TAPETTI TAIPUU MONEEN

Tapettia voi hyödyntää muutoinkin kuin seinän pintamateriaalina. Sain koulusta ilmaiseksi tarpeettomia tapetteja ja niistä kauneimmasta otin pätkän ja kehystin eteisen seinälle kukkanurkkaukseen - se on sellainen paikka, johon on todella vaikeaa löytää pitkään silmää miellyttävää taulua..

Tapettitaulusta tuli kiva. Hyödynsin tapetin jämiä myös päällystämällä muutaman pahvilaatikon säilytysrasioiksi.

Aika kivat tuli näistäkin, täyttyvät tavaroilla aikanaan... Tytär on nyt muuttamassa kotoa pois, joten täällä on piakkoin kämppä hyrsky myrskyn ja tavarat saavat uusia paikkoja, kun pääsen remontoimaan ja sisustamaan tyttären huoneen uuteen uskoon. Silloin ovat nämäkin rasiat varmasti tarpeen.

Mutta vielä tapeteista; tapetti taipuu myös maalausalustaksi! Kotoa löytyi näytepätkä harmaankirjavaa vinyylitapettia. Kokeilin siihen öljypastelliliituja ja väri tarttui hyvin ja oli myös helppo levittää liukkaalla pinnalla. Alla kuva tapetista ennen kuin aloin piirrellä siihen.

Pienen piirtelyn myötä syntyi Auringonlasku, kokoa 40 x 40 cm. Taidanpa käyttää jatkossakin tapetteja maalausalustana, kun tulee sopivan värisiä vastaan!

PITSIÄ JA TUUNAILUJA

Pidän rouheasta sisustuksesta, mutta myös koristeellisuudesta. Vaikka en ole yltiöromanttisen sisustuksen ystävä, tykkään pitsiliinoista ja -verhoista. Erityisesti juuri niiden koristeellisuudesta. Aika paljon olen pitsiliinoja virkannut itsekin, verhoja myös, koska koristeellisuus viehättää.

Kevätauringon ensisäteiden pilkistellessä päätin vaihtaa olohuoneen tummat verhot valoisampiin. Kaivoin kaapista esille äidiltäni saamani valkoiset pitsiverhot ja ripustin ne olohuoneen ikkunoihin. Ikkunoita on kaksi ja verhot ovat keskenään erilaiset. Molemmat ovat kuitenkin valkoiset ja pitsikuvioiset, joten eriparisuus ei haittaa. Ei ainakaan omaa silmääni.

Nämä pitsiverhot ovat ainakin neljäkymmentä vuotta vanhat, sillä muistelen näiden olleen aikoinaan vanhempieni makuuhuoneen ikkunassa, silloin kun olin vielä nuori - ja siitä on kauan, kun olen vanhempieni luona asunut. Hyvin nämä verhot ovat kestäneet käyttöä ja pesua!

Lykkäsin palan pitsiä myös tuunaamaani kukkaruukkuun. Ruukku oli tavallinen valkoinen muoviruukku, aika tylsä ja vähän jo nuhruinenkin. Minulla sattui olemaan pienet määrät mustaa ja ruskeaa liitumaalia, sekoitin ne keskenään ja maalasin tällä mustanruskealla maalilla ruukun sekä myös vanhat, siniset taulunkehykset - vain päästäkseni maalista eroon. Koska kukkaruukku näytti yksivärisenä aika tylsältä, tuunailin sitä hieman lisää käyttämällä pitsiä, paljetteja ja helmiä. Alla tulos. Toinen tyhjä kukkaruukku on löytö SPR:n kirpputorilta. Viehätyin ruukun vanhanaikaiseen ilmeeseen. Viherkasvithan näihin pieniin ruukkuihin pitäisi vielä hankkia...

