Illan syliin hämärään, hetkeksi mä vielä jään.
Loimussa valon kynttilän selkeemmin nään tän elämän:
nuo hetket ohi kiitävät
niin usein huolen, kiireen täyttämät.
Niin paljon turhaa juoksemista, joutavaa on jauhamista!
Hämärään kun pysähtyy,
sielu lepää, virkistyy, olennainen kirkastuu.
Tulehen kun tuijottaa, näin viisautta siitä saa?
Syksyn tuuliin, lehtimereen heitän mikä mieltä kalvaa,
katson minne pohjatuuli tytön tämän kuljettaa.
Syksy on saapunut ja muutoksen tuulet puhaltavat. Tytär suunnittelee muuttoa ensimmäiseen omaan vuokra-asuntoon. Tyttären muuttohalut olivat tiedossa, mutta silti tämä asia on nyt toteutumassa nopeammin, kuin mitä olin ajatellut. Mieli laahaa vielä elokuussa, vaikka lokakuun tuulet jo soivat... Lasten aikuistuminen ja kotoa pois lähtö ovat luonnollisia asioita, mutta muutos tuo aina jonkinlaisen stressin tullessaan. On sopeuduttava uuteen. Sitähän tämä elämä on. Sopeutumista.
Ilmassa on paljon kysymyksiä, mm. terveyteen ja työelämään liittyen. Mieltä rauhoittaa kaiken myllerryksen keskellä, kun pimeinä syksyn iltoina voi käpertyä sohvalle käsityön kera ja nautin tunnelmavaloista, joita olen kotiimme viritellyt.
"Tuijota tuleen, niin saat viisautta". Näin sanoi vanha kansa, kun olin lapsi. Ei liene haittaa, jos tätä kokeilee...
Ensi kerralla asiapitoisempi postaus.
Hetkeen tarttumalla löytää niitä parhaimpia hetkiä, läpi kiireen ja touhun.
VastaaPoistaLasten kotoa muutto tuntuu jotenkin isolta luopumiselta, ennen kuin asian kanssa pääsee sinuiksi ajan kuluessa. Niinhän sen kuuluukin mennä, ja elämä jatkuu, erilaisena, mutta kuitenkin ihan hyvänä.