistä elektroniikkaa, vanhoja koulukirjoja ja monisteita, toimimattomia tussikyniä, muutama rikkinäinen silmälasikotelo, puhelinten kuoria, nuhruisia kynäpenaaleja... Lajittelin tavarat ja ne on nyt kierrätetty. Käyttöön tai jatkojalostukseen jäi laatikon sisällöstä vain noin 1/5. Kylläpä kannatti tätäkin laatikkoa pyöritellä kaapissa vuosikaudet, voi hyvänen aika sentään... Raivaaminen kannattaa!

Alla vielä kuva pojan vaatehyllyistä ennen raivausta ja sen jälkeen. HUOM! En ole mestari vaatteiden viikkaamisessa, tiedän, että vaatteet voisivat olla hyllyillä siistimminkin... Mutta pointti tässä on se, kuinka paljon tilaa hyllyille tuli lisää raivaamisen jälkeen. Romulaatikkokin päätyi tyhjänä vintille, kaappiin saatiin säilöön kenkälaatikoita (tyhjiä), jotka poikani jostain syystä (jota en ymmärrä) haluaa säilyttää. Ovatpahan nekin pois huoneen nurkasta pyörimästä, siivousta ovat hankaloittaneet.

Järjestelin myös makuuhuoneemme ison peiliovikaapiston. Maestron vaatteisiin en koskenut, mutta kaiken muun pistin uuteen uskoon. Koska omat vaatteeni olivat hyllyillä sikin sokin, enkä ikinä löytänyt juuri sitä vaatetta, jota olin etsimässä, ostin koreja ja lajittelin vaatteet niihin. Toimii! Samalla tuli käytyä vaatevarasto läpi. Kierrätykseen lähti kassillinen vaatteita sekä lisäksi pieni määrä sisustustekstiilejä. Säilytykseen jääviä lankoja, verhoja ym. varten ostin muovilaatikoita, jotka ovat mitoiltaan paremmin kaappiin sopivia kuin aiemmin käytössä olleet - hukkatilaa jää vähemmän.

Tavaroiden järjestys kaapissa ei ollut toimiva, joten muutin sitäkin. Tavaraa on edelleen liikaa, mutta tavarat ovat nyt minun kannaltani järkevämmässä järjestyksessä kuin aiemmin. 

Kaapin tilojen 100% hyödyntäminen vaatisi hyllyjen siirtoa ja mahdollisesti uusien korivaunujen hankintaa - ja tavaroiden karsintaa edelleen. Tämä olisi vaatinut panostusta myös Maestrolta, mutta hänellä ei ollut nyt sellaiseen aikaa muiden projektien vuoksi. Nämä minun tekemäni pienet uudistukset helpottavat kuitenkin meidän arkea ja isomman uudistuksen teemme sitten, kun olemme talossamme kahden. Siinä vaiheessa on helpompi hahmottaa, mitä ja millaisia säilytysratkaisuja tarvitsemme ja kuinka paljon.

Pölymuija toivottelee täältä tavarapaljouden keskeltä raivausintoa sinullekin! Tavaraa saa olla, mutta aika ajoin on fiksua käydä tavarat läpi ja laittaa pois ne, joille ei ole enää käyttöä.

VANHAN TUOLIN UUSI ELÄMÄ

Lähes neljä vuotta sitten raahasin kesämökiltä kotiin isän vanhan, 50-luvulta peräisin olevan tuolin. Tuolin verhoilu oli rikki ja istuinosa lässähtänyt niin pahoin, että jouset painoivat istuessa ahteria. Lisäksi tuoli haisi aivan järkyttävästi homeelle. Tuoli oli jo menossa kaatopaikkakuormaan, kun yhtäkkiä päätinkin viedä sen kotiin ja katsoa, voisiko sille tehdä jotain.

Tuolin purkaminen oli nopeasti tehty. Oli kiinnostavaa nähdä vanhat täytteet ja ylipäätänsä se, miten tuoli oli rakennettu. Käsityötähän se oli, käsityön leima näkyi selvästi kaikessa. Esimerkiksi käsinojat olivat hieman eri korkeudella toisiinsa nähden. Nämä tällaiset pikkuvirheet ovat kuitenkin pikkujuttuja vanhassa huonekalussa, johon liittyy vahva tunnearvo.