Alla kuva sinisistä kehyksistä, jotka myös maalasin. Laitoin kehyksiin maalaamani akvarellin. Kuvatessa valo hieman heijasteli kehyksen lasista, joten akvarelli ei aivan pääse kuvassa oikeuksiinsa. Tälle etsin jossain vaiheessa kotoa paikan, pidän tämän kuvan synkeästä tunnelmasta :).

Mutta vaikka synkeä akvarelli viehättää, mieleni ei ole lainkaan synkeä, päinvastoin! Opiskelu on ollut kiinnostavaa ja innostavaa. Vielä pari viikkoa harjoituksia koululla ja sen jälkeen alkaakin sitten työharjoittelu.

Hyvää viikonloppua!!!

KOKEILUSSA POURING FLUID

Törmäsin Lidlissä settiin, jossa oli kolme tuubia akryylivärejä + pouring fluid-pullo. Ostin, koska olen jo pitkään halunnut kokeilla kaatotekniikkaa. Paketissa oli ohjeet, mutta niitä noudattamalla sain aikaiseksi pelkkää sotkua. Lopulta toimin näin:

1) Puristin kolmeen eri mukiin akryyliväriä (kuhunkin eri väriä) ja lisäsin pouring fluidia sen verran, että väristä tuli juoksevaa. Fluidia piti lisätä todella reilusti, että pääsin haluamaani juoksevuusasteeseen! Väri olisi voinut olla vieläkin ohuempaa, kuin mitä se oli alla olevissa töissä.

2) Maalasin pohjakankaille taustavärin normaalisti akryylivärejä ja sivellintä käyttäen.

3) Kaadoin kustakin mukista väriliuoksen kankaalle. En kipannut kaikkea väriä yhteen kohtaan, vaan ripottelin sitä sinne tänne pitkin pohjakangasta.

4) Kallistelin pohjakangasta ja annoin värien juosta kankaalla ja sekoittua. Tarvittaessa lisäsin värejä.

Näin toimien sain tehtyä neljä maalausta, sen jälkeen fluid-pullo olikin tyhjä. Alla lopputulokset:

Annoin töiden kuivahtaa reilun vuorokauden ja sen jälkeen viimeistelin reunat ja signeerasin työt. Väri + fluid kuivui nopeasti ja lopputulos on muovimaisen kiiltävä ja kolmiulotteinen.

Tällä tekniikalla oli mielenkiintoista tehdä abstrakteja sisustustauluja. Aion ostaa lisää pouring fluidia ja jatkaa kokeiluja. Jatkossa tosin aion ohentaa akryylivärejä ensin vedellä ja lisätä fluidia vasta sen jälkeen, koska fluidia kuluu muuten turhan runsaasti. Olisi mieleniintoista kokeilla myös silikonin käyttöä töissä!

Oletko sinä kokeillut tätä tekniikkaa? Mitä pidät näistä minun kokeiluistani? Ainakin yksi näistä töistä tulee päätymään omalle seinälle, kunhan saan viriteltyä tauluun ripustimen. Ja taidekokeilut jatkuvat...

 

TAITEILUA JA UUDENVUODENLUPAUKSIA

En ole viime vuosina tehnyt uudenvuodenlupauksia, koska niiden pitäminen on useimmiten osoittautunut liian hankalaksi. Nyt kuitenkin olen luvannut itselleni seuraavaa: maalaan tai piirrän vuonna 2023 joka päivä jotakin, edes jotain pientä. Tätä varten askartelin itselleni taidepäiväkirjan. Laitan siitä tänne ehkä myöhemmin kuvia, mikäli saan lupaukseni pidettyä. Tavoitteenani on kehittyä taiteilijana ja ilman harjoittelua ei sekään onnistu. A5-kokoiseen taidepäiväkirjaani voin tehdä pienessä koossa luonnoksia ja erilaisia tekniikka-kokeiluja. Sinne voi purkaa myös päivän tuntoja vaikka vaan suttaamalla värejä, jotka kuvastavat senhetkistä mielialaa.

Vuoden 2022 viimeiset maalaustyöt tein joulun jälkeen, toettuni joululahjaksi saamastani flunssasta. "Lumimyrskyssä" on mixed media-työ, johon olen akryyli- ja vesivärein maalannut sanomalehtipaperisilpun päälle. "Marraskuu" on pääosin palettiveitsellä tehty akryylivärimaalaus. Maalauksen innoittajana toimi kesämökillä marraskuussa otettu valokuva.

Ja lisää lupauksia tulee tässä... Olen julistanut vuoden 2023 vuodeksi, jolloin en hanki mitään sellaista tavaraa, mitä en ihan oikeasti tarvitse. Näin siksi, että kotini on jo muutenkin aivan liian täynnä tavaraa, en tarvitse mitään turhaa krääsää. Toinen syy on puhtaasti taloudellinen. Menetettyäni päätyöni on pakko hieman kiristää kukkaron nyörejä, varsinkin nyt, kun kaikki tuntuu kallistuvan ja kallistuvan. Lisäksi nautin haasteista: on helppoa sisustaa, jos "pinkka on kunnossa" ja voi ostaa kaupasta ihan mitä haluaa. Mutta entäpä, jos uudistus on tehtävä tietyn, joskus tiukankin, budjetin puitteissa? Silloin suunnittelusta tulee haastavaa ja tämän tyyppisistä haasteista nautin! Kun haluaa sisustaa säästäen, on katsottava tarkkaan, mitä hankkii ja kierrätettävä tavaraa mahdollisimman paljon.

Tästä päästään toiseen aiheeseen, jota olen viime päivinä mietiskellyt. Kaikkialla hehkutetaan nyt hankkiutumaan eroon turhasta tavarasta ja sitä olen yrittänyt itsekin tehdä, jotta saisin kotiini enemmän tilaa ja tavarat järjestykseen. MUTTA MILLOIN TAVARA ON OIKEASTI TURHA? 

Minulla on esimerkiksi kaapissani talvitakki, joka on malliltaan jo hieman vanhentunut ja jota en viime talvena pitänyt kertaakaan. Jonkun mittarin mukaan vaate olisi turha ja joutaisi keräykseen. Nyt kun kuitenkin elämme aika tiukkoja aikoja eikä kukaan tiedä, kuinka tiukaksi taloustilanne vielä menee, olen pohdiskellut, kannattaa sittenkään laittaa pois sellaista vaatetta, joka on ehjä ja mahtuu päälle? Vain siksi, että sen malli on hieman alkanut kyllästyttää? Onko sellainen vaate turha -kuitenkaan? 

Tätä aihetta aion pohtia vielä lisää ja toivon kommentteja myös lukijoilta! Samalla aion osallistua Laura Holmströmin haasteeseen, jossa laitetaan viikon ajan (huomisesta maanantaista alkaen) pois 10 tavaraa/päivä. Siinä tavaroita pyöritellessä tulee varmasti mietittyä, mikä tavara on oikeasti turhaa ja mille saattaisi vielä löytyä kotoa järkevää käyttöä.

Loppuun kuvat aamulenkeiltä 31.12.22 ja 1.1.23. Hyvää uutta vuotta!!!

VALOA PIMEYTEEN

Marras- ja joulukuu ovat Suomessa tunnetusti pimeitä ja synkkiä kuukausia. Kynttilöitä onkin tullut polteltua paljon viime päivinä, ne tuovat sekä kaunista, pehmeää valoa että tunnelmaa. 

Koska askartelu on kivaa eikä kynttilälyhtyjä koskaan ole mielestäni liikaa, tein kokeeksi pari kynttilälyhtyä tyhjiksi jääneistä lasipurkeista. Käytin näihin DIY-lasilyhtyihin 2 kpl lasipurkkeja, liimaa, erilaisia naruja ja nauhoja, paperia, liimalakkaa, rautalankaa, helmiä ja koristehiekkaa. Toinen lyhdyistä jää omaan käyttöön, toinen päätyi lahjapakettiin mukinalusen ja kasveilla värjätystä villalangasta neulottujen kämmekkäiden kanssa. Näitä voisi askarrella lisääkin - jos olisi purkkeja!