En ole koskaan verhoillut tuolia, joten kunnostin tuolin yhteistyössä Maestron kanssa. Maestro tarkisti tuolin rakenteen ja teki muutamia vahvistuksia, jotta runko pysyy kasassa. Sen jälkeen minä hioin ja lakkasin tuolin jalat ja käsinojat. Homeenhajun saimme tuulettamalla pois tuolin rungosta. Kankaisiin haju jäi, mutta ne piti hajusta huolimatta säästää kaavoiksi uuden kankaan leikkaamista varten. Onneksi on autotalli, jossa voi säilöä haiseviakin juttuja... Vanhat pehmusteet sen sijaan lensivät roskikseen. Tuolin jouset olivat hyvässä kunnossa, joten niille emme tehneet mitään.

Sen jälkeen menikin sitten vuosi tai pari, ennen kuin sain ostettua tuoliin mieleisen verhoilukankaan! Sellainen löytyi sattumalta Eurokankaan palalaarista. Pala maksoi noin 30 euroa. Kun kangas oli hankittu, oli intoa ryhtyä puuhaamaan tuoliin pehmusteita. Maestro on rakennellut ja verhoillut autonpenkkejä, joten hyödynsin pehmusteasiassa hänen osaamistaan. Emme lähteneet rakentamaan tuoliin alkuperäisen kaltaisia pehmusteita heinästä ym., heinäallergisia kun olemme. Muutenkin tuntui yksinkertaisemmalta tehdä pehmusteet vaahtomuovista, varsinkin kun sitä löytyi kotoa. Kun pehmusteet oli leikattu, menikin taas sitten aikaa, ennen kuin sain tartuttua taas toimeen... Joskus projektit ovat pitkissä kantimissa!

Viikonloppuna sitten viimein innostuin leikkaamaan ja ompelemaan verhoilukankaat ja tuoli valmistui eilen. Eihän se virheetön ole, mutta olen kuitenkin hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Kankaat kiinnitettiin pääosin niiteillä, alkuperäinen verhoilu oli kiinnitetty nauloin. Istuinosan kappaleet ompelin toisiinsa koneella. Selkänojan takakankaan ompelin kiinni käsin, siinä meni useita tunteja.

Alla ennen ja jälkeen -kuvia. Mitäs tykkäätte lopputuloksesta?

Tuoli on nyt ehjä ja mukava istua. Se ei myöskään enää haise homeelle eikä siten vähennä asumisviihtyvyyttä. Mielestäni tuoli on myös kaunis katsella. Ja ennen kaikkea - se on muisto isästäni. Mukavaa alkavaa viikkoa!

KIERRÄTTÄMISEN VAIKEUS

Maailma on tavaraa täynnä. Niin täynnä, että vaikka kuinka haluaisi itselleen tarpeetonta tavaraa kierrättää, se ei aina onnistu. Tavara ei liiku, vaikka ilmaiseksi sen antaisi.

Erityisen hankalia ovat kirjat. Omaa ja perheeni asumisviihtyvyyttä lisätäkseni olen käynyt läpi perheemme kirjoja ja löytänyt parikymmentä teosta, joita emme itse enää tarvitse. No, eipä niitä kukaan muukaan tunnu tarvitsevan... Tietokirjoja varsinkaan, koska lähes kaikki tieto (olipa se sitten oikeaa tai väärää) löytyy nykyään internetistä. Ostajia ei löydy, vaikka kirjalle laittaisi hintaa vain muutamia euroja. Pari puutarha-aiheista kirjaa sain tosin myytyä viidellä eurolla ja muutama taidekirja löysi uuden kodin naapurista, jossa vuosien jälkeen aloitellaan akvarellimaalausta uudelleen. Taidekirjat annoin ilmaiseksi pois. Läjän sisustus- ja askartelukirjoja sain myös pois nurkista lahjoittamalla ne ilmaiseksi, näille oli jopa useampia ottajia - kysyntää alkoi olla heti, kun ilmoitin lahjoittavani kirjat. Viisi euroa/kirja oli ilmeisesti liikaa pyydetty.  