Vaikka sähköä on säästettävä, olemme silti uskaltautuneet virittämään jouluvaloja niin sisälle kuin uloskin. Valoa tarvitaan pimeyden keskelle! Maestro viritteli vilkkuvan, väriä vaihtavan valosarjan kaivolle ja lapset perinteisemmän kuistille. Mökiltä haimme kuistille lisäksi kuusen, johon laitoin samat valot ja koristeet kuin viime vuonnakin.

Näiden lisäksi kun laittelee vielä kynttilöitä lyhtyihin palamaan, niin kylläpä riittää valoa. Koko yötä emme toki valoja polttele, vaan sammutamme kaikki valot yöksi.

Tämä valoasiahan on hyvin kaksipiippuinen juttu. Toisaalta tarvitsemme valoa pimeyteen, sillä se lisää turvallisuutta. Valoisassa on helpompi kulkea ja toimia, kuin pimeässä. Ihmismieli jonoaa myös kauneutta, jota esimerkiksi tunnelmavaloin voidaan luoda. Toisaalta sähköä pitäisi säästää jo luonnonkin vuoksi. Sähkön tuottaminen kuluttaa luonnonvaroja, vaikka sitä tuotettaisiin miten. Lisäksi valokin voi olla saastetta, jos sitä on liikaa. Valosaaste häiritsee mm. monien yöeläinten toimimista, se on tutkittu juttu. Näiden asioiden ristitulessa koetan jotenkin sompailla ja kulkea kultaista keskitietä. 

Mitä ajatuksia sinulla herää tunnelmavalojen käytöstä ja sähkön säästämisestä?

ASKARTELUA ARJEN TARPEISIIN

WC-pöntön puhdistus tuskin on kenenkään lempipuuhaa. Meillä ainakin nuoriso mielellään jättää tämän ikävähkön tehtävän mielellään äidille, eli minulle. Tästä hieman tuskastuneena askartelin vessan oveen muistutustaulun. Taulun teksti näkyy kuvassa hieman heikosti, siinä lukee näin: "Muista vessaharjaa käyttää jos pytty kakkaiselta näyttää". Mukana on hieman huumoriakin, "wishing you a speedy recovery", tarkoittaen pikaista toipumista ikävästä siivoustehtävästä... 

 

Tähän askarteluun käytin seuraavia materiaaleja:

- mixed media-tekniikalle tarkoitettua paperia (toimi hyvin)

- vesivärejä

- akryylivärejä

- leimasimia + Pro marker-tusseja

Näitä mixed media -töitä voisi tehdä lisääkin. En ole pitkään aikaan leimaillut mitään, mutta leimasimet toimivat näköjään hyvin akryylivärien kanssa. Niillä saa kivoja efektejä töihin. Nuo pienet leimasimet, joilla tein varsinaisen asiatekstin, suttasivat jonkin verran, mutta nyt ainakin katsojan on paneuduttava lukemaan tekstiä, jos haluaa saada siitä selvää... Ehkä viesti sitten menee jakeluun. Asumisviihtyvyys paranee kummasti, kun WC on siisti!

Koska tämä syksy on minulle kaikenlaisten taiteellisten ja luovien juttujen kokeilujen aikaa, hankin Poscon tusseja ja testasin niitäkin akryylivärien kanssa. Hyvin toimivat! Alla pieni työ (24 x 18 cm), jossa tausta on tehty akryyliväreillä ja puun oksat ja lintu mustalla tussilla. Kehys löytyi kaapin kätköistä. Annoin työlle nimeksi "Yölaulu".

Kokeilut jatkuvat, vaikka Maestro sairastuikin koronaan (virallisen testin tulosta odotamme), itse olen toistaiseksi oireeton. Astmaatikkona en suurin surminkaan koronaa haluaisi, mutta tulee, jos on tullakseen. Altistuminen on jo tapahtunut. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille kuitenkin, pysykäähän terveenä!

ARABIAN TUUNAUSTA JA TILKKUILUA

Isompien sisustusprojektien ollessa vielä jäissä olen tuunaillut esineitä, maalannut ja ommellut. Sain viimein ommeltua loppuun mm. punavalkoisen tilkkupeiton, joka on jo ainakin vuoden odotellut tikkausta ja reunojen kanttausta. 

Tikkaukset tein käsin, koska ison peiton tikkaaminen ompelukoneella ei minulta onnistu. Ei ole tilaa eikä oikein taitojakaan. Käsin tikkaaminen on hidasta, mutta lopputulos miellyttää ainakin omaa silmääni.

Käsin tikkaamisessa olisi järkevintä käyttää vahattua lankaa, mutta sellaista minulla ei ole. Tyydyin virkkauslankaan, johon matkan varrella tuli solmu jos toinenkin. Nyt peitto on kuitenkin valmis ja jos se ei muille kelpaa, niin Ansku-koiralle ainakin!

Tilkkupeitto ei istu väriensä puolesta parhaalla mahdollisella tavalla olohuoneeseemme, mutta saa olla siellä toistaiseksi tuomassa väriä elämään! Ehkä opin jossain vaiheessa jopa tykkäämään punaisesta väristä sisustuksessa, tähän saakka se ei ole ollut suosikkejani.

Vaihtaessani kukkia multiin löysin vanhan Arabian lautasen. Tämä vanha lautanen on ollut jossain vaiheessa ruukunalusena, mutta nyt päätin ottaa sen parempaan käyttöön - tein siitä valokuvakehyksen. Lautanen on sen verran huonokuntoinen, että astiaksi siitä ei enää ole, mutta tuunailuun se soveltui loistavasti. Koreassa kehyksessä on nyt kuva edesmenneestä ponistani. 

Alun perin tarkoitus oli hankkia lautaseen ripustin ja laittaa se seinälle. Kuinka ollakaan, Maestron varastoista löytyi kuin vahingossa lautasteline, joka oli kuin tehty tälle Arabian lautaselle. Ponini kuva päätyi työpisteeni sälähyllyyn, jossa on jos jonkin näköistä rasiaa ja purnukkaa (pitäisi raivata tämä hylly jossain vaiheessa). Siellä se saa toistaiseksi olla.

Sana "toistaiseksi" vilahtelee tekstissäni aika usein. Tämä johtuu siitä, että sisustamisen suhteen tilanne on meillä tällä hetkellä väliaikainen. Tilaa ei ole kaikille toiminnoille tarpeeksi. Tyhjästä on vaikeaa neliöitä taikoa, mutta muuttamaankaan emme halua. Nuoriso kasvaa ja aikuistuu, pian tilaa löytyy, myös minun työpisteelleni. Siihen saakka asumme näin, toiminnot ja tavarat sullottuna vähän sinne sun tänne.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

KOIRAN KALUAMAN JAKKARAN UUSI ILME

Sain viime viikonloppuna viimein päätökseen Ansku-koiran kaluaman jakkaran kunnostuksen. Projektinahan tämä ei ollut iso, mutta yllättävän kauan sain siihen kuitenkin aikaa kulumaan, koska jouduin pitkään miettimään sitä, millä ja miten päällystän jakkaran istuinosan. 

Päädyin askartelukartonkiin ja käyttämään liimalakka-tekniikkaa. Kartonki on siis yksinkertaisesti liimattu liimalakalla tuoliin kiinni. Liimalakan kuivuttua (annoin kuivua useampia päiviä) lakkasin istuinosan himmeällä lakalla kolmeen kertaan, jotta siitä tulisi kestävämpi.