Edelleen poistoon meneviä kirjoja riittää. Olen aina ollut kirjojen ystävä ja ajatus siitä, että joudun mahdollisesti heittämään täysin ehjiä kirjoja paperinkeräykseen, tuntuu äärimmäisen pahalta. Ystäväni ehdotti, että otan turhat kirjat askartelukäyttöön ja näin sitten ehkä teenkin, jos muuta järkevää vaihtoehtoa ei ole.

Vaatteet ovat myös hankalia kierrätettäviä. Tori.fi:ssä on turha edes yrittää myydä vaatteita, kysyntää ei ole. Meille tarpeettomat vaatteet päätyvät vaatekeräyskonttiin ja/tai ystävien ja sukulaisten lapsille. Rikkinäiset leikkelen matonkuteiksi, jos materiaali on sopivaa. Pelastan rikkinäisistä vaatteista myös napit ja ehjät vetoketjut.

Käytetyn tavaran myyntiin ja lahjoittamiseen liittyy muitakin hankaluuksia kuin se, että tavarasta ei olla kiinnostuneita. En lakkaa ihmettelemästä sitä, että joku ilmaisee kiinnostuksensa tarjolla olevaan tavaraan, lupaa tulla noutamaan eikä sitten koskaan tulekaan. Näin on tässä viikon sisällä käynyt jo useamman kerran! Ilmoitin lahjoittavani pois lasten suksisauvat ja eräs henkilö olikin niistä kiinnostunut. Sovin hänen kanssaan noutoajan peräti kolme kertaa - eikä tämä henkilö ikinä ilmaantunut paikalle. Siis mitä ihmettä? Jos ei pääse tulemaan sovittuna aikana, siitä voisi ilmoittaa... Ja mielellään etukäteen. Ei ole kiva odotella tavaran noutajaa turhaan, onhan ihmisellä muutakin tekemistä. Koomista on se, että seuraavakin henkilö, joka oli näistä samoista sauvoista kiinnostunut, jätti tulematta - hän ei löytänyt perille, vaikka emme todellakaan asu missään korvessa ja talon seinässä on kahdessakin kohtaa talon numero. Mielessä on jo käynyt noiden sauvojen osalta se, että taitaa olla helpointa viskata ne roska-astiaan... Mutta jospa kolmas kerta toden sanoisi.

Näistä kokemuksista huolimatta aion jatkaa kierrättämistä. En vain pysty heittämään käyttökelpoista tavaraa roskikseen. 

KIRPPISLÖYTÖJÄ SISUSTUKSEEN

Käyn harvakseltaan kirppareilla ja vielä harvemmin teen hyviä kirppislöytöjä, mutta viime viikolla onnisti. Löysin olohuoneemme värimaailmaan sopivat koristetyynynpäälliset, jotka maksoivat vain 3,5 euroa/kpl. Nämä otin heti käyttöön ja hyväksi havaitsin. Eikä Ansku-koirakaan vastustellut uusien päällisten käyttöönottoa.

Etsinnässä oli tosin oli aivan muuta kuin sisustustekstiilejä. Olen kaivannut alakerran WC:hen lisää säilytystilaa. Vaikka WC on pieni, sinne mahtuisi seinälle pieni nurkkahylly. Sopivaa ei ole löytynyt kaupoista eikä sellaista löytynyt kirppareiltakaan. Sen sijaan löysin tyynynpäällisten lisäksi tummiin kalusteisiimme sopivan valokuvakehyksen (takorautaa/puuta). Tälle ei vielä ole paikkaa ja voi olla, että se päätyy kesämökille. Katsotaan nyt... Tyttärelle bongasin syntymäpäivälahjaksi 2 kpl LasiRuusun sydämen muotoisia tuikkualustoja. Näitä voisin keräillä itsellenikin, ihastuin näihin kovasti!

Vaikka olen viime viikkoina pyrkinyt pääsemään eroon ylimääräisestä tavarasta ja kantanut kassitolkulla mm. vaatteita ja sisustustekstiilejä kierrätykseen, en ole harmissani, että "sorruin" näihin edullisiin kirppisostoksiin. 

Mukavaa alkavaa viikkoa!

RAIVAUSRIENTO KÄYNNISSÄ

Osallistun tällä viikolla Laura Holmströmin miniraivausrientoon, jossa poistetaan viikon ajan 10 tavaraa/pvä.

Poistoon on lähtenyt kolmen päivän aikana mm. seuraavia asioita:

- toistakymmentä purkillista vanhentuneita lääkkeitä ja kemikaaleja

- koppuraksi kuivunut pensseli, paperikasseja, maalitahrainen lasipurkki ja askarteluja varten jemmattuja juttuja, joita tuskin ikinä tulen käyttämään, koska materiaalia kertyy koko ajan lisää muutenkin

- maalitahrainen T-paita, henkselit, pohjasta läpinäkyviksi hiutuneet sukat ja löpsähtäneitä rintsikoita, joita ei enää kehtaa käyttää

- satulahuopa, jonka meinasin laittaa myyntiin, mutta jonka huomasinkin olevan sen verran rikkinäinen ja kulunut, että se ei kelpaa myytäväksi

Osa tavaroista on kierrätettävissä, esim. noita henkseleitä ajattelin tarjota kummitytölle ja lääkkeet, lasi, pahvit ja paperit päätyvät omiin keräysastioihinsa. Loput menevät kaatopaikalle.

Tässä kolmen päivän aikana olen huomannut, että on yllättävän helppoa löytää kotoa tavaraa, jota ei tarvitse. Eikä raivaaminen tunnu raskaalta, kun ottaa yhden hyllyn tai laatikon kerrallaan käsittelyyn. Tahti 10 tavaraa/pvä ei kuormita liikaa ja luulenpa, että jatkan tätä raivausrientoa vielä tämän viikon jälkeenkin... Nuorison huoneista löytyy varmasti poistoon laitettavaa helposti 10-30 tavaraa/pvä ja omissakin kaapeissa on vielä koluamista. Samalla tulee järjesteltyä säilytystiloja ja tehtyä kevätsiivousta, pikku hiljaa...

Vielä ehdit sinäkin mukaan raivausrientoon, jos et ole jo mukana!

TAITEILUA JA UUDENVUODENLUPAUKSIA

En ole viime vuosina tehnyt uudenvuodenlupauksia, koska niiden pitäminen on useimmiten osoittautunut liian hankalaksi. Nyt kuitenkin olen luvannut itselleni seuraavaa: maalaan tai piirrän vuonna 2023 joka päivä jotakin, edes jotain pientä. Tätä varten askartelin itselleni taidepäiväkirjan. Laitan siitä tänne ehkä myöhemmin kuvia, mikäli saan lupaukseni pidettyä. Tavoitteenani on kehittyä taiteilijana ja ilman harjoittelua ei sekään onnistu. A5-kokoiseen taidepäiväkirjaani voin tehdä pienessä koossa luonnoksia ja erilaisia tekniikka-kokeiluja. Sinne voi purkaa myös päivän tuntoja vaikka vaan suttaamalla värejä, jotka kuvastavat senhetkistä mielialaa.

Vuoden 2022 viimeiset maalaustyöt tein joulun jälkeen, toettuni joululahjaksi saamastani flunssasta. "Lumimyrskyssä" on mixed media-työ, johon olen akryyli- ja vesivärein maalannut sanomalehtipaperisilpun päälle. "Marraskuu" on pääosin palettiveitsellä tehty akryylivärimaalaus. Maalauksen innoittajana toimi kesämökillä marraskuussa otettu valokuva.

Ja lisää lupauksia tulee tässä... Olen julistanut vuoden 2023 vuodeksi, jolloin en hanki mitään sellaista tavaraa, mitä en ihan oikeasti tarvitse. Näin siksi, että kotini on jo muutenkin aivan liian täynnä tavaraa, en tarvitse mitään turhaa krääsää. Toinen syy on puhtaasti taloudellinen. Menetettyäni päätyöni on pakko hieman kiristää kukkaron nyörejä, varsinkin nyt, kun kaikki tuntuu kallistuvan ja kallistuvan. Lisäksi nautin haasteista: on helppoa sisustaa, jos "pinkka on kunnossa" ja voi ostaa kaupasta ihan mitä haluaa. Mutta entäpä, jos uudistus on tehtävä tietyn, joskus tiukankin, budjetin puitteissa? Silloin suunnittelusta tulee haastavaa ja tämän tyyppisistä haasteista nautin! Kun haluaa sisustaa säästäen, on katsottava tarkkaan, mitä hankkii ja kierrätettävä tavaraa mahdollisimman paljon.