Jakkaran väri oli helppo valita: maalasin sen samalla Tikkurilan Tiffany-sävyllä mitä olin käyttänyt aiemmin äitini vanhan lipaston maalaamiseen. Nyt jakkara sointuu mukavasti yhteen lipaston kanssa, molemmilla on paikkansa makuuhuoneessamme.

Alla vielä kuva jakkarasta ennen ja jälkeen käsittelyn:

Näitä jakkaroita on meillä kaksi, myös toinen vaatisi kunnostuksen. Olen sen tosin kertaalleen jo maalannutkin. Käytin silloin maalaamiseen kovasti muodissa olevaa kalkki/liitumaalia vain todetakseni, että se ei käytössä kestä, ellei pintaan vedä asianmukaista suojakerrosta (mitä en tietenkään ollut pintaan vetänyt). Maalin kulumisen lisäksi tuo toinenkin jakkara on saanut koiranhampaista osansa, joten uudelleenkäsittely on paikallaan. 

Kaikenlaista pientä puuhailua siis riittää! Mukavaa viikonloppua!

 

VIHERKASVIT UUSIIN MULTIIN

Viherkasvit ovat loistava sisustuselementti, mutta vain, jos ne voivat hyvin. Omista huonekasveistani osa oli päätynyt aika kurjaan kuntoon. Tähän on monia syitä: talven pimeys, huoneilman kuivuus, epäsäännöllinen kastelu... Tyttäreni ylioppilaslahjaksi saama jouluruusu oli myös selvästi kärsinyt kuljetuksesta ja saanut kylmää. 

Käytin lauantaipäivän kasvien pelastustoimiin. Istutin jouluruusun uuteen multaan ja karsin kuivuneet osat pois. Jälkeenpäin sain tietää, että jouluruusu pitäisi altakastelusta, no, nyt kukka ei ole sellaisessa ruukussa, että se onnistuisi - eli luultavasti joudun istuttamaan sen vielä uudelleen. Katsotaan... Äidiltä kesällä saamani kirjopeipin istutin myös uuteen multaan ja parempaan ruukkuun. Viime vuona kesäkukkana toiminut kirjopeippini kupsahti, tänä vuonna olen näköjään osannut hoitaa sitä hieman paremmin. Välillä tosin kastelin sitä selkeästi aivan liikaa!

Muutamia vuosia sitten saamani tulilatva (oletan, että kyseessä on tulilatva) oli kasvattanut puolimetrisen haaran. Katkaisin sen ja laitoin vesilasiin juurtumaan. Jäljelle jääneen kasvin istutin uuteen ruukkuun, koska juurakko näytti hyvin puskevan uutta kasvustoa. 

Nuupahtaneimmat viherkasvit nostin keittiön pöydälle, jossa ne saavat hyvin valoa:

Olohuoneeseen noin vuosi sitten ostamani viirivehka oli kasvanut valtavasti. Juurakko hajosi helposti kolmeen eri osaan ja nyt minulla on siis kolme pientä viirivehkaa kasvamassa. Yksi jäi olohuoneeseen, loput nostin eteisen arkun päälle, jossa useimmat kasveistani ovat viihtyneet erinomaisesti. Tuo eteisen nurkkahan on viileämpi paikka kuin esim. olo- ja makuuhuoneemme, vanhassa talossa kun ollaan. Ehkä se on yksi syy siihen, miksi kasvit viihtyvät siellä. Valoakin tulee kahdesta ikkunasta.

 
Otin käyttöön myös vanhan saviruukun, jonka erään käsityölehden inspiroimana koristelin öljyväreillä noin kolmisenkymmentä vuotta sitten. Ihmeen hyvin koristelut ovat ruukussa kestäneet, vain pieniä kosteuden aiheuttamia vaurioita näkyy paikka paikoin.

Ja koska ruukkujen tuunaaminen ja yleensäkin kaikenlainen näpertely on isompia sisustusprojekteja odotellessa niin kivaa, koristelin vielä yhden saviruukun paperisilpulla liimalakka-tekniikkaa käyttäen...