Tästä päästään toiseen aiheeseen, jota olen viime päivinä mietiskellyt. Kaikkialla hehkutetaan nyt hankkiutumaan eroon turhasta tavarasta ja sitä olen yrittänyt itsekin tehdä, jotta saisin kotiini enemmän tilaa ja tavarat järjestykseen. MUTTA MILLOIN TAVARA ON OIKEASTI TURHA? 

Minulla on esimerkiksi kaapissani talvitakki, joka on malliltaan jo hieman vanhentunut ja jota en viime talvena pitänyt kertaakaan. Jonkun mittarin mukaan vaate olisi turha ja joutaisi keräykseen. Nyt kun kuitenkin elämme aika tiukkoja aikoja eikä kukaan tiedä, kuinka tiukaksi taloustilanne vielä menee, olen pohdiskellut, kannattaa sittenkään laittaa pois sellaista vaatetta, joka on ehjä ja mahtuu päälle? Vain siksi, että sen malli on hieman alkanut kyllästyttää? Onko sellainen vaate turha -kuitenkaan? 

Tätä aihetta aion pohtia vielä lisää ja toivon kommentteja myös lukijoilta! Samalla aion osallistua Laura Holmströmin haasteeseen, jossa laitetaan viikon ajan (huomisesta maanantaista alkaen) pois 10 tavaraa/päivä. Siinä tavaroita pyöritellessä tulee varmasti mietittyä, mikä tavara on oikeasti turhaa ja mille saattaisi vielä löytyä kotoa järkevää käyttöä.

Loppuun kuvat aamulenkeiltä 31.12.22 ja 1.1.23. Hyvää uutta vuotta!!!

VALOA PIMEYTEEN

Marras- ja joulukuu ovat Suomessa tunnetusti pimeitä ja synkkiä kuukausia. Kynttilöitä onkin tullut polteltua paljon viime päivinä, ne tuovat sekä kaunista, pehmeää valoa että tunnelmaa. 

Koska askartelu on kivaa eikä kynttilälyhtyjä koskaan ole mielestäni liikaa, tein kokeeksi pari kynttilälyhtyä tyhjiksi jääneistä lasipurkeista. Käytin näihin DIY-lasilyhtyihin 2 kpl lasipurkkeja, liimaa, erilaisia naruja ja nauhoja, paperia, liimalakkaa, rautalankaa, helmiä ja koristehiekkaa. Toinen lyhdyistä jää omaan käyttöön, toinen päätyi lahjapakettiin mukinalusen ja kasveilla värjätystä villalangasta neulottujen kämmekkäiden kanssa. Näitä voisi askarrella lisääkin - jos olisi purkkeja!

Vaikka sähköä on säästettävä, olemme silti uskaltautuneet virittämään jouluvaloja niin sisälle kuin uloskin. Valoa tarvitaan pimeyden keskelle! Maestro viritteli vilkkuvan, väriä vaihtavan valosarjan kaivolle ja lapset perinteisemmän kuistille. Mökiltä haimme kuistille lisäksi kuusen, johon laitoin samat valot ja koristeet kuin viime vuonnakin.

Näiden lisäksi kun laittelee vielä kynttilöitä lyhtyihin palamaan, niin kylläpä riittää valoa. Koko yötä emme toki valoja polttele, vaan sammutamme kaikki valot yöksi.

Tämä valoasiahan on hyvin kaksipiippuinen juttu. Toisaalta tarvitsemme valoa pimeyteen, sillä se lisää turvallisuutta. Valoisassa on helpompi kulkea ja toimia, kuin pimeässä. Ihmismieli jonoaa myös kauneutta, jota esimerkiksi tunnelmavaloin voidaan luoda. Toisaalta sähköä pitäisi säästää jo luonnonkin vuoksi. Sähkön tuottaminen kuluttaa luonnonvaroja, vaikka sitä tuotettaisiin miten. Lisäksi valokin voi olla saastetta, jos sitä on liikaa. Valosaaste häiritsee mm. monien yöeläinten toimimista, se on tutkittu juttu. Näiden asioiden ristitulessa koetan jotenkin sompailla ja kulkea kultaista keskitietä. 

Mitä ajatuksia sinulla herää tunnelmavalojen käytöstä ja sähkön säästämisestä?

AARTEITA ANOPIN VINTILTÄ

Ikäihmisten vanhojen talojen vintit ovat varsinaisia aarreaittoja! Tämän totesin taas kerran, kun kävin kurkistamassa appivanhempieni vinttiä anoppini kanssa. Anoppi on innostunut raivaamaan tarpeettomia tavaroita pois ja vintin kätköistä löytyy vaikka mitä! On kattiloita, mukeja, palapelejä, verhoja... Kyllä ei maailmasta tavara lopu. 

Matkaani tarttui vintiltä pari peltiastiaa. Toisessa rasiassa on ollut ilmeisesti konjakkipullo tai vastaava. Laitoin siihen maalausvälineitä. Toinen astia on peräisin sairaalasta ja on kuulkaa vahvaa terästä. Tämän astian käyttötarkoitus on vielä avoin. 

Lisäksi sain muutamia kangaspaloja, vihertävää ja oranssia. Värit passaavat oikein mainiosti meidän kotiin. Ompelen näistä luultavasti koristetyynyihin päällisiä - mitäpä muutakaan. Olen hurahtanut tyynynpäällisiin... Niitä on kiva tehdä ja vaihdella.

Uusiakin kankaita tuli hankittua samalla kun ostin uuden päiväpeitekankaan. Taitavat tyynyihin päätyä nämäkin. Kunhan saan taas työpöydälle tilaa, on otettava ompelukone esiin. Tällä hetkellä pöytäni lainehtii maalaustarvikkeita, on iso työ kesken.

Mukavaa tiistaipäivää!

SUUNNITELMIA AITTAAN

Kesämökki on nyt peruskorjattu ja seuraavaksi katse kääntyy aittaan. Kaksikerroksinen, 90-luvulla rakennettu aitta kaipaa katon uusimista, uutta ulkomaalipintaa ja alakerta sisustuksen päivitystä.

 

Aitta on ollut meillä nuorison käytössä ja alakerta on ollut tyttären valtakuntaa. Niinpä kysyin tyttäreni mielipidettä siitä, millainen alakerran sisustuksen tulisi olla. Tytär toivoi "mökkimäistä sisustusta" ja lisää valoa. Aitan valaistusta onkin jo lisätty, mutta jotta pimeään alakertaan saataisiin lisää myös luonnon valoa, asennamme aitan takaseinään toisen ikkunan. Mahdollisesti myös maalaamme sisältä täysin puunvärisen aitan ikkuna- ja ovikarmit sekä oven valkoiseksi - tämä on vielä harkinnassa. Muut pinnat saavat hyväkuntoisina jäädä sellaisiksi kuin ovat.

Alla moodboard eli ideakuvia sisustukseen liittyen. Moodboardin tarkoitus on esitellä asiakkaalle ideoita ja sisustuksen tunnelmaa. Tarkoitus ei ole, että moodboardissa olisi jo valmiina kuvia esimerkiksi tilaan tulevista huonekaluista. 

Tytär näytti vihreää valoa moodboardin nähtyään. Mummola-tyylillä siis mennään ja sinivalkoisella teemalla!

Koska 3D-kuvia on hauskaa piirrellä, tein aitan alakerrasta 3D-luonnoksen. Tekstiilien kuosit ovat luonnoskuvissa viitteellisiä, samoin taulut ym. 3D-kuvat toimivat aitta-suunnitelmassa sekä irtokalustesuunnitelmana että värimaailman/tunnelman havainnollistajina.

Alla ensin pohjakuva, sitten kuvia eri kuvakulmista. Merkittävimmät muutokset entiseen sisustukseen ovat uusi ikkuna, sängyn paikanvaihdos ja värimaailma. Laittelen tänne myöhemmin (ensi kesänä) ennen ja jälkeen- kuvia!

Aitan yläkerta saa toistaiseksi jäädä ennalleen. Se on kalustettu kierrätystavaroilla ja on toistaiseksi ollut niin vähällä käytöllä, ettei sen sisustamiseen kannata tässä vaiheessa enempää panostaa.

Tästä tulee kiva projekti ja innolla odotan jo tulevaa kesää!