Tähän ruukkuun istutan tuon juurtumaan laittamani tulilatvan, ellen muuta keksi. Ruukku on tosin lakattava vielä ensin, jotta koristelu varmasti kestää.

Nyt vain odotellaan ja seurataan, miten kasvit viihtyvät uusissa ruukuissaan. Ruukkujen suhteen on menty nyt kirpparimeiningillä, yhtään uutta en ostanut, vaan kaivelin vintiltä ja ulkovarastosta ja otin käyttöön, mitä käsiini sain. Vanhaan taloon sopii hyvin kerroksellisuus ja eriparisuus.

Myös jääkaapissa minulla on yksi istutusprojekti menossa... Mutta siitä lisää myöhemmin. Mukavaa viikkoa kaikille!

NAPPIHAMEHIPISTÄ TILDAILUUN

Työtilani hyllykössä vuosia nököttänyt puinen mallinukke sai viimein kyytiä, kun tuunasin sen uuteen uskoon! Ostin tämän mallinuken aikoinaan maalausprojektejani varten vain huomatakseni, että netistä löytyvät valokuvat toimivat ihmishahmojen mallina huomattavasti paremmin kuin tämä puinen, kömpelö hökötys. Tuunaamiseen sain innoituksen Anna Wildrosen upeasta kierrätystaiteesta. Käytin mallinuken tuunaukseen kotoa löytämiäni tilkkuja ja ohutta huopaa, ompelulankaa, helmiä, akryylivärejä, kasvoihin lehdestä leikatun kasvokuvan, liimalakkaa, huovutusvillaa, nyöriä ja koristenauhaa. Lopputuloksena syntyi Nappihamehippi, josta tulee "ateljeeni" maskotti.

Mieluummin minä tätä hippityttöä katselen, kuin alastonta puu-ukkelia...

Samaan aikaan tuunausprojektin kanssa toteutin Tildan ohjeilla muutaman sydämen eteisen ikkunaan sekä enkelin, joka päätyi työnurkkaukseeni Nappihamehipin seuraksi. Kaavoja piirtäessäni mokailin, joten enkelistä tuli aika tavalla pienempi ja laihempi kuin mitä alkuperäisen ohjeen mukaan olisi tullut. Tämä on kuitenkin vain hyvä asia, koska isolle enkelille ei olisi ollut tilaa.

Enkelin vaatteet toteutin osittain Tildan kaavoilla, osittain omaa luovuutta käyttäen. Selkäänsä enkeli sai minikokoiset siivet. Ehkä hän on vielä enkelinuraansa aloitteleva enkeli, jonka siivet sitten kokemusten myötä kasvavat ja vahvistuvat.

Enkeliinkin tarvittava materiaali löytyi omista nurkista. Materiaalia tuntuu riittävän ja riittävän, joten kaikenlaisia projekteja on mahdollista toteuttaa ex tempore. Hyvä niin!

Näiden hupsujen maskottien myötä toivotan kaikille mukavaa alkanutta viikkoa!

 

OHJE: YSTÄVYYDEN LINTU

Minulta on pyydetty ohjetta Ystävyyden lintuun ja tässä sellainen nyt tulee. Mainitsen vielä kertaalleen, että idea ei ole omani; alkuperäinen ohje on julkaistu Suuri Käsityö -lehdessä useita vuosia sitten. Yritin etsiä arkistoistani tätä kyseistä lehteä ja alkuperäistä ohjetta, mutta en valitettavasti sitä löytänyt.

Pidän linnuista ja lintuhahmoista ja olen vuosien saatossa hyödyntänyt Ystävyyden linnun ohjetta ompelemalla ikkunakoristeita, applikaatioita ja heijastimia. Kuten alla olevissa ohjeissakin olen maininnut, vain mielikuvitus on rajana oman lintuhahmon luomisessa. 

Lintuja on mukava askarrella kangastilkuista ja Ystävyyden linnun voi toteuttaa myös yhteisenä askartelu- ja käsityönä pienten lasten kanssa, esim. leikkaamalla osat huovasta ja ompelemalla ne oikealta puolelta yhteen. 

Toivotan näiden ohjeiden kera kaikille asiasta innostuneille mukavia luomishetkiä!

TUUNATUT KUKKARUUKUT

Vuoden ensimmäinen sisustukseen liittyvä askartelu oli vanhojen saviruukkujen tuunaus.

Idea tuunaukseen lähti jälleen siitä ajatuksesta, että tavaran määrää nurkissa on vähennettävä ja askarteluun/sisustamiseen/käsitöihin on käytettävä kotoa löytyviä materiaaleja. Tuumailin, että käsiteltyäni käyttämättömät ruukut uuteen uskoon, saan 1) kasveille uusia, kivannäköisiä ruukkuja, 2) käytettyä loppuun laatikossa vuosia pyörineen decoupe-lakan, 3) käytettyä pois vanhoja öljyvärejä, joita en enää vuosiin ole käyttänyt maalausten tekemiseen ja 4) hyödynnettyä askartelupaperien jämiä, joista ei enää ole korttiaskarteluun, mutta joita en ole hennonnut heittää roskiinkaan. 

Decoupe-lakan kanssa kävi kuitenkin niin, että aine oli kuivahtanut pulloonsa ja oli siten roskiskamaa. Pihinä, tai sanotaanko kauniimmin taloudellisena ihmisenä, tulin siihen tulokseen, että on edullisempaa tehdä liima-lakka itse, kuin ostaa sitä kaupasta. Tuumasta toimeen! Maestron kanssa yhdessä sekoittelimme seuraavanlaisen liemen:

- 1,5 osaa puolihimmeää, vesiohenteista lakkaa 

- 1 osa Erikeeper-liimaa

- 1 osa vettä.

Testasin seosta ja se toimi hyvin erityisesti sanomalehtipaperin, ohuiden askartelu-papereiden ja ohuen puuvillakankaan kiinnittämiseen pahville ja puulle.

Vintilä löytyi kolme saviruukkua ja käsittelin ne kaikki. Isoimman ruukun pinnoitin sanomalehdestä revityillä palasilla ja pienempiin käytin askartelupapereiden jämiä. Ruukkujen yläosat maalasin öljyväreillä. 

Mitä pidätte lopputuloksesta? Kahta samanlaista ruukkua ei ole eikä tule... Otan nämä ruukut keväällä käyttöön, kun huonekasveille tulee taas mullanvaihdon aika. 

TONTTUJA JA TÄHTIÄ

Vuosien varrella työpisteeni laatikoihin on kertynyt monenlaista pientä helmeä ja muuta tarviketta. Näistä askartelin aikani kuluksi muutaman minitontun. Askarteluun käytin seuraavia tarvikkeita: puuhelmiä (joissa osassa valmiina kasvot), tähtipaljetteja, punaista huopaa ja liimaa.

Minitontut päätyivät seikkailemaan keittiössä olevaan asetelmaan, jota ne mukavasti piristävät. Ruukkuihin voisi lähempänä joulua vaihtaa hyasintit.

Alla olevassa kuvassa lähikuva kolmesta tonttukaveruksesta:

Samalla kun asettelin tontut paikoilleen, vaihdoin keittiöön jouluisemmat verhot. Yleensä minulla on ollut keittiön ikkunoissa kapat, mutta nyt päädyin laittamaan keittiöön sivuverhot, ohutta tähtikuvioista kangasta. Yllättävän mukavasti nämäkin keittiöön istuvat. 

Ruokapöydän lasilevyn alle on vielä vaihdettava jouluisempi liina. Sen jälkeen alkaakin keittiön joulukoristelut olla valmiina!